perjantai 1. tammikuuta 2021

Lisää unikkoja!

Kun kuukausien tauon jälkeen pääsin vauhtiin blogipäivityksissä (lue: ei ole pihalla töitä kun se on paksun nuoskakerroksen alla...) niin jatkan seuraavaksi unikoilla.

Uusimmassa Kotipuutarha-lehdessä (1/2021) oli kasviasiantuntija Eila Rädyn kattava ja tietävä kirjoitus yksivuotisista unikoista. Vihdoinkin. Olen pitkään ihmetellyt miksei niistä ole sosiaalisessa mediassa ja etenkään puutarhalehdissä enempää kirjoituksia. Oma blogipostaukseni unikoista lähes kahden vuoden takaa on ollut suosittu, lukukertoja lähes 2500 (!). Myös Sarin Puutarhat-blogissa on yksivuotisista unikoista  

Yksivuotiset unikot ovat suosittuja ja suositeltavia helppohoitosuutensa ja kauneutensa vuoksi. Kukinta on lyhyt, mutta näyttävä (etenkin jos unikot ovat ryhmänä) ja upeiden siemenkotien myötä ne kaunistavat puutarhassa pitkään. Sen lisäksi että ne eivät kelpaa myyrille (jees!!), peuroille eivätkä maistu kovin etanoillekaan, niitä voi lisätä runsaan siementämisen ansiosta helposti eikä siementen kerääminen ole vaikeaa, päinvastoin.

Lehden artikkelissa muistutettiin, että yksivuotisten unikoiden kasvu ja kukinta paranevat runsaan humuksen ja lannoituksen myötä, artikkeln kirjoittaja Eila Räty oli lisännyt unikoiden kasvualustaan myös kompostia ja hevosenlantaa. Minä olen lisännyt hiesumaassa oleviin kukkapenkkeihin multaa ja rakeista hevosenlantalannoitetta alkukesästä, mutta turve- ja kompostipitoisempi lisäys on jäänyt tekemättä (koska kukkapenkeissä on paljon liljoja jotka eivät siedä turvepitoista multaa sen keräämän kosteuden takia).

Meillä on tontilla ja tietenkin kukkapenkeissä valtaisa myyräongelma ja olen kylvänyt unikonsiemeniä toukokuusta alkaen pitkin kesää niihin kohtiin josta myyrät ovat perennoja tuhonneet. Toimii hyvin kunhan muistaisin kylvää siemenet tarpeeksi harvaan. Liian usein taimia on liian lähekkäin jolloin kasvu jää huonommaksi, kukinnasta puhumattakaan. Erityisen vaikeaa on kylvää silkkiunikoiden siemenet tarpeeksi harvaan, sillä ne ovat todella pieniä. Silkkiunikon (kuten myös monivuotisen espanjanunikon) siemenkodat ovat pieniä ja siemeniä suhteessa vähemman kuin muilla. Espanjanunikonkin pienessä (kapeammassa) siemenkodassa on enemmän siemeniä kuin silkkiunikolla. Silkkiunikko vaati myös pidemmän kasvuajan, meillä kolmosvyöhykkeellä ne kukkivat vasta elokuussa ja paras kukinta-aika oli kuun loppu. Onneksi elokuussa ei poikkeuksellisesti ollut hallaöitä jotka olisivat lopettaneet kaikkien unikoiden kukinnan nopeasti.

Joka vuosi kerään kuivuneista siemenkodista siemeniä talteen, kaikkia sekaisin eli siemensekoituksesta voi kasvaa seuraavana kesänä miltei minkä näköisiä yksivuotisia unikoita vain. Selvästi yksinkertaiset "perusunikot" ovat niitä jotka kukkivat vuodesta toiseen varmasti, kerrotut muuttuvat hyvinkin nopeasti yksinkertaiseksi vuosi vuodelta (etenkin jos kasvavat vähänkään heikkoravinteisemmalla paikalla). Siemeniä tulee kuivuneista kodista niin paljon että niistä riittää myytäväksikin. Jokaiselle ostajalle saan lähetettyä siemeniä niin paljon että ne riittävät kolmeen reiluun kylvökertaan. Viimekesäisiä siemeniä on muuten vielä jäljellä myytäväksi, laita viesti jos kiinnostaa.

Myyrät tuhosivat kerrotun keltaisen salkoruusun etupihan perennapenkistä (ja muutaman muun perennan sen ympäriltä). Aukkokohtaan heittelin edellisenä kesänä keräämästäni siemenseoksesta hieman yli maustemitallisen siemeniä toukokuun lopussa ja 4. ja 5. heinäkuuta kukinta oli näin upeaa.

 Valkoinen, hieman pinkkiin vivahtava kerrottu silkkiunikko.


"Danish Flag" (tai "Daneborg", sama unikko, eri versiot nimestä) muuttui sulkaunikosta seuraavana kesänä tasaterälehtisemmäksi. Kuva on otettu heinäkuun alussa, siemenet kylvin toukokuun ja kesäkuun vaihteessa täällä kolmosvyöhykkeellä. 
  
 
 
 
"Oikeanlainen" "Danish Flag" yläpuolelta kuvattuna.
 
 
Yksinkertaisia unikoita heinäkuun alussa kuvattuna. Kauniita punaisen eri sävyjä.




Juuri avautuneen silkkiunikon terälehdet ovat vielä ihan ryppyiset, kuva on otettu 10.7.

Sama kukka päivää myöhemmin.

 
Silkkiunikko "Pandoran" kaikki kukat olivat kerrottuja ja terälehdissä huisan kaunis liukuväri. Siemenpussin kuvassa kukat olivat tummanpunaisia, osa yksinkertaisia ja vain osassa terälehtiä oli tuota kirjavaa väritystä. Meillä jokainen kukka oli tuollainen kirjava, yhtään pussin kuvan mukaista kukkaa ei tullut.

 
Jo kukinnan loppuvaiheessa oleva "Pandora" elokuun alussa, terälehdet todellakin kuin silkkiä.

Vaaleanpunainen silkkiunikko jonka terälehtien kärjissä häivähdys valkoista.
 
Avautumassa oleva sulkaunikko on aika häijyn näköinen :)


Yksinkertainen, isokukkainen kaunis kaksivärinen unikko. Hurmaava lilan sävy!

"Danish Flag" heinäkuun lopussa, taustalla sinivalkoinen ritarinkannuksen yksittäinen kukka.
 
 
Jos yrität kasvattaa jotain kasvia vaivalla jossain, aika harvoin onnistut täydellisesti. Jos joku yksittäinen siemen hairahtuu  jonnekin, siitä kasvaa iso, komea ja näyttävä kukka vaikka olosuhteet ovat totaalisen väärät. Tämä päätti raivata kasvupaikan keskelle soraa tulevan kasvihuoneen eteen.

Silkkiunikoita



 
Kerrottu kaksivärinen silkkiunikko kukki elokuun lopussa.

Pioniunikot taantuivat nopeasti yksinkertaisiksi vuosi vuodelta, tässä vielä niitä harvoja jotka pysyivät runsaasti kerrottuina eli ns. pioniunikkona. Tämäkin kukki vasta elokuun loppupuolella.

Tämä ei periaatteessa kuulu tähän postaukseen koska on periaatteessa monivuotinen, mutta vain periaatteessa. En ole löytänyt mistään varmuutta onko espanjanunikko 
"Double Tangerine Gem" monivuotinen vai ei (täällä Suomessa siis). Meillä se on kasvanut jo monta vuotta samassa paikassa, mutta lieneekö sitten siementänyt vain hyvin kasvupaikalleen. Se kukkii koko sydänkesän pitkin, kapein varsin ja hehkuvanoranssinkeltaisin kukin. Kukat eivät ole isoja, mutta kukinta on runsasta. Siemenet ovat pieniä ja olen saanut niitä kerättyä myyntiin asti.

 
Ensi kesään on vielä kuukausia aikaa ja tämä näky muistuttaa mitä ihanaa on taas odotettavissa 

tiistai 29. joulukuuta 2020

Liljat 2020, osa 1

Kuluneena kesänä oli sellainen tunne, että onpas kehno liljavuosi. Näin jälkeenpäin lumen ja pakkasen keskellä taas tuntuu siltä, että oho, oli ihan hieno liljakesä. Odotukset pitkän talven jälkeen ovat kai joka kesä niin korkealla, että todellisuus ei sitten olekaan niitä vastaava.

Kahden kuivan kesän jälkeen kesä 2020 oli vaihteleva: välillä oli pitkiä kuivia ja helteisiä jaksoja, sitten viileää ja hyvinkin kosteaa. Selvästi kosteus vaikutti negatiivisesti kukintaan, etenkin niihin liljoihin jotka olivat muovisissa ämpäreissä. Vaikka vaihdoin joka ämpäriin keväällä mullan tilalle hiekkaa ja vaikka ämpäreissä oli reilusti reikiä, oli nupuissa ja etenkin terälehdissä selviä merkkejä liiasta kosteudesta. Syksyllä urakoin uudelleen ja vaihdoin ämpäreihin vielä karkeampaa hiekkaa, soraa suorastaan. Oli kyllä aikamoinen työ kun ämpäreitä on parikymmentä.

Kevät 2020 oli niin kylmä, etteivät edes esikasvatuksessa olleet liljat lähteneet kunnolla kasvuun ruukuissa, saati että olisivat kukkineet jo kesäkuussa kuten edellisinä vuosina.  Vain perinteinen varjolilja kukki kukkapenkissä, sekin 29.6.

Marhanlilja "Claude Shride" on ensimmäisten liljakukkijoiden joukossa myös, kuva on otettu 6.7.

 
Tiikerililja "Corsage" oli yllätys toissakesänä kukkiessaan, sillä kukat ovat yllättävän pienet, mutta kukinta runsasta ja pitkäaikaista. Hieman liian pliisu minun makuuni, mutta toisaalta näyttävä runsaalla kukinnollaan. Tämä lilja viettää talvet ruukussa kellarissa. Kuva on otettu 8.7.
 
 
n.s. Aasialainen lilja (lilium asiatic) "Sunny Joy" on ensimmäisten ja viimeisten liljojen joukossa kukkimisessa. Se tekee valtavat määrät sivusipuleita, olen tyrkkinyt niitä minne vain olen saanut mahtumaan, eli ensi kesänä meillä on "aurinkoista iloa" vähän joka puolella :)
 
 
Tässä kuvia Sunny Joy-liljojen sivusipuleista joita napsin elokuussa pois. Niitä oli niin paljon että maa oli aivan kova pikkuisista sipuleista ja osa nousi jo mullan päällekin. Tässä pöyhinnän ja keräämisen jälkeenkin vielä mullokselle jääneitä pikkusipuleita. 
 

 
Lidlistä ostamani "Red Twin" ("Coctail Twins") -liljat olivatkin "Easy Beat"-liljoja, joista en niin välittänyt. Niitä oli paljon ja kukkivat pitkään, mutta minun makuuni aivan liian mitäänsanomattomia. Annoin niitä pitkin kesää pois.

Tiikerililja "Pink Giant" sateen jälkeen 25.7.

"Apricot Fudge" 19.7. Tämä voimakkaasti kerrottu "suppukukkainen" lilja on erikoinen, mutta ei sekään ihan mieleiseni. Se on hyvin herkkä kosteudelle, tänä(kin) vuonna sen kukinta kärsi pahasti sateista vaikka vieressä olevat ns. puuliljat eivät olleet moksiskaan. Tai sitten maaperän happamuus ei ollut sille sopiva.
 
Takuuvarma kukkija, aina ihastuttava "Forever Susan". Kukat eivät ole suuria, mutta niitä on todella runsaasti ja kukinta kestää pitkään. Lisäksi se lisääntyy sivusipuleista hanakasti ja kasvaa nopeasti. Olen jopa joutunut siirtämään ja antamaan sitä pois kun se valloittaa muuten elintilaa muilta liljoilta. Kuvassa on vinkeät värit, sillä oikeasti tuo terälehtien tumma väri on paljon "syvempi". Kuva on otettu 19.7.

Oranssi isokukkainen "Bariton" sekä hehkuva "Sunny Joy" 19.7.

"Tango Cappuccino", taustalla "Easy Samba". Kuvattu 18.7.

Ihana tummana hehkuva "London Heart" ja "Forever Susan" 21.7.
 
LA-hybrid-lilja (valkoliljan ja aasialaisen värililjan risteytys) "Courier", taustalla tähkätädykettä 21.7.

29.7. Edessä valkoinen nimetön lilja, taustalla "Pieton", jonka kukat eivät koolla häikäise, runsaudellaan kylläkin.

Kosteudesta kärsinyt "Orange Electric" 20.7.

"White Pixels" 21.7.
 
"Sweet Surrender" 22.7. Viherpeukaloiden nettikaupassa tämä mainitaan tiikerililjaksi, muualla ns. aasialaiseksi liljaksi.

Kerrottu "Fata Morgana" 22.7.
   

Heinäkuun puolivälin jälkeen alkoi siis liljakausi meillä viime kesänä. Elokuun alussa oli kukinta huipussaan, seuraavassa postauksessa siitä kuvia (ja varmaan täytyy tehdä vielä kolmaskin liljapostaus :)

sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Puutarhavuosi 2020 - mitä jäi mieleen?

Erikoisista erikoisin vuosi, pandemia muutti kaiken. Tai ei sittenkään. Puutarha ja luonto jatkoivat kasvuaan keväällä, vaikka meistä tuntui että maailma pysähtyi silloin.

Lähes olemattoman talven jälkeen odotin monen muun tavoin että sitten tulee ihana aikainen kevät. Ja pah, 11.5. meillä näytti tältä:

Käytin tuota kuvaa joulukorttikuvana :)

Vuodet eivät ole veljeksiä, mutta viime vuodet ovat olleet kyllä suoraan Hullunkurisista perheistä. 

Kun kesä vihdoin toukokuun lopussa alkoi, oli se taas hyvin vaihteleva, ääripäästä toiseen. Hurjista hellepäivistä (jotka sananmukaisesti polttivat terassin miljoonakelloamppelit) viileään ja kuivuudesta runsaisiin sateisiin. Toisaalta alkukesän hallat puuttuivat kokonaan ja syksy oli pitkä ja lauha, ensimmäiset pakkasyöt tulivat vasta lokakuun loppupuolella.

Sellaista normikesää ei ole moneen vuoteen enää ollut. Mitään ei voi ennustaa eikä mitään voi olettaa ja odottaa. On vain tyydyttävä siihen mitä on ja varauduttava kaikkeen. 

Kaikesta huolimatta Suomen kesä on ihana ja oman puutarhan kesä ihan parasta aikaa.

 Talon päädystä kylälle päin kuvattuna 15.6. Kuvassa näkyy eri-ikäiset terijoensalavat tontin ja pellon rajalla. Muutaman vuoden kuluttua ne ovat niin isoja ja tuuheita että estävät tuulta ja alkukesän peltopölyä. Tai ainakin pahimmat myräkät. Toivottavasti. Myyrät ovat syöneet osan salavista niin, että ne ovat kaikki eri ikäisiä ja -kokoisia, joten tehokasta kertasuojaa niistä emme ole saaneet.

  Vanha lumipalloheisi portilla on uhkea näky. Tänäkään vuonna ei kirvoja ole juuri ollut, joten kukinta oli taas hieno.

Pioni "Coral Charm" (joka ei näytä kuvassa yhtään korallinväriseltä) kukki ilta-auringon valossa 26.6.
















Terassin kaariportti ja kukkivat jalopähkimöt, pioni "Sarah Bernhardt" sekä palavat rakkaudet 4.7.
 
Lehtikaalit riehaantuivat, niiden kasvua lavalla ei haitannut mikään viime kesänä (eikä pahemmin syksylläkään!). Kuvissa 8.7. ja 24.12. (!)
 

Sipulit lavakasvatuksessa 20.7. Tänä vuonna sipulikärpästen toukat eivät päässeet tuhoamaan sipulisatoa runsaan ruohokatteen ansiosta. Harmittaa kun en tajunnut aiemmin suojata sipuleita näin, vaan kolmena vuonna sato menetettiin miltei täysin. Kuvassa näkyy myös Juhan liikennemerkkimaalilla maalaama puutarhaveitsi joka oli alvariinsa kateissa. Nyt se näkyy niin hyvin että löytyy yhdellä silmäyksellä. EDIT 29.12.: istutin sipulit myös tavallista syvemmälle, se ei vaikuttanut sipuleiden kokoon eikä kasvuun muutenkaan, mutta saattoi olla yksi etu taistelussa sipulikärpästen toukkia vastaan.

Takapiha ja terassi kylpivät auringossa 30.7.

Ritarinkannus "Galahad" kukki matalampana kuin edellisvuosina, mutta silti näyttävästi  muiden ritarinkannusten ja liljojen keskellä 29.7.

Vaaleanpunaiset "Strathosphere"-liljat kärsivät väärässä (liian turvepitoisessa) kasvupaikassa takapihalla, iso osa nupuista mätäni ja lähes jokaisessa auenneessa terälehdessä näkyi kosteuden aiheuttamia vaurioita. Myyrät taitavat huolehtia siitä, ettei niitä ole enää ensi kesänä, sillä syksyllä niiden kasvupaikassa oli isoja onkaloita ihan vieressä ja ympärillä. 18.8. otetussa kuvassa taustalla Mammakoira Maura.

Kärhöt kaariportissa 10.8. Toissakesänä kärhöt sananmukaisesti paloivat metalliseen kaariporttiin pitkän hellekauden aikana, tämä vuosi oli kärhöille hyvä (ei liian kylmä talvi eikä liian kuuma kesä). Muutama "uusi" kärhö lähti kasvuun myös, muttei ehtinyt vielä kukkia (eli sellaiset jotka olen istuttanut jo pari-kolme vuotta sitten ja jotka eivät ole inahtaneetkaan tähän kesään mennessä).

Rantakukka "Blush" ja valkoinen väriminttu "Schneewitchen" 23.8.

 Takapihan "sekametelisoppa" eli kohopenkki johon sitä rakennettaessa 6 vuotta sitten tilattiin multaa joka olikin silkkaa savea.. Sitä parannettaessa lykin kasvamaan mitä saatavilla oli kun alussa siinä ei kasvanut juuri mikään. Liljoja laitoin innolla koska siinä ei ollut myöskään myyriä. Nyt siinä sitten kasvaa kaikki, sikinsokin sekaisin. Paitsi liljat parin vuoden kuluttua, sillä myyrät ovat jo käyneet sielläkin. Oranssi "Bariton" on liljoista sitkein ja suurikokoisin (ei ole ns. puulilja kuitenkaan). Osan liljoista siirsin tänä syksynä, mutta uusia, myyräturvallisia paikkoja ei pihassamme enää ole. Kuva on otettu 8.8.
 
"Bariton" ja luultavasti "Sunny Joy" 8.8.

Auringonlaskut ja leiskuva taivaanranta olivat upeita viime kesänäkin. Kuva on otettu 21.8.


Nyt kun on vihdoin aikaa käydä viime kesän kuvia läpi, siirryn seuraavaksi liljoihin.. Eli jokavuotinen kolmiosainen liljasarja on seuraavana vuorossa :)

Lisää unikkoja!

Kun kuukausien tauon jälkeen pääsin vauhtiin blogipäivityksissä (lue: ei ole pihalla töitä kun se on paksun nuoskakerroksen alla...) niin ja...