sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Tuhotarkastusta

Jouluaaton valoisa aika meni rattoisasti pihatöissä. Suunnittelin kitkeväni kukkapenkkejä (!jouluaattona, käsittämättömän outo joulusää) sillä vesiheinä ja ruoho voivat hyvin, mutta nähtyäni uusia tuhotöitä oli pakko muuttaa suunnitelmaa.

Jänikset kerpele! Asumme metsän laidalla ja metsässä on lämpimän syksyn ja alkutalven ansiosta rutkasti syötävää metsäjäniksille. Meillä on kolme koiraa jotka ovat paljon ulkona. Ja iso aukea piha, jonka vieressä on aukea pelto. Ja silti ne ristihampaat tunkevat syömään pihallemme, jopa aivan terassin viereen ja eteen. Kai joku niistä valkoturkeista on käynyt terassillakin. Portillamme niitä hengailee usein kun tulen töistä kotiin.

Kaikki uudet taimet ja kasvustot on syöty tai maisteltu. Jopa terassin eteen istutettu kanukka oli jyrsitty joka oksasta. Syreeneitä ostin edullisesti ja istutin niitä kasvimaan reunalle liiankin tiheään kun mietin että myyrät tuhoavat osan juuristosta kumminkin. Onneksi istutin, sillä jänikset ovat myös syöneet joka neljännen syreenin. Hortensioista on syöty kaikki tänä syksynä istutetut niin, ettei niistä näy kuin pieni tappi maan pinnalla.

Pahin tuho oli kuitenkin muutaman vuoden ikäisessä tyrnissä, siinä joka teki eniten marjoja tänä syksynä. Se on syöty käytännössä kuoliaaksi. Miten ihmeessä jänikset söivät juuri tyrnin, joka on niin piikikäs? Masokistijäniksiä?

Tyrnin toinen puoli oli saman näköinen, maahan asti.

Edellisessä blogipäivityksessä mainitsemiani euron pensaita oli maisteltu myös, laitoin niille ja vielä jäljellä oleville harvoille syömättömille pensaille verkot suojaksi. Onneksi olin syksyllä laittanut uusille terijoensalaville runkosuojat, sillä viime talvena jänikset söivät yhden istutetun niin ettei se enää siitä toipunut. Vanhoihin, kovakuorisiin terijoensalaviin jänikset eivät koske.

Mielenkiintoista oli huomata että pensasangervot eivät olleet jänisten makuun, niihin ei ole koskettu. Onneksi olivat jättäneet myös purppuraheisiangervon rauhaan.

Kasvimaa on ja pysyy aidattuna. Siellä vasta olisikin ollut talttahampaiden bileet kun osa porkkanoista ja punajuurista jäi maahan. Ensi kesänä aloitamme koko kasvimaan siirron lavoille, eli myyrien riesaksi siirrymme lavakasvatukseen täysin.

Myyrät ovat vauhdissa myös, uusia kekoja, reikiä ja onkaloita ilmestyy lisää huolestuttavasti. Metsänreuna on kuin pommituksen jäljiltä, samoin etupiha. Jottei puutarhafanaatikon elämä olisi liian helppoa, etanoiden kanssa taistelu jatkuu myös. Olen tuhonnut niitä pakkaspäiviä lukuunottamatta lähes joka ilta. Mielenkiinnolla odotan ensi kesää ja etanatilannetta. Kyseessä on siis ihan normaalit pienet etanat, ei mitään siruetanoita. Mutta kannibaaleja nuo pikkuetanatkin ovat, eli kun yhden nirhaisee hengiltä ja odottaa seuraavaan päivään, saa poistettua isomman satsin etanoita kerralla.

Uudenvuoden lupauksiini kuuluu siis että jatkossakin hankin taimet alennusmyynneistä. Tällä tontilla suurin osa niistä päätyy kuitenkin jonkun murkinaksi.

Tänään heti pyhien jälkeen sää kylmeni, mutta lunta ei ole eikä sitä ole tiedossa. Kasveille rankkaa kun maa on kostea ja nyt kylmenee eikä suojaa ole. Minulta jäi kitkemiset kesken, pitänee jatkaa muutaman kuukauden kuluttua.

Tulee vieroitusoireita kun pihatöitä on voinut jatkaa muutaman päivän poikkeuksia lukuunottamatta tähän päivään asti. Muutaman viikon kun sinnittelisi niin sitten ilmestyvät siemenkuvastot :)

Joulumaisema etupihalta kylälle päin.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Tämän vuoden viimeiset istutukset?

Viime viikonloppuna talvi teki koeiskun Hämeeseenkin, mutta luovutti parin lumisen ja -10 C pakkasyön jälkeen. Maisema muuttui kertasateella valoisaksi ja täysikuun valossa kimmeltäväksi, kunnes palattiin taas sateeseen ja pimeään.

Sade ei kyllä haittaa luonnon puolesta, maa on yhä yllättävän kuiva. Huomasin sen eilen kun istutin Agrimarketin jakamat ilmaiset kukkasipulit (kaksi kassillista, hieman yli 600 sipulia) maahan. Vain pinnalta oli maa kunnolla kostea, mutta kun rouhaisin lapiolla syvemmältä (lue: kaivoin myyrien onkaloita auki ja viljelin niihin narsisseja ja tupakantumppeja), ei nyt sentään maa pöllynnyt, mutta ei se märkä ollut.

Ilmastonmuutoksesta pitäisi olla oikeasti huolissaan, sillä tuskin on normaalia nostaa syöntikelpoista perunaa marraskuun lopussa. Osa oli myyrien jäljiltä hampaanjälkiä täynnä, osa oli paleltunut ja osa muuten huonoja, mutta oli siellä reilusti syöntikelpoisiakin. Koirille olen nostanut porkkanaa kasvimaalta, ovat napakoita ja näemmä maukkaitakin kun mummokoira ja Fiona rouskuttavat niitä tyytyväisenä.

Kukkapenkeissä mellastavat myyrät ja etanat, jälkimmäisiin tehoaa etikkasuihke hyvin, mutta myyriä ei hengiltä saa. Jokseenkin verenpainetta nostattavaa kun töistä tullessa pihalla vipeltää myyrä suunnilleen minua morjestaen. Myyriä on niin paljon että niitä näkee keskellä päivää touhuamassa kukkapenkeissä tai juoksemassa talon läheisyydessä.

Agrimarketin jakamissa kukkasipuleissa oli mukana myös napolinlaukkaa, ihan uusi tuttavuus minulle. Niitä sipuleita oli toista sataa, joten lykkäsin niitä narsissien, hyasinttien ja muiden laukkojen kanssa myyrien kulkureiteille. Muut kukkasipulit laitoin turvallisimmille paikoille.

Rautia myi pari viikkoa sitten loput pensaat ja puut erittäin edullisesti, harmitti kun puut olivat kuitenkin jo pistetty palasiksi ja kompostiin. Euron pensaita oli vielä jäljellä, joten mukaan lähti perunapenkkiin valeeseen kevättä odottamaan kaksi purppuraheisiangervo "Diablo"a, kaksi loistojasmike "Tähtisilmä"ä, yksi iso lumipalloheisi "Pohjanneito" ja yksi marjatuomipihlaja. Kaupan päälle sain kasan köynnöksiä, jotka saattavat olla yksivuotisia eli kompostikamaa (ei tietoa mitä ne ovat) ja kaksi päivänlilja "Stella D´Oro"a.

Nyt on koko talvi aikaa miettiä mikä on pensaiden lopullinen sijoitus pihalla, jahka ne selviävät talvesta perunamaalla. Luulen että jos ne selviävät, on keväällä tiedossa taas dominopalikka-ilmiö: "Kun mä siirrän tän tuohon, niin toi siirtyy tonne ja sit se siirretään... ööö.... jonnekin?".

Koska mikään ei ole pysyvää paitsi muutos, päätin että luovumme perunamaasta ja sen tilalle (sitten joskus) tulee grillikatos. Tai pelkkä nurmikko. Masokismillakin on rajansa, aika ja voimat eivät riitä kaikkeen. Kun varsinaista kasvimaatakin on miltei 300 neliötä, niin sinne mahtuu perunaa sen verran kun kesällä tarvitsemme. Vastapäätä taloa on perunapeltoja hehtaarikaupalla joiden viljelijöiltä voimme ostaa sananmukaisesti perunaa suoraan maasta.

Ruukut on pesty (olipas ikävä huomata että jättikokoisten törkykalliiden valkoisten ulkoruukkujen valkoisuus on sananmukaisesti rapistuvaa...), kaikki mahdollinen istutettu (toivottavasti? ehkä?), tavarat siirretty pestyinä ulkovarastoon, perennat on leikattu alas ja olen jopa kitkenyt viime aikoina kukkapenkkejä. Nyt voisi tulla talvi.

Esikko pohtii kukkimista.

Pioni on sitä mieltä että nyt on kevät.
 

 Valkoinen malva oli reilu viikko sitten täynnä nuppuja.

Pieni osa etupihan myyräkasoista ja mustavalkoiset puutarha-apulaiset (lenkiltä tulossa, heijastinliivit päällä kun on hirvenmetsästysaika enkä luota paikalliseen jahtiporukkaan...)

Myyrien kiusaksi etupihan perennapenkeissä on 12 ämpärillistä tulppaaninsipuleita maassa, kuvassa näkyy myös liljoille tehty verkkoviritelmä.

Ilman suojaa ei ole toivoakaan että yksikään tulppaani olisi tallella keväällä.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Remontti etenee

Kolmen ja puolen vuoden jälkeen alkaa talon remontti lähestyä tilaa, jossa voidaan jo kysellä että missä ne kaikki meidän aikoinaan pakkaamat tavarat ja huonekalut olivatkaan...

Kaikkea aikaa ei Juha ole taloremonttia tehnyt, sitä on kulunut tontin raivaamiseen, piha-alueiden muokkaamiseen, mökin laajennukseen ja muutamaan muuttoon tässä välissä. Kaiken kaikkiaan olemme itse muuttaneet väliaikaisesti tänä aikana viisi kertaa (joista kaksi talon sisällä kun taloa on remontoitu päästä päähän), lisäksi vanhempiemme muutot päälle.

On siis juhlaa että jonkin ajan kuluttua voi pitää tavarat ja huonekalut yhdessä paikassa ilman että puolen vuoden välein niitä pitää siirtää.

Makuuhuone alkaa olla viimeistelyä vailla valmis, päästään nukkumaan työhuoneesta kunnon makuuhuoneeseen. Keittiö valmistunee jouluksi, vielä puuttuu mm. välitilan laatat (kunhan ehdittäisiin valitsemaan ne!).  Huonekalujen paikkaa ollaan pohdittu jo koirien huoneeseen ja talon toiseen osaan jossa olemme asuneet sen ajan kun talon toinen puoli on ollut remontissa.

Olemmeko tyytyväisiä? Kyllä! Ihan ei mennyt kaikki suunnitelmien mukaan, mutta Juhan ja isän remonttityöstä olen ylpeä. Talo on meidän näköisemme ja oloisemme ja meille viihtyisäksi tehty. 

Pesutilat, sauna (sitä on ollut ikävä!) ja toinen vessa valmistunevat talven aikana. Jos sitten huokaisisi tämän projektin osalta. Toisaalta: kuisteille pitää tehdä pintaremontti myös (onneksi vain pintasilaus) ja kaikkea muutakin on suunnitteilla...

Ruokailutilan lamppupari on 60-luvulta, toinen on äitini ja sille löysin parin Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorilta. Aikamoinen sattuma, missään muualla en ole tuollaisia lamppuja nähnyt. 

Ruokailutilaan tulee vielä vanha lipasto ja astiavitriini jotka ovat olleet väliaikaisesti talon toisen päädyn olohuoneessa.

Keittiön kaapeista puuttuu vetimet, liesituulettimen suojus on vielä viimeistelemättä ja osa keittiön koneista vielä asentamatta.

Takkahuoneesta "pikkuolkkarista" ruokailutilaan päin
 

 Makuuhuoneen kaapiston asennus on loppusilausta vailla

Takkahuoneen sohva ei ole uusi, mutta on uuden veroinen. Siihen tulee harmaa päällinen, kolmen koiraa ja sohva ei ole hyvä yhdistelmä ilman suojapeittoa.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Suunnitelmia ensi kesäksi ja remonttipäivitystä

Vaikka pihatyöt ovat vielä(kin) kesken tältä vuodelta (=lunta ja pakkasta vasta loppiaisen jälkeen, kiitos!), niin ensi kesäksi on jo rutkasti suunnitelmia pihan osalta. Kaikista suurimmat pihaan liittyvät työt ovat onneksi tehty muutaman viime vuoden aikana (alkaen takapihan metsän muuttamisesta piha-alueeksi), mutta uutta rakennettavaa ja muokattavaa riittää vielä muutamaksi vuodeksi.

Jos sitten olisi vain ylläpitotöitä? Hmm. Meidät tuntien ei.

Pakko laittaa ensimmäiseksi kuvaksi väriä marraskuun pimeyteen: Puutarha ja Hellan Ullalta saadun minikurpitsan Buffy Ball:n upea kukka. 
 

Kasvimaa vei ajan, voimat ja hermot viime kesänä. Työmäärä oli todella iso eikä kylmä kesä parantanut motivaatiota. Rikkaruohojen määrä oli hervoton eikä penkkien väliin kalliilla ostamani katesuojat kauaa vesiheinää estäneet.

Olin jo ostanut muutamia lavakauluksia edelliskesänä hankkimieni lisäksi, mutten ehtinyt krooniselta kitkemisurakalta niitä laittamaan kasvimaalle. Juha keksi paremman idean: koko kasvimaa lavoillle, isoille sellaisille. Projektin piti alkaa jo tänä syksynä, mutta kaikkeen ei aika riittänyt. Ensi kesänä aloitetaan ja tehdään se vähän kerrallaan. Lankkua kun kuluu parisataa metriä ja multaa niin monta kuutiota ettei ihan nopeasta (eikä kovin edullisesta) projektista ole kyse.

Jotkut sentään kasvoivat hyvin kasvimaalla eivätkä ihan tukahtuneet vesiheinään tai kärsineet kylmästä kesästä.
Fenkolia hölväsin iloisesti suoraan siemenpussista ja ihan jokainen siemen taisi itää..

Nuo pienikukkaiset samettikukat ostin taimina Porkkalan kartanon puutarhamyymälästä, niitä pitää hankkia ensi kesänä lisää. Ne kukkivat kauniisti koko kesän eivätkä riehaantuneet rehottamaan tolkuttomasti kuten siemenistä kylvämän muut samettikukat. Sipulien ja porkkanoiden vieressä hätistivät (toivottavasti) tuhohyönteisiä pois tuoksullaan. Ainakin sipulit olivat priimaa tänäkin vuonna.



Koska perunamaa oli lähes yhtä työläs kuin kasvimaa eikä satoa tullut kuin saman verran mitä sinne siemenperunaa laitoin, siirtyvät perunatkin kasvatettavaksi lavakauluksiin ensi kesänä. Epäilen nihkeän sadon syyksi myyrien vierailujen lisäksi "kulunutta" maata, eli samassa paikassa on viljelty perunaa jo vuosia. Kokeilen onneani ja laitan sinne sipulia ja maissia ensi kesäksi. Ja rutkasti lannoitetta (kompostia ja hevosenlantaa) varmuuden vuoksi.
 

Maissit ostan taas taimina ja niitä pitää olla monta! Nuo neljä viime keväänä ostamaani taimea kasvoivat kylmästä kesästä huolimatta hyvin, tekivät loppukesästä monta tähkää (tosin vain osassa oli syötävää) ja syksyllä kypsynyt  maissi oli joltain ihan muulta planeetalta kuin kaupasta ostetut. Ne olivat niin makeita että korvasivat karkit ja ne kannatti mieluummin syödä jopa raakana. Uskomattoman hyviä!

Kasvimaan lisäksi muokkausta on tiedossa myös talon päädyn perennapenkille, josta myyrät ovat kuluttaneet onkaloiden uumeniin mullat ja jonne on päässyt heinä leviämään tolkuttomasti. Jos en ensi kesänä sitä kitke, ei siellä mitään muuta heinän lisäksi tule enää kasvamaan. Koko kuvassa näkyvä penkin keskiosa pitää nostaa ylös, tunkea jotain pahalta haisevaa myyrien koloihin, kitkeä heinien juuret pois ja istuttaa sitten perennat takaisin.

Huvimaja pitää kunnostaa ensi kesänä myös. Kuvassa sen takaa nousee täysikuu viime heinäkuussa.

Tämä urakka on jo osittain tehty:  Takapihan kohopenkistä siirsin kaikki nauhukset ja kultapallon penkin taakse kuusien alle. Joko ensi tai seuraavana vuonna kaadetaan nuo kuuset ja yksi koivu niiden takaa. Tulee taas lisää valoa pihaan ja vettä perennapenkille, sillä kuusen tiheät oksat suojaavat liiankin hyvin.

Tästäkin on jo osa tehty: kuvan oikeassa yläkulmassa olevat koivut on kaadettu ja tilalla on nurmikkoa. Metsänreunasta kaatuu vielä Juhan ja isän toimesta muutama koivu ensi talvena. Ne ovat upean näköisiä, mutta vievät kaiken ravinnon ja veden lähellä kasvavilta kasveilta. Koivuja jää tontille ja pihan reunalle vielä, ihan kaikista ei haluta eroon.

Sisällä remontti etenee Juhan ja isän toimesta hyvää vauhtia, jouluksi päästään "uuteen kotiin" eli saadaan koko talo käyttöön. Koirien huone (juu,niillä on oma tila) valmistui ensimmäisenä (asiat tärkeysjärjestykseen :), keittiö alkaa hahmottua, makuuhuone on miltei valmis, varastohuone ja eteinen samoin. Takkahuoneesta puuttuu enää viimeistely (ja huonekalut). Toinen pesuhuone, kodinhoitohuone, toinen vessa ja sauna ovat talven projekteja, sitten alkaisi olla valmista.

Vielä on paljon tehtävää ennen kuin voidaan huokaista, kuten kaikkien tavaroiden ja huonekalujen paikoilleen laitto. On niitä viime vuosina siirreltykin, pelkästään talon sisällä ollaan "muutettu" jo kolme kertaa.

Keittiötä, kuvasta puuttuu oikealla oleva leivinuuni.

Ainoa uusi huonekalu joka on hankittu: kotimainen ruokapöytä ja tuolit. Kaikki muu on vanhaa, osa todella vanhaa (ja moneen kertaan kierrätettyä).

Tulee olemaan outoa sitten kun kaikki on valmista sisällä. Kun kaikki on sitten lopullisesti paikoillaan eikä tarvitse miettiä mihin tämän ja tämän pakkaan. Viime vuosina kun suurin osa vaatteista on ollut pakattuna jossain muualla, huonekaluja ja tavaroita on ollut väliaikaisvarastoissa eri paikoissa ja osaa tavaroista ei olla nähty vuosiin. Ei niitä ole kyllä kauheasti kaivattukaan...

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Ne sulaa sittenkin ja vastaus blogihaasteeseen

Enää tyhjentämättä neljä isoa terassin ruukkua, kaksi vanhaa isoa pataa ja yksi iso keraaminen ruukku. Kun pakkasyöt hellittivät, ei tarvitse kantaa selkä vääränä kuumaa vettä sisältä jotta saisin kesäkukat ja daaliat pois ruukuista. Daaliat ja onnenapilat olivat miltei kaikki jäätyneet ruukuissaan, joten paljoa ei ole talveksi kellariin sullottavaa. Ehkä ihan hyvä.

Töitä on pihalla riittänyt ihan kiitettävästi ruukkuoperaation lisäksi. Kaksi (isoa) muovikassillista tulppaaneja on istutettu rei´itetyissä ämpäreissä eri puolille pihaa, tupakantumppeja olen kaivanut maahan myös (terveisiä myyrille, tungen niitä koloihin), loppukesästä saadut liljat ovat kaikki vihdoin omissa penkeissään ja loput laukatkin ovat löytäneet paikkansa. Onneksi sain ystävältäni keisarinpikarililjoja lisää, tungin niitäkin myyrien kiusaksi kolojen tukkeeksi. Vaikka eivät ne sipulit myyriä estä, niin ainakin haisevat pahalta.

Viimeinen istuttamaton perenna eli Kauppilasta ostettu pioni "Coral Sunset" oli jäänyt odottamaan viime viikkojen pakkasöiden ja miltei -päivienkin lämpenemistä. Löysin pionille juuri hyvän paikan ison perennapenkin reunasta. Tosin siinä oli iso tyräkki, jonka päätin siirtää toisen perennapenkin laitaan. Mutta siinä oli päivänlilja, joka piti ensin siirtää pois.. Puutarhan dominopalikka-ilmiö iski jälleen.

Tunnin tunnin kuluttua minulla oli neljä kuoppaa, neljä kasvia, iso kasa kitkettyjä rikkaruohoja ja tieto siitä että kas, ostomulta oli loppu. Myös lähialueen puutarhamyymälöistä. Eikun tyhjentämään äkkiä ruukkuja, joista saisin istutusmultaa.

Kahdenn tunnin kuluttua minulla oli edelleen neljä kuoppaa, neljä kasvia, kolme tyhjennettyä ruukkua, iso kottikärryllinen kasvikompostiin menevää tavaraa eikä vieläkään mitään maassa.

Samaan syssyyn päätin rajata uudelleen ison perennapenkin päädyn kun nurmikko on kesän aikana kiivennyt perennojen juurelle.

Neljän tunnin kuluttua minulla oli kipeä polvi, kipeä ranne, kolme isoa tyhjää ruukkua matkalla pesuun, neljä istutettua kasvia, kaksi kottikärryllistä rikkiksiä ja mätääntyneitä daalioita, monta kymmentä pikkusipulia istutettuina ja nätti perennapenkin reuna (ainakin ensi kesään asti).

Ehkä ihan hyvä että talvi on tulossa ja hullujen puutarhureiden lepokausi myös.

Vaarin torpan Pirkolta sain mielenkiintoisen blogihaasteen, jonka palkinto-osuuden jätän tällä kertaa väliin ja jakamatta (laiska minä!). Jatkan haastetta Puutarhan ja hellan Ullalle, jonka napakoita ja antoisia (ja myös ruokaisia!) tekstejä ihailen. Haluaisin Ullalta vastaukset näihin samoihin kysymyksiin, joten en keksi uusia.

1. Miten aloitit puutarhanhoidon?
Vahingossa. Tapasin ihanan miehen (pus muru!), jonka talon pihalla oli historia. Sitä piti kaivaa (sananmukaisesti) esille ja siitä se sitten lähti... Vannoutunut bile-ura-minä-ihminen ei edellisessä elämässään voinut olla vähempää kiinnostunut pihan hoitamisesta tai kasveista. Alussa kitkin vahingossa liljatkin, kun en tiennyt mistään mitään. Tieto puutarhanhoidosta ei tuonut tuskaa, vaan iloa jota piti saada lisää. Onneksi meillä oli naapuri, jonka neuvot ja ideat olivat tärkeitä ja innostavia.

Reilut kolme vuotta sitten muutimme Juhan vanhempien entiseen taloon jota olemme remontoineet siitä asti. Pihalla on tehty laajoja muutoksia myös. Täällä piti toisaalta aloittaa ihan alusta ja toisaalta muokata jo olemassaolevaa.

2. Kumpi on kiinnostavampaa, bloggaaminen vai puutarhanhoito?

Ehdottomasti puutarhanhoito. Bloggaamisen idea on loistava, mutta käytäntö vähän hankala kun vuorokauden tunnit tuppaavat loppumaan kesken. Käyttäisin sen(kin) ajan mieluummin pihalla.

3. Mikä on puutarhassa vaikeinta?

Suojata se myyriltä. Tai edes osa siitä.

4. Onko puutarhassasi hyötytarhaa ja jos, minkälainen?

Kasvimaan koko on raa´asti arvioiden 80 neliötä. Tai jotain sinnepäin. Se on laajennettu versio anopin kasvimaasta, minä tein siitä kohopenkkikasvimaan ja ensi kesänä siitä tulee kokonaan lavallinen. Viereinen (rikkaruoho)pelto pitää huolen siitä ettei ole mitään järkeä kitkeä kasvimaalla 24/7 jos haluaa pitää sen rikkaruohovapaana. Lavakasvatus on helpompaa.

5. Harrastatko kausiruokaa?

Kun kasvimaalta saa syötävää, se myös syödään. Aika yksipuoleiseksi ruokavalio tosin jäisi jos olisimme kesän vain sen sadon varassa.

6. Onko puutarhassasi eläimiä?

Kroonisesti kolme bordercollieta ja raivostuttavan paljon kontiaisia, vesimyyriä ja hiiriä. Tänä kesänä myös etanoita (niitä pieniä perusetanoita). Satunnaisesti jäniksiä ja naapurin kissa.

7.  Minkä haluaisit muuttaa puutarhassasi?

Mistä aloitetaan? Ehkä olisin muutama vuosi sitten tänne muuttaessamme tehnyt kaiken toisin jos olisin ollut järkevä ja harkitseva. En ole kumpaakaan, joten turha haaveilla siitä. 

8. Miten löydät ideat puutarhaasi?

Puutarhaharrastaja-ystäviltäni. Jonkin verran lehdistä ja jonkin verran netistä, siis muiden harrastajien blogeista. Yleensä minulle tulee "Ahaa!"-ideoita, jotka eivät aina ole ihan hyviä...

9. Onko puutarhassasi patsaita tai muita koristeita?

Ei lainkaan. Ne eivät ole minun juttuni. Piha-alue on myös niin iso, että satunnaiset patsaat näyttäisivät orvoilta eikä muutkaan koristeet toimi täällä.

10. Miten tämä kesä on sujunut puutarhassa?

Huonosti. Kts. edellinen blogikirjoitukseni.

11. Mikä on puutarhasi huippujuttu?

Siellä oleminen ja kaikenlainen tekeminen! Todellista sielun ja ruumiin terapiaa. Välillä aika rankkaa kun säähän ja luonnonilmiöihin ei voi vaikuttaa ja fyysinen rasitus kurmottaa kroppaa, mutta  kasvun ihmeen iloa ja kesäkuukausien kauneutta ihaillessa unohtaa kaiken negatiivisen. 

Kesän värejä, kuvia pihalta heinäkuun alussa.







Enää 5 kuukautta ja sitten on taas valoa!

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Mielenhallintaa

Puutarhatyö jos mikä kasvattaa luonnetta. Ja hauiksia. Ja välillä verenpainetta.

Maanantaina oli illalla  +10 C, mahtava keli tehdä pihatöitä ja vihellellen tyhjennellä ruukkuja. Valitettavasti aika ei riittänyt kuin muutaman ison ruukun tyhjennykseen ja kukkasipuleiden istutukseen. Yöksi luvattiin kylmää, joten laitoin harsot salaateille ja varmuuden vuoksi keräsin loput tomaatit pois. Laitoin varastossa olleille liljoille ja muille kukkasipuleille peitot päälle. Autotallissa oli peräkärryllinen lähiviljelijältä ostettua perunaa, jätin ne huoleti sinne. Porkkanat ja punajuuret jäivät vielä nostamatta, tuumin ettei yksittäinen hallayö niitä tuhoa.

Aamulla oli -8 C. Kuten myös seuraavana aamuna. Torstaina ja perjantaina aamulla "vain" -6 C. Varastossa meni pakkasen puolelle. Kuistilla oli nollassa, kuten autotallissakin.

Mikä onni että naapurit eivät ole ihan lähellä, sillä jonkun korvia olisi saattanut kirosanavuodatukseni poltella. Sitä tuli paljon.

Liljoista paleltui osa, varastossa meni pakkasen puolelle. Salaatit ovat sangen rapsakkaita.Vesiastiat ovat jäässä eivätkä sula edes päivällä. Autotalliin kiikutin mattoja perunoiden päälle. Ruukut ovat umpijäässä. Ihan kaikki.

Eilen kaadoin sananmukaisesti saavitolkulla vettä osalle ruukuista jotta saisin niitä tyhjennettyä. Yksi iso ruukku halkesi, osan sain tyhjäksi ja loput odottavat lämpimämpiä kelejä. Joita ei ole tiedossa seuraavaan kahteen viikkoon, ainakaan. Tontillemme paistaa aurinko suoraan seuraavan kerran toukokuussa, joten aurinkokaan ei ruukkuja enää sulata tänä syksynä.

Kovasti olen yrittänyt etsiä sisäistä mielenrauhaa ja ajatusten hallintaa asialle jolle ei voi mitään. Sääilmiölle siis. Mutta tiukkaa se tekee. Toisaalta kuten ystäväni totesi: "Mikä loistava syy shoppailla keväällä uudet daaliat, liljat ja gladiolukset!". Niin, ei mikään hullumpi ajatus....

Sen verran kävin jo shoppailemassa että viimeinenkin terijoen salava pellon ja pihan rajalle on hankittu ja istutettu (maa oli vain pinnasta jäässä), samoin syyshortensia Grandifloran (Agrimarketissa vain 3 euroa!),  yhden esikon ja tuoksukurjenpolven ostin myös (kummatkaan eivät kelpaa myyrille) ja laukkoja hankin lisää. Kukkapenkit ovat jo nyt täynnä myyriä (sananmukaisesti, niitä kulkee myös kukkapenkkien päällä keskellä päivää), saati mikä on tuhotilanne keväällä! Istutin siis lisää laukkoja koska ne eivät myyrille kelpaa. Liljoille tekemäni neliskanttiset verkot ovat vajonneet onkaloiden päällä liian syvälle ja myyrät ovat tuhonneet lisää liljoja, luultavasti kevääseen mennessä kaikki etupihan yli sata liljaa ovat hävinneet. Vain rullamuotoisissa korkeissa häkeissä olevat liljat säästynevät, toivon ainakin.

Myyrätuhoja tutkiessani tuumasin että Vaarintorpan Pirkolta saamani erilaisten akileijojen siemenet tulevat tarpeeseen. Niistä siis iso kiitos Pirkolle! (Kasveista ei saa kiittää uskomuksen mukaan, mutta siemenistä varmaan voi?) Akileijat kärsivät kyllä myyrien onkaloiden aiheuttamasta kuivuudesta, mutta ovat yllättävän sitkeitä ja viihtyvät kohtuullisesti etupihan kukkapenkeissä.

Tämän kesän säästä voi todeta vain että olipas karmea. Keväällä viimeiset lumet sulivat pihalta vapun aikaan, hellepäiviä oli koko kesän aikana kolme (!), heinä-elokuun vaihteessa oli 14,6 C lämmintä ja lokakuun alussa tuli pakkanen. Mutta tuskin kukaan tai mikään on niin optimisti kuin puutarhuri, joka kaivaa jo ensi vuoden kalenterin esiin ja miettii mikä olisi keväällä paras ajankohta pitää lomaa (kylvöjen ja istutusten kannalta). Myös puutarhamessujen ostoslistaa voisi suunnitella jo nyt, kun vielä on (katkerassa) muistissa mitä kaikkea pitää ensi kesäksi hankkia...

Kukkakuvia ei nyt pahemmin ole, nuo alla olevat kuvat on otettu edellisellä viikolla ennen pakkasia. Nyt piha on masentava näky mustiksi paleltuneiden kukkien keskellä. Harmittaa kun syyshortensioiden kukinta jäi kuvaamatta. Lämmin syyskuu sai kuvittelemaan että aikaa on niiden kuvaamiseen ja nyt ne ovat ruskeita käppyröitä joiden suuntaan ei kameraa kannata näyttääkään.

Jaloauringonkukka "Lemon Queen" ei ehtinyt avata kaikkia nuppuja.


Syysvuokko, joka on kuulemma liian hanakka leviämään. Meillä se jää auttamatta tarha-alpin ja suopayrtin varjoon, sananmukaisesti.

Lyhtykoiso ei ehtinyt saada hehkuvaa väriään täysin esille.

Terveisiä myyriltä. Tuo marja-aronia ei ole pieni pensas ja isomman myyräkeon korkeus on noin 35 cm. Vastaavia "pikku kekoja" on pihalla monta. Puhumattakaan onkaloiden määrästä.

 Auringonlasku värjäsi pilviä syyskuun lopussa.

Vaarin torpan Pirkolta sain puutarhablogihaasteen, johon palaan seuraavaksi. Pitänee typistää vastauksia etten kirjoita saman tien romaania!

torstai 24. syyskuuta 2015

Joka toiselle kuoppaa kaivaa...

...saa toisen ikionnelliseksi! Viikon aikana kaivoin 18 20 kuoppaa. Tuli jotenkin tuo lausahdus mieleen...

Minulle tapahtui ns. domino-ilmiö, puutarhureille sangen tuttu asia. Yhden kun ostat ja istutat, siirrät seitsemää. Ainakin.

Heinolan Rautiassa oli yllättävän hyvä taimivalikoima vielä syyskuussa - ja kaikki puoleen hintaan. Onneksi kahden hengen suurperheellämme on pakettiauto ja tila-auto, koska kummatkin autot olivat täpötäynnä mökiltä lähdettäessä.

Viimeisenä lomapäivänä kotikaupungissa "piipahdin" paikallisessa Agrimarketissa, jossa oli myös kaikki taimet ja havut puoleen hintaan, perennat -70 %. Taas oli tila-autossa tungosta kun Fiona sai seurakseen 2 tuijaa, 2 syyshortensia "Grandiflora"a, 3 syreeniä (vanhemmilleni tosin), muutaman perennan ja pari lannoitesäkkiä. Lisäksi lähiTokmanni myi syyslannoitteet -40 %, niitäkin tuli hankittua. Ovatpahan valmiina ensi syksyksi. Edit: muutamaa päivää myöhemmin palasin vielä Agrimarketiin Löytölaaripäiville. Olen etsinyt ihan koko kesän kaaleille tarpeeksi tiheäsilmäistä verkkoa suojaksi, tuloksetta. Siellä ne olivat paketissa Löytölaarissa, hinta hurjat 2 euroa. Muutaman ostin... Samalla kiersin myös puutarhamyymälän, taas. Pihalla odottaa vesisaavissa nyt muutama syreeni lisää. Pari perennaakin hankin...

Harvialan taimimyymälässä en ollut koskaan käynyt (noloa, mutta pakko myöntää), sinne singahdin tarjousilmoituksen perusteella. Mukaan lähti Kekkilän erikoismultia (puoleen hintaan) ja sieltä löysin vihdoin isoja terijoen salavia. Onneksi on tila-auto, kolmimetriset puut mahtuivat sinne oikein näppärästi! Olemme istuttaneet terijoen salavia pellon ja tontin rajalle suojaksi pelloilta puhaltavalta tuulelta ja pölyltä. Tarpeeksi isoja taimia ei ole pariin vuoteen löytynyt, eikä pikkupiiskoista ole kestämään pellon reunassa (todistettavasti).

Jottei kuoppien kaivelu keskeytyisi, Posti muistutti Viherpeukaloiden ja Kauppilan tilausten tulosta. Kauppilasta tilasin erilaisia heiniä ja pionin "Coral Sunset". Ja rutosti kukkasipuleita kummaltakin toimittajalta.

Domino-ilmiö lähti siitä että kanukoille pitää löytää paikka. Toinen kanukka huvimajan viereen, paleltuneen magnolian paikalle. Ei ongelmaa, siinä oli hyvää tilaa ja paikka.
Toinen magnolia tulisi kaariportin eteen. Siitä pitää siirtää pois kaksi marja-aroniaa. Minne aroniat? No muiden aronioiden joukkoon pellonreunalle. Kaivaa kaivaa...

Kymmenen syreeniä istutan pellon ja pihan väliin rajalle. Myyrät ovat valmiiksi pöyhentäneet maan (lue: katsotaan moniko syreeni säilyy tyhjän päällä hengissä koska alla ei ole mitään muuta kuin onkaloita). Yhtenäisen syreenisarjan tiellä on yksi isotuomipihlaja ja marjatuomipihlaja. No siirretään ne pois. Minne? Metsänreunaan missä on muitakin istutuksia. Kaivaa kaivaa.

Kesän ämpärissä olleet lumipalloheisin oksat  pitää istuttaa ennen kuin maa on liian kylmä. Minne? Metsänreunaan, siellä on tilaa. Kaivaa kaivaa...

Syyshortensialle pitää etsiä uusi paikka, ei mahdu enää muiden joukkoon. Minne? Rhodojen lähelle metsänreunaan. Kaivaa kaivaa...

Iso särkynyt sydän pitää siirtää muualle koska sen tilalle tulee Kauppilasta tilatut heinät. Ja taas kaivaa kaivaa...

Kun kerran kaivamisen makuun pääsin, päätin siirtää takapihan kohopenkistä kultapallot ja huiskunauhukset penkin taakse isotöyhtöangervojen luokse. Huiskunauhuksia siirsin myös muiden nauhusten joukkoon penkin viereen. Ei ihan nopein ja helpoin urakka, sillä sekä kultapallo että huiskunauhus olivat levinneet jo koko penkin alueelle ahdistellen kuunliljoja, liljoja ja päivänliljoja jotka nyt saivan kasvurauhan.

Sormustinkukka innostui vihdoin leviämään perennapenkissä, neljän vuoden jälkeen. Liiankin innolla. Vaihdoin niiden paikkaa toiseen penkkiin ja samalla inventoin myyrien onkalotilanteen perennapenkeissä. Inventoinnin loppulauseke on yksinkertaisesti järkyttävä. En ymmärrä miten perennapenkit näyttävät kesäisin niin hyvältä ottaen huomioon että useiden neliöiden alalta alla on pelkkää isoa onkaloa.

Kesä-heinäkuussa rikkaruohojen esteeksi kylvämäni salaatit lähtivät kasvuun vasta elokuussa kun rikkaruohot ovat jo luovuttaneet. Ei niistä mitään apua siinä torjunnassa siis ollut, mutta olemme saatu tuoretta salaattia syötäväksi runsaasti päivittäin, vielä näin syyskuun lopussakin. Sitä salaattia on siis penkkitolkulla, lähes koko kasvimaan alalta.




Tyrniä tuli erittäin runsaasti ja kun se suojattiin harsolla ja verkoilla linnuilta, sitä olikin niin paljon ettei sitä saatu kerättyä kuin pieni osa. Kerääminen on niin hidasta, että noin ison sadon keruu käsin olisi vienyt päiviä. Linnut saavat herkutella lopuilla marjoilla.

Suippopaprikaa tulee myös runsaasti, ihanan makeita ja isoja paprikoita.

Silkkiunikko "Shirley" kukkii tauotta, aloitti elokuussa ja on yhä täynnä nuppuja.

Syyskuun hankinta: kanukka

Kerrottu tarhasalkoruusu aloitti kukinnan liian myöhään, vain muutama nuppu ehti aueta ja loput mätänivät.

Kerrottu syysasteri, nimi edelleen hukassa...

Komeamaksaruoho kukkii tyhjän päällä, alla valtava myyrien tekemä luolasto.

Räikeän punaista syksyssä: Ruostekukka "Lucifer"

Kallionauhukset ja Tara

Auringonkeltaista syksyssä, auringonkukka keskellä kasvimaata.