sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Vihdoin maata näkyvissä

Puutarhablogit pullistelevat näinä viikkoina kuvia krookuksista ja narsissien aluista sekä päivityksiä siitä mitä talven jälkeen pihalla on elossa.

Meillä on tuhot helposti määriteltävissä, lumien alta perennapenkeistä paljastui näitä. Paljon.
 

Sen lisäksi että etupiha on jokakeväiseen tapaan täynnä valtaisia kekoja, noita onkaloita on kukkapenkit täynnä. Sapetukseni on suunnaton. Isossa kukkapenkissä on onneksi hieman parempi tilanne, sillä olin rajannut kahtena syksynä sen taustaa kovalla muovilla, kaivanut ojan ja täyttänyt sen tiukkaan soralla. Kaikki sorat on nosteltu nurmikolle ja suurella vaivalla tekemäni oja on täynnä multakasoja. Mutta luultavasti jäykkä muovi on suojannut nurmikon leviämisen lisäksi perennapenkkiä myös myyriltä, sillä siinä kohtaa näyttää olevan multa tasaista. Tai sitten onkalot ovat vain niin syvällä ettei pinnalla näy mitään.

Kiittelin itseäni että laitoin isot liljat, osan tulppaaneista ja krookuksista rappausverkkohäkkeihin, sieltä nousee vimmatusti pientä sipulikukan alkua. Myös häkissä olevat koiranhampaat ja pienet pikarililjat näyttävät selvinneen talvesta. Kasvimaalla myyrät ovat riehuneet sitä reunastavassa ojassa, mutta tänään kasvimaata kääntäessäni en huomannut onkaloita siellä, myöskään kasoja ei onneksi näkynyt. Perunamaalla oli reikiä maassa sitäkin enemmän. Kasvimaalta bongasin topakoita sipuleita (!), olivat selvinneet talven yli ja yhä elossa, purjo oli sitä mieltä että jatkaa kasvua (en nostanut syksyllä kaikkia) ja valkosipulia pukkaa oudoista paikoista. Maa oli osittain yhä jäässä joten projekti jatkuu vielä.

Isabellansyreeni näyttää selvinneen talvesta hyvin (sekin "väärään" paikkaan istutettuna), mutta nuokkusyreeni pohtii asiaa vielä. Kärhöistä en osaa sanoa mitään, vielä on liian aikaista. Savimaa näyttää olleen yhden jouluruusun turmio kuten pelkäsinkin. Samassa kohopenkissä (jonne tuli savimaata tilatun mullan sijasta) näyttää olevan vieläkin kovin vaisua vaikka siitä suli lumet ensimmäisenä.

Menetyksiin kuuluu myös magnolia, koirat ovat katkaisseet juostessaan sen ainoan elävän oksan. Suklaakirsikassa on vain yksi elävä oksa, mutta se oli jo ostaessani aika räähkä, ihme että selvisi talven yli lainkaan. Peikonpähkinä sen sijaan selvisi taas erinomaisesti vaikka on aukealla paikalla ilman mitään suojaa.

Talon päädyssä perennapenkissä jouluruusu viihtyy, vaikka myyrät kaivavatkin mullat alta ja kun onkalot romahtavat, tilalla on valtaisa monttu johon sadevesi kertyy (ja talvella jäätyy).

Jääkurjenmiekka (sillä ei näy vielä yhtään kavereita, kukkivat kai myöhemmin tai ovat myyrien toimesta kadonneet)

Kevätkurjenmiekka aukeamassa

 Herkullisen keltaisia krookuksia
 

Krookus ja pölyttäjä

Lumikellot eivät tässä pihassa jostain syystä viihdy. Muutama harva kukkii nihkeästi ja siihen se jää. 

Takapihalla lumi on yhä sitkeässä

Perennapenkin päällä ollut lumikasa hajotettiin eilen koiratyövoiman avustuksella. Minä lapioin, Noppa ja Fiona kaivoivat ja Tara osallistui paimentamalla lentäviä lumikokkareita.

Kesän tulon tietää myös upeista iltaruskoista. Niitä näkyy meille vain huhtikuusta elokuuhun.

Sadepilvi hiipi taivaankannelle viime viikolla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti