sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Lumihankien keskellä valokuvakirjoja tehdessä ja tulppaaneja odotellessa

Kun maas´on hanki... Kulunut talvi oli pitkä ja kevät tuntuu vielä pidemmältä, koska ainakin tätä kirjoittaessa se ei ole juurikaan edennyt. Edellisinä vuosina tähän aikaan olen ottanut kuvia kukkivista krookuksista, kevätkurjenmiekoista, kevättähdistä ja maasta nousevista tulppaaneista. Nyt sieltä ei nouse vielä yhtään mitään, joka paikassa näkyy vain isot kinokset. Olen levittänyt talven aikana kertynyttä tuhkaa kasvilavoille ja kukkapenkkehin, siis suunnilleen niille kohdin missä arvelen niiden sijaitsevan. Mitään kun ei vielä pilkistä mistään. Kuinka turhauttavaa kierrellä tontilla ilman että voi tehdä mitään. Ensi viikoksi on luvattu lämmintä eikä yöpakkasia, jospa hanget vihdoin häviäisivät.

Toisaalta juuri mitään en pystyisi tekemäänkään, sillä viime kuussa saatu korona pisti olon polvilleen, sananmukaisesti. Olo on hieman hutera yhä ja vinkeitä jälkioireita tulee vieläkin. Toisaalta jos tämä tauti pitää sairastaa kuten viranomaiset ennustavat että lähes jokainen sen saa, niin mieluummin nyt kuin lähempänä kesää kun on paljon tehtävää.

Aikani kuluksi olen tehnyt valokuvakirjoja viime kesien kukkakuvista, kerrankin on ollut siihen aikaa! Kuvia on vain niin paljon että yhden kesän kuvista tulee monta kirjaa ja osa jää taas tekemättä. Kirjat ovat suhteessa myös kalliita ja hitaita tehdä, mutta palkitsevat kyllä myöhemmin kun kuvat ovat helposti, nopeasti ja selkeästi katsottavissa. Käytän Ifolorin kuvakirjaohjelmaa ja kirjamalleista vain Premiumia. Se on kallein ja harvoin tarjouskampanjoissa mukana, mutta kirjan paperi on valokuvapaperia eli kuvien värien toisto on hieno. Lisäksi sen sidonta mahdollistaa paksunkin (96 sivua + kannet) kirjan vaikka valokuvapaperi on jo paksumpaa. Olen käyttänyt Ifoloria jo vuosia ja ohjelmassa on tallessa kaikki tekemäni valokuvakirjat, kalenterit ja muut tuotteet. Jos joku kirja vaurioituisi tai tuhoutuisi, on sen tiedosto tallessa. (Tämä ei ole Ifolorin maksettu mainos, mitään en itse tästä hyödy :) )

Viime kesän tulppaaniloisto on vielä valokuvakirjan teossa kesken, pelkästään touko-kesäkuussa otettuja kuvia on muutama sata :)

Kun valokuvakirjan teon aloittaa keskellä talvea tällaisella kuvalla, se on silkkaa euforiaa verkkokalvoille! Kuva on otettu 18.5.2022.

 

Toissavuoden valokuvakirjan kansi ja ensimmäinen sivu.

Valokuvakirjan ensimmäiselle sivulle kirjoitan koosteen vuoden säästä, tarkistan tiedot puutarhapäiväkirjasta jota täytän säännöllisesti. Yllättävän lyhyt on puutarhurin muisti, sillä moni säätapahtuma olikin ollut ihan erilainen mitä muistelin. Merkinnöistä myös huomaa että vuodet eivät todellakaan ole olleet veljeksiä, ainakaan viime vuosina.

Viime vuoden kevät oli kylmä, mutta ei niin luminen kuin tänä vuonna. Toukokuun 10. päivän jälkeen alkoi lämmetä (+20 C - +24 C) ja muutamaa päivää myöhemmin kävimme ostamassa pitkän peräkärryllisen kesäkukkia, tomaattien, paprikoiden ja kesäkurpitsojen taimet Valveen puutarhalta Heinolasta. Nyt on kovin vaikea kuvitella että kuukauden kuluttua olisi sama edessä...

Tulppaanien kukinta oli runsasta kun sää oli välillä viileääkin, helteisinä kesänalkuina kukinta on liian nopeaa. Jopa edellisvuosien tulppaanit innostuivat kukkimaan, yleensä vain vanhimmat, vaatimattomimmat Darwin-tulppaanit kukkivat useamman vuoden. Mitä jalostetumpi, sen varmemmin kukkii vain yhden kesän, ehkä toisenkin. Näin ainakin meillä. Mutta viime kesänä kukki kaikenlaisia tulppaaneja, niitäkin joita en enää edes muistanut (tosin: puutarhurin muisti on lyhyt!).

"Crystal Star" 18.5.

Vasemmalla "Banja Luka" ja darwin-tulppaaneja 16.5.
 
"Crystal Star", oikealla kulmassa "Akebono" 22.5.
 
"Crown of Dynasty" 19.5.
 
 
 
    22.5. aamupäivällä ja iltapäivällä otetut kuvat.
 

 
"Grand Perfection" 25.5.

"Brest" (tai "Crispion Sweet", eri nimi, sama tulppaani) 27.5.
 
 "Princess Irene" 22.5.

"Akebono" 22.5.
 
"Caribbean Parrot" 28.5.

"Banja Luka" ja isohelmililja "Latifolium" 27.5.
  
Aina yhtä säväyttävä: "Queen of Night" 2.6.2021

     
 
"Sundowner" 5.6.
 
"Lambada" 4.6.
 
Laukkoja ja "Queen of Night" kesäillassa 2.6.

"Vincent Van Gogh" 3.6.
 
 
      "Finola" kukinnan loppupuolella 8.6.
 

Vielä muutama viikko ja ehkä sitten - vihdoin! - olisi taas näitä ihanuuksia kuvattavana. Viime syksynä shoppailin eri paikoista aika erikoisiakin tulppaanilajikkeita, olivat erikoisia siis ainakin kuvien perusteella. Odotan mielenkiinnolla ovatko selvinneet talvesta ja jos ovat, miltä ne oikeasti näyttävät. Odottavan aika on vain niiiiin pitkä!

maanantai 14. helmikuuta 2022

Upeat yksivuotiset unikot

Piti kirjoittaa kuunliljoista ja hyötykasvimaasta (lavakauluskasvatuksesta), mutta maan ollessa paksujen kinosten peittämä, oli pakko saada muutakin väriä kuviin kuin vain vihreän eri sävyjä.

Eli oranssia, harmaata, punaista, pinkkiä, lilaa... Unikoita siis! Siemenestä kylvettyjä yksivuotisia, sillä vieläkään meillä ei monivuotiset unikot viihdy eivätkä kasva. Jokunen yrittää sinnitellä edes kaksi kesää, kolmatta ei enää. Harmi, sillä myrkyllisille unikoille olisi tarvetta myyrien mellastaessa kukkapenkeissä. 

Yksivuotiset unikotkin viihtyvät pihallamme vaihtelevasti; osa ei siemenistä idä ikinä, osa kylväytyy minne sattuu ja kukkii upeasti paikasta riippumatta. Osa kukkii vasta parin kuukauden kuluttua kylvöstä tai jopa myöhemminkin. Varmimmin kukkivat yksinkertaiset, jalostamattomat unikot ja loppukesän ilahduttajat silkkiunikot. Jälkimmäisillä on niin pieni siemenkota ja niin pienet siemenet, että helpointa on ostaa uudet kaupasta joka kevät jos niitä haluaa paljon. Muista unikoista kerään siemenet niiden kypsyessä loppukesästä. Kun kota on kuivunut ja kodan yläosassa "siemenreiät" auenneet, ovat siemenet kypsiä kerättäviksi. Kota kuivuu kivikovaksi ja erinäiset kerrat olen saanut haavoja sormenpäihini kotia rikkoessa. Silkkunikoiden siemenkota on ihan erilainen, eikä siemeniä ole niin paljoa. Espanjanunikon onneksi kota hieman isompi ja pidempi, mutta pieni sekin ja kaliforniantuliunioiden kotaa en edes löydä, niin pieni se on :) 

Keräsin taas viime kesän lopussa unikoiden siemeniä ison purkin täyteen ja koska kaikkia en voi pihallemme kylvää, olen niitä myynyt talven aikana Facebookissa. Tilaa pitää jättää nimittäin kaikille niille ihanuuksille joita olen talven pitkinä päivinä löytänyt eri verkkokaupoista. Uusia unikkolajikkeita on suomalaisista verkkokaupoista löytynyt jonkun verran, venäläisissä ja virolaisissa niitä vasta onkin. Tai siis minullekin uusia. Siemeniä on kuitekin pusseissa vain muutamia kappaleita, joten ihan niiden varaan en laske ensi kesän unikkokukintaa.

Viime vuonna onnistuin ostamaan lähes joka paikasta sittemmin loppuunmyydyn kerrotun silkkiunikon "Amazing Grey":n siemeniä. Se oli todellakin amazing, ihan erilainen kuin mikään muu näkemäni unikko. Tänä vuonna en ole löytänyt sen siemeniä mistään verkkokaupasta. Onneksi sain kerättyä omistani viime syksynä hieman, mutta todellakin hieman.  Sen kukinta viivästyi lähes syksyyn ja siemenistä ehti kypsyä vain pieni osa, myös siemenkodat olivat silkkiunikoiden tapaan tuskaisen pieniä. Ymmärrän niiden korkean hinnan verkkokaupoissa!

 Yksi kasvi, monenlaisia ja -sävyisiä kukkia.
  
 
Espanjanunikko "Double Tangerine Gem" on viihtynyt lähes samassa paikassa vuosia, kylväytyy siis samoille sijoille. Tilasin pussillisen sen siemeniä monta vuotta sitten Virosta ja vain kaksi siementä iti, kasvoi ja kukki. Mutta se riitti :) Siitä lähtien espanjanunikko on hurmannut huikealla oranssilla kukkavärillään jo monta kesää kesäkuusta aina syksyn ensimmäisiin pakkasöihin asti.

Kalifornian tuliunikko kuuluu myös "Heitä siemenet maahan yhtenä vuonna, nauti kukinnasta seuraavat vuodet"-ryhmään. Yhtenä vuonna kylvin siemeniä ja seuraavat kesät se on kukkinut pitkään ja leviää (hieman ja kauniisti) itsekseen. Onneksi, sillä siitä on lähes mahdoton saada kerättyä siemeniä talteen.

"Flemish Antique" ei olisi millään kukkinut ja lopulta kesken pahempien helteiden se teki kaksi niin iso kukkaa ettei jaksanut kannatella niitä vaan kukat nuokkuivat perennoihin nojaten. Kukan koko oli kyllä valtava, miltei yhtä iso kuin nyrkkini.


 Pioniunikot kukkivat hyvinkin eri aikaan vaikka siemenet kylvin vain muutaman päivän aikana. Kasvupaikka ja kosteus vaikuttivat selvästi kukinnan ajankohtaan. Itse kukintahan on unikoiden tapaan valitettavan nopea.  
   




    


Tuliunikot hehkuivat eri väreissä, olin kylvänyt kalifornian tuliunikoiden sekaan myös erilaisia tuliunikkosekoituksia.

Silkkiunikoille löytyi vasta keskikesällä sopiva kylvöpaikka kun myyrät olivat tyhjentäneet perennapenkistä yhden kohdan niin ettei siinä kasvanut edes rikkaruohoja. Kaikki oli syöty :( Tosin silkkiunikoiden upea ja runsas kukinta loppukesästä ja alkusyksystä lohdutti aika lailla. Upeat punaiset silkkiunikot hehkuivat kauas!

Edelliskesän siemensatoa kukki värikkäänä ympäri perennapenkkejä, tosin sulkaunikot olivat harvassa ja punavalkoinen sulkaunikko "Danish Flag" puuttui kokonaan. Tai ainakaan en ollut sitä kuvannut.
 



                               


Viime vuoden viimeinen kukkiva unikko, suurikukkainen pioniunikko avasi nuppunsa siinä vaiheessa syyskuuta kun kaikki muut olivat lakanneet kukkimasta jo ajat sitten. Siten se oikein hehkui perennapenkissä yksinään.

Lumihankien keskellä valokuvakirjoja tehdessä ja tulppaaneja odotellessa

Kun maas´on hanki... Kulunut talvi oli pitkä ja kevät tuntuu vielä pidemmältä, koska ainakin tätä kirjoittaessa se ei ole juurikaan edennyt....