sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Ensi kesän pohdintaa

Viime yönä satoi lisää lunta ja ilman lämpötila meni pakkaselle. Hyvä niin, kasvit ovat suojassa hangen alla ja kerrankin laitoin havut tarpeeksi myöhään mutta myös tarpeeksi ajoissa joulukuun alussa. Havut suojaavat atsaleoita, talvivalkosipuleita, osaa kärhöistä sekä uusia taimi-istutuksia joita tein loka-marraskuun vaihteessa. Aikoinaan laitoin ne liian aikaisin tai havahduin vasta napakoiden pakkasten jo tultua.

Pyörin tänään pihalla lievästi sanoen turhautuneena kun siellä ei ole mitään tekemistä. Koirien kanssa vietiin syötävää linnuille jokapäiväiseen tapaan, mutta siihen se sitten jäinkin. Keväällä on sitten todella kiire kun kasvukausi alkaa ja routa sulaa.

Ensi kesästä on tulossa kiireinen senkin takia että ajattelin ilmoittautua Avoimet puutarhat-päivään 1.7. On mielenkiintoista nähdä tuleeko tänne väkeä ja jos tulee, niin minkä verran. Kun siitä selvitään niin vuorossa on pihan valmistelu hääjuhlaamme varten. Samaan kiireeseen sitten kummankin nuoremman koiran kisat palveluskoira- ja tottelevaisuuspuolella ja parit näyttelytkin. Niin, ja mökilläkin on kaikenlaista projektia ensi kesänä... Se on tosin puutarhajutuista vapaa paikka, muuta puuhaa siellä on yllin kyllin.

Vaikka olen ollut aikaisemmin sitä mieltä etten tarvitse kasvihuonetta, ovat viimeiset kolme kylmää kesää saaneet minut toisiin aatoksiin. Kun 80 % tomaateista jäi raakileiksi ja ne loput eivät ehtineet edes kukkia, oli mielenmuutos selvä. Juhalla on suunnitelmissa tehdä talon päätyyn entisen perunapellon kohtaan grillikatos (lue: rakennus seinineen ja entisen talomme isoine ikkunoineen) ja siihen samaan kasvihuone, johon tulisi kaksi pitkää lavaa. Kylmillä säillä alku- ja loppukesästä kasvihuoneeseen saataisiin lämpöä grillissä avotulta pitämällä ja kasteluvesi kerättäisiin sadevesistä talon rännien kautta säiliöön. Projektia siis riittää..

Mitä mieltä olette siitä Avointen puutarhojen päivästä, onko kellään kokemuksia? Miten tulisi varautua ja paljonko kävijöitä on ollut? Jos ehdin, saattaisin laittaa myyntiin perennojen taimia kun meillä ei (onneksi) ole kotiloita (eikä toivottavasti tulekaan).

Tuo 1.7. on meidän pihan kannalta aika aikaisin, etenkin jos kesä on yhtä kolea kuin edelliset. Pionit ovat vasta nupulla silloin, tulppaanit jo lopettaneet ja liljoistakin kukkivat varmaan vain osa tarhasarjaliljoista ja ruukuissa olevat. Toivotaan siis lämmintä alkukesää jotta saadaan jotain nähtävääkin.

Pioneja (Sarah Bernhardt), jaloakileijoja ja punaista tähtiputkea 11.7.

Pioneita ja koreankärsämöä 14.7.

Kaksi uutta kasvilavaa rakenteilla 29.5. (tulevana kesänä tehdään taas kaksi lisää)

Päivänliljoja 2.7.

Talon päädyn kuunliljapenkki 11.7.

Etupihan perennapenkki, pionit kukassa 13.7.

Vaaleanpunaista palavaa rakkautta, yksivuotista unikkoa (Danish Flag) ja virginiantädykettä 26.7.

Kasvilavoja 28.7.

Terassin pääty 28.7., jalopähkämöt kukkivat todella myöhään edelliskesiin verrattuna.

Ritarinkannukset aloittelevat kukintaa 1.8.

Tara ja Fiona etupihan toisen ison perennapenkin edessä 2.8.

Etupihaa 5.8.

Takapihaa koirineen 13.8. (metsänrajaa oli siirretty ja karsittu pari kuukautta aiemmin, siellä on rhodo-hortensia-atsalea-alue). Edessä purppuraheisinangervo "Diabolo"

maanantai 1. tammikuuta 2018

Viime kesän liljat, osa 2

Vuodenvaihde. Mikä loistava aika jatkaa blogin päivitystä :)

Hieman haasteelliseksi päivityksen kuvaosuuden tekee ne "nimettömät" liljat, jotka aiheuttavat kukkiessaan yleensä ihmetyksen sekaista ilahtumista, mutta harmaita hiuksia siinä vaiheessa kun pitäisi päätellä mitä ne ovat. Luvattoman monta kertaa ostamani sipulit ovatkin jotain muuta. Halpissipuleiden kohdalla annan sen vielä anteeksi, mutta jos olen tilannut alan liikkeestä tai ostanut puutarhamyymälästä tiettyä liljaa, niin hieman kirpaisee kun kukkapenkissä nupun avaa joku ihan muu lajike. Pieniä ongelmia, myönnän.

Onneksi suurin osa on sitä mitä pitääkin ja tylsäähän se olisi jos kaikki menisi aina suunnitelmien mukaan. Ainakin meidän puutarhassa suurin osa asioista ei mene, mutta se takaa ettei  yllätyksetöntä. Eikä liian suunniteltua :)

"Tasmania" 13.8.

"Loreto" 7.8.

 "Red Twin"  7.8.

"London Heart" sai avattua vasta kesän lopussa vain pari nuppua, loput homehtuivat kosteassa ja koleassa säässä. Toivottavasti se jaksaa sinnitellä talven yli ja kukkia ensi kesänä paremmin. En ole löytänyt "Tango Olina"a mistään ulkomaisistakaan verkkokaupoista ja tämä on lähinnä sitä. Kuva on otettu 22.8.

Kovin vaisu ja vähävärinen oli viime kesänä myös "Rosella´s Dream", kuvattu 7.8.

Herkkä ja hurmaava "Eyeliner" 30.7.

Pienikukkainen, mutta runsaasti kukkiva ja sitkeä (on selvinnyt toissatalven -30 asteen pakkasista suojaamatta eikä ollut moksiskaan viime kesän vetisyydestä ja koleudesta) Forever Susan, kuvattu 2.8.

"Muscadet" 24.8.

Vaaleanpunainen nimetön lilja 23.8.

Oli iso pettymys oli kun yksikään ruusuliljoista ei jaksanut avata nuppujaan tai ei ehtinyt edes tehdä niitä. "Annika" yritti vielä syyskuun lopussa, mutta oli jo liian myöhäistä.

Purppuraheisiangervo "Diabolo" ja valkoinen "Rialto" lilja (jossa näkyy kosteuden vaikutus ruskeina täplinä terälehdissä) 24.9.

Eikä hyvältä näytä "Stargazer" terälehtiensä puolesta, kuva otettu 24.9.

Lidlistä ostettu nimetön lilja 23.9.

Lopuksi ne kauniit, mutta nimettömät:
Erikoisen näköinen, mutta en ole tätä tietoisesti hankkinut. Kuvattu 30.7.

Kirjava lilja, joka kukki pitkään eikä kärsinyt pahasti kosteudesta. Kuvattu 5.8.

Lisää kirjavia liljoja: tämä on kuvattu 11.8.

Vaaleanpunaisia liljoja sateessa 13.8.

Keltainen lilja 18.8.

"Pearl"-liljasekoituksesta kukkivat nämä, joiden nimeä en harmikseni tiedä, sillä luulin aiemmin näitä alaspäin kukkivia liljoja hieman mitäänsanomattomiksi. Ja täysin väärin, sillä nämähän ovat hurmaavia, vaikkakin hankalia kuvattavia alhaalta ylöspäin :)




Kuvakansiossa on vielä monen monta liljakuvaa jotka pitäisi käydä läpi, mutta onhan tätä talvea ja kesänodotusta vielä jäljellä...

tiistai 26. joulukuuta 2017

Jokavuotinen liljapäivitys, osa 1

Joulu, mikä loistava aika päivittää blogi :)

Hieman myrtynein mielin tämä liljapäivitys, kuten koko viime kesän päivitykset. Jo kolmas "huono" kesä peräkkäin jolloin kevään suuret odotukset vaihtuivat epäuskoiseen odotukseen paremmista keleistä ja kesän lopulla toteamukseen ettei niitä sitten tullutkaan.

Liljoille kulunut kesä oli ehkä näistä huonoista kesistä se huonoin. Suurin osa puuliljoista paleltui ja katosi lopullisesti toissatalven pakkasiin, toissasyksynä palellutin omaa tyhmyyttäni satakunta sipulia kun en ehtinyt niitä ajoissa istuttaa enkä suojannut lokakuun yllätyspakkasissa niitä tarpeeksi. Mutta viime kesän kukinta oli silti huonoin. Yritystä kukintaan oli, mutta lähes kaikki kukat olivat kosteasta ja kylmästä säästä kärsineitä tai eivät ikinä saaneet edes nuppuja auki. Käsittämätön määrä nuppuja, jotka eivät koskaan auenneet. Puhumattakaan ankeasta näystä kun liljapenkissä oli vain mätiä varsia jo heinäkuussa.

Tänä syksynä käytin aikaa ja vaivaa sipuleiden suojaamiseen ja uusien liljansipuleiden istutuksessa pidin huolta maaperästä (vettä läpäisevää) ja myyriltä suojaamisessa. Jälkimmäinen vei eniten aikaa ja pahoin pelkään että ne suojaamattomat alueet (joissa ei ole ikinä ennen myyriä ollut) ovat vaarassa koska myyrät ovat levittäytyneet yhä laajemmalle takapihallekin. Toisaalta: ennakkotietojen mukaan myyntiin on tulossa kaikenlaista ihanaa keväällä, joten voin toteuttaa "Pakko saada!"-tunnetta hyvillä mielin... Kunhan suojaan myyriltä ne loputkin alueet.

Positiivista kesässä oli, ettei liljakukkoja ollut lainkaan. Edellisvuosina niitä on ollut muutama, mutta nyt oli liian huono kesä jopa niille.

Äkkiseltään laskettuna kymmenen liljalajiketta jäi kukkimatta kokonaan, vuoden 2016 kesän kukkijoista katosi (sipuli mätäni/myyrät söivät/ei riittänyt voimaa kasvuun) toiset kymmenen. Paljon siis hävisi, lajikkeellisesti ja siten myös määrällisesti. Onhan niitä silti, muutama kymmenen lajiketta ja muutama sata liljaa yhä.

Kukintaa ei siis ollut paljoa (istutusten ja sipuleiden määrään nähden), mutta sivusipuleita oli tullut kesän aikana yllättävän paljon, enemmän kuin koskaan aiemmin. Syksyllä maaperää parantaessani keräsin niitä astioihin ja istutin uusiin paikkoihin jossa ne saavat ja kasvaa ja voimistua rauhassa. Jos kaikki menee hyvin ja kesätkin paranevat (kukaan ei ole niin optimisti kuin puutarhuri!) niin odotettavissa on huimia liljakesiä!

Minkään sortin tyylikkyyttä tai harmoniaa ei kylläkään ole kukkapenkeissä tiedossa, sillä värit ja lajikkeet ovat menneet jo aikoja sitten sekaisin sipuleita siirrellessä...

 Virosta tilaamani nepalinlilja "Kushi Maya" oli kesän liljapelastus: se on juuri niin isokukkainen, komea ja upea kuin kuvastojen kuvissa. Kuva on otettu 2.8.

"Salmon Star" oli kuvissa mielenkiintoisen ja hehkeän värinen...

...mutta ei todellisuudessa. Tuo valju väri ei ollut minulle mieluisa ja sipuleiden määrään nähden kukintaa oli todella vähän, ts. sipulit eivät olleet hyvälaatuisia. Tuo kuva on otettu 15.10. (!), vihoviimeinen liljakuva tältä vuodelta.

"Landini" ja kuningaslilja 11.7.

Olipahan ihmettelemistä kesällä kun yritin erottaa "Landinin", "Nightriderin" ja "Mapiran" toisistaan. Olin laittanut nimilaput ruukkuihin esikasvatusvaiheessa, mutta kesän sateet liuottivat ne pois. 
Tässä "Landini" 20.7.

"Lollypop" 20.7.2017

Tämän soman pienikukkaisen liljan nimi on kadoksissa, kuva on otettu 26.7.

Matala "Peach Dwarf" 30.7.
 
Nimettömiä keltaisia liljoja 5.8. Olen saanut nimettömät sipulit muutama vuosi sitten ja ne kukkivat vuosi vuodelta runsaammin, toisin kuin monet muut liljalajikkeet.

"Netty´s Pride" 2.8.

"Patricia´s Pride" 10.8.

Kuningaslilja kukki parin vuoden yrittämisen jälkeen vihdoin ja kunnolla. Kukinta kesti pitkään eikä häiriintynyt edes kosteasta säästä, toisin kuin muut liljat. Kuva on otettu 2.8.

Märkä "Elodie" 4.8.

"Black Out" 7.8.

"Bell Song"  lilja, Virosta tilattu ja upeasti kukkiva. Toivottavasti ei ollut yhden kesän kukka vaan jaksaisi ensi kesänäkin kukkia. Kuva otettu 24.8.


Puulilja "Lavon" ja "Bell Song" 28.8.

"Lavon" 
  

"Honeymoon" kukki pitkään, heinäkuun alusta elokuun loppuun. Se on ns. puulilja, mutta varsi oli hyvin lyhyt. Toisaalta runsas ja pitkä kukinto korvasivat pituuden puuttumisen. Kuvat on otettu 2.7. ja 22.8.

...jatkuu...