sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Tuhotarkastusta

Jouluaaton valoisa aika meni rattoisasti pihatöissä. Suunnittelin kitkeväni kukkapenkkejä (!jouluaattona, käsittämättömän outo joulusää) sillä vesiheinä ja ruoho voivat hyvin, mutta nähtyäni uusia tuhotöitä oli pakko muuttaa suunnitelmaa.

Jänikset kerpele! Asumme metsän laidalla ja metsässä on lämpimän syksyn ja alkutalven ansiosta rutkasti syötävää metsäjäniksille. Meillä on kolme koiraa jotka ovat paljon ulkona. Ja iso aukea piha, jonka vieressä on aukea pelto. Ja silti ne ristihampaat tunkevat syömään pihallemme, jopa aivan terassin viereen ja eteen. Kai joku niistä valkoturkeista on käynyt terassillakin. Portillamme niitä hengailee usein kun tulen töistä kotiin.

Kaikki uudet taimet ja kasvustot on syöty tai maisteltu. Jopa terassin eteen istutettu kanukka oli jyrsitty joka oksasta. Syreeneitä ostin edullisesti ja istutin niitä kasvimaan reunalle liiankin tiheään kun mietin että myyrät tuhoavat osan juuristosta kumminkin. Onneksi istutin, sillä jänikset ovat myös syöneet joka neljännen syreenin. Hortensioista on syöty kaikki tänä syksynä istutetut niin, ettei niistä näy kuin pieni tappi maan pinnalla.

Pahin tuho oli kuitenkin muutaman vuoden ikäisessä tyrnissä, siinä joka teki eniten marjoja tänä syksynä. Se on syöty käytännössä kuoliaaksi. Miten ihmeessä jänikset söivät juuri tyrnin, joka on niin piikikäs? Masokistijäniksiä?

Tyrnin toinen puoli oli saman näköinen, maahan asti.

Edellisessä blogipäivityksessä mainitsemiani euron pensaita oli maisteltu myös, laitoin niille ja vielä jäljellä oleville harvoille syömättömille pensaille verkot suojaksi. Onneksi olin syksyllä laittanut uusille terijoensalaville runkosuojat, sillä viime talvena jänikset söivät yhden istutetun niin ettei se enää siitä toipunut. Vanhoihin, kovakuorisiin terijoensalaviin jänikset eivät koske.

Mielenkiintoista oli huomata että pensasangervot eivät olleet jänisten makuun, niihin ei ole koskettu. Onneksi olivat jättäneet myös purppuraheisiangervon rauhaan.

Kasvimaa on ja pysyy aidattuna. Siellä vasta olisikin ollut talttahampaiden bileet kun osa porkkanoista ja punajuurista jäi maahan. Ensi kesänä aloitamme koko kasvimaan siirron lavoille, eli myyrien riesaksi siirrymme lavakasvatukseen täysin.

Myyrät ovat vauhdissa myös, uusia kekoja, reikiä ja onkaloita ilmestyy lisää huolestuttavasti. Metsänreuna on kuin pommituksen jäljiltä, samoin etupiha. Jottei puutarhafanaatikon elämä olisi liian helppoa, etanoiden kanssa taistelu jatkuu myös. Olen tuhonnut niitä pakkaspäiviä lukuunottamatta lähes joka ilta. Mielenkiinnolla odotan ensi kesää ja etanatilannetta. Kyseessä on siis ihan normaalit pienet etanat, ei mitään siruetanoita. Mutta kannibaaleja nuo pikkuetanatkin ovat, eli kun yhden nirhaisee hengiltä ja odottaa seuraavaan päivään, saa poistettua isomman satsin etanoita kerralla.

Uudenvuoden lupauksiini kuuluu siis että jatkossakin hankin taimet alennusmyynneistä. Tällä tontilla suurin osa niistä päätyy kuitenkin jonkun murkinaksi.

Tänään heti pyhien jälkeen sää kylmeni, mutta lunta ei ole eikä sitä ole tiedossa. Kasveille rankkaa kun maa on kostea ja nyt kylmenee eikä suojaa ole. Minulta jäi kitkemiset kesken, pitänee jatkaa muutaman kuukauden kuluttua.

Tulee vieroitusoireita kun pihatöitä on voinut jatkaa muutaman päivän poikkeuksia lukuunottamatta tähän päivään asti. Muutaman viikon kun sinnittelisi niin sitten ilmestyvät siemenkuvastot :)

Joulumaisema etupihalta kylälle päin.