keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Liljojen häkitystä ja anonyymejä puita

Puutarhurin optimistinen asenne on ollut koetuksella kun talvi tupsahti etuajassa marraskuun alussa. Koirien mielestä lumi ja pakkanen ovat jokapäiväisen hepulin aiheita, minä harmittelen kun mullankaivuu vaihtui lumenluontiin. Tosin ennusteet lupaavat lumen sulamista lähiaikoina, joten pääsen ehkä tyhjentämään kasvimaalta loput laatikot ja kääntämään sen viimeisenkin penkin (jossa on hyvin pakastuneita raitajuuria).

Pakkasista ja lumesta varoiteltiin sääennustuksissa lokakuun lopussa, mutta silti meni hilkulle. Lokakuun viimeisenä päivänä sain viimeisenkin daalian kuivikkeeseen ja kellariin, viimeiset taimiostokset istutin valeeseen perunapenkkiin kevättä odottamaan ja lykkäsin viimeisetkin kukkasipulit maahan. Vuorokautta myöhemmin tuli talvi etuajassa.

Juhan äidin Diana-ruusu oli ainoa ruusu joka selvisi viime talvesta. Se jaksoi kukkia vasta syyskuun lopussa.
 

Lokakuun alussa kun oli vielä kuivaa eikä päiväpakkasista tietoakaan, aloitin pienimuotoisen projektin. Se sitten jotenkin karkasi käsistä (mikä yllätys) ja siitä tulikin vähän isompi projekti... Aluperin piti karsia suopayrttejä jotka levisivät etupihan perennapenkissä riesaksi asti. Piti myös tehdä liljoille uusi häkki kun osa vanhoista oli vajonnut niin syvälle ettei niistä ollut enää suojaa myyriä vastaan.
Siinä samalla päätin tehdä uudet reunukset muutaman metrin matkalle perennapenkkiin ja putsata rikkaruohojen juuristoa pois.

Tuumasta toimeen. Kaivoin ylös kottikärrykaupalla suopayrttiä ja rikkaruohoista multaa, otin ne perennat talteen jotka istutin uudelleen ja tukin toistakymmentä myyrien onkaloa. Kaivoin perennapenkin reunaan pienen ojan johon laitoin tiukkaan tampattua soraa ja myyrien kiusaksi isohkoja kiviä ja laitoin uuden rikkaruohoesteen nurmialueen ja perennapenkin reunaan. Istutin penkkiin Hankkijan puutarhamyymälän syksyn loppuunmyynnistä 50 centillä ostamani tarhapäivänliljat "Burgyndy Loven" ja "Voodoo Dancerin", muutaman pionin (parilla eurolla ostamani "Jadwigan" ja "Felix Croussen" sekä ystävältä saadun kuolanpionin ja vanhan pihapionin jonka hän oli saanut),  siirsin joitain perennoja ja kaivoin kuopan liljahäkille. Siitä liljahäkkikuopasta tulikin aika iso...

 Projekti alkamassa. Suopayrtit ovat poissa, mutta rikkaruohoinen multa vielä poistamatta, osa vanhoista perennoista vielä siirtämättä ja reunukset tekemättä.

Juha teki häkin rappausverkosta, samasta kestävästä materiaalista josta ovat edellisetkin. Se on verran pienisilmäistä etteivät myyrät mahdu läpi ja häkin reunat tulevat reilusti maanpinnan yläpuolelle. Osa matalampiin häkkeihin istutetuista kukkasipuleista nimittäin oli kaivettu ylös nopeasti ja puoliksi jyrsittyjä tulppaaninsipuleita oli pitkin pihaa.
Koska ruukuissa olevat liljat piti saada pian maahan ennen kuin ruukut jäätyisivät ja niitä ruukkuja oli kohtuumäärä (joku sanoisi että oli taas mopo keulinut puutarhurilla keväällä kun liljojen sipuleita hankki, köh..), tuli häkistäkin kohtuukokoinen. Siis pari metriä pitkä ja miltei metrin leveä. Todistettavasti siihen mahtui viisikymmentä liljaa, sata tulppaania ja sata krookusta. Ja aika paljon multaa, säkkikaupalla suorastaan.


 

 Häkki lopullisessa paikassaan perennapenkin reunassa.

Ylläolevat kuvat otin 24.10. Seuraavana päivänä näky oli tämä (taustalla Nuija ja Tosinuija, eli Tara & pallo ja Fiona)

Jottei urakka olisi siihen loppunut, innostuksissani kaivoin kompostin viereisen kukkapenkin vanhan liljahäkin ylös ja tein uuden isomman tilalle. Siihen ei uusia sipuleita juuri mahtunutkaan, sentään kolmisenkymmentä tulppaania sain sinne myyriltä turvaan istutettua.

 Isomaksaruoho aloitti kukinnan syyskuussa ja jatkoi sitä lumien tuloon saakka.

Pohjanrantakukka "Blush" kukki lokakuulle asti.

Viiruhelpiä ei saa hengiltä millään ja se leviää tehokkaasti. Keväällä kitkin sitä kuunliljojen joukosta kottikärryllisen, syyskuussa se oli jo vallannut kitketyt kohdat takaisin.

Multasäkkien ostomatkalla huomasin Rautian kyltin että loput puut ja perennat -70 %. Kaikki kasvit olivat tietenkin lehdettömiä eikä jäljellä olevissa kahdessa puussa ollut mitään lappua tai merkintää. Ostin parilla eurolla makeasinikuusaman ja kysyin myyjältä mitä ne nimettömät puut maksavat. Vitosen, sanoi myyjä koska ei tiedetä mitä ne ovat.

Ja kas, matkaan lähti siis kaksi kolmimetristä puuta, muutama multasäkki ja se kuusama. Puut ovat nyt toistaiseksi entisessä perunamaassa odottamassa kevättä jotta tiedän mitä tuli ostettua :) Valeeseen perunamaahan viime hetkellä meni myös kiinanlaikkuköynnös jonka olin ostanut Rautiasta aiemmin neljällä eurolla. Saaripalstan Sailan kirjokurjenmiekka "Kermesinaa" ihastelin hänen blogissaan kesällä ja kun tuli mahdollisuus sellainen hankkia Lepaan puutarhamessuilta niin pakkohan se oli ostaa. Senkin sain istutettua muiden kurjenmiekkojen joukkoon takapihalle vasta viime hetkellä ennen lumia.

Varastossa odottaa turpeessa vielä 25 liljaa, ovat reppanat umpijäässä. Saas nähdä miten niiden keväällä käy, kunhan ensin löytäisin niille myyrävapaan paikan jonne laittaisin. Ja kunhan nuo lumet sulaisivat ensin alta pois...

Tämän vuoden viimeiset iltaruskot jotka näkyivät meidän pihallemme. Seuraavan kerran huhtikuussa. Kevääseen tuntuu olevan vielä niin pitkä aika.

4 kommenttia:

  1. Sinulla onkin ollut aktiivinen syksy. Vähän kateellisena tätä luen, kun oma innostukseni loppui jo syyskuun lopussa. Kivat kuvat! - Mukavaa syksy-talven jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Meillä olisi puutarhanhoito niin paljon helpompaa ilman myyriä, toisaalta niiden aiheuttamat adrealiinipiikit vauhdittavat kummasti projekteja :)

      Rentoa syksynjatkoa ja talvenodotusta!

      Poista
  2. Heips! Blogissani olisi sinulle Kuusi kuvaa kesästä -haaste. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos haasteesta! Käyn katsomassa sen heti ja vastaan pian!

    VastaaPoista