sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Ei aina mene ihan suunnitellusti

Viikon puutarhaloman jälkeen saldoa: ei mennyt ihan suunnitellusti (tämäkään). Toisaalta: kauhean tylsää jos asiat menisivät aina kuin Strömsössä.

Tai että viime syksynä ostamasi tulppaanit olisivat niitä joiden kuva oli pussin kyljessä. Mutta kaunis lopputulos tämäkin on kirjavien tulppaanien joukossa.

Kun vihdoin saimme perunapenkin käännettyä ja löytyi vihdoin aikaa perunoiden istutukseen, kävi ilmi ettei idätysperunoista ollut enää juuri mihinkään (muuhun kuin kompostin sisällöksi). Minulle siis tiedossa ituperunoiden shoppailureissu.

Kasvimaan uudistamiseksi on jo suunnitelma, ensi kesänä siirrymme kokonaan lavaviljelyyn. Kun viiden sipulipenkin tekoon (lue: kitkemiseen ja sipuleiden istuttamiseen) menee kahdelta ihmiseltä (minulta ja isältä) kuusi tuntia (vesisateessa!) ja parin viikon kuluttua se näyttää samalta kuin naapurin heinäpelto, ei hommassa ole järkeä. Lavaviljelyssä ei ainakaan kipeytä selkäänsä kitkemisessä yhtä tehokkaasti kuin kyykkimällä tai konttaamalla yhden kaalipenkin takia monta tuntia (viimeisin kitkemis- ja istutusurakka).

Tämä viimeinen lomapäivä piti viettää lähes kokonaan kasvimaalla, mutta kiitos mummokoiran "Söin lietelantaa naapuripellolta ja sitten olikin aika huono olo"-tempauksen, jäi aika kasvimaalla kovin vähäiseksi. Kaalien taimet sain sentään suojaan.


Enkä ehtinyt loman aikana siirtämään vadelmia pois kasvimaalta. Sekin jäi tekemättä. Mutta kompostin vieresen kukkapenkin reunuksista tuli hieno (vaikka vino...)!


Juha päätti muokata uuden liljapenkin reunusta ja kuten aina meillä, homma lähti vähän lapasesta. Siitä tulee aika iso. Niin iso, että kiertää terassin kulman takana olevan "väliaikaisen" perennapenkinkin. Ja kuinka kätevää, kulmauksessa on ihan tyhjä kohta! Siis rikkaruoho- ja myyrävapaa kohta johon voisi istuttaa jotain. Kuten jonkun kivan kärhön... Juha ja isä urakoivat päivän ja välilevyjumppaa on tiedossa vielä.

Nuo kaksi rääpälettä kasvia reunoissa ovat juuri ostettuja valkoisia pikkusydämiä ja vasemmassa kulmassa näkyy riehaantunut humala, jolle etsitään omaa paikkaa jossa voisi levitä rauhassa.

Maaliskuussa Tokmannilta tekemäni löydöt ovat vihdoin istutettuina perennapenkkeihin. Samalla kun istutin Sarah Bernhardin, Karl Rosenfieldin ja Shirley Templen, laskin kaikki perennapenkeissä kasvavat pionit. Onpas niitä kertynytkin. 26 pionia. Koska suurin osa on vasta parin viime vuoden aikana hankittuja, pitää upeaa kukintaa odotella vielä vuosi tai pari. Tai sitäkin kauemmin. Yksi pioni on pohtinut kukintaa jo viisi vuotta, mutta se reppana kasvaakin myyrän juoksuradan päällä ja on jatkuvasti märkä kun on montussa.

Mökkireissulla kävimme Heinolassa Valveen puutarhassa joka myy yksityisille kesäkukkia ja hyötykasvien taimia vain kuukauden ajan touko-kesäkuussa. Valveen puutarha on ehdottomasti pakollinen käyntikohde ja sinne mennään aina pakettiautolla. Mukaan lähti Juhan äidille tomaatti ja kesäkukkia, omalle äidilleni suippopaprika, tomaatti, mansikkaa, kukkia ja kurpitsantaimia ja meille sitten noiden edellisten lisäksi (avomaan)kurkuntaimia, oliiviyrttiä (myös Ullalle), lehtipersiljaa ja tilliä.


Juhan äidin kanssa kävimme paria päivää myöhemmin täällä paikallisessa eli Porkkalan kartanon puutarhamyymälässä. Perennojen hinnat nostattivat kulmakarvoja, mutta hyötykasvien kohdalla hihkaisin ilosta. Isot maissintaimet euron kappale jne. "Saaliina" maissintaimien lisäksi lisää kurkuntaimia (varmuuden vuoksi..), sitruunabasilikaa (aivan ihana!), keräkaalin ja kukkakaalin taimia sekä pinaattia. Ostin myös viittä vaille kukkaa pukkaavat samettikukat kasvimaalle öttiäisten riesaksi ja meidän silmäniloksi. Niitä on siemeninä odottamassa kymmenkunta pussia, mutta nuo isot taimet kukkivat jo siinä vaiheessa kun siemenistä kasvatetut vasta alkavat itää.

Jos tuntuukin että koko ajan on jotain kesken, niin välillä voi huokaista ja katsoa alkukesän väriloistoa. Pihalla, perennapenkissä ja taivaalla.

Banja Luka tulppaanit hehkuvat auringossa


Talon päädyn esikot (kaikki tyhjät kohdat näyttävät missä on myyrien reitti tai kuunlilja kasvamassa).

Kuparin väristä iltaloistoa

lauantai 16. toukokuuta 2015

Lantaa lapioiden lomalla

Jäädessäni lomalle työkaverit kyselivät miten sen aion viettää. Lantaa lapioiden ja multaa kärräten, tietenkin.

Liljapenkki on valmis ja kasvimaan viereinen kukkapenkki reunustettu myyrien riesaksi syvältä, rikkaruohoja on kitketty ämpäritolkulla, mutta kasvimaan vallanneille voikukille ei auta kuin dynamiitti (siihen emme ihan aio ryhtyä, mutta jotain sille pitää tehdä). Lantaa on todella lapioitu urakalla eri paikoissa ja sitä on kaksi suursäkillistä odottamassa vuoden tai pari kunnes se on käyttövalmista, lisäksi jo palanutta lantaa on monta jätesäkillistä ja lisää pitää hakea. Maaliskuussa tehdyt ostokset päätyvät esikasvatuksesta kukkapenkkeihin, tosin pionit odottavat vielä lopullista sijoituspaikkaansa. Leimu "All in One" lähti kasvamaan hyvin, mutta kuoli ennen kuin sain sen maahan.

Kasvimaan remontti odottaa vielä (hetken, kohta pitää päästä kylvämään), mutta kasvilavoissa on jo kylvettynä tilliä, rucolaa, erilaisia salaatteja, persiljaa, fenkolia sekä erilaisia sipuleita. Viimevuotiset purjot viihtyivät lavassa niin hyvin etteivät kaikki suostuneet kuolemaan vaikka kitkin osan, käänsin osan ja loput pakastuivat kasvilavan jäätyessä talvella.

Lomaan kuuluin myös toivioreissu Viherpeukaloiden myymälään Ullan kanssa. Hieman oli pettymys, nettikaupassa tuntui oleva laajempi valikoima kuin myymälässä. Mitään järisyttäviä "TAHTOO!" -elämyksiä ei tullut, toisin kuin viime vuonna Kauppilassa. Mukaan lähti kuitenkin pari tarhasalkoruusua "Chater´s Double", keijunkukka "Amber Waves" (ihana kaksivärinen!) ja purppurakeijunkukka "Palace Purple", jaloritarinkannus "Astolat", tarhakurjenmiekkoja "Bold Print" (huisa sinivalkoisenkirjava!) sekä alennuslaareista pensasmustikka, keltainen vadelma ja karhunvadelma sekä ihan kunnon kokoinen ja roteva lumipalloheisin taimi. Ison nipun lumipalloheisin oksia olen laittanut vesiämpäriin, mutta ne saa vesijuurineen istutettua vasta kesällä ja maahan syksyllä.

Koska Viherpeukaloiden pihasta lähdettäessä auto ei ollut täyttynyt kasveista tarpeeksi, piipahdimme kotimatkalla Lahden Kodin Terrassa. Sieltä löysin kaksi hurmaavaa kärhöä ja ne valkoiset pikkusydämet, joita ei Viherpeukaloilla ollut. Plantagenista lähdimme miltei tyhjin käsin, onneksi oli sentään kruunuvuokkoja -30 %. Ei siis turha reissu lainkaan, varsinkin kun seura oli erinomaista.

Seuraavaksi suuntana on Heinolassa paikallinen kauppapuutarha, josta ostan perinteisesti kaikki kesäkukat ja tomaattien taimet. Muun muassa...

Pihalla kukkivat erilaiset narsissit

Olisiko tämä "Ice King"?





Valkoinen kirjopikarililja

Kirjopikarililja

Keisarinpikarililja oli avaamassa vihdoin nuppujaan, mutta tuuli ehti katkaista sen sitä ennen.

Keijunkukan lehdet hehkuvat väriä

Rusokoiranhammas

Nämä toukokuiset iltavalaistukset!



lauantai 9. toukokuuta 2015

Puutarhaepätoivoa

Tämä on se kaikista rankin kuukausi puutarhurille sekä henkisesti että etenkin fyysisesti. Kaikki kasvaa silmissä, mutta eniten kasvaa rikkaruohot. Joka puolelta puskee vuohenputkea, voikukkaa, juolavehnää, heinää ja kaikkea muuta kuin mitä pitäisi. Kun kasvimaa reuna on viljellyssä heinäpellossa, ei ole ihmeteltävää mikä on kasvimaan hittivihreä...

Pihalla pitäisi ehtiä tehdä kaikki kesään valmistavat työt kylvöineen ja maanmuokkauksineen ja samaan aikaan pitäisi olla repimässä kaiken muun kasvun tukahduttavaa rikkaruohovaltausta.

Puutarhurilla pää veisi moneen paikkaan vaikka yhtä aikaa, mutta kroppa protestoi yht´äkkistä sorakuorman lapiointia ja 400 litran multakasan siirtelyä säkki kerrallaan. Saati että vuorokauden tunnit loppuvat kesken vaikka illat ovatkin ihanan valoisia. Joka paikkaan pitäisi ehtiä ja kaikki tuntuu olevan kesken, kylväminenkin pitäisi aloittaa mutta kun kasvimaa-projekti on vielä aloittamatta... Projekti etenee toivottavasti pian, siitä lisää myöhemmin.

Vastapainona henkiselle ja fyysiselle ahdistukselle kun ei ehdi joka paikkaan, hellii toukokuu puutarhuria valon lisäksi  poissaolevilla öttiäisillä. Kesäkuussa näkee multaisesta naamasta että on tullut läiskittyä hyttysiä puutarhatöiden keskellä ja heinäkuussa on puoli kroppaa täynnä patteja paarmojen jäljiltä. Puhumattakaan yhteenotoista mansikoita ja vadelmia syövien kiukkuisten ampiaisten kanssa.

Yhden helpotuksen ja toisaalta lisätyötä toi kaivinkone pihalla, aivan loistava tapa saada puutarhuri onnelliseksi :) Monta kuoppaa ja tasoitusta tuli tehtyä, lisääkin olisi ollut jos olisin paneutunut asiaan paremmin. Tietenkin koneen jo mentyä tajusin pari muutakin juttua jotka olisivat konevoimaa tarvinneet.

Koska liljat ovat ykkössuosikkejani, kaivinkoneen ehkä tärkein tehtävä oli tehdä myyrävapaalle alueelle (lue: kivikovaan soraan terassin viereen) liljoille ja muille sipulikasveille oma penkki. Siinä ei ole myyränkoloja eikä onkaloita lähimaillakaan.

 Miltei kaikki valmiina: mullat, lannoitteet, hiekka (kaupan turvemultaan on hyvä sekoittaa hiekkaa, etenkin liljoille), vesi, nurmieste ja tietenkin liljat. Kuvasta puuttuu juuriestekangas.

Kaikki nämä pitäisi saada mahtumaan tuohon kuoppaan. Satakunta liljaa. (Niitä oli 120 kappaletta, laskin istuttaessa). Jos kolmasosakin kukkii niin se riittää :)

Multaa meni 300 litraa, lisäksi ämpärillinen hiekkaa ja puoli ämpärillistä soraa.

Yksi keskeneräisistä projekteista: "Kavennan vähän tuota kukkapenkin reunaa jotta maitokärryillä mahtuisi paremmin kasvimaalle kompostin edestä. Samalla voisin siistiä tätä reunaa. Tai no jaa, voisin tehdä uudet reunukset kokonaan ja ottaa kivet pois sieltä. Ja joo, mullahan on jemmassa sitä puista reunusta. Mutta se pitäisi ensin tervata tai suojata puuöljyllä...." Ja niin projekti kasvaa ja venyy...

Palloesikot eivät ole malttaneet tehdä vartta.


Ensimmäinen tulppaani avasi nuppunsa jo viikko sitten. Ei hajuakaan minkä niminen.

Kirjopikarinliljan nuppukin on kaunis

Keltareunapikarililjakin aukeaa kohta

                                                         Helmililja on häikäisevän sininen

 Lauantai-illan huumaa taivaalla