torstai 15. huhtikuuta 2021

Ihan pian tulppaaniaika

Ihan kohta (suorastaan pian!) on taas ihana alkukesä tulppaaneineen, narsisseineen ja laukkoineen. Kaikkialla on hehkeän hennon vihreää ja kaikki kasvaa kohisten. On sitä odotettukin!

Tätä kirjoittaessani tonttimme Hämeen Alaskassa on yhä suurimmalta osalta lumen peitossa, tosin päivä päivältä vähemmän. Naapurit ovat haravoineet jo jonkin aikaa, mutta meidän tontillamme on tehty vain lumitöitä. Ensimmäinen kukkapenkki on sentään jo esillä - täynnä myyränkoloja... Onneksi lukuisissa reiällisissä ämpäreissä ja rappausverkkohäkeissä olevat sipulikasvit näyttävät selvinneen talvesta hyvin, kasvu on ollut suorastaan silminnähtävää näinä päivinä.

Viime keväänä tuli takapakkia lauhan talven jälkeen jolloin ei ollut lunta suojana ja kevät oli sitten kylmä. Toukokuussa meillä satoi lunta sakeastikin ja tulppaanien kukinta jäi jo kolmatta kertaa hyvin vaisuksi verrattuna istuttamieni sipuleiden määrää. Kukintaa oli silti kiitettävästi, kuvissa osa. Harmittavasti oli taas paljon tunnistamattomiakin tulppaaneja, eli taas olen saanut jotain muuta mitä olen luullut ostaneeni. Kauniita nekin olivat!

      25.5.2020 Banja Luka 

25.5.2020 Parrot Prince
  
  29.5. Black Parrot    
                                      
29.5.2020 Queen of Night     

29.5. Princess Irene

29.5.2020 Margarita

31.5.2020 Vincent Van Gogh

29.5.2020 Purple Chrystal

31.5.2020 Aveyron (?)

31.5.2020 Granny Award (kuva otettu puoliltaöin. Ihana alkukesän valo!)


1.6.2020 Chrystal Star

1.6. 2020 Green Wave
           
 7.6.2020 Apeldoorn´s Elite

7.6.2020 Finola

Osa tulppaanipenkistä 7.6.2020

"Shining Princess"-nimisestä sekoituksesta tuli kauniita yllätyksiä, tässä yksi niistä. 

Tulppaanikevät 2020 oli lyhyt, mutta intensiivinen. Viimeisten joukossa kukki vahvasti kerrattu (pionitulppaaniksikin sanottu noita kerrattuja) Black Hero 13.6.

Viime talvi näyttää olleen kasveille hyvä, rei´itetyissä ämpäreissä ja metalliverkkohäkeissä on paljon lupaavia tulppaaninalkuja jo valmiina tämän kevään kukkaloistoon.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Vuoden ritarinkannuspäivitys

Vuosi sitten esittelin kesän 2019 ritarinkannukset ja nyt kesän 2020 ritarinkannukset, runsaampina kuin toissakesänä. Silloin ilahduttaneet pienet siementaimet kasvoivat viime kesänä jo lähes vanhempien ritarinkannusten mittoihin ja tulevana kesänä on toiveita saada vieläkin hulppeampaa kukintaa. 

Viime kesänä jouduin laittamaan tukia muutamille ritarinkannuksille napakoiden tuulien takia, mutta edelleenkin suurin osa on yhä - vastoin kaikkia ritarinkannuksesta tehtyjä kuvauksia ja ohjeita - ilman mitään tuentaa perennapenkeissä, jossa käy jatkuva tuuli ympäröiviltä pelloilta ja jotka ovat hyvin avoimella paikalla. Hankalien maanpäällisten kasvuolosuhteiden lisäksi meillä on massiivinen myyräpopulaatio, joka jyllää perennapenkit sananmukaisesti lähes nurin, tuhoten kaikki syötävät kasvit (etenkin kukkasipulit) ja katkoen muilta juuria tai tehden niin isoja käytäviä että kasvien juuret jäävät tyhjän päälle. Niistäkään ritarinkannukset eivät ole moksiskaan. Aivan pieniä taimia ovat peltoetanat tuhonneet jokusen, mutta isompiin ja vankempiin taimiin nekään eivät vaikuta.

Kaikki tämän postauksen kuvat olen ottanut heinäkuun 2020 aikana. 

 

Valkoinen "Galahad" ja vaalea lila "Astolat"

 

 Valkoisia siementaimesta kasvaneita ritarinkannuksia ja pinkkiä malvikkia.

            Ritarinkannusten yksittäisetkin kukat ovat niin kauniita, saati kun niitä on paljon samassa kukkavarressa. 
 
"Blue Bird"



 
"Black Velvet"
 
 
 "Astolat"
 
 
"Sky blue"

 
"Galahad"
 
 
 



"Galahad" kukki valkoisena pumpulipilvenä liljojen ja väriminttujen keskellä.


 
Tähän näkymään ei kyllästy: ritarinkannuksia eri sinisen sävyissä ja valkoisena vaaleanpunaisten malvikkien ja vaaleanpunaisten palavien rakkauksien joukossa. Edessä tumma "Black Velvet".
 
"Percival"
 
"Sky Blue"
 
"Galahad"

 
"Galahad" ja "Astolat"

 

perjantai 1. tammikuuta 2021

Lisää unikkoja!

Kun kuukausien tauon jälkeen pääsin vauhtiin blogipäivityksissä (lue: ei ole pihalla töitä kun se on paksun nuoskakerroksen alla...) niin jatkan seuraavaksi unikoilla.

Uusimmassa Kotipuutarha-lehdessä (1/2021) oli kasviasiantuntija Eila Rädyn kattava ja tietävä kirjoitus yksivuotisista unikoista. Vihdoinkin. Olen pitkään ihmetellyt miksei niistä ole sosiaalisessa mediassa ja etenkään puutarhalehdissä enempää kirjoituksia. Oma blogipostaukseni unikoista lähes kahden vuoden takaa on ollut suosittu, lukukertoja lähes 2500 (!). Myös Sarin Puutarhat-blogissa on yksivuotisista unikoista  

Yksivuotiset unikot ovat suosittuja ja suositeltavia helppohoitosuutensa ja kauneutensa vuoksi. Kukinta on lyhyt, mutta näyttävä (etenkin jos unikot ovat ryhmänä) ja upeiden siemenkotien myötä ne kaunistavat puutarhassa pitkään. Sen lisäksi että ne eivät kelpaa myyrille (jees!!), peuroille eivätkä maistu kovin etanoillekaan, niitä voi lisätä runsaan siementämisen ansiosta helposti eikä siementen kerääminen ole vaikeaa, päinvastoin.

Lehden artikkelissa muistutettiin, että yksivuotisten unikoiden kasvu ja kukinta paranevat runsaan humuksen ja lannoituksen myötä, artikkeln kirjoittaja Eila Räty oli lisännyt unikoiden kasvualustaan myös kompostia ja hevosenlantaa. Minä olen lisännyt hiesumaassa oleviin kukkapenkkeihin multaa ja rakeista hevosenlantalannoitetta alkukesästä, mutta turve- ja kompostipitoisempi lisäys on jäänyt tekemättä (koska kukkapenkeissä on paljon liljoja jotka eivät siedä turvepitoista multaa sen keräämän kosteuden takia).

Meillä on tontilla ja tietenkin kukkapenkeissä valtaisa myyräongelma ja olen kylvänyt unikonsiemeniä toukokuusta alkaen pitkin kesää niihin kohtiin josta myyrät ovat perennoja tuhonneet. Toimii hyvin kunhan muistaisin kylvää siemenet tarpeeksi harvaan. Liian usein taimia on liian lähekkäin jolloin kasvu jää huonommaksi, kukinnasta puhumattakaan. Erityisen vaikeaa on kylvää silkkiunikoiden siemenet tarpeeksi harvaan, sillä ne ovat todella pieniä. Silkkiunikon (kuten myös monivuotisen espanjanunikon) siemenkodat ovat pieniä ja siemeniä suhteessa vähemman kuin muilla. Espanjanunikonkin pienessä (kapeammassa) siemenkodassa on enemmän siemeniä kuin silkkiunikolla. Silkkiunikko vaati myös pidemmän kasvuajan, meillä kolmosvyöhykkeellä ne kukkivat vasta elokuussa ja paras kukinta-aika oli kuun loppu. Onneksi elokuussa ei poikkeuksellisesti ollut hallaöitä jotka olisivat lopettaneet kaikkien unikoiden kukinnan nopeasti.

Joka vuosi kerään kuivuneista siemenkodista siemeniä talteen, kaikkia sekaisin eli siemensekoituksesta voi kasvaa seuraavana kesänä miltei minkä näköisiä yksivuotisia unikoita vain. Selvästi yksinkertaiset "perusunikot" ovat niitä jotka kukkivat vuodesta toiseen varmasti, kerrotut muuttuvat hyvinkin nopeasti yksinkertaiseksi vuosi vuodelta (etenkin jos kasvavat vähänkään heikkoravinteisemmalla paikalla). Siemeniä tulee kuivuneista kodista niin paljon että niistä riittää myytäväksikin. Jokaiselle ostajalle saan lähetettyä siemeniä niin paljon että ne riittävät kolmeen reiluun kylvökertaan. Viimekesäisiä siemeniä on muuten vielä jäljellä myytäväksi, laita viesti jos kiinnostaa.

Myyrät tuhosivat kerrotun keltaisen salkoruusun etupihan perennapenkistä (ja muutaman muun perennan sen ympäriltä). Aukkokohtaan heittelin edellisenä kesänä keräämästäni siemenseoksesta hieman yli maustemitallisen siemeniä toukokuun lopussa ja 4. ja 5. heinäkuuta kukinta oli näin upeaa.

 Valkoinen, hieman pinkkiin vivahtava kerrottu silkkiunikko.


"Danish Flag" (tai "Daneborg", sama unikko, eri versiot nimestä) muuttui sulkaunikosta seuraavana kesänä tasaterälehtisemmäksi. Kuva on otettu heinäkuun alussa, siemenet kylvin toukokuun ja kesäkuun vaihteessa täällä kolmosvyöhykkeellä. 
  
 
 
 
"Oikeanlainen" "Danish Flag" yläpuolelta kuvattuna.
 
 
Yksinkertaisia unikoita heinäkuun alussa kuvattuna. Kauniita punaisen eri sävyjä.




Juuri avautuneen silkkiunikon terälehdet ovat vielä ihan ryppyiset, kuva on otettu 10.7.

Sama kukka päivää myöhemmin.

 
Silkkiunikko "Pandoran" kaikki kukat olivat kerrottuja ja terälehdissä huisan kaunis liukuväri. Siemenpussin kuvassa kukat olivat tummanpunaisia, osa yksinkertaisia ja vain osassa terälehtiä oli tuota kirjavaa väritystä. Meillä jokainen kukka oli tuollainen kirjava, yhtään pussin kuvan mukaista kukkaa ei tullut.

 
Jo kukinnan loppuvaiheessa oleva "Pandora" elokuun alussa, terälehdet todellakin kuin silkkiä.

Vaaleanpunainen silkkiunikko jonka terälehtien kärjissä häivähdys valkoista.
 
Avautumassa oleva sulkaunikko on aika häijyn näköinen :)


Yksinkertainen, isokukkainen kaunis kaksivärinen unikko. Hurmaava lilan sävy!

"Danish Flag" heinäkuun lopussa, taustalla sinivalkoinen ritarinkannuksen yksittäinen kukka.
 
 
Jos yrität kasvattaa jotain kasvia vaivalla jossain, aika harvoin onnistut täydellisesti. Jos joku yksittäinen siemen hairahtuu  jonnekin, siitä kasvaa iso, komea ja näyttävä kukka vaikka olosuhteet ovat totaalisen väärät. Tämä päätti raivata kasvupaikan keskelle soraa tulevan kasvihuoneen eteen.

Silkkiunikoita



 
Kerrottu kaksivärinen silkkiunikko kukki elokuun lopussa.

Pioniunikot taantuivat nopeasti yksinkertaisiksi vuosi vuodelta, tässä vielä niitä harvoja jotka pysyivät runsaasti kerrottuina eli ns. pioniunikkona. Tämäkin kukki vasta elokuun loppupuolella.

Tämä ei periaatteessa kuulu tähän postaukseen koska on periaatteessa monivuotinen, mutta vain periaatteessa. En ole löytänyt mistään varmuutta onko espanjanunikko 
"Double Tangerine Gem" monivuotinen vai ei (täällä Suomessa siis). Meillä se on kasvanut jo monta vuotta samassa paikassa, mutta lieneekö sitten siementänyt vain hyvin kasvupaikalleen. Se kukkii koko sydänkesän pitkin, kapein varsin ja hehkuvanoranssinkeltaisin kukin. Kukat eivät ole isoja, mutta kukinta on runsasta. Siemenet ovat pieniä ja olen saanut niitä kerättyä myyntiin asti.

 
Ensi kesään on vielä kuukausia aikaa ja tämä näky muistuttaa mitä ihanaa on taas odotettavissa 

Kevät ja tulppaanit tulossa, vihdoinkin!

Meillä on tontti ja lähipellot yhä reippaan lumikerroksen peitossa ja tulevaksi viikoksi on ennustettu lisää lunta, mutta silti: kevät on lä...