Lisätunteja päiviin ja puutarhurille lisää kuntoa, kiitos

Ensimmäinen toive ei taida toteutua, toinen toteutuu pakostakin. Loppukesästä t-paitojen hihansuut kiristävät ja 70-litrainen multasäkki nousee yhdellä kädellä. Mutta puutarhurin elopaino ei laske mihinkään koska kroonisesta pihallaolosta tulee krooninen nälkä.

Kevät on edennyt nihkeästi, jos aurinko sattuukin paistamaan niin tällä tontilla lähes jatkuvasti puhaltava tuuli pitää huolen että pihalla tapahtuu tuskaisen hitaasti mitään. Jopa kuisti on niin viileä että esikasvatuksessa olevat kasvit reklamoivat olemattomalla kasvulla.

Kevätkurjenmiekkoja, krookuksia ja jääkurjenmiekka perennapenkin reunassa

Scillat kukassa

Sisälle ei voi tuoda eikä jättää mitään esikasvatukseen, tilaa ei ole. Sillä 3/4 talosta näyttää tältä.

 Olohuone-keittiö, taustalla aula ja koirien huone

Keittiö

Lämmitysputkea on lattioissa yli puoli kilometriä, talon toinen osa mukaanluettuna vajaa kilometri. Ensi viikolla on lattioiden valu, sitten kestää tovin (eli voisin tuoda osan esikasvatuskennoista sisälle...) ennen kuin Juha tekee lattioiden laatoituksen.

Tälle viikonlopulle vapautui yksi päivä pelkästään puutarhatöihin kun isommalla porukalla suunniteltu matka Lahden puutarhamessuille ja tutustumiskäynti Plantageniin peruuntui Lidlin takia. Saksalaiset pistivät taas perennanjuurakot, kukkasipulit ja mukulat myyntiin sellaisilla hinnoilla, ettei intoa ollut enää lähteä messuille ostamaan samoja kasveja.

Oma tehoiskuni paikalliseen Lidl:iin tuotti kaksi kassillista liljojen sipuleita (!), yhden daaliapussin ja äideille yhden kassillisen sekalaisen ostoksen perennoja ja kesäkukkia. Ostin myös muutaman perennanjuurakon, mutta niistä en suuria odota kun ei ole kovin hyviä kokemuksia edellisvuosilta. Liljoista olen innoissani, mukaan lähti edullisesti mm. näitä: 

Koska lukuisista tarkistuksistani huolimatta en ole löytänyt yhdestäkään kärhöstä mitään elonmerkkejä (!), ostin hätäpäissäni Kodin Terrasta Nelly Moserin ja lilan Jackmanniin, olivat erittäin kohtuullisesti hinnoiteltuja.

Jottei istutus- ja esikasvatustyöt loppuisi kesken, jatkoin kellarin tyhjentämistä daalioista. Olin valmistautunut edelliskevään tapaan nakkaamaan 3/4 daalioista mätinä metsänreunaan, mutta ryökäleet olivatkin lähes kaikki hengissä ja hyvinvoivia. Isot esikasvatusruukut loppuivat heti alkuunsa ja osan laitoin jo kohtaloa uhmaten kasvamaan lopullisiin ruukkuihin. Harson alle, tottakai. Perennapenkeissä ei daalioille ole tänä vuonna tilaa, niiden paikoilla on kasvamassa pioneja.

Yhteen lavaan kasvimaalla kylvin jo salaattia. Sormet syyhyäisivät jo muihinkin kasvimaan kylvöihin, mutta jonkun aikaa pitänee vielä odotella. Kuinka tuskaista. Sillä aikaa voisi vaikka harjoittaa lihaksia lapion varressa, tälle kentän reunalle tarvitsisi tehdä jotain... Kentästä tulee varasto- ja tekopaikka polttopuille uutta liiteriä odotellessa.

Kuvassa myös mustavalkoinen somiste. Oikealla näkyy perennapenkin tulevia reunuksia, ovat sen verran painavaa tavaraa että siirto vaatii konevoimaa...

Näpit jäässä sinun on pihatyösi tekemän

Kevät ei helpolla etene. Muutama päivä sitten mätti räntää ja lunta niin että piha oli 5 cm lumikerroksessa vajaan vuorokauden. Päivisin tulee niin että tavarat lentelevät ympäri pihaa ja jopa raskas metallinen köynnöskaari kaatui. Öisin on pakkasta. Toisaalta: ei tule hiki pihatöissä.

Hieman pukkasi kyllä lämmintä kun käänsin kasvimaan ja kitkin sieltä samalla ämpärillisen voikukanjuuria. Vadelmapensaat rehottavat yhä kasvimaalla koska puupinoille on tulossa uusi kenttä, jonka reunalle siirrän karhunvadelman ja muut jalostetut vadelmalajikket. Pitänee odottaa vielä jonkin aikaa.

Muiden puutarhablogien ja Facebookin puutarharyhmien innoittamana sain yltiöoptimistikohtauksen ja siirsin osan kellarissa olleista daalioista esikasvatusruukkuihin. Suurin osa jäi vielä kellariin. Koska sisälle ei voi tuoda enää mitään (päinvastoin, lattioiden valu alkaa ensi viikolla ja kaikki pitää tyhjentää remonttipuolelta), eikä kuistille mahdu (oops, kuka vannoi ettei esikasvata?) niin jätin ruukut ulos eristelevyn päälle seinän viereen. Katsotaan kuinka daaloille käy..

Ei pitänyt esikasvattaa. Mitään.

Käväisin perjantaina Prismassa ja tajusin samalla että kas, siellähän on myynnissä liljoja myös ja vielä edullisesti! Suureksi harmituksekseni oriental-lilja Muscadet oli jo myyty loppuun. Onneksi siellä oli myös puuliljoja, ja normilijojen hinnalla! Kun kaupan päälle sai vielä asiakasomistajapäivien alennuksen -15 %, oli ostosreissu pelastettu.

Saattaa olla että Prismasta tekemäni löydöt päätyvät myös ruukkuihin ja ulos. (Pitänee tehdä kohta ostosreissu ruukkujen takia, alkavat olla jo vähissä...).  Maahan en sattuneesta syystä laita mitään sipulikasveja ennen kuin ostetaan lisää rappausverkkoa niiden suojaksi. Etupihan nurmikko näyttää tältä:

Ja alempana pihassa tältä:

Rappausverkkosuoja on toiminut hyvin, siinä ei ole yhtään  myyränmentävää aukkoa edes pohjassa. Sipulikasvit ovat myyriltä suojassa ja kesän edetessä verkko häviää täysin kasvien alle eikä sitä näy.

Vanha (monta kymmentä vuotta, todistettavasti) pihapioni kasvaa montussa (myyrät vieneet mullan alta), lilluu sateen jälkeen vesilammikossa - eikä ole moksiskaan. Vuosi vuodelta se leviää laajemmalle.

Pihavahinkoinventaariossa huomasin että tarhakotakuusama on irtisanonut elämissopimuksen, vielä syksyllä se oli ihan voimissaan mutta nyt totaalisen kuollut. Syksyllä istutetut rhodot ovat kaikki elossa, jopa ne oksat jotka sain ystävältäni ja joissa oli vain minikokoiset juuret. Hortensioista tämä viime kesäkuun alussa ystävältäni saatu hortensia on kaikista topakammin kasvussa, hämmästyttävää.

Olin aika skeptinen selviääkö se talven yli maassa lainkaan.

Yhdessäkään kärhössä ei näy mitään elonmerkkejä, mutta kaipa edes osa on elossa.. Hieman huolestuttaa koska viime vuonna näkyi jo alkuja tähän aikaan.  Jos sääennustus pitää paikkaansa, seuraavat 10 päivää pitäisi lämpötilan olla plussan puolella yötä päivää. Sen jälkeen luulisi Miss Batemanin, Emilia Platerin, Margaret Huntin, Madame Julia Correvonin ja kumppaneidenkin jo heräävän...

Keisarinpikarililja on jo hyvässä kasvuvauhdissa. Se ja sen monet kaverit ovat istutettu myyrien onkaloon, edellisvuonna myyrät siirsivät pahanhajuiset sipulit syrjään kulkureitiltä, mutta nyt ovat jättäneet sen reitin käyttämättä.

Pihalla kukkii pieniä väriläiskiä räntäsateesta ja jatkuvasta kylmästä tuulesta huolimatta.

Kevätkurjenmiekka

Kevätkurjenmiekka Katherine Hodgkin

 Posliinihyasintti, ensimmäinen.

 Tällä viikolla ei ole saatu otettua yhtään auringonlaskukuvaa, sillä näkymät ovat olleet aika synkkiä (nuo kaksi valkoista valopilkkua ovat naapuripellon joutsenpariskunta).

Vihdoin maata näkyvissä

Puutarhablogit pullistelevat näinä viikkoina kuvia krookuksista ja narsissien aluista sekä päivityksiä siitä mitä talven jälkeen pihalla on elossa.

Meillä on tuhot helposti määriteltävissä, lumien alta perennapenkeistä paljastui näitä. Paljon.

 

Sen lisäksi että etupiha on jokakeväiseen tapaan täynnä valtaisia kekoja, noita onkaloita on kukkapenkit täynnä. Sapetukseni on suunnaton. Isossa kukkapenkissä on onneksi hieman parempi tilanne, sillä olin rajannut kahtena syksynä sen taustaa kovalla muovilla, kaivanut ojan ja täyttänyt sen tiukkaan soralla. Kaikki sorat on nosteltu nurmikolle ja suurella vaivalla tekemäni oja on täynnä multakasoja. Mutta luultavasti jäykkä muovi on suojannut nurmikon leviämisen lisäksi perennapenkkiä myös myyriltä, sillä siinä kohtaa näyttää olevan multa tasaista. Tai sitten onkalot ovat vain niin syvällä ettei pinnalla näy mitään.

Kiittelin itseäni että laitoin isot liljat, osan tulppaaneista ja krookuksista rappausverkkohäkkeihin, sieltä nousee vimmatusti pientä sipulikukan alkua. Myös häkissä olevat koiranhampaat ja pienet pikarililjat näyttävät selvinneen talvesta. Kasvimaalla myyrät ovat riehuneet sitä reunastavassa ojassa, mutta tänään kasvimaata kääntäessäni en huomannut onkaloita siellä, myöskään kasoja ei onneksi näkynyt. Perunamaalla oli reikiä maassa sitäkin enemmän. Kasvimaalta bongasin topakoita sipuleita (!), olivat selvinneet talven yli ja yhä elossa, purjo oli sitä mieltä että jatkaa kasvua (en nostanut syksyllä kaikkia) ja valkosipulia pukkaa oudoista paikoista. Maa oli osittain yhä jäässä joten projekti jatkuu vielä.

Isabellansyreeni näyttää selvinneen talvesta hyvin (sekin "väärään" paikkaan istutettuna), mutta nuokkusyreeni pohtii asiaa vielä. Kärhöistä en osaa sanoa mitään, vielä on liian aikaista. Savimaa näyttää olleen yhden jouluruusun turmio kuten pelkäsinkin. Samassa kohopenkissä (jonne tuli savimaata tilatun mullan sijasta) näyttää olevan vieläkin kovin vaisua vaikka siitä suli lumet ensimmäisenä.

Menetyksiin kuuluu myös magnolia, koirat ovat katkaisseet juostessaan sen ainoan elävän oksan. Suklaakirsikassa on vain yksi elävä oksa, mutta se oli jo ostaessani aika räähkä, ihme että selvisi talven yli lainkaan. Peikonpähkinä sen sijaan selvisi taas erinomaisesti vaikka on aukealla paikalla ilman mitään suojaa.

Talon päädyssä perennapenkissä jouluruusu viihtyy, vaikka myyrät kaivavatkin mullat alta ja kun onkalot romahtavat, tilalla on valtaisa monttu johon sadevesi kertyy (ja talvella jäätyy).

Jääkurjenmiekka (sillä ei näy vielä yhtään kavereita, kukkivat kai myöhemmin tai ovat myyrien toimesta kadonneet)

Kevätkurjenmiekka aukeamassa

 Herkullisen keltaisia krookuksia

 

Krookus ja pölyttäjä

Lumikellot eivät tässä pihassa jostain syystä viihdy. Muutama harva kukkii nihkeästi ja siihen se jää. 

Takapihalla lumi on yhä sitkeässä

Perennapenkin päällä ollut lumikasa hajotettiin eilen koiratyövoiman avustuksella. Minä lapioin, Noppa ja Fiona kaivoivat ja Tara osallistui paimentamalla lentäviä lumikokkareita.

Kesän tulon tietää myös upeista iltaruskoista. Niitä näkyy meille vain huhtikuusta elokuuhun.

Sadepilvi hiipi taivaankannelle viime viikolla.

Toivoa on

...että jossain vaiheessa täälläkin olisi oikea kevät. Tämä Hämeen pohjoisnapa jota tontiksemme kutsutaan, on edelleen lumen vallassa miltei kokonaan. Pieni osa perennapenkin reunasta on sentään sulanut ja sieltä pilkistää kirjo- ja keltareunapikarinliljojen alut. Sitkeitä tyyppejä, narsissitkaan eivät ole kunnolla päässeet alkuun.

Vanha pihapioni punkeaa alkuja lumen keskeltä (!), mutta suureksi harmikseni (kauniisti sanottuna, on siihen toinenkin määritys mutta se ei ole painokelpoinen) Tara juoksutti Fionan suoraan päin perennapenkkiä sillä seurauksella että puupioni meni sananmukaisesti pirstaleiksi. Yritän kiukkuni keskellä ajatella positiivisesti että kun viereinen kiinanpioni näyttää olevan elossa, on sillä nyt kunnolla tilaa kasvaa.

Yleensä mustavalkoiset varovat kaikkia kukkapenkkejä, kasvimaata ja istutuksia, mutta talven jäljiltä ne eivät niitä muista. Koska lähes seitsemään ikävuoteen mennessä Taralle ei ole vieläkään tullut hermoja eikä jarruja, se aiheuttaa yhä tuhoja pihalla. Kuten juoksemalla päin lumipalloheisien taimia, jotka katkesivat tyveä myöten. Mietin happamasti että ensi kesän istutuksiin laitan betonirenkaan ympärille, mutta eläinlääkärikulumme nousisivat siten entisestään.

Vaikka vannoin etten ryhdy esikasvatuspuuhiin tilanpuutteen takia, pyörsin päätökseni. Koirahuone muistuttaa keskeneräistä kukkapenkkiä multapäällysteisine lattioineen. Joka puolella on multasäkkejä, ruukkuja, tyhjiä siemen- ja taimipusseja sekä epämääräinen kasa vielä multiin pääsyä odottavia perennojen taimia sekä siemeniä. Hyötykasvit ostan taimina tai lykkään suoraan siemenet maahan kesän alussa.

Perennanalut pääsevät muovin sisään kunnes maa on lämmin ja sula. Löysin Tokmannilta muovisia parvekekasvihuoneen tapaisia virityksiä jotka laitan terassille tulevan viikon aikana. Muovit suojaavat kylmiltä tuulilta ja pitävät lämpöä hieman ja sääkin on kuulemma (vihdoin) aurinkoinen. Hinnatkin olivat kohdillaan, viidesosa alkuperäisestä.

Koska pihalla ei edelleenkään ole mitään kuvattavaa lumen ja ankeuden keskellä, pitänee muistuttaa mieleen kuvien avulla tulevan kesän pakko-tehdä-asioita:

1. Tähän terassin päätyyn liljapenkki. Tässä ei ole lähimaillakaan myyrien onkaloita ja maa on (hervottoman) kovaa, joten tuskin niitä tuleekaan. Elleivät kipitä pintamaata pitkin (epätodennäköistä). Mutta koska maa on kuin kiveä, tarvitaan se kaivinkone...

2. Kasvimaalle ainakin yksi, mieluiten kaksi lavakaulusta lisää. Entinen ruohosipulipenkki kasvaa miltei pelkästään heinää, en jaksa kitkeä -> lavakaulusta tilalle. Kuvassa aivan alareunassa ne ruohottuneet ruohosipulit.

3. Vadelmat ja karhunmarjat pois kasvimaalta metsänreunaan. Siinä on sitten kaivamista, olen ne aikoinaan itse valeeseen sinne istuttanut ja ovat viihtyneet siellä liiankin hyvin. Kuvassa vasemmassa alareunassa.

4. Puutarhavaraston maalaus ja huvimajan siistiminen.

5. Kuusien alla olevan kohopenkin taustan perkaus sekä kuusien alta entisen kaivannon täyttö sekä siistiminen.

On sentään jotain kukkivaa jo tänä keväänä, vaikkakin leikkokukkia: pääsiäisen narsissit ja tulppaanit valoa sisään tuomassa.