tiistai 1. toukokuuta 2018

Vihdoinkin toukokuu!

Kevät tuli vauhdilla. Vielä huhtikuun puolivälissä meillä oli hanget korkeat nietokset ja viikkoa myöhemmin haravoin kukkapenkkejä. Nyt kaikki kasvaa niin että miltei kohina kuuluu.
Keisarinpikarililja ponnisti kukkapenkistä 21.4. ja tätä kirjoittaessani se on jo nuppuja kasvattamassa.

Lumien lähtiessä alkoi jokakeväinen myyrätuhoanalyysi. Aluksi näytti siltä että aika vähällä olimme päässeet, mutta viimeistenkin lumien sulaessa selvisi että ainakin kasvimaalla on penkit käännetty jo valmiiksi. Onneksi suurin osa kasvimaasta on lavoilla ja luultavasti myyrien talvipesät ovat olleet kasvilavojen alla (15 kekoa pelkästään valkosipulilavan ympärillä).

Kasvimaalta metsänreunaan kulkee myyrien moottoritie, iso tunneli jonka varrelta mustaherukkapensaan juurelta löytyi iso onkalo.

Etupihan nurmiala käännettiin viime kesänä ja siellä ei ollut nyt yhtään kekoa, toisin kuin aikaisempina keväinä. Ehdin jo riemastua että myyrät ovat luovuttaneet, kunnes jalkani upposi pohjetta myöten yhteen koloon ja syksyllä istutettu lähes nelimetrinen terijoensalava näytti oudon vinolta... Se oli jo neljäs tai viides myyrien tuhoama iso salava. Seuraava istutetaan isoon rautahäkkiin, nuo isot taimet eivät ole halpoja hankittavia ja jotain tuulensuojaa olisi saatava pellon ja pihan väliin nopeasti.

Muita myyrätuhoja (kuoppaisen nurmikon, terijoensalavan ja ilmastoitujen kukkapenkkien lisäksi) en ole huomannut. Vielä. Tosin noissakin jo havaituissa on ihan tarpeeksi. Koristeomenapuiden tyvet ovat ilmastoidut ja muutama pensas on epäilyttävän etukenossa, mutta odotan tapahtuuko niissä mitään kasvua ennen kuin nostan verenpainettani. Myyrätuhoista kävin lohduttautumassa ystäväni kanssa Lahden puutarhamessuilla jonne voitin liput Kukkaiselämää-blogin arvonnasta.

Messuilla tein puutarhaostoksia vähän, mutta kaksi akileijantaimea oli pakko ostaa. Molemmat sellaisia joita minulla ei vielä ole. Ja yksi monivuotinen unikontaimi taas, ne kun eivät kelpaa myyrille mutta viihtyvät valitettavan huonosti pihallamme. Terassihortensiat näyttävät olevan tämän kesän muoti-ilmiö, niitä on nyt joka paikassa tyrkyllä. Niin oli messuillakin. Vältin niiden ostamisen (kun ehdin jo kaksi hankkia :) ). Kun kerran Lahdessa oltiin niin ajettiin Kodin Terran kautta (mukaan lähti vain yksi kärhö 5 euroa) ja sitten Plantageniin (valkoista punatähkää taimena, mukulasta en saa sitä kasvamaan). Ja ennen kotimatkaa poikkesimme vielä Lidliin josta saimme ilmaiseksi mustia ämpäreitä jotka olivat sen viikon tulppaaninippu-kampanjan astioina ja joista tulee erinomaisia tomaatinkasvatusämpäreitä kun Juha porasi niihin reiät. Hyvä reissu kaikin tavoin siis!

Lidlissä oli liljojen, daalioiden ja gladiolusten kanssa tarjouksessa huhtikuussa ruukkuja. Ostin viisi rumanruskeaa muoviruukkua ja sen sijaan että olisin ährännyt muovimaalin kanssa ne eriväriseksi kuten aiempina vuosina, kilautin kaverille eli Puutarhaan ja Hellaan ja sain vinkin että spray-maalilla homma hoituu nopeammin, siistimmin ja kestävämmin. Joten rautakauppaan ja Juha hommiin.

Nyt ovat kaikki uudet isot samaa harmaata sävyä kuin on talon ovenpieletkin.

Sisätiloissa alkaakin olla ruukkuruuhkaa ennen kuin uskallan siirtää kaikki ulos.

Kuistille hankittiin viime kesänä kalusteet, joten sinnekään ei mahdu yhtä paljon ruukkuja kuin viime keväänä. Myös toinen kuisti on jo käytössä.

Terassiruukut ja muutama iso (ja painava) ruukku on vielä käyttämättä. Onneksi. Sillä kellarissa on 12 daaliaa vielä talvisäilössä. Ne pitäisi saada sieltä pikapuoliin esikasvatukseen myös.

Talvi oli suotuisa, kellarissa kasvit olivat selvinneet hyvin ja jopa Juhan äidille viime äitienpäiväksi hankittu ruukkuruusu (joka ehti jäätyä umpijäähän ennen kuin joulukuussa nakkasin sen kellariin ja luulin että se oli jo kuollut) selvisi erinomaisesti. Samoin daaliat tuntuvat olevan yhä napakoita ja kellarissa ruukuissa olleet liljat lähtivät jo kasvuun.

Pihalla tulppaanit ovat kasvaneet ilahduttavan runsaina, toisin kuin viime vuonna jolloin suurin osa oli mädäntynyt talven aikana. Nyt saattaa olla hurmaavaa kukintaa luvassa. Pikku sipulikukista kevätkurjenmiekat kukkivat hyvin, keltaista jääkurjenmiekkaa en muistanut viime syksynä hankkia mikä kyllä harmittaa. Lumikelloista ei kukkinut yksikään, ei mikään yllätys. Pitäisi jo viiden kevään kokemuksella tietää etteivät ne viihdy täällä.

Raidallisia krookuksia

 Vaaleanpunainen isokevättähti.

Kevätkurjenmiekka "Katherine Hodgins"

Kevätkurjenmiekka "Harmony"



Onnittelin itseäni että kerrankin laitoin havusuojat oikeaan aikaan sipulikukille ja kärhöille ennen talven tuloa. Jänikset olivat yrittäneet syödä liljoja, mutta yritykseksi se oli jäänyt paksun havukatteen ansiosta. Havuilla suojatuista kärhöistä miltei kaikki ovat jo nyt (!) ilmoittaneet elossaolostaan ja viime syksynä istutetut atsaleat selvisivät niiden ansiosta hienosti talvesta. Jänikset typistivät hankikannon aikaan kaikki hortensiat, mutta atsaleat säästyivät havujen suojassa.

Vappuaatto meni minulta varaston siivoamiseen. Siinä missä Facebook ja puhelimen viestit täyttyivät juhlivien ystävien iloisista vapputervehdyksistä ja karkelokuvista, minä raahasin varaston sisustusta pihalle ja jynssäsin hiirenpissaa hyllyistä. Olin jo suunnitellut pidemmän aikaa projektia joten tiesin mitä tuleman piti, mutta silti sen työn suuruusmäärä yllätti. 

Varastossa on viime talvina mellestäneet hiiret urakalla (joista yksi löytyi syksyllä kalkkipussista ja nyt yksi kukkaruukusta, hengettömänä tietenkin) ja sen mukainen oli varaston hajukin.  Hengityssuojain oli ehdoton ja pesuainetta kului reilusti. Samalla kävin läpi kukkaruukut ja varastossa olleet tavarat. Jätesäkillinen meni roskiin ja jonkin verran varastoon puhtaina vietyjä ruukkuja ja astioita piti pestä uudelleen.

Yllättävän paljon tuon kokoiseen varastoon mahtuu tavaraa, tulipahan huomattua.

Hiiret olivat tehneet pesän mm. varaston kulmaan. Lisää pesiä löytyi kukkaruukuista, katekankaiden välistä, jätesäkkien välistä.. Ensi talvena en säilö siellä linnunsiemeniä, niiden perässä on varmaan ainakin osa hiiristä varastoon tullut.
 

Ihan kohta alkaa se aika jolloin pihalla menee kaikki mahdollinen aika ja sisällä käydään vain nukkumassa ja syömässä. Alkukesä on ehdottomasti vuoden parasta aikaa kun ilma on raikas, valoa riittää, pihassa ja metsässä on hurja määrä vihreän eri sävyjä ja kasvun ihme hämmästyttää joka päivä.

Auringonlaskut ovat olleet taas mykistäviä. Nekin ovat alkukesästä parhaimmillaan. Talven jälkeen eri väreissä leiskuva taivas on todellista väriterapiaa kun muuten on vielä ruskeaa ja paljasta.



sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Vielä viime kesää - ritarinkannuksia

Koska ulkona näyttää yhä samalta kuin edellisessä päivityksessä (no, lumi on hieman vajonnut, mutta sitä on yhä pohkeisiin asti) eikä mihinkään pihatöihin vielä pääse, on pakko tyytyä yhä selaamaan viime kesän kuvia.

Ensimmäiset ritarinkannukset hankin tänne pihalle keväällä 2013. Tilasin ne Kodin Kukilta (puutarha.com) ja pienenpienet taimet saapuivat 4.4.  kun maassa oli vielä paksu hanki (kuten tänäkin keväänä). Olin hämilläni ja hieman kiukkuinenkin, sillä sain vain kolme kymmenestä nimettömästä "ritarinkannus-mix" -taimesta säilymään siihen asti että sain ne maahan. Ne kolme sitten selvisivätkin hienosti ja ovat levinneet, vaikka onnistuinkin istuttamaan ne myyrien reitin eli miltei tyhjän päälle.

Vuosien varrella olen ostanut lukemattomia ritarinkannuksia, joista vain osa on selvinnyt niille haasteellisessa pihassamme. Mutta ne selviytyneet ovat  vantteroituneet ja kasvaneet pituutta kesä kesältä. Tonttimmehan on ritarinkannuksille epäedullinen niille suotuisasta maaperästä huolimatta, sillä täällä tuulee kovaa ja usein kylmästi pelloilta eikä mitään tukea tai suojaa ole. Loppukesästä etenkin Galahad on pakko tukea vaikka sen varret ovat peukaloani paksumpia. Toisaalta vaikka kaikki jaloritarinkannukset kukkivat pitkään, Galahad oli se jonka kukinta oli ylivoimaisesti pisin. Se luovutti vasta ensimmäisiin rankkoihin halloihin elokuun loppupuolella. Kukinta kesti siis pitkälti toista kuukautta.

Ritarinkannukset ovat valitettavasti etanoiden (ja takuulla myös kotiloiden) suosikkeja. Meillä ei ole kotiloita, mutta ns. peltoetanoita on tullut lisää, luultavasti kosteiden ja koleiden kesien ansiosta. Normaalina kesänä tonttimme on todella kuiva, hiesumaa ja jatkuva tuuli pitävät huolen ettei kesäisin ole ollut märkyys ongelmana. Paitsi viime kesinä. Etanoita olen tappanut niin raivolla että tapoin muutaman Astolatin alun samalla sekä muutaman ihan uuden hankinnan joiden nimen unohdin kun taimetkin tuhoutuivat. Yksi normaali ns. kuiva ja lämmin kesä riittää vähentämään etanapopulaatiota selvästi eivätkä etanat pääse tekemään tuhoa kun taimi on tarpeeksi iso.

Suurin harmitus on ollut ns. kiinanritarinkannuksen suhteen. Sitä minulla oli edellisen talomme pihassa ja sen häikäisevä sähkönsininen väri suorastaan hohti perennapenkistä hämärässäkin. Täällä en ole saanut sitä selviämään millään, en missään kohdassa perennapenkkejä. Se on jaloritarinkannuksia selvästi matalampi ja kestää kuulemma hyvin talvea, mutta ei näemmä meillä.

Viime kesä oli ritarinkannuksille (ja miltei kaikille muillekin kasveille) hankala. Jatkuvat koleat ilmat, tuulet ja lähes jatkuva sade katkoivat varsia ja mädättivät kukkia. Odotan mielenkiinnolla miten ne selvisivät huonon kesän jälkeen talvesta, joka on pituudestaan huolimatta ollut kasveille hyvä: lumi satoi ajoissa ja jäi maahan ja sitä on tullut reippaasti suojaten pahimmilta pakkasilta.

 Niistä kolmesta nimettömästä ritarinkannuksen taimesta neljässä vuodessa kasvaneet.
 

31.7.

Saman ritarinkannuksen kukka läheltä kuvattuna 24.7. Kaunis!

"Blue Bird" 31.7.2017

"Percival" 31.7.

3.8.

"Galahad" ja "Astolat" 7.8.

"Astolat" 5.8., josta näkyy miten kosteus on vaurioittanut kukintaa.

Perennapenkki 11.8.

"Galadad" - kuin ruusu!

 "Galahad" 31.7.
 

"Galahad" 5.8.

Perennapenkkiä 9.8.


 Osa ritarinkannuksista 31.7.

 "Percival" 31.7.
 

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Tulisipa jo toukokuu!

Aurinko paistaa ja sormet syyhyävät pihatöihin, mutta kasvimaalla näyttää vielä tältä:

Jänikset ja rusakot ovat pysyneet kiitettävästi pois pihalta tähän viikkoon asti, mutta sitten alkoivat tuhot. Hankikanto, runsas lumi ja siten liian matalat verkot hortensioiden ympärillä ovat taanneet talttahampaille ateriat. Kaikista hortensioista on syöty viime vuoden kasvu, vain lumen alla olevat osat ovat tallessa verkon sisällä. Suutuspäissäni lisäsin kompostiverkon vielä niiden hortensioiden ympärille joilla oli jäljellä lumen alta näkyvää kasvustoa ja kylvin reteästi kanankakkaa ja koirankarvoja (kevät, karvanlähtöaika..) kaikkien hortensioiden ja niiden pensaiden ympärille joissa oli käyty. Haistakoot tuholaiset kakka, sananmukaisesti.

Tänään huomasin että joku yritteliäs oli kaivanut valtaisan montun yhden atsalean juurelle, onneksi turhaan. Niiden ympärillä on verkkoa ja sen päällä valtaisa havukerros ja lunta, joten urakka oli pupulle turha. Etenkin kun hutkautin kanankakka-karvakeon siihenkin.

Luminen talvi hieman huolestutti kellarin suhteen kun edellisinä vuosina kosteus on ollut siellä iso ongelma. Kävin tutkimassa tilanteen ja helpotuksekseni se pieni ja halpa kosteudenkerääjä on toiminut todella hyvin, hometta ei näy ja daalioiden juurakot tuntuvat napakoilta.

Vaikka talvi on ollut taas mielenkiintoinen (lähes kolmenkympin pakkasista suojakeleihin parissa viikossa ja takaisin pakkasiin), on sentään ollut paksu lumikerros kasvien suojana. Ja on yhä, tulevalle viikolle on taas ennustettu lisää lunta ja kovia yöpakkasia.

Kävin lievittämässä kevään odotuksen tuskaa Hankkijalla, josta mukaan tarttui minulle ihan uusia liljatuttavuuksia. Laitoin ne jo esikasvatukseen (samaan aikaan kuin viime vuonna tein), mutta valitettavasti sipulit olivat niin huonoja että tuskin on toivoa kukinnasta, jos edes kasvusta lainkaan. Vain yksi (!) sipuli oli reteästi elossa, muut olivat homeessa tai muuten huonon oloisia. Iso pettymys.

Käväisin Tokmannillakin, siellä oli rutikuivia nimettömiä daalioita ja yksittäispakattuja kalliita kuivia liljoja. Ei kiitos. Kuulemma lisää kuitenkin tulossa lähiaikoina.

Kunhan huhtikuu tulisi (ja sitten se toukokuu ja kesä!) niin saisin Puutarha Janssonilta ja Pölkinvuoren kasvimaailmasta ja Kodin Kukista tilaamani liljat, daaliat, gladiolukset ja perennantaimet.. Odottavan aika on niin pitkä!

Näitä värejä ja valoa odotellessa...

Etualalla jättilaukka "Mount Everest" ja särkynyt sydän 25.6.

 Jaloakileija "Nora Barlow" 25.6.

Se perinteinen päivänkakkara (joka lisääntyy perennapenkissä riesaksi asti) ja pioni "Nymphe" 11.7.

Kuunliljapenkki 8.7.

 Jalopähkämöä ja pioni "Sarah Bernhardt" 20.7.

Harjaneilikoita ja palavaa rakkautta 26.7.

Kaalilaatikko eli kaaleja lavakasvatuksessa (punakaalia, lehtikaalia ja valkokaalia), oikealla tupakkaa ja pienikukkaisia samettikukkia ja taustalla perunaa 1.8.

Kuunliljan kukintoa 7.8.2017

Virginiantädykkeitä ja unikoiden siemenkotia 9.8.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Kohta on aika taas hankkia näitä(kin).. Gladioluksia siis

Ensimmäiset gladiolukset ovat tulleet jo kauppoihin, osa kuulemma jo tammikuussa (!), samaan aikaan daalioiden ja liljojen kanssa. Vaikka vannon joka vuosi että kellarissa talvehtineet edelliskesän gladiolukset saavat riittää enkä uusia hanki, niin joka kevät minulle käy vanhanaikaisesti (niin kuin monen muunkin vannomani asian kanssa) että huomaan tyrkkiväni uusi gladioluksia minne vaan saan mahtumaan.. Maahan en enää niitä laita, viime kesät ovat olleet niin viileitä etteivät ne ehdi esikasvatuksesta huolimatta kukkia tai ehkä ehtivät avaamaan vain pari nuppua. Olen myös huomannut että gladiolukset eivät pidä siirtämisestä, joten ruukuissa esikasvetetut pitää siirtää mieluiten ruukun kera maahan. Osan olen tyrkkinyt terassin ruukkuihin suoraan, esikasvattamatta. Ne kukkivat syys-lokakuussa, mutta ehtivät sentään lämpimällä terassilla kukkia. 

Suureksi harmikseni viime kesän kylmyys verotti rankasti myös gladiolusten kukintaa. Kokonaan kukkimatta jättivät mm. hurmaavat  Velvet eyes, Kirov ja ennen kaikkea ihana "kihara" Frizzled Coral Lace. Valitettavasti niiden sipulit olivat niin pieniä ettei niitä kannattanut talvehdittaa kellarissa. Sinne pääsevät vain isot hyväkuntoiset sipulit joissa on voimaa vielä seuraavan kesän kukintaankin.

Loka-marraskuussa ennen "kunnon" pakkasia teen karsinnan sipuleissa kunhan olen ensin kuivattanut varret. Kellarin tila on niin rajattu etten haaskaa aikaa ja vaivaa vain kokeillakseni jospa joku sipuli voimistuisi seuraavana kesänä. Viime kesänä poisheitettyjä sipuleita oli ennätysmäärä, vain osa pääsi kellariin. Toisaalta: nyt voin ostaa hyvällä omallatunnolla uusia :)

                                                 Kaunis ja nimetön. Kuva on otettu 25.7.2017

Herkän vaalea lila nimetön gladiolus. Kuva on otettu 31.7.

"Safari" 27.8.

"Stereo" 28.8.

"Passos" oli upea: aloitti aikaisin ja kukki pitkään ja runsaasti. Kuva on otettu 2.9.

"Passos" 24.9.
Tämä on niin tuttu, mutten saa päähäni (enkä löydä muistiinpanoista)  mikä se on. Kuva on otettu 10.9.

"Fidelio" 24.9.

"Nori" 2.10.

"Tradehorn" hehkuu 23.9. otetussa kuvassa.

"Fiorentina" 2.10.

 "Buggy" 6.10.

"Wine and Roses" 15.10.
 
Paljon oli vielä kukintaa 18.10., mutta sen jälkeen tuli niin napakat yöpakkaset että ruukut meinasivat jäätyä. Tuli kiire varsien kuivatukselle sen jälkeen kun ruukut oli tyhjennetty, osan leikkasin tyynesti ja laitoin kellariin ilman että varsi oli kunnolla kuivanut. Suurin osa meni kompostiin.

Nämä 18.10. kuvatut pinkit gladiolukset muistuttavat toisiaan, mutta ovat eri lajiketta. Kummastakaan ei löydy merkintää mitä ne ovat, eli joko pussissa on ollut jotain muuta kuin olen ostanut tai sitten ainakin toinen on useamman vuoden vanha ja keväällä kellarista suoraan maahan lykätty. Mitään mielikuvaa noiden hankinnasta ei ole.