keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Tahdon väriä!

Ulkona on vihdoin kunnon talvi: lunta, aurinkoa ja pikkupakkasta. Mutta verkkokalvot huutavat silmille väriä ja enemmän valoa. 

Puran keväänodotustuskaani siemenostoksilla kun ei vielä kesän kukkasipuleita tai mukuloita saa, taimista puhumattakaan. Ostoksien seurauksena harkitsen vakavasti uusien perennapenkkien perustamista. Tai ainakin hyvin monen ison kukkaruukun hankintaa. 

Parin vuoden tauon jälkeen on suunnitelmissa myös Helsingissä Kevätmessuilla käynti huhtikuun alussa. Optimistisesti toivon löytäväni sieltä hollantilaisilta myyjilta Tango Olinaa joka on myyrien toimesta katoamassa pihaltamme.


Erilaisten unikoiden siemeniä tuli tilattua aika reteästi nettikaupoista. Viime kesänä kukkineista keräsin siemeniä monta rasiallista, joten niitä olisi riittänyt omastakin takaa...
 


Akileijojen kanssa olen malttanut mieleni siemenien suhteen. Luulen että Barlowit (Nora ja Black) ovat levittäneet siemeniä jo syksyllä kukkapenkkiin tehokkaasti. Puhumattakaan muista akileijoista.


Akileijojen poikkeus, matala japaninakileija ei ole toistaiseksi riehaantunut leviämään eikä tee paljoakaan siemeniä.

Vaaleanpunaiset tarhasulkaneilikat kukkivat pitkään jaloakileijojen vieressä ja alla.

Harjaneilikat ovat vanhoja, alkuperäisiä perennapenkin kukkia yli kahdenkymmenen vuoden takaa.


Kaikki pihan pikkusydämet ovat ystäviltä ja tuttavilta saatuja. Yksikään ostamani taimi (nettikaupasta tilattu tai puutarhamyymälästä hankittu) ei ole yhtä kesää kauemmin kukkinut. Mutta nuo vanhat, nimettömät mutta kauniisti ja varmasti leviävät pikkusydämet jaksavat kukkia siitä huolimatta että talvisin myyrät kääntävät niiden kasvupaikan mullan ympäri ja kesäisin ne kasvavat tyhjän päällä eli myyräonkaloiden kohdalla.

Päivänliljat ovat varsinaisia kiertolaisia. Osa on ystäväni pihasta entisen talomme pihaan aikoinaan siirrettyjä ja jotka siirsin tänne, osa on täällä jo ennestään olleita ja osa on ystäviltä saatuja. Niiden paikkaa olen vaihtanut muutaman kerran täälläkin ja olen jakanut niitä reippaasti ja ronskilla otteella. Eivät ole moksiskaan.

Tarhakylmänkukka. Nirso tämän pihan perennapenkeissä. Ei viihdy myyränkolon yläpuolella muttei tykkää siirtämisestäkään.

Aurinkoa, valoa, väriä, lämpöä. Väriminttuja, harjaneilikoita, tarha-alpia, sormustinkukkia ja astereita.

6 kommenttia:

  1. Onneksi sinulla on mahtavat värit tallessa kuvina - kohta pääsee ainakin siemenpusseja rapistelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tehnyt iltaisin Ifolorin valokuvakirjoja viime kesän kukista, saan niistä lohdutusta kevättä odotellessa :)

      Taimimultaa on ostettu ja rasiat ovat jo valmiina esikasvatukseen, vielä pitäisi malttaa hetki ennen kuin alkaa esikasvatus-show!

      Poista
  2. Aivan ihanaa väriloistoa!
    Puutarha teillä ei tosiaan ole mustavalkoinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei taas! Hoksasin vasta myöhemmin, että koiranne ovat bordercollieita. Tunnetko Janneken blogin (http://bordercollieinderozentuin.blogspot.fi/)? Jannekella on upea puutarha ja ihana Snarf-koira.

      Poista
    2. Kiitoksia! Minä en ole huomannut tuota Janneken blogia, ihanaa kun vinkkasit!

      Poista
    3. No niin, laitoin sen suosikkilistalle :) Kaunis pystykorvainen trikkibortsu. Ja kadehdittavat kuvat!

      Poista