tiistai 20. kesäkuuta 2017

Viherpiha-lehti 7/2017

Uusimmassa Viherpiha-lehdessä on toimittaja Outi Tynyksen kirjoittama juttu meidän pihan liljoista. Myös mustavalkoiset karvaiset elementit ovat jutussa ja kuvissa mukana, tottakai. Juttu tehtiin ja kuvattiin viime heinäkuun lopussa, harmillisesti puuliljat eivät olleet vielä aloittaneet täyttä kukintaansa ja tarhasarjaliljat olivat jo lopettelemassa. Ajankohtahan oli aikataulujen takia sovittu jo paljon aikaisemmin eikä säitä ja liljojen sielunelämää voinut ennustaa etukäteen. Onneksi liljoja löytyi kuvattavaksi tarpeeksi vaikkakin olisin halunnut ne upeimmat puuliljat paremmin juttuun mukaan. Marmatin liljoille kun se upein kukinta oli neljä päivää sen jälkeen kun Outi ja kuvaaja olivat käyneet.

Tänä kesänä kukinta on ainakin tarhasarjaliljoissa vielä parempi. Talvi oli suotuisa toisin kuin toissatalvi, jonka jäljiltä oli enemmän mätiä sipuleita kuin kasvavia. Tosin loppukesästä pitää tehdä uusia häkkejä liljoille, sillä ne häkit jotka ovat vanhimpia ovat vajonneet liian syvään ja kaikki niissä olleet liljat ovat päätyneet myyrille.

Ruukuissa esikasvatetuista liljoista vain kuningaslilja on avannut nuppunsa, muilla kestää vielä. Myös pionit selvisivät talvesta hyvin ja vihdoin, muutaman vuoden odottelun jälkeen suurin osa niistä kukkii. Vain kaksi pionia kuoli talven aikana ja monta viime kesänä istutettua on vielä hyvin pieniä, mutta vanhemmat pionit ovat nuppuja täynnä. Toivotaan että ennustettu kolea ja kostea juhannusää ei pitäisi paikkaansa, sillä etenkin "Duchesse de Nemours" ja "Festiva Maxima" kärsivät edelliskesinä kosteudesta kukinnan alkaessa: osa nupuista mätäni ja osa kukinnoista aukesi vain osittain.

Tulppaanien kukinta on kääntynyt jo loppusuoralle. Viime kirjoituksessa valitin kun paljon tulppaaneita jäi kokonaan kukkimatta, joko nuput olivat tosi pieniä tai sitten näivettyivät kokonaan. Suurin syy epäonnistuneeseen kukintaan taisi olla minä itse, olin istuttanut liian syvään, liian vähällä ravinnolla: liikaa hiekkaa, liian vähän lannoitetta ja multaa ja liian vähän kastelua. Kuiva kevät oli perennapenkissä todella kuiva. 

Laukoilla on paras kukinta-aika juuri nyt, niistäkin osa kasvaa nurinpäin. Siis kukkavarsi on kääntynyt ja kukka sojottaa kohti maata. Veikkaan syyksi kylmää, toissaviikolla viimeksi käytiin lähellä hallaa. Akileijat ovat myös aloittaneet kukinnan, niitäkin on nyt paljon kun toissavuonna siemenestä kylvetyt ovat kukintavuorossa. "Nora Barlow" kukkii taas runsaasti, viime vuonna niitä oli vain pari taimea. Uusia yllätyksiäkin on, Vaarin Torpan Pirkko Koverolta saaduista siemenistä ovat kukintavuorossa ihanat sinivalkoiset ja hyvin tumma lila, jota pihassamme ei ole aiemmin ollut. Sen sijaan "Black Barlow" pitää taukoa tänä kesänä ja "Blue Barlow" jonka hankin taimena Tokmannilta keväällä erehtyi kukkimaan jo sisätiloissa (!) ja suivaantui perennapenkkiin istuttamisesta pahasti. Myös sinivalkoinen japaninakileija on lähes kadonnut, syyksi epäilen myyrää joka on vienyt siltä osan juurista ja suuren osan mullasta alapuolelta.

Kasvimaalla sain vihdoin kaalien taimet omalle lavalleen ja sen jälkeen paketoin lavakauluksen tiukasti harsoon, jota raotan seuraavan kerran muutaman viikon kuluttua. Viime vuonna kaalien riesana olivat kaalikoit jotka pääsivät mellastamaan sinne harakoiden rikottua verkon ja sen jälkeen sinne tunkivat etanat. Nyt on verkon tilalla moninkertainen kerros harsoa ja lavakauluksen reunat sivelty tervalla pariin kertaan. Onnea vaan etanoille jos sitä pitkin yrittävät kivuta kaalien kimppuun.

Kasvimaan koko pieneni, mutta tilaa jäi edelleen kuudelle isolle ja aika pitkälle kohopenkille. Niihin laitan perunaa (juu, tiedän että olen myöhässä, mutta ehtivät ne vielä), maissia (kunhan juhannus on ohi ja taimet uskaltaa siirtää kuistilta jossa ne odottavat vihoviimeisten hallojen häipymistä) ja loput parsat. 

Avomaankurkkujen ja kesäkurpitsan sekä lamopinaatin taimet ovat tiukasti harsoon peiteltyinä jo lavoilla, onneksi viime päivien sateet ovat pitäneet huolta kastelusta. 

Tomaatit, paprikat, chilit ja yrtit ovat ruukuissa, kolme ensimmäistä ovat ulkona talon seinustan suojassa kun kasvihuonetta ei vielä ole. Se projekti on tulossa, mutta kuten arvata saattaa, se(kin) lähtee meiltä kuitenkin lapasesta urakkana, joten kerätään voimia (ja rahaa) rakentamiseen. 
Tomaatteja on 11, Puutarhan ja Hellan Ullalta saatuja suurin osa, kuten kaikki chilit ja osa paprikoista. Suippopaprikat ostin taimina Heinolasta Valveen puutarhasta, mutta ne suivaantuivat pahasti viime päivien tuulista ja tämän päivän koleasta kelistä: pudottivat kukkia ja raakileita ja jopa osan oksista. Saa nähdä tekevätkö satoa lainkaan. 

Jottei aika kävisi pitkäksi, olen hamstarannut ihan liikaa kärhöjä (taas) ja kaikenlaista muuta istutettavaa (kuten rhodoja), joille pitää saada tilaa. Kas, kaadetaan puita niin saadaan lisää tilaa pihalla... Eli osa pihan reunustan koivuista saa moni häädön ja tilalle tulee jotain muuta. Kuten lisää rhodoja :) Juha tekee kolmea isoa kärhötukea ja minun pitäisi keksiä minne suojaisaan ja aurinkoiseen paikkaan tuet tulevat. Tällä tontilla kun tuulee jatkuvasti, etenkin niissä aurinkoisiin paikkoihin käy puhuri pelloilta ja siitä kärhöt eivät tykkää. Toivottavasti keksin sijoituspaikan niille ja kaikille muille pikku harhaostoksilleni ennen syksyä...

Upea ruusumainen tulppaani "Wedding Gift"


 "Carnaval de Rio", kuvattu lähes puoliltaöin. Kesäiltojen/öiden valo on upeaa!


 "Princess Irene"

"Virichic" (joka on kyllä omituisen muotoinen kun pitäisi olla enemmän liljatulppaani..)


"Fringed Family"

"Queen of Night" on niin kaunis, etenkin illan valossa.


 Lilaa ja valkoista ilta-auringossa 14.6.2017
 
"Nora Barlow"

Pirkko Koverolle kiitos tästä upeasta tumman lilasta akileijasta

Vaaleanpunaista ja vaaleansinistä, akileijat yllättävät (näiden kohdalla piti olla perennapenkissä keltaista jaloakileijaa)


Liljapenkissä on ruuhkaa (oops, ne viime vuonna lepäilleet ja osa kuolleiksi luulemistani liljoista ovatkin näemmä hyvin hengissä..). Onneksi meillä käy sellainen puhuri että homeelta ja liljojen mätänemiseltä vältytään jos kesä ei ole liian kostea. Onneksi lisäsin tuohon penkkiin mullan sekaan hienoa hiekkaa viime syksynä.

Laukkoja ja saksankurjenmiekkoja ilta-auringon valossa 14.6.2017

Huvimaja ilta-auringossa 14.6.2017

Iltaruskot ovat olleet huikeita, tähän aikaan vuodesta ne ovat parhaimmillaan.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Ja tänä keväänä sanoimme hyvästit näille...

Puutarhanhoito ei ole mikään zen-juttu, ei ainakaan minulle. Tänä keväänä pihalla ovat olleet tunteet ja koneet suuria ja se on takuulla kuulunut jos joku on tonttimme lähellä liikkunut. Jos ei äänekästä sadatteluani myyrätuhoista niin ainakin traktorin jyrinää ja moottorisahan pärinää. Tosin oma uusi akkukäyttöinen moottorisahani on kovin vienoääninen, mutta isän ja Juhan kaataessa isompaa puuta pihan reuna-alueilta on jo kalustokin järeämpää.

Myyrätuhot alkoivat olla niin massiivista luokkaa etenkin etupihalla että asialle oli pakko tehdä jotain. Karkottimista ei ole mitään apua, myrkkyä emme voi koirien takia käyttää ja kaikkia kasveja ei voi suojata. Etupihalla oli suuria kekoja ja valtavia onkaloita joihin upposi jalka pohjetta myöten jos sellaisen päälle sattui astumaan. Sen sijaan myyrät olivat pysyneet poissa tontin reunalta joka oli ennen perunamaana ja joka käännettiin ja tasoitettiin muutama vuosi sitten. Joten sama urakka tehtiin muulle osalle etupihan nurmikkoa. Se käännettiin, sai kolme traktorin peräkärryllistä multaa ja sitten se tasoitettiin. Samalla myyrien tuhoamat vanhat syreenit saivat kyytiä ja nurmitila avaroitui.  Pettymykseksemme uudet keot ilmaantuivat pari päivää lanaamisen jälkeen, mutta ainakin niillä talttahampailla on ollut enemmän työtä kun kaikki vanhat onkalot oli tuhottu.
 Sinne meni myyrien onkalot... Etupiha kääntämisen jälkeen. Vanha perunamaa joka käännettiin muutama vuosi sitten näkyy takana. Siellä ei ole yhtään kekoa.

Kolme traktorin peräkärryllistä multaa, eikä meinannut riittää.

Myyrätuhot ovat tulleet kalliiksi, ajasta ja vaivasta puhumattakaan. Seitsemän vuotta sitten ystäviltäni lahjaksi saamani peikonpähkinä kesti suojaamatta "väärässä" paikassa 30 asteen pakkaset, tontin jatkuvan tuulen ja kuivuuden, mutta kun myyrät söivät sen juuret, se luovutti. Tutkin isoa terijoensalavaa muutama päivä sitten kun silmut eivät olleet kehittyneet lehdiksi. Siihen nojatessani koko puu kaatui. Sillä ei ollut lainkaan juuria. Se on jo neljäs myyrien syömä salava.

Myös viime syksynä ostamani kirsikkapuu on syöty, ihan kuten pelkäsinkin. Onneksi ostin sen huomattavalla alennuksella ja päätin samalla että ihan turha hankkia meille mitään hedelmäpuita.

Tällä viikolla ilmestyy Viherpiha-lehti jossa on viime kesänä tehty juttu pihamme liljoista. Pääkuvassa (oletan että se on jutun pääkuva) on toinen etupihan perennapenkin päädyistä jossa kukkii liljat rehevästi. Ainuttakaan niistä liljoista ei ole enää. Niiden häkki oli vajonnut liian matalalle ja kaikki sipulit on syöty. Laitoin esikasvatuksessa olleita liljoja ruukuissa siihen kohtaan että siinä olisi edes jotain. Onneksi myyrävapaalla alueella takapihalla näyttää liljojen suhteen oikein hyvältä. Suorastaan ruuhkaiselta. Osa kärsi aika lailla muutama yö sitten pakkasesta (!), mutta kukintaa riittää takuulla. Sen sijaan ruukuissa esikasvattamani liljat ovat kukkineet ja kasvaneet oudon nihkeästi, paljon huonommin kuin viime vuonna. Mietin että oliko hiekkaisa mutta lannoitettu kesäkukkamulta sittenkään oikea valinta niille, viime vuonna ne kasvoivat hyvin ihan tavallisessa perusmullassa. Vain kuningaslilja on aloittanut kukinnan, suurimmassa osassa ei ole vielä nupuista tietoakaan, kolmen kuukauden kasvun jälkeenkään.

Koska puutarhuri on ensijärkytyksen ja -kiukun jälkeen ikuinen optimisti, on myyrien tuhovimmassa  hyvätkin puolensa: perennapenkeissä on nyt tilaa kaikille uusille (lue: mielellään myrkyllisille) kasveille ja esikasvatuksessa olleille ruukkuliljoille on tilaa, samoin kuin daalioille. Jostain syystä myyrät jättävät daaliat rauhaan, samoin kuin pionit.

Positiivista oli myös huomata että pionit ovat talvehtineet oikein hyvin. Vain kaksi viime kesänä istutettua pionia on poistunut vahvuudesta, "Shirley Temple" ja "Coral Sunset" irtisanoivat sopimuksen. Muut ovat lähteneet topakkaan kasvuun, jopa sellaiset jotka näyttivät kuolleilta viime kesänä ja parin pionin olemassaolon olin jopa unohtanut.

Myös kärhöt selvisivät talvesta hyvin, tosin kuusi seitsemän niistä on kyllä kadonnut talven aikana. Niistä kolmen kohtaloksi muodostui kasvupaikka myyrien reitin varrella. Toisaalta minulla on kuistilla 6 kärhöä odottamassa istutusta ja Puutarha & Hellan Ullan kanssa tehty ostosmatka Raision Pirilään sekoitti pasmat täysin kun siellä oli kaikki köynnökset vitosen kappale... Masokisti kun olen, ostin taas tuoksuköynnöskuusaman (taisi olla kolmas tai neljäs eivätkä edelliset ole selvinneet tontillamme...), mantsuriankärhön ja pari jalokärhöä.

Samalla Turku-Raisio-Lieso-sightseeingillä tarttui mukaan myös yksi tuija, yksi rhodo (vaikka niin vannoin etten enää niitä hanki..), salkoruusuja (talvi ja myyrät veivät edelliset), isotähtiputkea (pahus kun ei löytynyt lisää punaisia versioita), punahattua (optimisti, se ei kuki meillä kuin pari kesää ja kuolee pois) sekä lisää kesäkukkia ja yrttejä. Liesossa ollut kesäkukkamyymälä oli yllätys, niin paljon kaikkea kaunista ja ihanaa ja kohtuuhintaan.

Loput hyötykasvien taimet hankin Heinolasta Valveen puutarhasta, osan (kuten maissit ja kaalit) ostin Porkkalan kartanon puutarhamyymälästä. Valveelta ostin avomaankurkun taimia, kesäkurpitsaa, napostelupaprikaa ja aina yhtä satoisaa ja herkullista suippopaprikaa. Ei ole ollut kiire vaikka lava saatiinkin valmiiksi kun säät ovat olleet niin koleat ja kuivat etteivät kurkut olisi selvinneet. Jos nyt vihdoin saisi ne kasvamaan. Salaatin kylvin kuukausi sitten ja ne ovat vasta sormenpään kokoisia. Viime vuonna niitä syötiin jo täyttä vauhtia tähän aikaan vuodesta.

Kasvimaalla saatiin toukokuisista räntä- ja raesateista huolimatta aikaiseksi kaksi uutta isoa kasvilavaa. Aikataulu meni tiukille kun kolmentuhannen litran multakuorma ei tullutkaan sovitussa ajassa vaan vasta viimeisenä lomapäivänäni. Kun toukokuussa on koirien osalta kisakausi kiireisin ja pihalla eniten työtä, ovat vuorokauden tunnit tiukilla. Tosin lavojen rakentaminen venähti säidenkin takia, lankkujen terva ei meinannut kuivua viileässä säässä millään. Isä ja Juha urakoivat rakenteet ja sitten taas täytettiin: 700 litraa multaa per lava, 500 litraa hevosenlantaa, muutama kottikärryllinen hiekkaa ja singeliä ja kompostia. Suodatinkangas erottaa lavojen pohjalla singelin ja muut maa-ainekset toisistaan.

Etualalla viime kesänä tehdyt kaksi lavaa, uudet ovat hieman kapeampia.

Jos jaksetaan niin ensi kesänä tehdään vielä kaksi isoa lavaa, mutta siihen ne sitten jäävät. Kasvimaata pienennetään kahden penkkirivin verran jolloin ruohonleikkurilla pääsee marjapensaiden ja kasvimaan välistä. Myös kasvimaata naapuruston koirilta ja ylikesyiltä jäniksiltä suojannut aita poistetaan, lavojen ansiosta sitä ei enää tarvita.

Pihalta on kaatunut/kaadettu puita aika reippaasti, nurmitilaa on tullut lisää ja tulee vieläkin enemmän kun pensailta ravinteita ja vettä vieviä koivuja harvennetaan. Myyrät pitävät huolen että muita lehtipuita ei tule liikaa, ei ainakaan pellon reunalle.

Syksyllä ostamani kaksi nimetöntä ja lehdetöntä puuta paljastuivat koristeomenapuiksi, toinen on valkokukkainen ja toinen hurmaava punainen. Niille pitäisi keksiä vielä lopullinen sijoituspaikka.

Tulppaanien kukinta jäi yllättävän vaisuksi ottaen huomioon että istutin syksyllä useampi sata sipulia. Osa ei kukkinut lainkaan, osa hyvin pienillä kukilla. Joko olen istuttanut ne liian syvään tai sitten hyvin kuiva kevät haittasi kasvua. Kukintaa on ollut kuitenkin riittämiin ja taas lukuisia tulppaaneja jotka eivät ole vastanneet sitä mitä olin ostavinani. Ei käy tylsäksi kun pitänee arvailla mikä lajike pussissa on oikeasti ollut.

"Sun Lover" aloitti tulppaanien kukinnan toukokuussa

Tämän piti olla "Slava". Ei näytä siltä.

 Tätä en muista, on edellisvuotisia.

"Black Parrot"

 "Blue Wow" (kuvassa liian punertava, oikea sävy on sinisempi)

"Crystal Star"

"Dream Touch"

 "Finola"

"Queen of Night"

"Sapporo", yksi aikaisimmista kukkijoista.

Kukka kuin pioni tai ruusu, ei uskoisi tulppaaniksi: "Uncle Tom"

Japaninakileija. Sininen versio kärsi niin pahoin myyrätuhoista (onkalo alla) että se jaksoi nipin napin tehdä lehdet tänä vuonna.

Saksankurjenmiekka kukkii näyttävästi, "vanhoissa" kasvupaikoissaan se sijaan on huomattavan kitukasvuista. 

Auringonlaskut ovat olleet upeita, tässä kuussa ne ovat näyttävimmillään pihaltamme katsottuna.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Näitä näkyjä odotellessa...

Kevättalvi oli rankka ja raskas, pentukoiran loukkaantuminen ja mummokoiran paheneva tauti veivät paljon aikaa ja rahaa eläinlääkäreihin ja etenkin Maura-pennun jalkavamman hoito vei myös voimat ja yöunet. Onneksi Mauran osalta näyttää jo paremmalta ja pentu onkin jo tutustunut kukkapenkkeihin innolla (lue: opetellaan missä kohtaa pihaa saa hepuloida ja missä ei).

Ihana kevään valo parantaa mielialaa ja tuo iloa ja energiaa, kuten miettimään että mitä ihmettä olen istuttanut ja minne... Joka kevät sama "käsi päässä"-ongelma. Luulisi ettei muutamassa kuukaudessa voi unohtaa niin paljoa. Kyllä voi. Puutarhapäiväkirja on taas lukulistan ykkösenä kun pohdin lumen alta paljastuvia perennapenkkien ihmeitä.

Viime viikolla ukkosti (!) ja satoi rakeita niin että maa oli aivan valkoisena vielä seuraavanakin päivänä. Silloin oli vaikea uskoa että kahdessa kuukaudessa maisema muuttuu tällaiseksi:

Viime viikolla piha näytti vielä tältä:

Luistelukelit jatkuivat tähän viikonloppuun asti ja yhä siellä on lunta. Ei sentään enää noin paljoa.

Lohdutusta toi Tokmanni, jonka vajaita valikoimia paheksuin viime kirjoituksessani. Sitten sinne tuli pionien, akileijojen, päivänliljojen, leimujen ja keijunkukkien juurakoita myyntiin, kahdella eurolla. Pionit jäivät kun tarjolla oli vain nimettömiä versioita ja Sarah Bernhardt:ia, mutta päivänliljoja oli vaikka mitä. Ostin muutaman...

Tämä "Moonlight Masquerade" kukki jo kesäkuussa viime vuonna, ostin sen Tokmannilta juurakkona ja esikasvatin.

Sibullilled:n tilaus tuli ja varastosta kaivetut ruukut ovat jo ahkerassa käytössä kuistilla. Maa on vielä niin jäässä ettei edes kitkemään pääse. Pionit punkivat jo jään läpi alkuja, krookukset kukkivat ennen kuin ehtivät saada varttakaan ja lumikelloista ei ole taaskaan mitään tietoa. Meillä on tosi hämäläisiä versioita niistä, kukkivat tulppaanien kanssa joskus toukokuun puolenvälin aikaan.

Laukkoja istutin syksyllä runsaasti, toivon näitä näkymiä tulevallekin alkukesälle.




Liljaruukkuja on kuistilla ja sisällä odottamassa toukokuuta ja uusia erehdyn ostamaan varmasti lisää ennen sitä. Kuvassa "Tasmania", joka kasvoi puuliljan kokoiseksi vaikkei sen pitäisi puulilja ollakaan. Toivottavasti se on talvehtinut maassa hyvin.

Jaloakileijat, nuo keijumaiset alkukesän kukkijat. Niitä pitäisi kukkia tänä kesänä paljon enemmän kun hankin niitä viime kesänä taimina lisää ja moni lähti siemenestä hyvin kasvuun eli kukkivat tänä kesänä.

"Rotstern"


Myöhäisen alkukesän illan valo ja valkoinen akileija - kaunista!

Punainen päivänkakkara eli punapietaryrtti. Ostettu Terolan taimitarhasta muutama vuosi sitten...

...kuten tämä vaaleanpunainenkin versio, jonka nimi on kateissa. Kuinka ärsyttävää.

Auringonlaskut alkavat taas olla häikäiseviä. Ensimmäinen kuva on tosin auringonnoususta, pennun takia olen hereillä heti viiden aikaan (tai kahden, tai kolmen tai viimeistään neljän aikaan... Nyt jo tosin harvemmin, onneksi).