sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Kevätodotusta ja daaliakuvia


Ylihuomenna on jo maaliskuu. Ensi kylvöt on jo tehty (kukkia, hyötykasvit ostan taimina). Ja viikon kuluttua tulee liljat ja daaliat myyntiin ainakin Kodin Terraan. Kevään odotuksen tuska helpottaa jo hieman.

En ole käsityöihminen enkä osaa tehdä mitään ompelutöitä, askartelua tai neulomiseen liittyvää. Maalaaminen ei ole niin vaikeaa, joten yllätin itsenikin ja maalasin kevättä odotellessa kolme isoa muoviruukkua samalla harmaan sävyllä jota on talon ulko-ovessa. Ruukut ovat olleet joskus valkoiset, mutta vuosien myötä väri oli kulahtanut epämääräisen likaiseksi pesuista huolimatta. Laitan ruukkuihin esikasvatukseen puuliljoja ja kesän alussa siirrän ne ulko-oven kummallekin puolelle.

Tilaukseni Exotic Garden:sta ja Seemnemaailm:sta tulivat, kummassakin saman verran siemenpusseja, mutta ero virolaisen yrityksen hyväksi monta kymmentä euroa. Seemnemailm:n tilaus tuli kirjattuna kirjeenä (!) ja siemenpussit olivat joko venäläisellä tai puolalaisella tekstillä, mutta onneksi niissä on kuvat ja toimituslista oli  suomenkielinen (latinakin olisi auttanut, mutta kyrilliset kirjaimet tuottavat vähän tuskaa...).

Tämä talvi on ollut hyvä (edes jossain!) kun kellarimme on pysynyt ihmeen kuivana. Näyttää ainakin siltä että daaliat eivät ole kärsineet liiasta kosteudesta ja muutkin siellä säilytyksessä olevat kasvit ovat hyvinvoivan oloisia. Parina aiempana vuonna ovat daaliat olleet suurimmalta osalta mätiä keväällä. Viime kesä oli niin kylmä että osa ei päässyt alkua pidemmälle ja osa paleltui ruukkuihin kun ensimmäinen pakkasyö tuli niin aikaisin syksyllä.

Tänä vuonna tuleviin daaliaostoksiin liitän visusti nimen mukaan ja talteen, harmittaa kun miltei kaikki daaliani ovat nimettömiä. Saatuja, ostettuja ja nimilappu hukattu tai sitten ne eivät ole olleet sitä mitä lapussa on lukenut. Tummanlila pompom-daalia olikin kerrottu valkoinen jne. Toisaalta: jos maksan siitä euron tai pari, ei pidä kauheasti rutista asiasta. Eri juttu jos olisin maksanut siitä paljon ja hankkinut ns. alan kaupasta eikä rautakaupan alelaarista :)

Epäilen että tämä ei ole mikään mikä pitäisi, vaan ihan oma pikku mutaatio? Kaunis kuitenkin. 

Kaktusdaalia, muistaakseni Lidl:stä ostettu. 







Fashion Monger:ssa oli ruuhkaa elokuun lopussa.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Tahdon väriä!

Ulkona on vihdoin kunnon talvi: lunta, aurinkoa ja pikkupakkasta. Mutta verkkokalvot huutavat silmille väriä ja enemmän valoa. 

Puran keväänodotustuskaani siemenostoksilla kun ei vielä kesän kukkasipuleita tai mukuloita saa, taimista puhumattakaan. Ostoksien seurauksena harkitsen vakavasti uusien perennapenkkien perustamista. Tai ainakin hyvin monen ison kukkaruukun hankintaa. 

Parin vuoden tauon jälkeen on suunnitelmissa myös Helsingissä Kevätmessuilla käynti huhtikuun alussa. Optimistisesti toivon löytäväni sieltä hollantilaisilta myyjilta Tango Olinaa joka on myyrien toimesta katoamassa pihaltamme.


Erilaisten unikoiden siemeniä tuli tilattua aika reteästi nettikaupoista. Viime kesänä kukkineista keräsin siemeniä monta rasiallista, joten niitä olisi riittänyt omastakin takaa...
 


Akileijojen kanssa olen malttanut mieleni siemenien suhteen. Luulen että Barlowit (Nora ja Black) ovat levittäneet siemeniä jo syksyllä kukkapenkkiin tehokkaasti. Puhumattakaan muista akileijoista.


Akileijojen poikkeus, matala japaninakileija ei ole toistaiseksi riehaantunut leviämään eikä tee paljoakaan siemeniä.

Vaaleanpunaiset tarhasulkaneilikat kukkivat pitkään jaloakileijojen vieressä ja alla.

Harjaneilikat ovat vanhoja, alkuperäisiä perennapenkin kukkia yli kahdenkymmenen vuoden takaa.


Kaikki pihan pikkusydämet ovat ystäviltä ja tuttavilta saatuja. Yksikään ostamani taimi (nettikaupasta tilattu tai puutarhamyymälästä hankittu) ei ole yhtä kesää kauemmin kukkinut. Mutta nuo vanhat, nimettömät mutta kauniisti ja varmasti leviävät pikkusydämet jaksavat kukkia siitä huolimatta että talvisin myyrät kääntävät niiden kasvupaikan mullan ympäri ja kesäisin ne kasvavat tyhjän päällä eli myyräonkaloiden kohdalla.

Päivänliljat ovat varsinaisia kiertolaisia. Osa on ystäväni pihasta entisen talomme pihaan aikoinaan siirrettyjä ja jotka siirsin tänne, osa on täällä jo ennestään olleita ja osa on ystäviltä saatuja. Niiden paikkaa olen vaihtanut muutaman kerran täälläkin ja olen jakanut niitä reippaasti ja ronskilla otteella. Eivät ole moksiskaan.

Tarhakylmänkukka. Nirso tämän pihan perennapenkeissä. Ei viihdy myyränkolon yläpuolella muttei tykkää siirtämisestäkään.

Aurinkoa, valoa, väriä, lämpöä. Väriminttuja, harjaneilikoita, tarha-alpia, sormustinkukkia ja astereita.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Viimeinkin keittiö

Juha muutti tähän taloon 3,5 vuotta sitten kun Tuusulan talo oli myyty. Minä asuin vuokralla puoli vuotta kerrostalossa (elämäni hirveintä aikaa) ja muutin heti kun määräaikainen työsuhteeni Helsingissä loppui.

Talo on valmistunut 1994 Juhan vanhemmille ja kummitädille. Juha on ollut isänsä kanssa mukana taloa rakentamassa, joten se on hänelle hyvin tuttu.

Ensimmäiset puoli vuotta tyhjensimme taloa, autotallia ja tonttia. Toinen puoli vuotta meni remonttisuunnitelmia tehdessä, taloon kotiutuessa ja remonttia aloittaessa. Ensimmäisenä valmistui lämmitysjärjestelmä (ilma-vesilämpökiertoinen lattialämmitys ja aurinkopaneelit katolla joiden ansiosta saadaan lämmin käyttövesi maaliskuusta lokakuuhun) ja samalla Juha aloitti talon pienemmän puolen purkamisen ja lisäeristeiden laittamisen seiniin.

Kun talon pienempi puoli valmistui asuttavaksi, tyhjensimme talon isomman puolen ja ahtauduimme toiselle puolelle. Samaan aikaan asuminen remonttia tehdessä on ollut välillä rankkaa; tuntui että kaikki tavarat olivat aina pakattu väärään paikkaan, ahtaus oli ärsyttävää ja jatkuva remonttipöly sai pinnan kiristymään. Talon remontin lisäksi oli mökin laajennus ja tontin muokkaus kesäaikaan, joten vapaa-ajan ongelmia ei ollut.

Nyt kun remontti on loppusuoralla, tuntuu oudolta: jälleen tavaroiden siirtämistä, mutta se ei ole enää väliaikaista. Voi tyhjentää kaikki muuttolaatikot lopullisesti. Voi suunnitella sisustusta ja voi pyyhkiä ihan normaalia pölyä (ei ihan vielä, remontti jatkuu yhä...). Voi laittaa valaisimet lopullisiin paikkoihin. Voi miettiä verhoja ja tauluja. Voi lakata ajattelemasta "Sit kun...".

Koirat ovat ihan ihmeissään kun olemme nyt majoittuneet koko taloon, ne tottuivat että puolet talosta on aina remontissa. Varsinkin Taralla on kiirettä kun se kulkee perässäni ympäri taloa eikä voi enää majoittua yhteen paikkaan josta näkee liikkeeni. Aikamoista ihmettelyä on itse kullakin uudessa keittiössä kun astiat ja ruokatarvikkeet ovat taas eri lailla. Aamuisin kuluu aikaa rattoisasti ruokailuvälineitä etsiessä, saati jos tarvitsisi jotain erityisempää astiaa. Vaikka uudessa keittiössä on paljon kaappitilaa ja toisessa keittiössä on lisää, on astioita silti niin paljon että osasta on luovuttava. Kahden hengen antisuurperhe ei tarvitse sitä määrää mitä vuosien aikana on meille hankittu ja tullut.

Keittiö tilattiin tammikuussa 2015. Ei sen toimitus mennyt ihan suunnitelmien ja toiveiden mukaan, mutta lopputulos oli pitkän prosessin jälkeen oikein hyvä. Keittiö tuli periaatteessa heinäkuussa, käytännössä niin monessa osassa ja monta kertaa, että menin laskuissa sekaisin niiden jakeluautojen ja rekkojen määrässä jotka pihassamme pyörähtivät. Viimeiset osat (vetimet) tulivat monen muistutuksen jälkeen tammikuun lopussa 2016. Onneksi meillä oli talon pienempi keittiö käytössä, muuten olisi ohimoita kiristänyt vielä enemmän. Juha kokosi ja teki keittiön itse isäni avustuksella, myös laatoitukset. Vain putki- ja sähkötyöt teki ulkopuolinen ammattilainen. Kaikki muu on omin käsin tehtyä ja laatoitus itse suunniteltu ja hankittu.

Entinen erillinen keittiö ja olohuone ovat nyt iso keittiö, entinen takkahuone on keittiön jatke.

Keittiö kodinhoitohuoneen/pukuhuoneen ovelta kuvattuna.

 Leivinuuni jää kuvaajan selän taakse

 Ruokailutilasta päin kuvattuna
 

 Ja ruokailutilaan päin kuvattuna
 

 Leivinuuniin tulee myös laattaa jossain vaiheessa.



Mustavalkoiset sisustuselementit mukana :) Junioriosasto nukkui omassa huoneessaan kun kuvasin.

Tämännäköisestä lähdettiin (kuvattu 2010)



Jottei haasteet lopu, myyrät muistuttivat että pihalla riittää puuhaa ensi kesänäkin... Noppa ihmettelee ensimmäistä kekoa. Kohta noita on monen monta lisää.