perjantai 26. kesäkuuta 2015

Remonttipäivitystä ja sadeällistelyä

Lupasin remonttitilanteen selvitystä jo aiempaan päivitykseen, mutta sadeällistely (ensin sen puute, sitten sen runsaus) on taas vienyt huomiota pihalle ja pihatöihin.

Sisällä alkoi siis loppukiri remontin suhteen, Juha ja isä ovat ahkeroineet ja tulosta on tullut. Tänään saimme tiedon että uusi keittiö tulee jo reilun viikon kuluttua. Siitä tulee hieno, siis sellainen meille ja taloon sopiva. Kaunis, käytännöllinen ja valoisa. Jotenkin vaikea hahmottaa että monta vuotta odotettu asia on vihdoin toteutumassa.

Leivinuuni ja seinät vielä pohjavärissään. Kummatkin tulevat olemaan valkoisia. Tapetteja meille ei tule minnekään. Eikä tyhjää seinäpinta-alaa paljoa tule jäämäänkään.

Toisen vessan kalusteet tilasimme tänään ja teimme vahvistuksen makuuhuoneen liukuovellisesta kaapistosta.

Entinen erillinen keittiö ja olohuone tulevat olemaan yhtenäistä keittiö-ruokailutilaa. Ikkunoiden eteen tulee pitkä ruokapöytä.

Olohuoneen ovelta eteisaulaan kuvattuna. Vasemmalla vaatehuoneen ovi, edessä vasemmalla makuuhuoneen ovi ja oikealla koirien huone (kyllä, niille tulee oma huone josta on ikkunanäkymä suoraan portille). 

Pihalla kasvimaa aiheuttaa harmaita hiuksia yhä, siellä ahertaessa kuluneet lukuisat illat ja tunnit eivät näy toivotulla tavalla. Kaikki kasvaa, etenkin rikkaruohot. Niiden määrä on sateiden myötä räjähtänyt täysin, vesiheinää ja muuta rikkakasvia saisi kitkeä päivittäin ämpäritolkulla katemateriaaleista huolimatta.

Maissit ja kurkut eivät ole tykänneet viileistä päivistä ja vielä viileämmistä öistä. Onneksi on sentään satanut jotta kosteutta on riittänyt. Salaatit riehaantuivat holtittomaan kasvuun sateiden myötä, viime päivityksessä näkyi lavakauluksen toinen puoli miltei tyhjänä salaateista, piti tehdä uudelleenkylvö. Nyt ne vyöryvät jo reunan yli. Meillä syödään nyt siis salaattia ihan_joka_päivä...

Rucolaa kylvin rennolla otteella kun luulin ettei niist siemenistä kuitenkaan idä kuin muutama, joka olisi meille riittänyt. Mutta ei. Nehän iti kaikki. Rucolaa on myös ämpäritolkulla eikä Juha edes pidä siitä. Kirpat pitävät, mutta niidenkin määrä on hyvin kohtuullinen.

Koska myyrien uusin reitti kulkee perunamaan läpi suoraan kasvimaalle (! tähän muutama kirosana), on perunamaalla paljon kohtia joissa ei kasva kuin rikkaruohot (mikä yllätys...). Positiviinen yllätys oli että Agrimarketissa jaettiin siemenperunoita ilmaiseksi. Kävin siis  hakemassa säkillisen ja optimistisesti täytin "tyhjät" kohdat. Varmuuden vuoksi laitoin ensin harvinaisen pahalta haisevaa perunalannoitetta ensin. Yleensä käytän vain hevosenlantaa, kompostia ja kanankakkaa, mutta mikään niistä ei haise niin pahalle kun tuo perunoille tarkoitettu lannoite. Myyrät saavat siis sananmukaisesti haistaa kakkaa.

Samalla Agrimarket-keikalla ostin mantsuriankärhön (Clematis mandshurica) vitosella, yrttejä eurolla ja Biolanin kasvupanoksia puoleen hintaan. Paikallinen Rautia myi loput rhodot kympillä, ostin kaksi viimeistä. Niille on jo paikka valmiina, lisää pitänee hankkia kun hyvä tilaisuus tulee.

Lähestyvälle lomalle on jo ohjelmaa tiedossa kun kaksi lavakaulusta pitäisi saada pikaisesti tehtyä kasvimaalle ja viimeisetkin kasvimaan penkit siivottua rikkaruohoista jotta pääsisin laittamaan pavut ja kylvämään loput  porkkanat. Viime vuonna istutin pavut neljään kertaan ennen kuin lähtivät kunnon kasvuun. Tosin viime vuonna juhannuksena ollut halla teki hurjat tuhot. Tänä vuonna on ollut vain viileää, ei hallaa kesäkuun puolenvälin jälkeen eikä meillä edes hirvittävän märkää kuten viime vuonna.

Perennapenkeissä on muuttoa tiedossa kun isotöyhtöangervot muuttavat takapihalle metsänreunaan ja monta vuotta kärvistelleet ukonhatut ovat innostuneet kasvamaan niin, että vievät tilaa muilta. Odotettavissa on myös ritarinkannusten huisa kukinta, ainakin kasvien koosta ja nuppujen määrästä päätellen. Riemukseni tiedossa on myös mahtava liljashow lähiviikkojen kuluessa. Eikä ainuttakaan liljakukkoa ole näkynyt.

Lumipalloheisi on täydessä kukassa, ilman kirvoja. Niiden vähenemiseen auttoi varmasti vieressä olleiden vanhojen isojen pensasruusujen hävittäminen. Juhannusruusua ei tule ikävä, niin monta tulehtunutta naarmua ja pistoa siitä sain.

 

 Nelly Moser-kärhö kukassa miltei kuukauden etuajassa! Ei se ehtinyt tehdä varttakaan, kukka on juuri ja juuri köynnöstuen ensimmäisen tason korkeudella.
 

Sulkaneilikan heleä pinkki
 

 Vanha pihapioni ja Nora Barlow akileija
 

 Idänunikot kasvimaan vesisäiliöiden edessä
 

Punapäivänkakkara eli punapietaryrtti hehkuu vihreyden keskellä
 

 Laukka Mount Everest
 

Kaksi kesää mietti, kolmantena kukki. Lehtosinilatva.

Lähes jokakertainen kuva-arvoitus, tällä kertaa tarhakurjenmiekasta, jonka ostin kolme vuotta siten. Ei mitään merkintää mikä se on, ehdotan ahkeran googlaamisen tuloksena Sans Souci:a.
 

 Sipeariankurjenmiekat aloittivat myös kukinnan, heti saksankurjenmiekkojen jälkeen.
 

Keltakurjenmiekka tykkää kosteista keleistä ja märästä maasta.
 

Toinen kuva-arvoitus: mikä kuunlilja pinnistelee perennapenkissä?
 

 Sateisten päivien illat ovat olleet kauniita ja tulihan se viime kirjoituksessani kaipaama sumuiltakin.
 



keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Kannatti manata...

...sateen puutetta viime blogikirjoituksessa. Seuraavana päivänä satoi. Ei paljoa, mutta sentään jotain. Eilen tuli vettä sananmukaisesti vaakatasossa, maa oli kuiva mutta kasvien kärjet ihan märät. Piha oli myräkän jäljiltä sen näköinen että siellä oli ollut pesu ja linkous samanaikaisesti. Kasvit olivat aivan vinossa, mutta ihme kyllä ei ollut pahempia vahinkoja pihassa eikä metsässä.

Kasvimaalla urakointi alkaa olla loppusuoralla, enää 2 kasvilavaa ja 3 kohopenkkiä tehtävänä. Aikataulujen venyminen ärsyttää suuresti, mutta kesä on ollut niin kolea ettei juuri mitään olisi tapahtunutkaan vaikka olisinkin saanut kitkettyä (tai räjäytettyä) naapurin heinäpellon sisällön kasvimaalta. Tai no, puolet salaateista voi hyvin. Ja rucola rehottaa. Itse asiassa toukokuussa istetut sipulitkin ovat lähteneet taas hyvin kasvuun. Sipuleita tuli taas liikaakin, mutta ovat niin hyviä, helppoja ja varmoja että aina tulee sorruttua istukassipuliövereihin.

Oikeassa reunassa näkyy toisen kylvön jälkeenkin yhä harvaa kasvustoa. Tasan puolet salaatinsiemenistä iti, toinen puoli ei ensi kerralla lainkaan. Mystistä.

Myyrät ovat siirtyneet yhä lähemmäs kasvimaata, kekokasajono on lähestynyt päivä päivältä perunapellon kautta. Yksi syy miksi ensi vuonna siirrymme lavakasvatukseen. Se vielä puuttuisi että kaiken sen ähertämisen, lihaskipujen, hyttysten ja polttiaisten pistojen ja väsymisen jälkeen myyrät korjaisivat satoni. Ei käy.

Kasvimaalla on jo maissintaimet sekä kylvetty (kesä)porkkanaa ja punajuurta. Kahteen kasvilavaan (jotka pitäisi tehdä pian) on tulossa ruuhkaa, kasvimaan tila loppui (tänäkin kesänä) kesken.. Osan Challenger-perunoista laitoin entisten vadelmapensaiden kohdalle. 

Daalioita lykkäsin jo perennapenkkeihin, niihin kohtiin joista nostin kukkineita tulppaaneja ylös. Tulppaanit olivat häkissä tai muoviastiassa, turvassa myyriltä. Ihan kaikki daaliat eivät perennapenkkeihin mahtuneet, jääkööt loput ruukkuihin.

Perennapenkissä miltei piilotteli Blue Barlow, siis sama jonka ostin juurakkona maaliskuussa.
Hieman kyllä häiritsee tuon akileijan väri. Enemmän se olisi Black kuin Blue...

Nora Barlow teki viime kesänä vain lehtiä kuten puutarhaoppaissa kerrotaan, tänä vuonna sitten riittää kukkaa.


Tämä valkoinen on tehnyt pelkkää lehteä niin monta kesää, etten enää muista mistä olen sen hankkinut, saati mikä jaloakileija se on.

Japaninakileijat närkästyivät viime kesänä kun myyrät nostivat ne juurineen maasta, onneksi sain pelastettua ne ennen kuin juuret kuivuivat.

Kuunliljaa riittää taas. Keksisikö joku mikä lajike tämä on? Olen saanut tämän ystävältäni aikoinaan, leviää hyvin eikä ole myyristä moksiskaan.

Laukka Purple Sensation

Mount Everest-laukka Gladiatorin, Purple Sensationin ja pähkinäpensaan seurassa.

Hopeahärkki

Ja taas iltavaloa. Tänä vuonna on ollut niin kuivaa ettei hurjia sumuiltoja ole ollut. Syksyllä ehkä sitten seuraavan kerran, mutta silloin valo ei ole yhtä taianomainen.

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Hämeen Saharassa kiukutellaan kuivuudesta

Viime vuonna kesäkuu oli niin kolea ja märkä että osa pionien nupuista mätäni ja vesiheinällä elo oli yhtä juhlaa. Tänä vuonna kesäkuun teema on tuuli ja kuivuus. Yli kuukauden ajan on tuullut päivittäin, täällä peltojen keskellä se tuntuu vielä pahemmalta kuin jossain suojaisemmassa paikassa. Pihalla ollessa naamanahka saa hiekkapuhalluksen kun käännetyiltä pelloilta nousee valtavia pölymassoja tai pölytrombeja ja pihatöitä saa tehdä peruukki vinossa. Vesiheinä ei juhli, mutta eivät juhli juuri muutkaan kasvit. Sadevesisäiliö on tyhjä ja panttaan uusia istutuksia kun kaivovettä ei riitä loppumattomiin ja kasvimaa on tärkein kasteltava.

Maissin taimet tarvitsevat jo lisää tilaa pikku purkeissaan, mutta en uskalla siirtää niitä kasvimaalle kylmien öiden ja tuulen takia. Jalosyreenit ovat aivan nuupallaan kuivuudesta ja nyt ei ole vielä edes kesäkuu puolessavälissä!

Kasvimaalle sain vihdoin kylvettyä porkkanat. Kurkut ja Puutarha & Hellan kurpitsat odottavat säiden (öiden) lämpiämistä, ei ole kiire kun niiden kohopenkitkin ovat vielä tekemättä ja kitkemättä.

Perennapenkissä laukat kukkivat komeasti, ihailen niiden joustavia varsia jotka taipuvat sutjakasti tuulen mukana miltei maahan asti ja ponnahtavat takaisin kuin vieteriukko Aku Ankan lahjapakkaamossa.

Kivireunuksisessa pihan reunan kohopenkissä ei tapahtunut viikkoihin mitään, kuten jo valitinkin. Sitten sieltä nousi liljojen ja nauhuksien vankat alut jotka ovat valloittaneet lähes koko penkin. Sen sijaan kuunliljat eivät savimaassa näemmä viihdy, niistä on suurin osa kadonnut talven aikana. Samoin kuin niitä on kadonnut talon päädyn penkistä esikoiden joukosta, mutta syy on täysin myyrien. Siinä missä myyrät ovat liikkuneet, ei kasva edes vesiheinä.

Kuivuus estää ja hidastaa uusien kasvien istuttamista, mutta ei suinkaan niiden hankkimista!
Kävin Agrimarketissa ostamassa kukkia lahjaksi äideille ja samalla bongasin siemenperunaa -70 %, istukassipuleita oli tarjolla ilmaiseksi. Sipuleita meillä on jo kuusi penkkiä kasvimaalla, mutta kyllä sinne vielä yksi kohopenkillinen mahtuu... Äidin kukkalahja vaihtui rungolliseksi rosmariiniksi ja mukaan tarttui iso kuunlilja 'Sun and Substance', alle kaksi euroa.

Sen jälkeen etsin Tokmannilta hyttysverkkoa (kaaleille suojaksi) tuloksetta, mutta puutarhaosastolla oli rikkinäisiä multasäkkejä ja (luomu)perunalannoitetta alle puoleen hintaan. Koska autoni on täällä Saharassa hiekkateillä ajon jälkeen kuorrutettu sisältä ja ulkoa hiekalla, ei muutama multamurunen haitannut lainkaan. Mukaan lähti säkkejä niin paljon kuin kehtasin ostaa. Multaa ei ole koskaan liikaa, päinvastoin. Ystävältäni saimme hakea peltomultaa, mutta ei sitä riittänyt kuin pienelle pläntille omalle nurmikolle ja Viherpeukaloilta ostamieni vadelmien istutukseen. Onneksi meillä on lupa hakea sitä lisää.

Seuraavaan päivitykseen liitän pitkästä aikaa remonttikuvia. Toinen puoli taloa eli remonttipuoli on hyvin, hyvin vaalea nykytilassaan :) Paljon on vielä tekemättä, mutta helpottaa kun loppusuora alkaa olla edessä. Päästäisiin vihdoin tämän vuoden puolella muuttamaan ja asumaan taloon oikeasti ja purkamaan tavarat ullakolta, kuisteilta, autotallista, mökiltä ja kaikkialta minne niitä on väliaikaiseen säilytykseen vietykin. 

Peikonpähkinä viihtyy perennapenkin reunassa laukkojen ja tulppaanien keskellä. En ole sitä ikinä suojannut enkä erityisemmin hoitanut sitä muutenkaan. Se ei kuulemma talvehdi tällä kolmosvyöhykkeellä, etenkään noin avoimlla ja tuulisella paikalla...
Onneksi kukaan ei kertonut minulle silloin kun istutin sen tänne monta vuotta sitten :)

Jättilaukka Gladiator. Paksu ja pitkä varsi, mutta kukka on paljon hailakamman lilan värinen kuin esimerkiksi  'Purple Sensation'lla

Keijunkukka. Kukka on vaatimaton verrattuna lehtien väritykseen ja kokoon.

Kruunuvuokko ei kuulemma talvehdi maassa Suomessa. Kertokaa se tälle sisukkaalle tapaukselle.

Ensimmäinen saksankurjenmiekka joka kukkii. Se on ihan väärässä paikassa, on ollut puolisalaa leimujen keskellä. En ymmärrä miksi olen sen sinne istuttanut. Joku hetkellinen päähänpisto monta vuotta sitten? Iiris saa siirron muiden kurjenmiekkojen joukkoon kunhan on kukkinut.

Vanhan pihapionin nuppu. Se kukkii aina ensimmäisenä ja loistokkaasti, olosuhteista riippumatta.

Ruusukvitteni. Myyrät ja jänikset verottivat sitä rankasti viime syksynä, vain kaksi oksaa säilyi hengissä talven yli.

Lopuksi lisää tulppaanikuvia (ikään kuin viimekertaiset eivät olisi riittäneet...)

Kerrottu valkoinen, jonka kukka näyttää ihan ruusulta.



Monta 'Playgirl'ä






Texas Flame

Princess Irene


Lopuksi taas illan valo, huikeita nämä luonnon omat iltashow:t

torstai 4. kesäkuuta 2015

Kannatti kontata syksyllä (paljon kuvia)

Kun istutin toistasataa tulppaania pitkin pihaa ja perennapenkkeihin. Kukinta on ollut upeaa. Vielä upeampaa se olisi ollut jos myyrät eivät olisi syöneet perennapenkeistä jokaikistä tulppaania joka ei ollut häkissä tai muuten suojattu.

Tässä kroonisessa remonttikierteessä tavarat ja asiat vaihtavat paikkaansa jatkuvasti ja valitettavasti myös osa viime syksynä ostamieni tulppaanien kuiteista on kadonnut ja tulppaanien nimet siinä samassa. Osa sentään löytyi.

Dream Touch

 Zurel

  Huis ten Bosch

 Playgirl

Black Parrot

Pretty Princess

 Helmar

Carnaval de Nice

Drumline

Sweetheart

Sitten ne upeat ja nimettömät



Tämän liljatulppaanin nimen haluaisin todella tietää. On yksittäinen kukka enkä löydä merkintää moisen ostamisesta. Olisikohan sipuli eksynyt aikoinaan väärään pussiin tuottajalla?
Samainen tulppaani kukki jo edellisvuonna, puutarhurilla on ollut dementiaa.. Kyseessä on siis tarhatulppaani "Elegant Lady".

Hempeitä värejä

Tara ja tulppaanit (Double Beauty ja Banja Luka)

Pihalla kukkii toki kaikkea muutakin, tulppaanien loiston himmetessä aloittavat kukintansa komeat isot laukat, jaloakileijat ja ensimmäisenä pioneista iso vanha pihapioni. Eniten odotan keskikesän ja loppukesän liljojen kukintaa. Koska Juha teki terassin päädyn kukkapenkin reunoista sangen isot ja jykevät, sinne sisäpuolelle mahtuu paljon lisää liljoja... Onneksi, sillä Puutarhan ja hellan kanssa saimme liljapaketin Hollannista. Koska liljafanaatikolla ei ole määrän suhteellisuudentajusta tolkkua lainkaan, tilasin lisäksi Korpikankaan alennusmyynnistä "muutaman" ihanan liljan.. Olivat miltei puoleen hintaan, silkkaa säästöä siis! 

Liljoja ei pääse uuteen penkkiin laittamaan ennen kuin siinä riehaantunut humala on siirretty muualle ja pätkitty jakoon haluaville. Se humala on todella vanha, paikallista kantaa aikojen takaa. Kun siirsin sen nykyiseen paikkaan se  pohti kasvuasiaa ja sen jälkeen on kasvanut niin vauhdilla että pitää siirtää mahdollisimman pian muualle. Sen juuret saa poikki vain sahalla tai kirvellä, joten sananmukaisesti humalassa olisi kirveellä töitä.

Töitä olisi kasvimaallakin. Tosin ei humalassa eikä kirveen kanssa, mutta hara, lapio ja kuokka ovat olleet tarpeen. Perunat sain vihdoin maahan ja punajuuret kylvin, mutta porkkanat odottavat yhä, samoin kurkut ja pavut. Kahdella jälkimmäisellä ei ole vielä kiire, on ollut niin koleaa ja tuulista. Samoin kasvimaalle pääsyä odottavat maissintaimet. Kaksi kasvilavaa pitäisi tehdä myös, pinaattikin pitäisi kylvää. Kaalien taimet näyttävät viihtyvän harson alla, toivottavasti kosteutta riittää. Viime päivien rankatkin sateet ovat olleet täällä Hämeen Saharassa vain yksittäisiä pieniä kuuroja. Sadevesisäiliö ei ole juuri täyttynyt ja tuuli haihduttaa maan pinnalta lopunkin kosteuden.

Toisaalta: ei ole kotiloita eikä edes etanoita. Eivät viihdy tässä kuivuudessa.

Pihaesikko läheltä kuvattuna. Se tuoksuu vienosti.
 

Kaksi erilaista pikkusydäntä


Ja särkynyt versio

 Tummapikarililja

Tämän kevätkesän viimeinen narsissikuva, kaksivärinen kerrottu ja hämähäkki.

Kesän alun iltavalot ovat aika vaikuttavia