Se lähti jo!

Mopo. Lapasesta.

Tokmannilla (!)

Ensin tänään tuli netin kautta tilattu paketti jossa oli ruostekukkaa "Orange king", vaaleanpunaisen liljan "Renoir" sipuleita (on muuten tiedossa hyvin pinkki liljakesä, edelliset liljaostokset olivat myös pinkkisävyisiä), kerrottua kruunuvuokkoa "St. Brigid" sekä jostain syystä olin muka tilannut punatähkää vaikka sitä on yllin kyllin jo muutenkin. Tai sitten hiiri oli heilahtanut väärään kohtaan klikatessa. Mahdollista oikeaa kohdetta en kyllä muista.

Tänään kävin treenamassa koirat (ts. Fionan, tätikoirat hengaili mukana) ja käväisin samalla Tokmannilla tutkimassa ovatko huhut siellä myytävistä pionin juurakoista tosia. No olihan ne. Ja olihan siellä paljon muutakin..

Päivänliljoja. Bourbon King, Custard Candy ja Grape Velvet (x2)

 Pionit Sarah Bernhardt ja Shirley Temple

Leimu All in One ja pioni Karl Rosenfield

 Keltainen punahattu Harvest Moon ja jaloakileija Barlow Blue

Kaikki juurakot ovat eläviä ja niissä on tomerat alut. Jaa miksikö ostin tähän aikaan vuodesta ja miksi ihmeessä pioneja, joita minulla on jo? Jos reilulla parilla eurolla saa topakan pionin juurakon, en välitä vaikka minulla on jo niitä samanlaisia useita. Sitäpaitsi pioneja ei_voi_olla_liikaa. Ja toinen Kalle (Rosenfield) suivaantui toissatalven vähälumisuudesta ja kuoli viime keväänä.

Pari vuotta sitten ostin nettikaupasta Bowl of Beauty-pioneja kolme kappaletta vähän alle kahdella kympillä. Onnittelin itseäni hyvästä ostoksesta kunnes toukokuun alussa posti toi minulle kolme pikkurillin kokoista juurakon palaa. Ne kaikki lähtivät kasvuun, mutta kestää vielä vuosi tai pari ennen kuin harkitsevat kukintaa. Ehkä kauemminkin. Siihen nähden nuo tänään ostamani pionien juurakot ovat vielä isompia ja parempikuntoisia kuin ne nettikaupan tarjoamat. Ja hintaero on merkittävä.

Keltaista päivänhattua en ole nähnyt missään myytävän, eikä minulla ole tuota akileijaakaan. Leimu on uusi tuttavuus myös, vastaava väritys on Nataschalla joka kukki kitsaasti viime kesänä (kuva toissavuodelta).

Kaikki tämänpäiväiset ostokset ja postipaketin sisältö päätyvät ruukkuihin mahdollisimman pian. Osa jää ruukkuun loppukesäksi, osa niihin kasvamaan kunnes maa on sula ja lämmin eikä yöpakkasia enää ole.

Ja sitten seuraavaksi on vuorossa Lidl:n jokakeväinen kukka(sipuli)myynti parin viikon kuluttua ja sen jälkeen alkaakin jo taimimyymälät olla auki...

Valoa kohti

Parin päivän kuluttua on huhtikuu. Siis miltei kesä. Vihdoinkin!

Tosin piha on yhä miltei kokonaan lumen valtaama ja hehkeää raportoitavaa sieltä ei vielä ole. Paitsi että myyrät ovat pitäneet bileitä talven aikana perennapenkeissä, toinenkin Kauppilasta viime vuonna ostetuista jouluruusuista on kuollut ja huonolta näyttää puuvartisten pioneidenkin kohdalla. Ne ovat siis sulan maan kohdalla.

Vielä huonommalta näyttää kahden lumipalloheisin tilanne, Tara on juossut niitä päin talven aikana ja kumpikin on tyvestä katkipoikki.

Ai miten tiedän että se oli Tara? Kukaan tai mikään muu ei juokse pensaita ja puita päin, mutta Tara 6,5 vuotta ei omaa jarruja vieläkään.

Kävin purkamassa kesänodotusahdistusta Kodin Terrassa ja Agrimarketissa, kassillinen liljoja ja gladioluksia odottaa istutusta. Osan laitoin jo ruukkuihin jotka siirrän kuukauden kuluttua ulos, osa odottaa maan sulamista ja lämpiämistä (toivottavasti selviävät siihen asti). Ruostekukkia tilasin netistä, ne ovat jo esikasvatuksessa. Ovat ihania, mutta ah niin nirsoja kasvamaan eivätkä täällä säily talven yli maassa.

Ensi kesäksi on tiedossa kaikenlaisia suunnitelmia (ei aina niin hienoja, mutta omasta mielestäni hyvinkin tarpeellisia). Kuten kaivinkoneen (Bobcat maakauhallakin kävisi) vuokraus. Sille olisi moneen kohtaan käyttöä, alkaen yhden jättimäisen pensaan (lajike tuntematon, kamala vanha risukasa) poisto, maa-ainesten siirtäminen (en jaksa lapioida kaikkea!) ja eritoten yhden liljapenkin teko. Lapiointi kivikovaan maahan terassin vieressä ei houkuta, mutta siinä on toistaiseksi täysin myyrävapaa paikka, joka on harvinaista tällä tontilla.

Reilun kuukauden kuluttua pitäisi olla kaikenlaista kukkivaa perennapenkeissä. Toivottavasti nämä selvisivät talvesta eivätkä suivaantuneet lumen määrään ja sitä kautta liikaan kosteuteen.

Kirjopikarinlilja ja keltareunapikarililja toukokuun alussa 2014

Kerrottu narsissi, tulppaaneja, kirjopikarinlilja, posliinihyasintti, idänsinililja ja vaalea isokevättähti.

 Sisätiloissa on remontti edennyt taas, nyt on jo hahmotelmaa että tämän vuoden puolella meillä olisi siisti asunto jossa ei ole joku kohta auki tai revitty tai purettu tai muuten vain keskeneräinen... Tosin tällä hetkellä talon isompi puoli näyttää kamalta ja myös tuntuu siltä. Betonirouhetta ja -pölyä kulkeutuu joka paikkaan ja joka puolella on likaisen oloista.

Eteisen lattia on hieman epätasainen

Vessa on kesken (nuo seinälaatat lähtevät vielä)

 

Ja kalsealta näyttää vielä saunakin

 

 Auringonlaskukuvat alkavat taas! Juhan kuvaamaa viime viikolta.

Arvotaan seuraavat kärhöt

Lumitilanne on pihallamme yhä jäätävä (sananmukaisesti), eli ei toivoakaan mistään kasvavasta. Kasvimaalle ei ole kiire kitkemään vielä pitkään aikaan

Kasvimaa ei ole aidattu omien koirien takia, vaan naapureiden isojen ja kauniisti sanottuna vapaasti kasvatettujen koirien takia. Lisäjännitystä maaseutuelämän tyyliin tuo lähistöllä asuvat ja karkailevat lemmikkisiat, jotka eivät ole mitään söpöjä pikkupossuja. Samalla aita pitää hieman loitolla myös puolikesyt jänikset, joita niitäkin riittää lähes riesaksi asti.

 Myyriltä terveisiä ettei routa haittaa

 Hortensia on pakastettu vielä

Kevättä yhä odotellessa (ulkona sataa lunta...) katselin pihalta otettuja kärhökuvia. Niissäkin tuskastuttavaa on ettei lajikkeiden nimistä ole varmuutta kuin osassa. Muutamat kärhöistä on siirretty pariinkin otteeseen, osa on kuollut kesien aikana, osa ei lähtenyt kasvuun lainkaan. Jotta niiden tunnistaminen olisi mahdollisimman vaikeaa, olen nettikaupasta saanut jotain ihan muuta lajiketta kuin olin tilannut. Tai sitten maaperä on vaikuttanut hurjasti kukan väritykseen.

Muistaakseni yhtään kärhöä en ole ostanut normaalihinnalla, suurin osa on muutaman euron ostoksia. Joko edellisvuotisia jotka ovat sinnitelleet kevääseen asti puutarhamyymälöiden pihalla tai sitten loppukesästä ostettuja poistomyyntikasveja. Tai muuten vain sellaisia, jotka ovat olleet hyvin edullisia. Jos talven yli purkissa selvinneen kärhön saa eurolla tai kahdella, en alkanut tivaamaan myyjäfirman kanssa kasvin lajikkeesta jos lappu on purkin reunalta kadonnut.

Kärhöjen istuttaminen ja hoitaminen tuntuu erilaisten puutarhasivustojen ja lehtien mukaan olevan lähes aivokirurgin tarkkuutta vaativaa työtä, jossa minulta loppuisi pinna alta aikayksikön. Käytännössä istutan kärhöt niin syvään monttuun kuin jaksan kaivaa, tyrkkään hevosenlannan ja mullan ja veden pohjalle ja kärhön perään. Ja toivon parasta. Osa tykkää ja lähtee kasvuun, osa kuolee pois. Ja sitten on taas syy hankkia lisää niitä!

Jostain syystä en ole viime vuonna ottanut yhtään kuvaa valkoisista kärhöistäni, Miss Bateman viihtyy parissa paikassa ihan hyvin, mutta on "vain" valkoinen ja jäänyt kuvaamatta. Samoin kävi Guernsey Cream:lle ja Marie Boisselotille. Myös viinikärhö Purpurea Plena Elegans on näemmä jäänyt  kuvaamatta.

 Tämä voisi olla Nelly Moser tai Dr Ruppel... Tai sitten ei kumpikaan.

Błękitny anioł

Emilia Plater

Jackmannii, se perussellainen

Margaret Hunt

Ville de Lyon

The President

Ei mitään tietoa tästäkään kaunokaisesta

Tuntematon kaunokainen kesäkuun lopussa, tämän lajikkeen tiedän, mutten muista..

 Madame Julia Correvon taustalla, edessä Jackmannii aukeamassa?

Yhä vaan lunta, miekkaliljoja lumikuvien tilalle

Puutarhaihmiset ovat suorastaan riehaantuneet talven jälkeen ja Facebook, blogit ja viestit pursuavat haravointiviestejä ja kuvia esikoista ja narsissien aluista. Meillä näyttää takapihalla vielä tältä:

Haravoinnista ei voi haaveillakaan (no, ei ole lempipuuhaani muutenkaan), mutta ei ole pihalla vielä muutakaan ällisteltävää. Kasvun ihme on joka vuosi yhtä suuri ihastus, nyt ei muuta ihmeteltävää kuin hiljalleen lumien alta paljastuvat myyränkeot. Ne lähinnä nostavat verenpainetta, sillä keot ovat enimmäkseen kukkapenkeissä, eli talven mittaan on taas kato käynyt kasveille. Jos oikein positiivisesti pyrkii ajattelemaan, onpahan tilaa uusille kasveille kun edelliset on syöty.

Etupihalla on kaksi isoa lumivallia, pihalta talven mittaan aurattuja. Kuvassa Taran tassujen ja lumen alla on siis perennapenkki. Kestää muutaman viikon ennen kuin sieltä pilkistää mitään elävää..

Lumikasojen sulamista odotellessa viimekesäisiä gladioluksen kuvia väriläiskiksi. Viime kesä on monella tapaa aika karmea pihallamme: täällä wannabe-pohjoisnapa-Hämeessä -sijainnilla juhannuksenakin oli vielä halla ja hyvin sateinen & kolea kesäkuu piti huolen siitä että daalioiden ja gladiolusten kasvu oli surkeaa verrattuna edelliskesiin.

Kova tuuli katkoi ja riepotteli kukkia tukikepeistä huolimatta ja esikasvatuksesta huolimatta moni gladiolus jäi nuppuasteelle ensimmäisten hallojen tullessa. Kukinta jäi liian myöhäiseksi ja kukissa näkyy selviä vaurioita.
Sipulit on hankittu sieltä sun täältä, osa on edellisvuotisia jotka olivat kellarissa talven. Täksi kesäksi täytynee ostaa uudet sipulit (voi mikä vahinko kasvihimoshoppaajalle :)

Kuvat on otettu elokuun puolenvälin ja lokakuun ensimmäisen päivän välillä. 

 

 

 

 

 

Hanget korkeat nietokset vieläkin, eli viimevuotinen kukkakuvakavalkadi jatkuu

Pihalla on niin paljon lunta että Fiona pääsee kaivautumaan siihen vielä puoliksi lumimörköjahdissaan.

Tontillamme on huisat kaksi kohtaa jo lumetonna: kuusien alla ja talon päädyssä pienet pläntit.  Talon päädystä perennapenkistä paljastui lumen alta iso myyränkeko ensimmäisenä. Suureksi ärsytyksekseni (lievästi ilmaistuna) tietenkin siinä kohdassa joka on täynnä liljojen ja tulppaanien sipuleita. Se perennapenkki on vuorattu rappausverkolla, mutta ne saamarin jyrsijät ovat päässeet jo sinnekin!

Viime vuonna tähän aikaan etupihan perennapenkissä oli jo vanhassa pionissa alut, nyt siinä on 40 cm lunta. Kestänee siis jonkin aikaa ennen kuin tähän blogiin tulee tuoreita kukkakuvia.

Jatkan siis edelliskesän kukilla, nyt vuorossa liloja kukkijoita Marjan pyynnöstä:

Akileija (ei varmuutta lajikkeesta) 7.7.2014

Gladiolus availee nuppujaan  7.8.2014

Jalokärhö Hagley Hybrid 28.7.2014

Kerrottu kruunuvuokko 16.7.2014. Irtomyynnistä puutarhamessuilta ostettu varhain keväällä.

Leimuja 20.7.2014, luultavasti samoja jotka olivat täällä jo muuttaessamme.

 Kerrottuja jaloritarinkannuksia päivänvalossa 16.7.

 

 Jaloritarinkannuksia ja malvaa illalla kuvattuna 22.7.

Eri lajike ritarinkannuksesta 16.7.2014

 

Yksivuotinen kerrottu unikko 17.7.2014

Hollanninkurjenmiekka 6.7.2014