Kelipohdintaa ja väriä verkkokalvoille

Mietin pitkään mistä kirjoittaisin yli puolen vuoden tauon jälkeen. Kuvia on monta sataa (tulipahan taas kuvattua loppukesä ja alkusyksy...) ja tarinaa riittäisi niin liljoista, ritarinkannuksista, kuunliljoista kuin kasvimaastakin. Ja monesta muustakin asiasta pihaltamme.

Kuvia selatessani huokailin kaihoisasti samalla kun vilkaisin ulos, missä näkyi vain harmaata massaa. Niin kuin miltei joka päivä viimeisten kuukausien aikana, aurinkoiset päivät ovat olleet harvassa.

Tämä talvi on ollut hyvin erikoinen, huolestuttaa miten kasvit ovat talvehtineet. Kukkasipulit eivät ainakaan ole tykänneet kun ollut niin kosteaa ja lämmintä ja sitten on ollut myös napakoitakin pakkasia ja lunta (hyvin lyhyen aikaa tosin).

Myyrät ovat olleet riemuissaan kun routaa ei tullut. Pelkästään etupihalla on 30 isoa kekoa ja niiden määrä lisääntyy joka viikko. Vuodenvaihteessa paukuttelimme raketteja maan alla eli myyrien koloissa. Parin viikon kuluttua myyrät nakkasivat rakettien jämät ulos onkaloista ja jatkoivat rellestämistä.

Pohjavesien kannalta kostea syksy ja märkä talvi ovat olleet erinomainen asia sillä loppukesä oli taas pelottavan kuiva. Heinäkuussa satoi kahtena päivänä, elokuussa pilviä kyllä nousi, mutta sadetta ei juuri tullut. Illat menivät vettä kasvimaalle kantaessa, perennoille ei juuri vettä riittänyt. Sienistä ei tarvinnut haaveillakaan ja vadelmat kuivuivat pensaisiin. Ihmeen hyvin perennat kuivuutta sietivät, loppukesän öiden kosteus helpotti tilannetta hieman.

Elokuun lopussa koiralaumamme lisääntyi viiteen kun Maura tuli kotiin pentunsa Norman kanssa. Kun mukana kuvioissa on vanhuskoira Tara omine huolenpitovaatimuksineen, ihan omalla planeetalla elävä pikkukoira Prinsessa Alice ja pikkupentu Norma (sekä kaksi aikuista, järkevää koiraa) niin kaikki aika meni niiden kanssa. Pihatyöt tein milloin ehdin eli harvoin. Ensi syksynä sille pitää jättää aikaa, sillä syksyn pihatyöt ovat yhtä tärkeitä kuin kesän alun työt. Kasvien talvehtimisen varmistaminen ja tuholaisilta suojaaminen jäi huteraksi ja luulen että se kostautuu ensi kesänä.

Kun ulkona ei väriä eikä valoa juuri ole, on sitä saatava vaikka kuvia katsomalla. Hyötykasvianalyysien tai vihreiden kuunliljojen kuvien sijasta kaikenlaisia värikkäitä kukkakuvia siis viime kesältä, olkaa hyvät.

Sadepilviä meillä ja sadetta Hauhon suunnalla 22.7. Meillä ei satanut lainkaan.

Etupihan perennapenkki 28.7. iltavalossa.

Liljoja terassin edustalla 29.7.

Kerrottu keltainen salkoruusu 10.8.

Väriminttuja 12.8.

 Valkoisia ja punaisia väriminttuja 12.8.

Vaalean lilaa väriminttua 12.8.

Puuliljoja etupihan kukkapenkissä 10.8.

Värililjoja ja ritarinkannuksia 22.7.

Vaaleanpunainen palava rakkaus, taustalla ritarinkannuksia 17.7.

Värililja "Pieton" 2.8.

Ritarinkannuksia 23.7.



Avoimet Puutarhat 2019 Mustavalkoisten kodissa

Avoimet Puutarhat-päivä on ohi ja pidetty, kesän sateisempana päivänä meillä. Tyypillistä! Viime vuonna tuuli niin että puhe hävisi tuulen mukaan, nyt sitten satoi. Silti kävijöitä oli hieno määrä, tunnelma oli rento ja hyvä, toivottavasti myös kaikille kävijöille. Vielä samana aamuna tein viimeisiä pihatöitä auringopaisteessa ja sitten vettä riittikin. Ironista että sen päivän jälkeen meillä ei käytönnössä olekaan satanut, pari pientä kuuroa vain. Olin juuri Hämeen Sanomien haastattelussa kehunut ettei meillä sada vaikka lähiympäristössä sataakin. No, sitä vettä sitten tuli!

Hämeen Sanomien toimittaja otti yhteyttä edellisellä viikolla ennen tapahtumaa ja he tulivat seuraavana päivänä kuvaajan ja harjoittelijan kanssa tekemään juttua pihastamme.

Paisteessa piha on aika eri näköinen kuin sateessa ja tuulessa. Eräs kävijä haikaili että "Voi kun tämän näkisi auringonpaisteessa!". Nyt näkisi!
  
Vieläkin tuo tapahtuman ajankohta (7.7.) on hieman liian aikainen meille. Heinäkuun puolivälistä lähes elokuun loppuun on pihamme paras kukinta-aika jolloin on eniten nähtävääkin. Toivottavasti kaikki kävijät saivat kuitenkin mieluisan kokemuksen ja tarpeeksi nähtävää.    

Onneksi pionien kukintaa oli vielä tapahtumapäivänä.

Hämeen Sanomien toimittaja ja joku kävijöistäkin kysyi mistä puutarhamme (ja blogi) on saanut nimensä. Tässä yksi kolmesta syystä (tulevasta neljännestäkin). Mummokoira Tara esittelee etupihan toista perennapenkkiä. Keltaisena hohtavat kultahelokit olivat monen ihastelun kohteena.

 Kuusamosta saapunut pariskunta, kaukaisimmat kävijät. Minä kiskon jo takin huppua niskaan kun sade yltyi kuvaa otettaessa.

Median kiinnostus Avointen Puutarhojen tapahtumaan oli hieman yllättävää, sillä myös YLE:n Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen toimittaja otti yhteyttä, muttei tullut tekemään juttua koska Hämeen Sanomat ehti ensin. Itse en lähettänyt ennakkomateriaalia paikallislehteen ja ehkä ihan hyvä niin, sillä kävijöitä oli huonosta säästä huolimatta satakunta (ensimmäisen tunnin aikana tulleet kävijät jäivät epähuomiossa laskematta). Sitä suurempi määrä olisi ollut jo hieman hankalampaa, sillä vedin opastettuja kierroksia pihalla ja viiden tunnin tauotta puhuminen oli kieltämättä haastavaa. Mutta kivaa oli! 

Toivottavasti moni sai ideoita puutarhaansa ja monen kanssa pohdimme eri kasvu- ja kasviratkaisuja. Myös minä koin päivän erittäin antoisana; sain hyviä vinkkejä, neuvoja ja pohdittavaa. Monen kanssa olisin jutellut paljon, paljon enemmänkin ja muutama halusi tulla katsomaan pihaa uudelleen kun liljat kukkivat. Toivotin heidät ja toivotan yhä uudetkin tervetulleeksi  lähiaikoina, se kukinta alkoi jo!

 "Sunny Joy"

Kaukaisimmat kävijät olivat Kuusamosta lomamatkalla ollut pariskunta sekä Porista asti varta vasten Avoimiin Puutarhoihin tänne suunnalle tullut naisseurue. Todellisia puutarhojen ystäviä!

Lisäohjelmaan päivään toi naapurilta karannut tamma pienenpienen varsansa kanssa, onneksi karkumatka päättyi onnellisesti eikä vahinkoja sattunut kenellekään.

Moitteita annan Puutarhaliitolle joka on Avointen Puutarhojen tapahtuman järjestäjä. Viime vuonna etukäteismateriaali kuhisi vääriä päivämääriä, kellonaikoja ja jopa väärän vuoden, sillä se oli suoraan kopioitu edellisvuotisista materiaaleista. Huolestuttavaa oli silloin että valmiin lehdistömateriaalin pohjassakin oli väärät päivämäärät ja kellonajat. Tänä vuonna sieltä tuli selvästi siistitympi materiaalipakkaus, mutta edelleen vääriä päivämääriä ja vuosia. Kellonajat olivat sentään oikein. Moinen huolimattomuus antaa nolon kuvan järjestäjästä, yhdellä oikoluvulla olisi ne virheet huomattu ja korjattu.

Mitään kyselyä kävijämääristä ei ole tullut enkä ole löytänyt mistään tiedotteista koko valtakunnan kävijämääriä. Mielenkiintoista miten tapahtuman kävijämäärät ovat laskettu kun ei niitä ole kysytty.
Myöskään palautekyselyä ei ole lähetetty, oletetaan kai että jokainen lähettää niitä itse.

Avoimet Puutarhat-teemapäivä on erinomainen kirittäjä alkukesän pihatöissä, kieltämättä en olisi huhkinut niin ahkerasti pihalla ilman tuota tapahtumapäivää :) Kun tapahtuma oli ohi, henkäisin vähän (lähdimme mökille) ja sitten taas pihatyöt jatkuvat. Poikkeuksellisesti en ole tänä kesänä hankkinut juurikaan uusia perennoja (keväällä hankittuja ei lasketa!), vain yhden atsalean olen ostanut. Viime kesän kuivuus ja tämän kesän epävakaat säät (hellettä, tuulta, kuivuutta, kylmiä päiviä ja lähes hallaöitä heinäkuussa) ovat kummasti hillinneet ostointoa. Jos saisi nyt nuo nykyiset kasvit pysymään hengissä ja vahvistumaan. Jotta olisi ensi kesänä sitten enemmän nähtävää Avoimien Puutarhojen päivässä.

 Etupihaa tänään 19.7.

Tähän hetkeen haluaisin jäädä

Jos vain mahdollista, pysäyttäisin ajan kesäkuun lopun päiviin. Kun aurinko paistaa korkealta ja laskee vain noustakseen ihan heti uudelleen, kun luonnossa on vihreän eri sävyjä ja ilma raikas, kun kasvu on voimakkaimmillaan, kun joka puolella on elämää. Pikkulinnut topakoine poikasineen, jänisten poikasten leikki pellolla ja haukkojen liitely myyrä- ja hiirijahdissa. Iltaisin pääskyset pitävät seuraa kasvimaalla ja esittävät huimia lentonäytöksiä hyönteisiä saalistaessaan.

Tähän hetkeen haluaisin jäädä.

Korkea, kaunis ja pitkään kukkiva "Coral Charm"-pioni.

Valkoista ja vaaleanpunaista, Vaarin Torpan puutarhan Pirkolta saaduista siemenistä kasvaneita akileijoja.

Puoli yhdentoista aikaan illalla otettu kuva, että minä rakastan näitä valoisia iltoja!

Tänään kävi Hämeen Sanomien toimittaja ja kuvaaja (sekä nuori työelämään tutustuja) tekemässä juttua pihastamme koskien ensi viikon sunnuntain Avointen Puutarhojen päivää. Meillä on ollut taas kuivaa ja tuulista, sadevesisäiliöt alkoivat tyhjetä ja nurmikko kellastui jo vedenpuutteesta. Mutta juuri tälle aamupäivälle ennustettiin sitten rankkaa sadetta ja ukkosta. Hämeen Sahara ei pettänyt, synkistä pilvistä huolimatta ei satanut haastattelun aikana lainkaan, ukkosesta puhumattakaan. Se rankka sade tylpistyi taas pieneksi kuuroksi. Ei sentään ole niin kuivaa kuin viime kesänä, mutta nyt kasvukauden ollessa vauhdikkaimmillaan olisi säännölliset sateet todella tarpeen.

Talvi oli hyvä kasveille ja nyt jos sadetta saataisiin niin kesästähän tulisi vallan erinomainen, pitkästä aikaa! Vain tulppaanien kukinta jäi yllättävän vaisuksi mikä oli pieni pettymys. Huhtikuun muutamat normaalia lämpimämmät päivät sekoittivat niiden kasvua ja siten kukintaa.

Vaikka myyrät ovat tuttuun tapaan karsineet perennapenkeissä kasvustoa, ovat etenkin ritarinkannukset voimistuneet vuosien myötä niin että ne alkavat jo vallata hyvinkin laajaa tilaa muilta perennoilta. Lisäksi pikku-ritarinkannuksia kasvaa niin oudoissa paikoissa että ovat takuulla siemenlisäyksiä, eivät todellakaan istutettuja versioita. Positiivinen ongelma :)

Alkukesä meni taas kasvimaalla lavojen kimpussa kun viime vuonna tilattu ja lavoihin 3 suursäkillistä (=3000 litraa) laitettu multa oli viallista kuten edellisessä päivityksessä (nolon kauan sitten) kirjoitin.. Suurin työ oli vanhan mullan poistaminen kasvilavoista. Oli aika urakka mättää kottikärryihin vanhat mullat, levittää ne nurmikolle ja sitten laittaa uudet hevonkakat, kompostit ja mullat lavoihin. Se 3000 litraa ei riittänyt, piti ostaa lisää... Ensi vuonna selviän helpommalla kun ei tarvitse vaihtaa kuin pintamulta ja lisätä hevosenlantaa. Levitin viimevuotisen mullan takapihan nurmikolle eikä edes nurmikko kasva siinä mullassa,  nyt on pihalla tummia läikkiä siellä täällä. Eli jotain vikaavikaa siinä mullassa oli.

Kasvimaalla on kuusi isoa lavaa, neljä pientä ja kolme maassa olevaa kohopenkkiä. Kohopenkkeihin laitoin loput siemenperuna mitkä eivät enää lavoille mahtuneet. Luulen ettei maassa kasvavien perunoiden kohdalla tarvitse huolehtia sadonkorjuusta. Viime viikolla muutaman tunnin aikana myyrät rellestivät siellä niin että penkkirivistö näytti tykistökeskityksen kohteelta. Sitkeästi siellä kuitenkin sinnittelee parsa, joka olisi ollut syöntikelpoinen keväällä. Me unohdimme kerätä satoa ja seuraavan kerran kasvin varsi huiteli jo metrissä, joten palataan asiaan ensi keväänä. Merkitsin jo kalenteriin ettei unohdu silloinkin.

 

Salaattien kanssa olen epäonnistunut taas. Pakko kylvää ne ensi vuonna huhtikuussa ja laittaa harso päälle, sillä lämmin toukokuu sekoitti taas itämistä. Kolmesta pussista kylvettyjen siementen tuloksena on kuusi aneemisen kokoista salaatinrääpälettä. Muutoin kasvimaalla on lähtenyt kaikki hyvin kasvuun, hevosenlannan mukana tullut kaura myös. Se ei kyllä kuulunut kasvatussuunnitelmiin.

Ruukkukurkku ja nämä valtavat tomaattiamppelit ostin Valveen puutarhalta Heinolasta josta ostan kaikki hyötykasvien taimet ja kesäkukat. Erinomainen hinta-laatusuhde ja erinomaiset taimet, aina. Tomaattiamppelit ovat kolme kertaa isommat kuin viimevuotiset ja niin painavat että jouduin pitämään niitä terassin laatoituksella kun emme löytäneet tarpeeksi tukevaa ja kestävää paikkaa. Lopulta Juha laittoi ne roikkumaan vähemmän kauniista mutta erittäin kestävästä narusta ullakon rappurakenteisiin. Yksi amppeli painaa jo nyt niin paljon että jaksoin nippa nappa nostaa sen roikkumaan. Saati mitä ne painavat kun ovat täynnä tomaatteja...

Tämä kesä on ensimmäinen jolloin olen himmaillut kasviostosten kanssa. Koska kesäkeittiön rakennusprojekti on toistaiseksi jäissä, en saa suunnitellusti sen lähelle myyriltä suojattua liljapenkkiä eikä muitakaan kasveja kannata istuttaa rakennusprojektin lähelle. Kukkapenkit ovat täynnä, aivan liiankin täynnä kuunliljojen kohdalla. Reppanat ovat sulloutuneet niin liki toisiaan tai liljoja etteivät pääse oikeuksiinsa. Aurinkoisella tontilla on vain hankalaa löytää kuunliljoille sopivaa toista istutuspaikkaa.

Jättikuunliljat ahdingossa

Ei tarvitse kitkeä kun ei tuonne väliin mahdu rikkaruohotkaan :)

Tänä vuonna Avointen Puutarhojen päivä on viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna. Yksi viikko ja hieman enemmän sateita tekee jos ei nyt ihan ihmeitä niin ainakin lisää väriä, sillä pari daaliaa on jo kukkimassa, ritarinkannusten kukinta on alkanut ja kärhötkin availevat nuppujaan. Nähtävää on siis enemmän kuin viime vuonna. Toivottavasti mahdollisimman moni kävijä kokisi pihamme antoisana ensi viikon sunnuntaina ja saisi ainakin iloa mielelle ja silmille, sillä siitähän tässä puutarhanhoidossa on kyse. Tervetuloa Mustavalkoisten kotiin 7.7.!

Jaloakileija "Nora Barlow"

Vanha pioni "Sarah Bernhardt"

Jasmikkeet täydessä kukassa ja tuoksussa. Huumaavaa.

Kesäillan usva

Kevät tulee todella keikkuen, suorastaan pomppien

Arvotaan seuraavat säät: luntaräntää, rakeita, vettä, aurinkoa, tuulta, hellettä, kuivuutta. Kaikkea näitä sitten sulavasti sekaisin. Ensin teet t-paidassa pihatöitä ja seuraavassa hetkessä taistelet kottikärryjen kanssa nietoksissa vastatuulen paiskoessa naamaan isoja räntärättejä.

No, kaikenlaisen sateen myötä tulee myös kosteutta jota piha kipeästi kaipaakin. Viime vuoden kuivuus vaivaa yhä selvästi.

Hieman kiristi ohimoista tämä takapihan näkymä 5.5. vielä puoliltapäivin. Vasta iltapäivällä lumet sulivat ja tilalle satoi rakeita ja vettä.
 
Krookukset aloittivat kukinnan samaan aikaan huhtikuisen lämpöaallon kanssa joten niiden kukinta oli hyvin lyhyt. Kevätkurjenmiekatkin lopettelevat jo kukintaansa, "Purple Gem" jatkaa vielä kun aloitti viimeisenä.
 
"Katherine Hodgkin" aloitti kukinnan huhtikuun puolivälissä.
 
 "Harmony" ja alla oleva "Pauline" kukkivat samaan aikaan, Katherinen jälkeen ja ennen Purple Gemiä. Aika hauskaa kun joka päivä jossain kohden kukkapenkkiä kukki kevätkurjenmiekkoja.
 

 
Krookukset kukkivat niin nopeasti, etten saanut niistä juurikaan kuvia. Iltaisin kun tulin töistä olivat kukat jo lepotilassa ja sitten lämmin sää nopeutti kukintaa entisestään.
Vaaleanpunainen kevättähti näyttää kirkkaassa päivänvalossa miltei valkoiselta.
Samoin vaaleansinisestä tuli hailakka kuvissa.
Tämän viikon jälkeen pitäisi sääennusteiden mukaan yöpakkasten hellittää. Toivottavasti, sillä kuistilla ja koirahuoneessa alkaa olla jo ahdasta... Toisella kuistilla on ruukkuja myös, toisen jääkaapin vihenneslaatikko on liljojen sipuleita pullollaan ja kuistilla on kassillinen Lidlin toissaviikkoisia ostoksia: daalioita (joo, ei pitänyt ostaa yhtään lisää, mutta...), liljoja, kruunuvuokkoja ja gladioluksia. Ne(kin) pitäisi saada kohta istutettua ruukkuihin, mutta ruukut pitäisi jättää ulos...


Terassihortensioiden kanssa kävi huonosti: ikinä ei ole näin huonosti hortensiat talvehtineet maakellarissa. Kuudesta hortensiasta kaksi (!) on elossa, kolmas miettii vielä. Ensimmäisen kerran ikinä kellari taisi olla liian kuiva. Edellisinä talvina ongelmana on ollut liika kosteus, mutta viime vuosi oli niin kuiva että kellarikin kuivui yllättävästi. En älynnyt kastella hortensioita kertaakaan talven aikana kun yleensä ne ovat olleet homeessa kosteudesta.

Jokatoukokuinen multaoperaatio alkoi jo huhtikuussa kun Stokkan Hullujen Päivien tilaus saapui (kiitos erinomaisesta tarjousvinkistä Puutarhan ja Hellan Ulla!)
 
Tällä kertaa tuli siis Kekkilän multaa 50 litran säkeissä. Edellisvuosina olemme tilanneet suursäkeissä mullan rautakaupan nettisivujen kautta jolloin mullan toimittaja on aina vaihtunut vuosittain. Viimevuotinen multa oli  niin ala-arvoista etten ottanut enää riskejä eikä se ole enää hinnankaan puolesta kannattavaa. Päinvastoin, suursäkeissä hinta oli tänä vuonna rutkasti Kekkilän multaa kalliimpaa.

Jottei aika kävisi pitkäksi toukokuun muiden istutus-, koirakisa-, treeni- ja mökkisingahtelujen keskellä, pitää se viimevuotinen multa poistaa lavoista. 3000 litraa multaa siis lapattava pois kasvilavoilta ja sitten uudet tilalle. Levitän sen huonon mullan takapihan nurmikolle johon tuli painaumia kaivinkoneen jäljiltä viime kesänä kesäkeittiön pohjan tekemisen yhteydessä. Nurmikkoa on vajaa hehtaari, joten 3000 litraa multaa uppoaa sinne näppärästi :)

Luulen, ettei minulla ole ns. vapaa-ajanongelmia lähiaikoina, sillä tässä välissä käväisen Mauran kanssa Itävallassa ja toivottavasti sen reissun tuliaisena on kahden kuukauden kuluttua paljon pikku-Mauroja Dreamoor-kenneliin.

Liljoja liljoja! Osa 3


Loppuja liljoja - ja paljon nimettömiä. Hankittujen liljojen lista on pitkä, mutta niin on nimettömienkin. Osa liljoista jätti toissakesänä kukkimatta kosteuden ja märän maan takia ja sekoitti siten viime kesän istutuslistaa ja -karttaa, mutta harmillisesti moni lilja taisi olla jotain ihan muuta kuin mitä olen luullut ostaneeni. Vakkarimyyjiini (Pölkinvuoren Kasvimaailma, Puutarhaliike Jansson) luotan täysin, mutta epäilen että rautakaupan puutarhaosastoilta ja osasta puutarhamyymälöistäkin on tainnut tulla vääriä ostoksia. No, kauniitahan ne kaikki ovat, olisi vain mukava tietää mitä olen ostanut :)
Tänä vuonna tein ensimmäiset tilaukset heti vuodenvaihteessa, taisi olla joulukuun puolta vielä. Osa tilauksista tuli jo maaliskuun alussa mikä aiheutti hieman ongelmia säilytyspaikan suhteen. Nyt meillä on siis yhä liljoja jääkaapin vihanneslaatikossa.. Lisää tilauksia on tullut ja on tulossa, joten esikasvatusrumba on jo alkanut. Ja pidot tästä vain paranee!

Kaiken kaikkiaan pihalla on liljoja reilut nelisensataa - ja kaikki häkeissä tai ämpäreissä myyrien takia... Noiden lisäksi vielä nämä tämän vuoden tilaukset jotka laitan kaikki nyt ruukkuun ja loppukesästä etsin niille taas epätoivoisesti paikkaa kukkapenkeistä.

Toivottavasti kesä on liljoille sopiva, ääripäästä ollaan menty toiseen ja nyt toivotaan sellaista normaalia kesää vastapainoksi.

Viimevuotisista liljoista jäi kiireiden takia osa kuvaamatta ja monta nimetöntä löytyy kuvista. Jos joku arvaa tai tietää nimen, olisi kiitollinen tiedosta.

Viime kesän liljoista on siis täällä osa 1   ja osa 2 

"Orange Electric" ja "Patricia´s Pride"
"Forever Susan"
"Bariton"
"Pearl Stacey" ja wannabe-Anastasia (joka ei ole oikeasti Anastasia vaikka puutarhamyymälän paketissa niin oli)
 Elämän Suuria Tosiasioita puutarhurille: jos kerrankin teet istutuskartan, niin älä istuta sitten vierekkäin ihan samannäköisiä kasveja. Olin aivan käsi päässä tämän puuliljan kanssa ja Facebookin Kukkaterapiaa-ryhmässä veikkailtiin "Altaria" ja itse ehdotin "Frisoa" ja sitten olin varma että se olisi "Beverly Ann", mutta "Friso" se on.
Puutarha Janssonilta tilattu "Mascara"
"Elodie" ja taustalla "Mascara"
"Leslie Woodriff"
"Dizzy"
"Paradero", tilattu Pölkinvuoren kasvimaailmasta viime keväänä ja kukki näin runsaasti jo ensimmäisenä kesänä!

"Salmon Star" 

"Muscadet"
"Pieton"
"Curly Sue" kukki viimeisempien joukossa.
Ruusuliljojen kukinta epäonnistui aika täysin kesällä 2017 eikä viime kesäkään ollut niille hyvä. Ruusuliljat kukkivat todella myöhään, meilläpäin liiankin myöhään. Tänä keväänä yritän olla kaukaa viisas ja laitan ne ruukkuihin saman tien, eli sitä mukaa kun tilaamiani sipuleita tulee. Maahan istutettujen suhteen olen aika skeptinen.
Tämä "Extravaganza" ei malttanut tehdä vartta vaan pukkasi jättimäisen kukan heti kun mahdollista :) 


"Rosella´s Dream" ja "Sunny Joy"
Tuntemattomia liljoja, jos joku tunnistaa niin olen kiitollinen! Alempi on matala ja pienikukkainen, kukkii aina heinäkuussa. Aikoinaan olen sen saanut eikä antajakaan tiennyt sen nimeä.


"Night Rider" sateen jälkeen.
.. ja illan valossa hieman hämärässä kuvattuna (jolloin sävykin on muuttunut kuvassa).
"Tasmania"
"Beijing Moon"

"Sweet Surrender"
Kuningaslilja ilta-auringossa

"London Hearts"
"Netty´s Pride", taustalla väriminttua.
Kuningaslilja
"Purple Prince" 
Veikkaisin että tämä on "Easy Samba" (ei Salsa).
"Loreto"
Tuntematon yksinäinen lilja, saattaa olla Lidlin "Pixels"-kokoelmaliljapussista
"Red Twin"
ns. puulilja "Lavon" ilta-auringossa
Tämän pitäisi olla "Purple Lady", mutta näyttää kovin hailakalta... Kukinta oli kyllä upea!

Tässä vielä "Purple Prince" (myös toisessa liljapäivityksessä mainittu)
"Satisfaction"
"Conca d'Or'", ns. OT-lilja. Matalampi kuin esim. "Honeymoon" eikä mielestäni tuoksu yhtä voimakkaasti. Korkeus ja tuoksukin saattavat muuttua kasvupaikan mukaan. Meillä etupiha on niin tuulinen että siellä kasvavat liljat jäävät selvästi matalammaksi kuin takapihan talon ja terassin suojassa kasvavat.
OT-lilja "Honeymoon", ns.puulilja joka voi kuulemma kasvaa yli parimetriseksi - ei kuitenkaan täällä näissä kasvuolosuhteissa. "
Sama kukka eri valossa. Näyttää paljon hailakammalta.
Ruukussa varjossa kasvanut "Honeymoon"
Tämäkin on ostettu "Honeymoon"ina, mutta vaikka sen kukat olivat yhtä isot, on niiden väritys epäilyttävä. Kaunis ja hätkähdyttävä joka tapauksessa.

Tuntematon kaunis puulilja, näitä arvoituksia riittää pihalla..
Eikä näistäkään kaunokaisista ole nimitietoa.
                                              
 
 
                                                                

Kelipohdintaa ja väriä verkkokalvoille

Mietin pitkään mistä kirjoittaisin yli puolen vuoden tauon jälkeen. Kuvia on monta sataa (tulipahan taas kuvattua loppukesä ja alkusyksy...)...