sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kuusi kuvaa kesästä - vastaus haasteeseen

 Sain Kesäkukalta Kosmosta ja leijonankitaa-blogista haasteen Kuusi kuvaa kesästä.

Vaikea haaste kun olisin tyrkännyt tähän kuusikymmentä kuvaa, mutta jos kuitankin vain nämä:

Tulppaani Sun Lover. Todellinen aurinko toukokuisessa vaaleanvihreässä ja vielä osittain ruskeassa puutarhassa. Todellinen valontuoja joka kukkii pitkään isoin hehkuvin kukin. Kesänaloittajakukka.
 

Siinä missä "Sun Lover" aloitti kesän, pioni "Sarah Bernhardt" aloittaa toisenlaisen väri-ilotulituksen perennapenkissä. Pionit kukkivat tummanpunaisesta herkkään pinkkiin, valkoisena pienin punaisin tai keltaisin sävyin, rehevänä, runsaana ja kauniina. Iso perennapenkki on juhannuksesta eteenpäin kuin pienen prinsessan unelma, täynnä vaaleanpunaista unelmaa.

Yksivuotiset unikot kukkivat kesäkuusta aina ensimmäisiin hallaöihin saakka kun siemeniä muistaa heitellä pitkin kevättä ja alkukesää. Niiden kukinta ei kestää kauaa yhdellä kukalla, mutta kun niitä on tarpeeksi, riittää väri-ilotulitusta. 

 Keskikesän taipuessa loppukesään on liljojen vuoro. Minun suuri rakkauteni pihalla. Monen mielestä tuoksuvat liljat haisevat, minulle niiden huumaava tuoksu on merkki siitä että kesä on parhaimmillaan. Ensimmäiset, ruukuissa esikasvatetut liljat aloittavat jo alkukesästä, maassa häkeissä myyriltä suojassa olevat aloittavat kukinnan vasta heinäkuun loppupuolella. Ruusuliljoja minulla ei ollut aiemmin, ts. näin kerrottuja kuin tämä (jonka nimi selviää kunhan löydän ostoskuitin jostain...). Ruusuliljojen kukinta ja tuoksu ovat niin hurmaavia että niitähän on pakko saada lisää..

 Kun kesä lähestyy loppuaan, väri-ilotulitus jatkuu daalioilla ja gladioluksilla. "Akita" oli yllätys, en huomannut sen tiedoista tarkistaa kuinka isoksi kukka kasvaa. Ihmettelin vain miten kauan se kasvattaa nuppujaan, mutta sitten kukan kokoa ja kestoa riittikin. Joka kukka oli erilainen, vain koko ja sävyt olivat samat.

Viimeisenä kukkivat daaliat. Vaikka niitä esikasvattaa, jää kukinta aina viimeiseen asti, hallaöidenkin jälkeen oli vielä muutama topakka tapaus kukassa. Tämä Lidlistä ostettu kerrottu gladiolus oli kerrassaan hauska ja kaunis. 

Kun gladiolukset aloittavat kukinnan, on kesän lähtölaskennan aika. Ne ovat niitä joita vielä suojataan hallaharsoin viimeiseen saakka, jopa sen jälkeen kun daaliat ovat jo kylmettyneet. Kun on aika katkoa gladiolusten varret ja nostaa sipulit ylös katsottavaksi mitä kannattaa varastoiden talven yli kellariin ja mitkä menevät kompostiin, on kesä jo kokonaan ohi. Siksi gladiolukset ovat minulle haikeita kukkia, kesän lopun ilmoittajia. 

Yhtään kokonaiskuvaa en tähän(kään) saanut, pidän kukkien lähikuvista vaikka mielelläni katson muiden puutarhojen kokonaiskuvia ja laajempia näkemyksiä.

Toivon että haasteeseen vastaavat Puutarha ja Hella ja Vaarin torpan puutarha.
Muiden näkemyksiä samasta aiheesta on todella  mielenkiintoista katsoa.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Liljojen häkitystä ja anonyymejä puita

Puutarhurin optimistinen asenne on ollut koetuksella kun talvi tupsahti etuajassa marraskuun alussa. Koirien mielestä lumi ja pakkanen ovat jokapäiväisen hepulin aiheita, minä harmittelen kun mullankaivuu vaihtui lumenluontiin. Tosin ennusteet lupaavat lumen sulamista lähiaikoina, joten pääsen ehkä tyhjentämään kasvimaalta loput laatikot ja kääntämään sen viimeisenkin penkin (jossa on hyvin pakastuneita raitajuuria).

Pakkasista ja lumesta varoiteltiin sääennustuksissa lokakuun lopussa, mutta silti meni hilkulle. Lokakuun viimeisenä päivänä sain viimeisenkin daalian kuivikkeeseen ja kellariin, viimeiset taimiostokset istutin valeeseen perunapenkkiin kevättä odottamaan ja lykkäsin viimeisetkin kukkasipulit maahan. Vuorokautta myöhemmin tuli talvi etuajassa.

Juhan äidin Diana-ruusu oli ainoa ruusu joka selvisi viime talvesta. Se jaksoi kukkia vasta syyskuun lopussa.
 

Lokakuun alussa kun oli vielä kuivaa eikä päiväpakkasista tietoakaan, aloitin pienimuotoisen projektin. Se sitten jotenkin karkasi käsistä (mikä yllätys) ja siitä tulikin vähän isompi projekti... Aluperin piti karsia suopayrttejä jotka levisivät etupihan perennapenkissä riesaksi asti. Piti myös tehdä liljoille uusi häkki kun osa vanhoista oli vajonnut niin syvälle ettei niistä ollut enää suojaa myyriä vastaan.
Siinä samalla päätin tehdä uudet reunukset muutaman metrin matkalle perennapenkkiin ja putsata rikkaruohojen juuristoa pois.

Tuumasta toimeen. Kaivoin ylös kottikärrykaupalla suopayrttiä ja rikkaruohoista multaa, otin ne perennat talteen jotka istutin uudelleen ja tukin toistakymmentä myyrien onkaloa. Kaivoin perennapenkin reunaan pienen ojan johon laitoin tiukkaan tampattua soraa ja myyrien kiusaksi isohkoja kiviä ja laitoin uuden rikkaruohoesteen nurmialueen ja perennapenkin reunaan. Istutin penkkiin Hankkijan puutarhamyymälän syksyn loppuunmyynnistä 50 centillä ostamani tarhapäivänliljat "Burgyndy Loven" ja "Voodoo Dancerin", muutaman pionin (parilla eurolla ostamani "Jadwigan" ja "Felix Croussen" sekä ystävältä saadun kuolanpionin ja vanhan pihapionin jonka hän oli saanut),  siirsin joitain perennoja ja kaivoin kuopan liljahäkille. Siitä liljahäkkikuopasta tulikin aika iso...

 Projekti alkamassa. Suopayrtit ovat poissa, mutta rikkaruohoinen multa vielä poistamatta, osa vanhoista perennoista vielä siirtämättä ja reunukset tekemättä.

Juha teki häkin rappausverkosta, samasta kestävästä materiaalista josta ovat edellisetkin. Se on verran pienisilmäistä etteivät myyrät mahdu läpi ja häkin reunat tulevat reilusti maanpinnan yläpuolelle. Osa matalampiin häkkeihin istutetuista kukkasipuleista nimittäin oli kaivettu ylös nopeasti ja puoliksi jyrsittyjä tulppaaninsipuleita oli pitkin pihaa.
Koska ruukuissa olevat liljat piti saada pian maahan ennen kuin ruukut jäätyisivät ja niitä ruukkuja oli kohtuumäärä (joku sanoisi että oli taas mopo keulinut puutarhurilla keväällä kun liljojen sipuleita hankki, köh..), tuli häkistäkin kohtuukokoinen. Siis pari metriä pitkä ja miltei metrin leveä. Todistettavasti siihen mahtui viisikymmentä liljaa, sata tulppaania ja sata krookusta. Ja aika paljon multaa, säkkikaupalla suorastaan.


 

 Häkki lopullisessa paikassaan perennapenkin reunassa.

Ylläolevat kuvat otin 24.10. Seuraavana päivänä näky oli tämä (taustalla Nuija ja Tosinuija, eli Tara & pallo ja Fiona)

Jottei urakka olisi siihen loppunut, innostuksissani kaivoin kompostin viereisen kukkapenkin vanhan liljahäkin ylös ja tein uuden isomman tilalle. Siihen ei uusia sipuleita juuri mahtunutkaan, sentään kolmisenkymmentä tulppaania sain sinne myyriltä turvaan istutettua.

 Isomaksaruoho aloitti kukinnan syyskuussa ja jatkoi sitä lumien tuloon saakka.

Pohjanrantakukka "Blush" kukki lokakuulle asti.

Viiruhelpiä ei saa hengiltä millään ja se leviää tehokkaasti. Keväällä kitkin sitä kuunliljojen joukosta kottikärryllisen, syyskuussa se oli jo vallannut kitketyt kohdat takaisin.

Multasäkkien ostomatkalla huomasin Rautian kyltin että loput puut ja perennat -70 %. Kaikki kasvit olivat tietenkin lehdettömiä eikä jäljellä olevissa kahdessa puussa ollut mitään lappua tai merkintää. Ostin parilla eurolla makeasinikuusaman ja kysyin myyjältä mitä ne nimettömät puut maksavat. Vitosen, sanoi myyjä koska ei tiedetä mitä ne ovat.

Ja kas, matkaan lähti siis kaksi kolmimetristä puuta, muutama multasäkki ja se kuusama. Puut ovat nyt toistaiseksi entisessä perunamaassa odottamassa kevättä jotta tiedän mitä tuli ostettua :) Valeeseen perunamaahan viime hetkellä meni myös kiinanlaikkuköynnös jonka olin ostanut Rautiasta aiemmin neljällä eurolla. Saaripalstan Sailan kirjokurjenmiekka "Kermesinaa" ihastelin hänen blogissaan kesällä ja kun tuli mahdollisuus sellainen hankkia Lepaan puutarhamessuilta niin pakkohan se oli ostaa. Senkin sain istutettua muiden kurjenmiekkojen joukkoon takapihalle vasta viime hetkellä ennen lumia.

Varastossa odottaa turpeessa vielä 25 liljaa, ovat reppanat umpijäässä. Saas nähdä miten niiden keväällä käy, kunhan ensin löytäisin niille myyrävapaan paikan jonne laittaisin. Ja kunhan nuo lumet sulaisivat ensin alta pois...

Tämän vuoden viimeiset iltaruskot jotka näkyivät meidän pihallemme. Seuraavan kerran huhtikuussa. Kevääseen tuntuu olevan vielä niin pitkä aika.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Uutta kotia etsivät daaliat ja niiden kaverit

Useat hallayöt ja muutamat pakkasyöt ovat lopettaneet lähes kaiken kukinnan pihalla. Vain muutama sinnikäs gladiolus ei ole kylmästä hätkähtänyt ja "Life Style"-daalia sinnittelee talon kulman suojassa, yöt paksun hallaharson sisällä. Siinä kun on vielä monta nuppua joiden soisin aukeavan. Muut daaliat ovat enää mustuneita torsoja tai jo kellarissa kuivan turpeen sisällä talvehtimassa.

Ne loputkin pitäisi saada sinne sullottua, mutta luulen että muutama vaalea daalia päätyy kompostiin kellarin sijasta.

Valkoiset, vaalean lilat ja lila-valkoiset daaliat ovat useita vuosia vanhoja, mutta niitä on ihan liikaa. Ne ovat aikoinaan olleet värikkäitä, mutta kuten edellisessä päivityksessä pohdin, värit ovat kadonneet vuosien saatossa. Maaperän ph-arvo tai joku muu siihen on vaikuttanut. Pihamme on niin iso että haluan daalioilta näyttävyyttä ja väriä, nämä hailakat "häviävät" sinne vaikka kukkivat pitkään ja runsaasti. Muutaman vielä pitäisin, mutta niitä oli toistakymmentä.

Valkoinen ex-värillinen daalia kuvattuna 29.9.

Muutamalle vaalealle daalialle löytyi uusi koti, Vaarin torpan puutarhaan pistin kyytiin myös Imperssion Festivon, jolla on kaunis, mutta pieni kukka. Kuva on otettu 25.9.

Tämän kesän ihastus on ollut Akita, jolla oli valtavan kokoiset ja erimuotoiset punakeltaiset kukat. Kerrassaan hurmaava!
Kuva otettu 27.9.

 Jos en tietäisi, väittäisin että samassa ruukussa oli kahden eri daalian juurakoita. Todistettavasti yhden pienen juurakon siihen ruukkuun alkukesästä lykkäsin.. Akitan kukat olivat hyvin erilaisia keskenäänkin. Kuva otettu 8.9.

Akitan nuput olivat aika häijyn näkoisiä, kuvattu 25.8.2016   

Ihastuttava Mary Evelyn, kuvattu 24.09.               Punavalkoinen daalia, kuvattu 19.9.

 Chocolate and Candy, puutarhamessuilta Helsingistä keväällä ostettu. Ei näytä samalta kuin kuva paketin kyljessä... Kuva otettu 8.9.

Kogane Fubuki, kuvattu 4.9. Väriä vaihtava daalia.

Life Style 30.8.

Pompom daalia Rocco, kuvattu 27.8.

Isokukkainen Duet, kuvattu 18.8.


Kolme uutta kotia etsiviä daaliaa, kuvattu 27.8.

 Tämä vaalea lila siirtyy kai kompostiin, ei mahdu kellariin. Kuvattu 2.10.

Häivähdys lilaa, muut värit ovat jo kadonneet. Kuvattu 2.8.

Oma suosikkini, ei niin suurikukkainen mutta kiehtova Fashion Monger, kuvattu 24.9.

Lidl-ostos keväältä

Joka syksy sadattelen daalioiden talvetukseen liittyvää työmäärää ja joka kevät hankin niitä lisää. Mikään eikä kukaan ole niin huonomuistinen optimisti kuin puutarhuri! 

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Vielä riittää vilskettä

Tääpuutarhatyömihinkäänvielälopu...

Työtä riittää yllin kyllin vielä pihalla, mutta arki-iltaisin ei töiden jälkeen enää ehdi kuin pyörähtämään pihalla ennen pimeää. "Otsalampun kanssa on kukkasi istuttaman"-mentaliteetilla sitten mennään.

Syyskuu on puutarhashoppailijan juhla-aikaa. Olen hamstarannut puoleen hintaan kolme hortensiaa (kaksi "Grandifloraa" ja yhden "Wim´s Redin"), kaksi mongolianvaahteraa, kaksi terijoensalavaa, yhden kirsikkapuun ("Stella"), yhden rhodon (vaikka vannoin etten uusia hanki kun viime talvi vei niitä niin monta, oli silti pakko ostaa "Catawbiense Grandiflorum" kun halvalla sai ison taimen),  leimuja, lisää valkoisia siperiankurjemiekkoja, salkoruusun ("Simplex" viime talven tappamien tilalle), ihanan ison pionin ("Jadwiga"), lisää parsaa, Lidlistä tulppaaneja euron pussi ja postista pitäisi noutaa Viherpeukaloiden tilaus jossa on puuliljoja (alennuksessa).

Suurimman osan ostoksista olen jo istuttanut, ostomultaa on kulunut miltei neljäsataa litraa. Vielä on parisataa litraa jäljellä, plus ne kahdeksansataa litraa jotka ovat odottamassa ensi kevättä. Olivat näes tarjouksessa, hamstrasin niitäkin. Ostin myös taimimultaa ja kukkamultaa edullisesti sekä lannoitteita. Keväällä ne ovat hinnoissaan ja kulutus suurimmillaan.

Iso urakka on vielä suurimman perennapenkin raivaus suopayrtistä joka ei ollut moksiskaan viime talven pakkasista ja valtasi vielä lisää alaa muilta perennoilta. Suopayrttiä on pihalla muuallakin, joten kasvikomposti saa siitä paljon täytettä lähiaikoina. Sen tilalle laitan liljoja, mutta ensin on tehtävä kunnon häkit niille jottei myyrillä olisi talvella krooninen liljabuffet. Häkkimateriaali on jo valmiina, rulla rappausverkkoa odottaa taivuttelua.

Kasvimaalla "Tämän piti olla kukkakaali"-kaali voi erinomaisesti, 
salaattia riittää yhä ja puna- ja raitajuuret ovat vielä voimissaan. Maissien kohdalla tein pahan virheen kun istutin tupakkaa niiden lähelle. Viimeiset tähkät jäivät tupakan isojen lehtien väliin, unohtuivat sinne ja olivat homeessa kun vihdoin korjasin ne. Kylläpäs kismitti tuo oma moka. Ensi vuonna maissit tulevat olemaan olemaan ylhäisessä yksinäisyydessään erillään muista kookkaista kasveista.

Lamopinaattia on kerätty useamman henkilön voimin ja sitä riittäisi yhä kerättäväksi. Tyrneistä jäi 2/3 pensaisiin, vaikka niitä kerättiin monta kertaa monelle ystävälle ja tutullekin. Kesäkurpitsat älysivät onneksi lopettaa tuotannon, kurkuistakin on enää vain muisto jäljellä. Suippopaprika sekosi ja aloitti kukinnan uudelleen. Se on valkoisenaan pieniä kukkia ja kalenteri näyttää lokakuun lähenevän! Makean napostelupaprikan siirsin kuistille, tulossa on useampia paprikoita kunhan vain punastuisivat ensin.

Eilen harveni pihan koivumäärä ja lisää pitäisi kaataa kun ovat joko liian lähellä toisiaan, pensaita tai ovat lahoja. Kun takapihaa muokattiin metsästä nurmikkoalueeksi reilu kolme vuotta sitten, jäi sen reunoille runsaasti koivuja minun tahdostani. Ne eivät olleet kovin isoja ja mielestäni kauniita tontin metsäalueen tummuutta vasten. Muutamassa vuodessa ne ovat kuitenkin kasvaneet sellaista vauhtia että nyt ne jo pimentävät pihaa ja vievät ravinteita nurmikolta ja lähellä olevilta istutuksilta. Nurmikon runsas lannoitus on ollut hyödyksi myös koivuille.

Poistoa on tapahtunut myös etanoissa. Ne ovat hävinneet tyystin. En ymmärrä mitä on tapahtunut, mutta etanan etanaa ei ole viikkoihin näkynyt. Kasvit ovat ehjiä ja etanapyydykseni tyhjiä. Osansa etanoiden häviämisessä on niillä pienillä tomerilla sammakoilla joita kukkapenkeissä loikki, myös syyskuun kuivuus on varmaan vaikuttanut etanakatoon. Toivon että se kato jää pysyväksi.

Muutamana yönä ovat lämpötilat pyörineet hallalukemissa, on ollut aika työlästä harsottaa kolmasosa isosta kasvimaasta, terassin kukat (niitä on paljon) ja etupihan kukkapenkkejä ja ruukkuja. Kylmistä öistä huolimatta minun on kauhean vaikea hahmottaa että ensi viikolla on lokakuu. Juurihan oli toukokuu ja terassilla on yhä täysi heinäkuu. Viimeistään ensi pakkastan jälkeen on luovutettava. Siihen asti nautin gladiolusten, samettikukkien, daalioiden, kärhön ja ruostekukkien väriloistosta.

Kaikki allaolevat kuvat on otettu tänään, eilen ja viime viikolla.

Daalia "Akita" ja ruostekukan sekä gladioluksen lehtiä.

"Akita" on erikoinen, ihana ja hämmästyttävä uusi tuttavuus. Sillä on valtavat kukat, jotka ovat hyvin erilaisia keskenään. Se kukkii pitkään eikä ollut halloistakaan moksiskaan (oli tosin harson alla osittain).


Nämä daaliat kuuluvat niihin jotka lähtevät joko uusiin koteihin kohta tai sitten kompostiin. Ovat aikoinaan olleet jotain ihan muuta, mutta vuosien kuluessa värit ovat niistä kadonneet. Minulla on piha täynnä liloja/vaaleanliloja/valkoisia daalioita, yhtään sellaista en ole hankkinut aikoinaan.

Tällaisiksi ne muuttuvat, aivan vaalean lilaksi väritykseltään.


Daalia "Mary Evelyn", lumihiutaletta ja Lidl:stä keväällä sipuleina hankittuja erikoisia kaksivärisiä gladioluksia.

Daalia "Fashion Monger", se jonka luulin jo kuolleen esikasvatusvaiheessa. Sen kaksi kaveria mätänivät jo huhtikuussa ruukkuihin.

 Jättidaalia "Kelvin Floodlight", kukka on ison ruokalautasen kokoinen.

Gladioluksia, Lidl:n hankintoja viime keväältä.



Etupihan havupenkki

Kruunuvuokot kukkivat todella myöhään, kerrotut eivät kukkineet lainkaan.

Tänä vuonna multaa on kulunut kasvimaan isoihin lavoihin, pensaille ja perennoille neljätuhatta litraa. Kahdeksansataa litraa odottaa ensi kevättä ja tämä pino hupenee parissa päivässä alennusmyyntiostoksien istutuksiin.

Isomaksaruoho

Ruostekukka "Lusifer"

Kirjava petuniakin on vielä voimissaan vaikka kukinta oli harvanlainen.

Kasvimaasta suurin osa on käännetty, kerrankin ajoissa.

Korillinen lamopinaattia ja mummokoira Noppa

Kaalit keskittyivät tänä vuonna johonkin ihan muuhun kuin kerimiseen. Tämä punakaali teki valtavan paksun varren, harkitsin jo kirveen käyttöä kun vihannesveitsi jäi ranteeni paksuiseen varteen jumiin.

Lavoilla samettikukat voivat vielä hyvin vaikka kärsivätkin kuivuudesta.


Juhan projektityökenttä: puu-urakkaa riittää.

Takapiha näyttää kovin autiolta ja vaisulta kuvassa. Oikeassa reunassa näkyy yhden kaadetun koivun paikka.

Fiona vaanii Taraa ja Tara tuijottaa minua kun kuvasin koivunharvennuskohtaa.

Aamusumua

 Tässä valaistuksessa istutin narsisseja ja laukkoja muutama päivä sitten. Koko seutu oli kuin tulessa.

Pilvimuodostelmaa viime viikolla.