sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Vielä riittää vilskettä

Tääpuutarhatyömihinkäänvielälopu...

Työtä riittää yllin kyllin vielä pihalla, mutta arki-iltaisin ei töiden jälkeen enää ehdi kuin pyörähtämään pihalla ennen pimeää. "Otsalampun kanssa on kukkasi istuttaman"-mentaliteetilla sitten mennään.

Syyskuu on puutarhashoppailijan juhla-aikaa. Olen hamstarannut puoleen hintaan kolme hortensiaa (kaksi "Grandifloraa" ja yhden "Wim´s Redin"), kaksi mongolianvaahteraa, kaksi terijoensalavaa, yhden kirsikkapuun ("Stella"), yhden rhodon (vaikka vannoin etten uusia hanki kun viime talvi vei niitä niin monta, oli silti pakko ostaa "Catawbiense Grandiflorum" kun halvalla sai ison taimen),  leimuja, lisää valkoisia siperiankurjemiekkoja, salkoruusun ("Simplex" viime talven tappamien tilalle), ihanan ison pionin ("Jadwiga"), lisää parsaa, Lidlistä tulppaaneja euron pussi ja postista pitäisi noutaa Viherpeukaloiden tilaus jossa on puuliljoja (alennuksessa).

Suurimman osan ostoksista olen jo istuttanut, ostomultaa on kulunut miltei neljäsataa litraa. Vielä on parisataa litraa jäljellä, plus ne kahdeksansataa litraa jotka ovat odottamassa ensi kevättä. Olivat näes tarjouksessa, hamstrasin niitäkin. Ostin myös taimimultaa ja kukkamultaa edullisesti sekä lannoitteita. Keväällä ne ovat hinnoissaan ja kulutus suurimmillaan.

Iso urakka on vielä suurimman perennapenkin raivaus suopayrtistä joka ei ollut moksiskaan viime talven pakkasista ja valtasi vielä lisää alaa muilta perennoilta. Suopayrttiä on pihalla muuallakin, joten kasvikomposti saa siitä paljon täytettä lähiaikoina. Sen tilalle laitan liljoja, mutta ensin on tehtävä kunnon häkit niille jottei myyrillä olisi talvella krooninen liljabuffet. Häkkimateriaali on jo valmiina, rulla rappausverkkoa odottaa taivuttelua.

Kasvimaalla "Tämän piti olla kukkakaali"-kaali voi erinomaisesti, 
salaattia riittää yhä ja puna- ja raitajuuret ovat vielä voimissaan. Maissien kohdalla tein pahan virheen kun istutin tupakkaa niiden lähelle. Viimeiset tähkät jäivät tupakan isojen lehtien väliin, unohtuivat sinne ja olivat homeessa kun vihdoin korjasin ne. Kylläpäs kismitti tuo oma moka. Ensi vuonna maissit tulevat olemaan olemaan ylhäisessä yksinäisyydessään erillään muista kookkaista kasveista.

Lamopinaattia on kerätty useamman henkilön voimin ja sitä riittäisi yhä kerättäväksi. Tyrneistä jäi 2/3 pensaisiin, vaikka niitä kerättiin monta kertaa monelle ystävälle ja tutullekin. Kesäkurpitsat älysivät onneksi lopettaa tuotannon, kurkuistakin on enää vain muisto jäljellä. Suippopaprika sekosi ja aloitti kukinnan uudelleen. Se on valkoisenaan pieniä kukkia ja kalenteri näyttää lokakuun lähenevän! Makean napostelupaprikan siirsin kuistille, tulossa on useampia paprikoita kunhan vain punastuisivat ensin.

Eilen harveni pihan koivumäärä ja lisää pitäisi kaataa kun ovat joko liian lähellä toisiaan, pensaita tai ovat lahoja. Kun takapihaa muokattiin metsästä nurmikkoalueeksi reilu kolme vuotta sitten, jäi sen reunoille runsaasti koivuja minun tahdostani. Ne eivät olleet kovin isoja ja mielestäni kauniita tontin metsäalueen tummuutta vasten. Muutamassa vuodessa ne ovat kuitenkin kasvaneet sellaista vauhtia että nyt ne jo pimentävät pihaa ja vievät ravinteita nurmikolta ja lähellä olevilta istutuksilta. Nurmikon runsas lannoitus on ollut hyödyksi myös koivuille.

Poistoa on tapahtunut myös etanoissa. Ne ovat hävinneet tyystin. En ymmärrä mitä on tapahtunut, mutta etanan etanaa ei ole viikkoihin näkynyt. Kasvit ovat ehjiä ja etanapyydykseni tyhjiä. Osansa etanoiden häviämisessä on niillä pienillä tomerilla sammakoilla joita kukkapenkeissä loikki, myös syyskuun kuivuus on varmaan vaikuttanut etanakatoon. Toivon että se kato jää pysyväksi.

Muutamana yönä ovat lämpötilat pyörineet hallalukemissa, on ollut aika työlästä harsottaa kolmasosa isosta kasvimaasta, terassin kukat (niitä on paljon) ja etupihan kukkapenkkejä ja ruukkuja. Kylmistä öistä huolimatta minun on kauhean vaikea hahmottaa että ensi viikolla on lokakuu. Juurihan oli toukokuu ja terassilla on yhä täysi heinäkuu. Viimeistään ensi pakkastan jälkeen on luovutettava. Siihen asti nautin gladiolusten, samettikukkien, daalioiden, kärhön ja ruostekukkien väriloistosta.

Kaikki allaolevat kuvat on otettu tänään, eilen ja viime viikolla.

Daalia "Akita" ja ruostekukan sekä gladioluksen lehtiä.

"Akita" on erikoinen, ihana ja hämmästyttävä uusi tuttavuus. Sillä on valtavat kukat, jotka ovat hyvin erilaisia keskenään. Se kukkii pitkään eikä ollut halloistakaan moksiskaan (oli tosin harson alla osittain).


Nämä daaliat kuuluvat niihin jotka lähtevät joko uusiin koteihin kohta tai sitten kompostiin. Ovat aikoinaan olleet jotain ihan muuta, mutta vuosien kuluessa värit ovat niistä kadonneet. Minulla on piha täynnä liloja/vaaleanliloja/valkoisia daalioita, yhtään sellaista en ole hankkinut aikoinaan.

Tällaisiksi ne muuttuvat, aivan vaalean lilaksi väritykseltään.


Daalia "Mary Evelyn", lumihiutaletta ja Lidl:stä keväällä sipuleina hankittuja erikoisia kaksivärisiä gladioluksia.

Daalia "Fashion Monger", se jonka luulin jo kuolleen esikasvatusvaiheessa. Sen kaksi kaveria mätänivät jo huhtikuussa ruukkuihin.

 Jättidaalia "Kelvin Floodlight", kukka on ison ruokalautasen kokoinen.

Gladioluksia, Lidl:n hankintoja viime keväältä.



Etupihan havupenkki

Kruunuvuokot kukkivat todella myöhään, kerrotut eivät kukkineet lainkaan.

Tänä vuonna multaa on kulunut kasvimaan isoihin lavoihin, pensaille ja perennoille neljätuhatta litraa. Kahdeksansataa litraa odottaa ensi kevättä ja tämä pino hupenee parissa päivässä alennusmyyntiostoksien istutuksiin.

Isomaksaruoho

Ruostekukka "Lusifer"

Kirjava petuniakin on vielä voimissaan vaikka kukinta oli harvanlainen.

Kasvimaasta suurin osa on käännetty, kerrankin ajoissa.

Korillinen lamopinaattia ja mummokoira Noppa

Kaalit keskittyivät tänä vuonna johonkin ihan muuhun kuin kerimiseen. Tämä punakaali teki valtavan paksun varren, harkitsin jo kirveen käyttöä kun vihannesveitsi jäi ranteeni paksuiseen varteen jumiin.

Lavoilla samettikukat voivat vielä hyvin vaikka kärsivätkin kuivuudesta.


Juhan projektityökenttä: puu-urakkaa riittää.

Takapiha näyttää kovin autiolta ja vaisulta kuvassa. Oikeassa reunassa näkyy yhden kaadetun koivun paikka.

Fiona vaanii Taraa ja Tara tuijottaa minua kun kuvasin koivunharvennuskohtaa.

Aamusumua

 Tässä valaistuksessa istutin narsisseja ja laukkoja muutama päivä sitten. Koko seutu oli kuin tulessa.

Pilvimuodostelmaa viime viikolla.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Ei se ihan vielä lopu

Kesä siis. Daaliat ja gladiolukset ovat parhaassa kukassa ja vaikka pihan ympärillä puut kellastuvat ja pellot on puitu, on pihassa yhä väriä. 

Toissayönä kävi jo pakkanen kasvimaalla, basilikat sanoivat hallaharsonkin alla hyvästit. Kesäkurpitsojen ja kurkkujen lehdet paleltuivat niiltä osin mitä niistä jäi hallaharson ulkopuolelle. Samoin samettikukista paleltuivat reunimmaiset lehdet. Muualla pihassa en pahempia vaurioita huomannut. Lehtien paleltuminen ei kesäkurpitsoja ole haitannut, ne pukkaavat uutta kurpitsaa siihen malliin että kukaan vieras ei meiltä pääse poistumaan ilman kurpitsaa kainalossa. Itse emme niitä enää syö. Kurkkuja tuli hallayöhön asti hurjasti, ämpärillisen olisi saanut kerättyä päivittäin. Nyt siellä on enää muutama kurkku kasvamassa, mutta varret ovat jo nuutuneet kaikkensa antaneina.

Minä kävelen iltaisin ympäri pihaa (otsalampun kanssa, ikäviä nämä lyhenevät illat) etsien sopivaa paikkaa kaikille niille edullisille taimille joita olen loppukesästä hankkinut. Pitäisi löytää myös myyrävapaita paikkoja parillesadalle tulppaanille... Onneksi saman määrän laukkoja ja narsisseja voi istuttaa huolettomammin, ne kun eivät myyrille kelpaa. Ja juu. Kävin ostoksilla. Kodin Terrassa (kallista, meni rahaa hukkaan), Hankkijalla (edullisempaa) ja Lidl:ssä (edullisinta). Lisäksi tilasin Virosta kukkasipuleita, lähinnä liljoja. Mukana oli myös tulppaaneita ja saksankurjenmiekan taimia. Liljojen sipulit oli pakattu turpeesen ja paperipusseihin, sipulit olivat todella isoja ja hyväkuntoisia ja niitä oli 4-6 kappaletta per pussi. Keväällä tilaan sieltä liljoja enemmänkin, löytyi sellaisia liljoja joita minulla ei ole enkä ollut niitä missään muualla nähnyt. Ihan_pakko_saada.

Tilasin "varmuuden vuoksi" myös Korpikankaalta kaikenlaista, taimia ja ennenkaikkea sipuleita.... Ei lopu pihatyöt ihan heti, eli toivon lämmintä ja pitkää syksyä. Viime vuonna istutin viimeiset tulppaanit joulukuussa, joten on tässä vielä aikaa :)

Terassi 2.9. Taustalla kellertää mutta ruukuissa suurin osa gladioluksista ei ole vielä edes avannut nuppuja.

Tässä tulee jotain ryppyistä ja kaunista gladiolusta!

Viimeinen kuva basilikoista. Seuraavana yönä tuli halla eikä edes harso auttanut.

Yhden päivän kurkkusaldo

Kasvimaa hohtaa samettikukista illan pimentyessä

Päivänlilja "Frans Hals" aloitti uuden kukinnan.

Muutama unikkokin kukkii vielä, kylvin niitä lisää kesäkuussa. Tämän pallomaisen kukan koko on yllättävän iso.

Syyssädekukka "Loysder Wieck"

Tämän vuoden viimeisiä iltaruskoja jotka näkyvät meidän pihallemme. Seuraavia odotellaan ensi toukokuussa. Näitä(kin) tulee ikävä tulevien kuukausien aikana.



sunnuntai 28. elokuuta 2016

Kasvimaan kuulumisia

Touko-kesäkuun vaihteessa tehdyt kaksi isoa lavaa osoittautuivat erinomaisiksi kasvatuspaikoiksi, vaikka ne rakennettiinkin aikapulan takia "myöhässä". Kiireellä tehtiin, kahdessa illassa vanhempieni avustuksella. Muistan kun harmittelin ettei tulevaksi kesäksi olisi kovin suurta satoa odotettavissa, etenkin kun kesäkuun 11. päivän yönä oli hallaa ja lavoilla olleet avomaankurkut saivat kylmää.

Hätäpäissäni ostin uusia avomaankurkun taimia (ja samalla pari kesäkurpitsan taimea myös kuten myöhemmin huomasimme). Laitoin vielä avomaankurkun siemeniäkin lavalle, vaikka puutarhaoppaissa ilmoitetaankin ettei avomaankurkun kasvatus onnistu siemenestä ilman kasvihuonetta, saati niin myöhään kuin kesäkuun puolessavälissä, saati tällä kolmosvyöhykkeellä.

Lopputulos oli se, että ihan kaikki taimet lähtivät kasvuun ja tuottavat kurkkua yhä edelleen. Niitä on syöty sellaisenaan ja hölskykurkkuina, Juhan toimesta säilötty, niitä on jaettu ja tullaan vielä jakamaan ystäville, tuttaville ja vanhemmillemme. Kurkkujen suorastaan valtaisa koko on ollut yllätys, samoin määrä. Mukana oli eri lajikkeita (joista yhdenkään nimiä en ottanut talteen), mutta jokainen on tuottanut yhtä runsaasti satoa.


Jos kurkkuja ei korjaa päivittäin, pääsee oitis osa kasvamaan miltei melonin kokoiseksi.. 

Isoilla lavoilla on avomaankurkkua, lehtikaalia, punakaali, kesäkurpitsaa, puna- ja keltasipulia, ruohosipulia, persiljaa, tilliä, kolmea erilaista basilikaa, pinaattia, yksi tomaatti ja salaattia.

Laitoin lavoille myös lehtikaalin taimia joiden riesana olivat kaalikoit heinäkuun puoleenväliin asti. Kun lentävistä riesoista päästiin, lehtikaalit ovat pukanneet uutta kasvua hurjaa vauhtia.

Sipulit jäivät täysin kurkkujen pimentoon, lisäksi oli todella huono idea laittaa kuivemmasta ja hiekkaisemmasta maaperästä pitävät sipulit turvepitoiseen multaan kurkkujen kanssa. Kurkut vaativat jatkuvaa kastelua ja pelkäsin että kaikki sipulit mätänevät tai jäävät ainakin kitukasvuisiksi. Ihme kyllä etenkin keltasipuleista tuli isoja ja terveen oloisia. Punasipulit sen sijaan kärsivät sipulimadoista ja mädästä ja ne olivat paljon pienempiä. Koska sama ongelma oli myös maahan istutetuissa sipuleissa, veikkaan punasipuleiden aika epäonnistunutta satoa huonolaatuisten istukassipuleiden syyksi.

 

Sipulit orrella. Niitä on puolet vähemmän kuin viime vuonna, mutta riittää meille syksyksi. Viimevuotisia käytimme helmikuuhun asti.

Lamopinaattia ostin yhden (!) taimen. Se on nyt levinnyt toista metriä laajaksi ja kasvaa raivoisasti vaikka siitä on korjattu satoa jo useampaan kertaan. Lavalle oli päätynyt myös tomaatintaimi (ei mitään tietoa missä välissä ja miksi). Se ei ehdi tuottaa satoa lainkaan ja on keskittynyt vain lehtien tekemiseen.

Pikkusamettikukat ostin taimina sipuleiden viereen lavalle haittaöttiäisiä karkottamaan, matalat samettikukat laitoin siemeninä ja ne kukkivat vasta nyt. Kauniita ovat, mutta eivät niin hyödyllisiä kuin oli tarkoitus. Vaikka esikasvatus ei ole minun juttuni (liikaa tuusaamista), samettikukat pitänee esikasvattaa kaikki. Viime keväänä esikasvatin vain isosamettikukat, ne eivät ehdi muuten kukkia lainkaan.

 

Raita- ja punajuuret sekä salaatit olivat matalemmissa lavoissa, jotka ovat nostettu harkkojen päälle. Valitettavasti etanat löysivät sinnekin, vaikka idea harkoissa oli että niiden lavojen sisältö säästyisi etanariesalta. Salaateista osa meni etanoille, mutta kylvössä tein virheen että kylvin kaikki yhtä aikaa ja jätin liian pitkän välin seuraavaan kylvöön. Eli ensin oli paljon salaattia ja sen jälkeen ei pitkään aikaan yhtään.

Raita- ja punajuuret olisi pitänyt harventaa vieläkin reippaammin kuin mitä tein, niistä jäi osa pieneksi liian tiheän kasvuston takia. Mutta makuun se ei vaikuttanut, erinomaisen maukkaita ovat olleet ja niitä on syöty jo moneen otteeseen.

"Annabelle" ja "Timo" perunat sain maahan vasta juhannuksen jälkeen, ainakaan Annabellen satoa ei myöhäinen ajankohta ole haitannut. Sato ei ole ollut runsas, mutta perunat ovat olleet maukkaita. Hyvin ne ovat maistuneet myös myyrille, jotka eivät ole päässeet lavoilla olevaan kasvustoon ja etsivät maahan istutetuista syötävää. Kasvimaalla kävely on kuin humalaisen horjumista, sillä laitoin osaan käytävistä nurmikatetta josta tuli maatumisen myötä tosi liukasta ja muovien alla on myyrien käytävät jotka romahtavat niiden päältä kävellessä.

Annabellea matkalla mökille lomaviikkoni alussa

Kaalit saivat riesakseen ensin kaalikoit ja sitten etanat. Ensi vuonna pitää tervata lavojen reunat ulkoapäin kesän alussa ja miksei vielä kesän aikana. Se hillitsee etanoiden intoa nousta lavoille.

Keräkaalit kerivät mukavasti, tosin hyvin, hyvin reikäisinä etanoiden takia. Punakaalit kasvattivat raparperin kokoiset lehdet ja aloittavat vasta nyt kerimään. Sen sijaan kukkakaalit sekosivat täysin, kasvattivat puolimetriset varret ja jättimäiset lehdet, mutta eivät muuta. Lannoitusta taisi olla liikaa..
 

Maissit tuottavat hyvin satoa, 2-3 tähkää per taimi. Ensi vuonna pitää ostaa taas enemmän taimia. Kaupan maissilla ja kasvimaalta tuoreena otetulla tähkällä ei ole mitään muuta yhteistä kuin nimi.

 


Kesäkurpitsat kasvavat hyvin, olemme antaneet niiden tuotoksia jokaiselle joka huolii niitä. Oma kesäkurpitsakiintiömme on eläkeikään asti täynnä edellisvuosilta.

Kesäkurpitsan kukat ovat kauniita ja suuria.
 

Tomaattien taimet laitoin liian pieniin ruukkuihin yhtä lukuunottamatta. Tomaatit eivät jaksaneet enää kypsyä ensimmäisten jälkeen ja loput raakileet mätänivät. Se ainoa jolla oli tarpeeksi iso ruukku, tuottaa tomaattia vieläkin. Paprikaa tuli hyvin, sekä suippo- että ns. napostelupaprikaa.

Annos tomaattia ja kahdenlaista paprikaa
 

Mansikat menivät ensin lintujen suuhun, vasta heinäkuussa saimme kypsiä mansikoita itse syötäväksi (lue: mummokoiralle, se rakastaa niitä). Karhunvadelmia olisi kypsynyt hyvä määrä, mutta ampiaiset ja isot kärpäset ehtivät väliin.
 

Tyrniä tulee yli oman tarpeen, neljä tyttötyrniä on aivan oranssina marjoista. Kahdeksan kertaa niistä on kerätty ja vasta ensimäinen tyrni on tyhjennetty.


Herukoita tuli taas paljon, ihmeen vähän linnut niitä veivät tänä kesänä. Toissavuonnahan yksi naakkaparvi söi muutamassa tunnissa kaikki tyrnit ja ison osan herukoista. 

Tämän kesän hyvään satoon olivat osatekijöinä kohtuullisen lämmin ja tarpeeksi sateinen kesä, mutta myös hyvä lannoitus, eli vuoden verran käynyttä hevonkakkaa (lähituotantoa sekin!), kompostia ja Kekkilän hevosenlantarakeita, joita ei valitettavasti enää taideta myydä missään. Jos joku jostain niitä löytää, suosittelen ostamaan (ja kertomaan minullekin mistä sitä saisi vielä) ja käyttämään ensi kesänä. Ei haise, ei sottaa ja lannoittaa hyvin.

Koska pihamme nurmialue on iso (puoli hehtaaria), nurmikatetta riittää. Alkukesästä oli sen suurin tarve jolloin sitä oli vähemmän tarjolla, mutta silti sitä riitti kohopenkkien reunoille rikkaruohoja estämään, maata lämmittämään ja kosteutta pidättelemään. Lavojen ja nurmikatteen ansiosta kasvimaan kastelu- ja kitkemistarve väheni huomattavasti. Säästö ajassa ja vedessä oli niin iso, että sitä tullaan käyttämään tulevinakin kesinä. Loppukesän nurmikatteet olen vienyt kasvimaan laidalle juolavehnää tyrehdyttämään sekä pensaiden alle vesiheinän esteeksi.

Toivottavasti muistan nämä tämän kesän opetukset ensi toukokuussa kun uuden kasvukauden huuma ja vauhti ovat pahimmillaan (tai parhaimmillaan)!