sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Mikä kesä?

Tänä vuonna ei sitten kesää ollutkaan. Vain vähälumisempi aika toukokuun ja syyskuun välissä, silloinkin tuli rakeita aika ajoin. Viimeiset kevään lumet sulivat vapun jälkeen, seuraavan kerran maa oli valkoisena lokakuun 26. päivä. Tätä kirjoittaessani räntää mättää vaakasuoraan ja piha on lumen vallassa.

On outoa olla sisällä päivänvalolla. Viimeiset viisi kuukautta olen ollut kaiken mahdollisen valoisan ajan pihalla, etenkin näin syksyllä kun valoa on jo niin vähän.

Muisto elokuulta: punaista, lilaa ja valkoista väriminttua 23.8.

Niin pahat vieroitusoireet sain kun en pääse kunnon pihatöihin että kävin kaivamassa lumen alta paikkoja istutuksille. Maa on onneksi sula, vielä. Autotallin kulmalla odottaa kaksi terijoensalavaa, kaksi "puusyreeniä" eli vartettua syreenia sekä luumupuu. Muut ostin kun halvalla sain (vitosella ja kahdella eurolla kappale), luumupuu on häälahja ystäviltä.

Ai niin, kuistilla on yksi kuunlilja ja neljä syyskaunosilmää. Maksoivat 0,20 euroa Hankkijalla. Piti vain kaivaa ne itse lumen alta myyntipöydiltä. Hyvinkään Hankkijalla oli kasvit olleet katoksen alla ja kaikki kasvit jaettiin ilmaiseksi lumisateen tultua. Onneksi en ehtinyt sinne, noissakin on pohtimista minne ne laitan. Eteisessä on muutama sata tulppaaninsipulia ja 50 liljansipulia. Liljat taitavat olla jo menetettyjä, ainakin ensi vuoden kukinnan takia, mutta kunhan saisin ne edes maahan vielä.

Toisessa kylpyhuoneessa on lattialla kuivumassa parikymmentä ämpärillistä daalian mukuloita. Nekin pitäisi vielä kellariin, mutta sitä ennen haudata kuivikkeisiin ja se pitäisi tehdä ulkona. Nollakeli, räntäsäde ja luminen maa eivät ole suotuisa yhdistelmä siihen.

Ensimmäinen hallayö tai siis jo pakkasyö oli 6.9., samaan aikaan kuin viime vuonna. Daaliosta paleltui osa, gladiolukset eivät olleet moksiskaan.

Takapihalla oli vielä 27.8. vihreää ja poikkeuksellisen aurinkoista. Valoa ei ole juuri menneenä kesänä ollut, syksyllä vielä vähemmän.

Nyt siellä näyttää tältä:

Kymmenkunta daalian juurakkoa lähti eilen uuteen kotiin, eivät olisi mahtuneet kellariin. Daalia- ja gladiolusruukut tyhjensin aivan viime hetkellä, viimeiset otsalampun valossa illalla. Yöllä meni reteästi pakkasen puolelle. Pari ruukkua hajosi kiireessä ja kaikki varret jäivät lumen alle kasoihin. Mutta daaliat sain pois ruukuista, pestyä ja vietyä kylpyhuoneeseen.


Alkusyksy meni EI:n merkeissä (Epätoivoista Istutusta ja EI uusille ostoksille, jälkimmäinen epäonnistui). Menin sitten tilaamaan hilppasen kukkasipuleita (ikään kuin puutarhamyymälöistä ostetut eivät olisi olleet tarpeeksi..), täysin masokistista kun meillä pitää kaikki tulppaanit ja liljat olla hyvin suojattu myyriltä. Noutaessai pakettia jossa oli ystäväni ja minun tilaus (ystävän osuus 1/6) Matkahuollon virkailija kehotti tuomaan auton lähemmäs. No ei ihme, hän raahasi eteeni 26-kiloisen paketin. Juu, istuttamista on riittänyt...

Olin tilannut myös valkosipulia jotka piti laittaa lavaan. Lava multineen on valmis, mutta valkkarit odottavat lumen sulamista yhä. Toivottavasti eivät kauaa, sillä kohta alkaa olla jo kiire.

Viimeiset kärhöostokset sain istutettua syyskuussa, niillekin piti tehdä verkkohäkki suojaksi jotta niiden juuret säästyisivät myyrien aiheuttamilta tuhoilta. Juuret eivät kelpaa myyrille, mutta ne katkovat ne onkaloita kaivaessaan.

Harvialan kartanon puutarhamyymälästä ostin atsaleoita metsänreunaan puoleen hintaan, yhden olin jo ostanut Heinolan K-raudasta. Hämeenlinnan Hankkijalta ostin lisää hortensioita, nyt niiden määrä alkaa olla jo täynnä (no,  katsotaan miten ensi kesän lopussa käy..). Kummatkin kasvit pitää suojata talvella ainakin jäniksiltä, atsaleoille laitan havusuojauksen myös.

Porkkalan kartanon puutarhamyymälän loppuunmyynnistä lähti mukaan vain yksi nimetön päivänlilja, esikko ja ruusukvitteni. Edellisen tapoin leikkaamalla vahingossa sen varret maan tasalle kun se kasvoi perennojen keskellä. Nekin sain istutettua, mutta muiden päivänliljojen kanssa tuli ongelmia kun kompostin viereisen kukkapenkin möyhin aika lailla. Siellä oli Frans Hals-päivänliljaa joka ei takuulla tykännyt siirrosta ja uudelleen istutuksesta lokakuussa. Heinät ja myyrät olivat vallanneet sen penkin niin täysin, ettei lapio uponnut multaan paksun heinäkerroksen ja -juuriston läpi ja sitten se solahti vartta myöten isoihin onkaloihin. Vanha vanhemmiltani saatu hortsensia sai uuden paikan metsänreunassa ja pienehköstä penkistä lähti jättikottikuormallinen heinäjuuripaakkuja takanpihan nurmen kolojen täytteeksi. Ajanpuutteen takia en saanut koko penkkiä uudistettua, mutta nyt siellä on uutta multaa, 5 rei´itettyä ämpärillistä liljoja ja tulppaaneita ja päivänliljat uudelleen istutettuina. Heinien juuret olivat tukahduttaneet saksankurjenmiekat, ei ihme että ne kasvoivat niin kituliaasti parina viime kesänä.

Jänikset söivät toissavuonna yhden nuoren terijoensalavan rungon kun en ollut suojannut sitä. Jätin se kuitenkin niille sijoilleen ja ihmeen hyvin se on kasvanutkin, ts. pysynyt elossa. Tänä syksynä jänikset jatkoivat projektiaan ja nyt sai salava väistyä uuden tieltä.

Sääennuste lupaa ensi viikoksi meille jopa .-10 C yöpakkasia. Täytynee vielä odottaa loppujen kasvien istutusta, sillä mitä edellisvuosiin on luottamista, on joulun aikaan viimeistään samat lämpötilat kuin kesäkuussa jolloin oli +6 C ja satoi rakeita.

Viiruhelpiä, kuunliljoja, siperiankurjenmiekkaa ja rakas mummokoira 23.9., viikkoa ennen kuin se nukkui pois :( 


Valkoinen punahattu "White Swan", kimalainen ja punaista väriminttua 23.8.

Jos kesällä paistoikin, olivat pilvet taivaalla kuin vahdissa. Takapihaa 13.8.

Auringonlasku 3.9.

Iltavalo ja pilvet 16.9.

Iltarusko 23.8.
 
Iltasumu 27.9.

torstai 10. elokuuta 2017

Syksytunnelmat koko kesän

Kolea ja kostea kesä jatkui lähes muuttumattomana heinäkuussa ja elokuun alussa. Ne harvat lämpimämmät ja aurinkoisemmat päivät vietin muualla kuin kotona, joten pihatöitä tein sateessa, tuulessa tai iltahämärässä. Toisaalta: eipä tullut hiki.

Liljat ovat kärsineet pahasti kosteudesta. Vaikka ei sataisikaan, on ilma ollut niin kosteaa että home pääsi valloilleen ja lähes puolet liljoista on mädäntynyt ja tietenkin varsi nuppuineen myös. Laitoin syksyllä liljapenkkeihin runsaasti hiekkaa, mutta sitä olisi selvästi pitänyt laittaa vielä enemmän. Kun kukinta vihdoin alkoi (kolme viikkoa myöhemmin kuin viime kesänä), olivat nuput monessa liljassa huolestuttavan pieniä ja huonokuntoisen näköisiä ja osa ei auennut ollenkaan.

Oranssit ja keltaiset perusliljat eivät ole kosteudesta moksiskaan, niiden varret ovat peukaloni paksuiset, kukat isot ja terveet eikä niissä näy mitään kosteusvaurioita. Liljakukkoja ei ole onneksi näkynyt ja pihaharakat ovat katkoneet vain parin liljan nupun, vähemmän kuin viime vuonna.

Myyriä ei ole vähään aikaan näkynyt, mutta palaavat takuulla heti kun lähialueen perunapelloissa alkaa nostotyöt.

Illat ovat kuluneet hyvin kitkemisoperaatioissa, vesiheinä ja muut rikkaruohot ovat räjähtäneet kasvuun kosteuden ansiosta. Toisaalta kasvimaalle ei ole tarvinnut uhrata kaivovettä lainkaan, taivaalta tulee kosteutta ihan tarpeeksi. Vaikka yöt ovat olleet viileitä niin kosteuden ansiosta avomaankurkut ovat vallan riehaantuneet. Niiden lehdet ovat surkean näköisiä, mutta kurkkua pukkaa kuin liukuhihnalta. Heti heinäkuussa kolmessa päivässä miltei kuusi kiloa kurkkua on aika saavutus muutamalta taimelta! Myös porkkanat, punajuuret, kaalit ja perunat voivat hyvin, mutta sipuleissa koin konkreettisesti miten tärkeää on sipuleiden liotus tuhkavedessä ennen istutusta.

Toisessa pitkässä lavassa olleet sipulit nuutuivat kumman nopeasti ja kun nostin yhden ryvässipuliryppään tutkittavaksi, se kuhisi toukkia kuin kunnon kauhuelokuvaefektissä konsanaan. Kaikki sipulit siinä lavassa olivat menetettyjä. Varret olivat ehkä vielä vihreitä ja pystyssä, mutta sipulia ei enää ollut tai se oli pelkkää toukkamassaa. Koko lavallinen meni tuhottavaksi, samoin lavan multa täytyi poistaa ja siirtää sellaiseen paikkaan jossa siinä muhivat toukat eivät pääsisi kuoriutumaan eli istutettavien pensaiden alimmaiseen kerrokseen istutuskuoppaan. Sipulikärpäset eivät ole koskaan olleet ongelmana, mutta kostea kesä, liian turvepitoinen multa ja juuri se tuhkaveden puute kostautuivat.

Sen sijaan viereisessä lavassa tuhkavesikylvyn saaneet sipulit olivat hyvinvoivia, mutta niissäkin oli jo parissa punasipulissa merkkejä toukista, joten nostin kaikki punasipulit ylös ja samalla miltei kaikki keltasipulitkin. Harmitti, sillä ikinä meillä ei ole ollut noin pieniä sipuleita. Siis normikokoisiahan ne ovat, mutta me olemme tottuneet jättikokoisiin sipuleihin jotka olen nostanut vasta elo-syyskuun vaihteessa ylös. Keltasipulit olivat kyllä sitä mieltä että nyt on jo syksy koska niiden varret alkoivat kellastua ja kaatua, yli kuukauden aikaisemmin kuin aiempina vuosina.

Maisseista olin varma että ne ovat menetettyjä kun kesä on ollut niin kylmä ja tuulinen, maissit ovat olleet vinossa jatkuvien tuulien riepoteltavina. Mutta tähkää näyttää tulevan hyvin eikä niitä vaivaa kosteus kun viime kesästä oppineena laitoin taimet tarpeeksi harvaan. Tupakka voi erinomaisesti, on kylväytynyt itsekseen viime kesän siemenistä pitkin kasvimaata.

Kaalit ovat täysin etana- ja ötökkavapaita, huisaa kun niitä pystyy käyttämään sellaisenaan. Tosin punakaali ei keri tänääkään vuonna. Jostain syystä onnistun ostamaan aina noita riehaantuvia punakaalin taimia jotka keskittyvät jättimäisten lehtien tekoon suoraan sivusuuntaan. Viime vuonna katkoin kirveellä punakaalin varren -  sen piti olla ihan normi punakaali... Salaattien kanssa en onnistunut tänäkään vuonna, joko lavan multa on liian vahvaa tai siemenet huonoja kun itäminen kestää kuukauden ja kasvu toisen. Tätä menoa saamme viimeisen salaattisadon joulun tienoilla.

Porkkanan kylvin siemenistä liian myöhään kun kyseessä oli syksyn lajikkeet. Yllätys oli iso kun elokuun alussa saatiin kunnon kokoisia porkkanoita lavalta, piti vain harventaa mutta pannulle ja koirien suuhun ne päätyivät. Etenkin mummokoira ja juniori rakastavat rouskutella porkkanaa.

Daaliat ovat pahasti myöhässä, vain herttaisen kaunis "Mary Evelyn" kukkii vasta. Tätä menoa suurin osa jää kukkimatta jos yöt kylmenevät entisestään. Gladioluksista kukkii muutama ruukkuun maaliskuussa esikasvatettu.

Tänä kesänä olen shoppaillut puutarhamyymälöissä vähemmän kuin aikaisempina vuosina, ainakin näin loppukesästä. Vain pari puoleen hintaan ostettua marja-aroniaa tontin reunalle myyrien syömien tilalle. Edelleen istutuspaikkaa odottaa pari kärhöä joille ei tunnu suojaisaa paikkaa löytyvän. Kärhöt eivät selvästi pidä tuulisesta tontistamme ja vain ne kärhöt viihtyvät jotka ovat toisten kasvien tai rakennuksen suojassa pahimmilta puuskilta.

Tämä on ollut hyvin erikoinen kesä. Tai siis tuntuu ettei se ole vielä tullutkaan ja kohta on jo syksy. Vähän sellainen tunne että luontoäiti veti maton jalkojen alta. Positiivista ajattelua on tarvittu urakkaluontoisesti ja suunnittelen kaikkea kivaa jo ensi keväälle ja kesälle. Esimerkiksi tilaamalla kevään kukkasipuleita rutkasti. Ja paljon uusia ihania liljojakin...

Se herkin, somin ja söpöin daalia: "Mary Evelyn". Kuvassa sateen jälkeen vettä tippuvana.

Isotähtiputket kukkivat yhä, aloittivat kesäkuun lopussa.

Toissatalvena Tokmannilta juurakkona ostettu päivänlilja "Custard Candy" on näyttävä, kukan koko on hämmästyttävän iso ja luonnossa paljon hehkuvamman keltainen kuin tuossa kuvassa.

Etupihan toinen perennapenkki on aika näyttävä. Kohta aloittaa myös muut värimintut kukinnan, samoin daaliat. Liljojen kukinnalla ei voi kehua kun kolmasosa niistä on mätiä.

Yksi Juhan tekemistä köynnöstuista pääsi terassin päätyyn ja monttuun laitoin tuoksukuusaman. Neljäs yritys saada se kasvamaan meillä, edellisessä kodissamme se kasvoi ja tuoksui huumaavasti, mutta tuo nykyinen tontti on ollut sille liian kylmä ja tuulinen. Toivottavasti se kuitenkin viihtyisi tuossa huomattavasti suojaisemmassa paikassa kuin edelliset kokeilut.

Tältä näyttää viime vuonna upeasti kukkineet "Elodie"-liljat tänä kesänä :(

Ruukkuun istutettu "Kushi Maya" ei ole kosteasta säästä kärsinyt kun ruukku on katoksen alla.

Vielä kolme kuukautta sitten etupiha näytti kyntämisen jälkeen aika hurjalta, nyt siinä on jo rehevä ja raivoisasti kasvava nurmikko.

Riehaantunut punakaali joka ahdistelee valkokaaleja.

Ensimmäinen satsi sipuleita kuivamassa, kovin pieniksi jäivät viime vuoteen verrattuna, mutta pakko ne oli nostaa pois yli kuukauden etuajassa.

Tyrni tekee marjoja niin paljon että yksi iso oksa katkesi jo raakileiden painosta. 

Myös unikoiden kukinta oli pettymys. Suuresta siemenmäärästä pioniunikoita kukki vain muutama eikä ainutkaan vaaleanpunainen. Tämä valkoinen oli iloinen yllätys, mutta se oli ainoa.

Lilaa ritarinkannusta ja päivänkakkaroita.

Ritarinkannus "Galahad" on hyvin vankkarakenteinen ja pysyy yleensä hyvin pystyssä, mutta tänä kesänä on ollut niin märkää ja tuulista että ensimmäisen kerran jouduin tukemaan sitä. 

Jalopähkämöt ovat taas riehaantuneet talon toisen päädyn terassin edessä. Pitäisi harventaa niitä rankalla kädellä kun pionit (Sarah ja Shirley) jäävät alle, samoin tarhalyhtykärhö "Princess Diana" on pyristelee nihkeästi esiin lehtien seasta.

Terassihortensiat sain viime vuonna, lila on pelastettu kun se oli matkalla roskikseen. Kummatkin viettivät ruukuissa talven kellarissa ja keväällä uhkasin niitä kompostilla jos kuolevat. Kiitos viileän ja kostean kesän, molemmat kukkivat hurjasti.

Juhan äidin aikoinaan istuttamat jalokallioiset kukkivat pitkään.

Vaaleanpunaisen palavan rakkauden toinen versio, se toinen (Terolan taimitarhasta ostettu aikoinaan) kukki hieman eri aikaan.

"Ville de Lyon" aloitti kärhöistä ensimmäisenä kukinnan. Suurin osa muistä kärhöistä on yhä nupulla vielä.

Illat ovat jo usvaisia ja auringonlaskujen värit haalistuvat.







tiistai 18. heinäkuuta 2017

Taas on zen kateissa

Kovasti yritän ajatella positiivisesti kesän keleistä että ainakaan koirilla ei ole liian kuuma eikä kaivosta takuulla lopu vesi. Mutta kyllä nämä viime kesien kelit (tästä kesästä puhumattakaan) aiheuttavat kiukun sekaista turhautumismasennusta. Viime viikolla öisin laski lämpötila hallalukemien lähelle - keskellä heinäkuuta. Päivälämpötilatkaan eivät ole hurmanneet satunnaisia yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Pionit kukkivat kyllä ihmeen kauan ja kerrankin niin että emme olleet mökillä koska ne olivat kolmatta viikkoa myöhässä kukinnasta. Kukkaloiston lopetti lyhyeen rankka raesade eilen. Liljat ovat sinnitelleet hyvin tähän asti, mutta nyt alkaa märkä ja kylmä sää vaikuttaa niihinkin.

Toisaalta: kaalit ovat putipuhtaita, niissä ei ole minkään sortin öttiäisiä. Ei edes etanoita. Kaikki kasvu on myöhässä, mutta kukat kukkivat pitkään viileän sään ansiosta.

Myyrien bileet jatkuvat yhä, kasvimaan reunalta on pensaiden (myös marjapensaiden) kuolonprosentti noussut uuteen huippuunsa ja perunaa nostan luultavasti taas saman verran kuin istutin, niissäkin sitten mukana somia pikku talttahampaiden jälkiä. Myyrien tuhot tuntuvat jo lompakossakin, uusien isojen pensaiden hankinta ei ole halpaa. Onneksi syreeniä saa ystäviltä ja tutuilta lisää ja sitä suosinkin jatkossa.

Juha teki upeat kärhötelineet kukkapenkkeihin laitettavaksi, mutta ennen niiden asettelua ja kärhöjen istutusta pitää ostaa taas rappausverkkoa ja vuorata istutusalue sillä. Tilaa telineille löytyy vain sieltä missä myyrät ovat pitäneet huolen ettei paikalla ole mitään kasvavaa. Toisaalta onneksi samaan rappausverkolla vuorattuun monttuun mahtuu muutama liljakin, sillä tein aika reteän sipulitilauksen loppukesäksi... Muutoin shoppailuni on ollut maltillista, hyvä niin kun en ole ehtinyt enkä päässyt istuttamaan edellisiäkään ostoksia. Porkkalan kartanon historiallisen puutarhaluentokierroksen jälkeen oli kyllä ihan pakko käydä katsomassa  kartanon myymälässä olisiko siellä mitään kivaa. Ja olihan siellä... Ostin  hehkuvan punaista "Barlow"-akileijaa (kun juuri sitä väriä minulla ei vielä ollut) ja valkolehtistä isomaksaruohoa.

Kesäkuussa ostamani rhodo pääsi vihdoin lopulliselle kasvupaikalleen muiden rhodojen jatkoksi pari viikkoa sitten kun takapihan metsänrajaa siirrettiin. Isä ja Juha urakoivat koivujen kaadoissa, kone kiskoi kannot (myös vanhoja lahoja isoja kantoja) pois ja tasoitti alueita. Isän tekemän kivikohopenkin takaa kaadettiin isot kuuset ja vanha kasvijätteellä täytetty tervahauta tasoitettiin. Uuden tasaisen alueen reunaan siirsin kasvimaalta karhunvadelmat ja loput jalostetut vadelmat jotka saavat nyt sitten vapaasti levitä eivätkä karhunvadelman piikikkäät oksat enää revi takin tai puseron hihaa ohi liikkuessa kuten kävi kasvimaan reunalla.

Syksyllä ostamani yllätyspuut (kun halvalla sain) paljastuivat siis koristeomenapuiksi, mutten olen vielä keksinyt niille uutta paikkaa. Ovat siis yhä valeistutuksessa entisellä perunamaalla.

Kasvimaan viereinen kukkapenkki menee remonttiin heti kun ehdin sen kimppuun, siinä ei kasva kuin rikkaruohot kunnolla. Edes narsissit ja laukat eivät viihdy myyrien rellestäessä kukkapenkin alla. Liljat kukkivat (toivottavasti) upeasti siinä päädyssä kun ovat häkin suojassa. Mutta rikkaruohoilta häkki ei suojaa. Vesiheinällä on ollut otollinen kasvukesä ja koirien junioriosasto (Fiona ja Maura) ovat syöneet sitä urakalla kitkemisen jälkeen.

Kasvimaalla avomaankurkut ja kesäkurpitsa ovat kärsineet kylmistä öistä ja tuulisista päivistä, silti kummatkin tekevät satoa kiitettävästi. Kaalit kerivät kauniisti, liian myöhään istuttamani perunatkin kasvavat hyvin ja sipulia tulee taas paljon, niin kuin aina. Jostain syystä ne viihtyvät meillä sekä maassa että lavoissa. Myös porkkana, tilli, punajuuret ja salaatti kasvavat hyvin kun vihdoin pääsivät vauhtiin. Basilika ymmärrettävästi ei kasva kun on liian kylmää. Tomaatit, paprikat ja chilit (joista miltei kaikki ovat  taimina saatu Puutarha ja Hellan Ullalta) ovat talon seinustalla kun ei ole kasvihuonetta. Isot tomaatit tekevät vasta kukkaa, chili ei edes kuki. Paprikoissa on sentään pienet raakileet.

Takapihan iso nurmikenttä on surkean näköinen, siitä en ole ottanut edes kuvaa. Tänä keväänä emme lannoittaneet sitä ja talvi isoine jääkenttineen oli rankka. Huonosti kasvava ruoho tietää sitä etten ole saanut kasvimaalle tarpeeksi katetta, joka tietää lisää kitkemistä.. Nurmikentän laidalta on kaadettu pari traktorin peräkärryllistä koivuja jotka veivät ravinteita ja vettä istutuksilta ja nurmikolta. Nyt komeat vanhat männyt pääsevät oikeuksiinsa kun ne näkyvät taloon päin paremmin.

Grillikatos ja siihen yhdistettävä kasvihuone siirtyvät projektina ensi tai seuraavaan kesään, taas loppuu aika kesken. Mutta kaikkea muuta on tullut tehtyä ja tullaan vielä tekemään, ei käy aika pitkäksi loppukesänäkään. On vain käsittämätöntä miten tämä puoli vuodesta (huhti-syyskuu) kuluu niin paljon nopeammin kuin se toinen puoli!

"Black Parrot" kukki viimeisenä tulppaaneista, vielä kesäkuun lopussa.

Harjaneilikoiden kukinta oli kovin vaisua viime kesänä, nyt taas ovat upeita.

Jaloakileija "Nora Barlow" kukki toissavuonna kylvetyistä siemenistä.

"Nora Barlow" ja juhannuspioni kesäkuun lopussa.

Laukat ovat hurmanneet minut ja monet pihallamme kävijät. Ne eivät kelpaa myyrille, kukkivat siihen aikaan kun muut korkeat kasvit ovat vielä ihan tynkiä ja kukinta kestää kauan.

Kerrottu kruunuvuokko pohtii avautumista.

Monivuotisista unikoista vain yksi taimi lähti kasvuun ja kukki, monta olen istuttanut tuloksetta. Taustalla vaaleanpunaisia akileijoja.

Sysikurjenmiekka yllätti kukinnallaan. Olin ihan varma että se oli yhden kesän juttu pari vuotta sitten, viime kesänä siitä ei ollut tietoakaan. Nyt se teki yhden, mutta sitäkin näyttävämmän kukan. On se upea!

Tämän mielenkiintoisen kurjenmiekan ostin Lepaan puutarhamessuilta viime vuonna ja onnistuin talven aikana hävittämään sen nimikyltin :( Tuo on jännä kun sillä on siperiankurjenmiekan ohut terälehtinen kukka, mutta saksankurjenmiekan varsi.

Tarhasarjaliljoista "Landini" yllätti olemalla juuri niin tumma kuin mitä kuvissa ja pakkauksessa väitettiin. Yleensä nämä tummat liljat ovat vain tummemman punaisia, mutta tämä on todella mustanpunainen. Aivan hillitön.

Tämä oli ensimmäinen kesä kun miltei kaikki edellisvuosina istutetut pionit kukkivat. Yllätys yllätys, niissäkin on monta sellaista joka on jotain ihan muuta kuin piti. Olen ostanut kuittien ja merkintöjeni mukaan kolme punaista "Karl Rosenfield"iä. Yhtään Kallea ei kukkapenkissä ole, sen sijaan niiden tilalla kaksi tällaista oikein kaunista pionia. Myöskään yhtään "Bowl of Beauty"a ei näkynyt vaikka niitä piti olla neljä (!), joista yksi on kyllä vielä ihan vauvapioni.

Tämän piti olla se kolmas Kalle, näyttää olevan "Primavera". Hurmaava tuoksu ja kaunis kukka, en valita sen väärästä identiteetistä!

Tämä ei ole "Bowl of Beauty" vaan "Santa Fe". On äkkiseltään katsottuna hyvin samannäköinen.

"Sarah Bernhardt" kukkii vuodesta toiseen upeasti ja upeana.

"Nymphe" teki vain yhden kukan.

"Primavera" ja varjolilja.

Näemmä en ottanut yhtään yksittäistä kuvaa valkoisista pioneista (Festiva Maxima ja Duchesse de Nemours). Alla olevassa kuvassa näkyy myös Juhan tekemä kärhöteline, se yksi kolmesta jonka ehdin laittaa jo maahan. Se on peikonpähkinäpensaan paikalla, myyrät tuhosivat peikonpähkinän tänä keväänä.

Valkoista ja vaaleanpunaista.


Kurjenpolvi "Splish Splash"

Yksi osa uudesta metsänrajasta takapihalta. Tuohon tulee rhodoja ja hortensioita.

Kaksi neljästä kasvilavasta. Hallaharsotuet ovat olleet ahkerassa käytössä tänä kesänä. Harmikseni tuuli on ollut niin raivoisaa että se on repinyt harsot irti jos ne ovat olleet pyykkipojilla kiinni ja kokonaan ne ovat revenneet jos olen laittanut kiviä harsojen tueksi.

Jos jotain iloa näistä vaihtelevista säistä on ollut niin auringonlaskut ovat olleet upeita!