Ihanat unikot


Yksivuotisten kasvien ehdoton suosikkini on unikko. Se kestää hieman hallaa, polttavaa aurinkoa, tuulta, kuivuutta ja kosteutta. Se on kuulemma myrkyllinen joten ei kelpaa myyrille, jäniksille eikä kuulemma peuroillekaan mutta se kerää paljon pölyttäjiä. Sen ainoa huono puoli on lyhyt kukinta-aika (vain päivän tai pari etenkin meidän tontin tuulessa), mutta toisaalta sitä kompensoi lähes varma kukinta ja kauniit siemenkodat. Enkä ole nähnyt unikoissa etanoitakaan, kotiloista en tiedä kun niitä meillä ei ole. Vielä ja toivottavasti ei koskaan.

Ainoat "ongelmat" yksivuotisten unikoiden kanssa ovat olleet liian tiheä kylvö jonka takia kukkavarret jäävät mataliksi ja hennoiksi ja kukat pieniksi tai sitten liian myöhäinen kylvö jolloin kukintaa on, mutta siemenet eivät ehdi kypsyä kerättäväksi. Unikot eivät myöskään kaipaa lannoitusta, todistettavasti. Yhdessä penkissä ne kukkivat yhtä reippaasti kuin muutkin vaikka jäivät täysin lannoittamatta sinä kesänä eikä siinä kohtaa perennapenkkiä multakaan ollut hääviä. 

Kylvän siemeniä kolmeen eri otteeseen kesän aikana jolloin kukintaa on pitkin kesää. Ensimmäisen kerran kylvän toukokuun alkupuolella ja lähes aina ne kärsivät kylmästä, joten hutkaisen vähän lisää vielä touko-kesäkuun vaihteessa. Kesäkuussa seuraava ja viimeisen kerran heinäkuussa. Monissa puutarhaoppaissa ja -sivuistoissa mainitaan myös syyskylvö jolloin kasvu alkaisi heti maan lämmetessä keväällä. Meillä nuo yksivuotiset tekevät sitä itsekseen, joten minä keskityn suunnitelmallisiin kylvöihin.

Tietynlainen ongelma on myös kukkien risteytyminen, ts. keräämistäni pioniunikon siemenistä on seuraavana vuonna tullutkin yksinkertaisia ja erivärisiä unikkoja.

Joka alkusyksy kerään kuivuneet siemenkodat ja tyhjennän ne eri rasioihin. Suurin osa on "sekalaista seurakuntaa" eli siemensekoitus jota tulee puolen litran rasia piripintaan.

Pienimmät ja hankalimmat siemenet kerättäväksi ovat silkkiunikoiden siemenet. Kodat ovat niin pieniä ja kuivuvat pois niin nopeasti etten ehdi huomioida niitä ajoissa.

Monivuotisia unikoita niin rrrrakastaisin, muttta ne eivät rakasta minua, ts. pihaamme. Olen ostanut turhaan kymmenien eurojen edestä monivuotisten unikoiden taimia, siemenistä puhumattakaan. Myyrät eivät niitä syö, mutta nakkaavat helposti juuret pinnalle käytäviä tehdessään. Se ei kuitenkaan ole pääsyy siihen että kasvua ei tule, vaan maaperässä on jotain josta monivuotiset unikot eivät pidä. En ole vielä saanut selville mikä se on. Poikkeuksena nirsohin monivuotisiin unikoihin on se vanha  oranssi kerrottu idänunikko, joka on ollut tontillamme jo pitkään ennen meidän muuttoamme tänne. Harmi että se(kin) otti nokkiinsa tulevan kesäkeittiön rakentamisen myötä siirretystä kasvupaikasta.

Täytyy myöntää että hieman olin järkyttynyt kun eräällä keskustelupalstalla pari kesää sitten kehotettiin kitkemään liikaa levinneet monivuotiset unikot. Sitä meidän pihallamme tulee tuskin koskaan tapahtumaan.

Koska toistakymmentä eri väriä tai väriyhdistelmää ja monta eri terälehden muotoa ei yksivuotisissa unikoissa minulle riitä, olin riemastunut kun löysin Korpikankaan siemenluettelosta pari minulle ihan uutta tuttavuutta. Pakkohan ne oli tilata :)

"Danish Flag" tai toiselta nimeltään "Daneborg". Nämä unikoiden nimeämiset ovat mielenkiintoisia. "Danish Flag" voi olla siis sulkaunikon muotoinen terälehdiltään tai sitten ei? Mitään selvyyttä ja syytä en ole mistään sivuistoilta löytänyt. Luulisi että se on joko tai.



Yksinkertainen sulkaunikko

Silkkiunikko "Shirley", myös pienikotainen ja helposti itselevittyvä kaunis ohutvartisempi unikko.


"Shirley" tasavärisenä.

Vanha kerrottu monivuotinen idänunikko. Sen nuppu on hurmaavan karvainen ja lehdet karkeapintaiset ja pienemmät kuin yksivuotisilla unikoilla.

Monen vuoden jurottamisen jälkeen viime kesänä kukki kunnolla ainoa monivuotinen unikko jonka olen itse hankkinut ja saanut pysymään hengissä. Nimeä en tiedä kun kuitti ja merkintä kasvista ovat jo kadonneet/hävitetty: olin aivan varma että sekin hyytyy kesässä kun näytti niin surkealta kaksi ensimmäistä kesää. 


Harmikseni upeat lähes mustanpuhuvat pioniunikot ovat kadonneet, samoin kuin valkoiset sulkaunikot. Kummatkin olivat hätkähdyttävän näköisiä ja suurikukkaisia. Kaunis tämä tumma lilakin on, mutta ei niin vaikuttava.

Viime kesän kuivuus vaivasi suurinta osaa perennoista ja lähes kaikkien kukkien kukinta oli vaisua, mutta unikot ja liljat eivät olleet moksiskaan.

Unikon kukat olivat aika vinkeän näköisiä, riippuen täysin missä vaiheessa kukintoa kasvi oli :)

Kerrottuja yksivuotisia pioniunikoita 



Nämä ihanat vaaleanlilat pioniunikon siemenet sain Saaripalstan Sailalta toissavuonna. Se kesä oli niin märkä etten raaskinut kylvää siemeniä kun mietin etten saa siemenkotia kuivaksi eli en saisi  siemeniä talteen. Viime kesänä kylvin siemenet, mutta liian myöhään. Kukinta kesti yllättävän pitkään ja siemenet eivät ehtineet kypsyä, vaan siemenkodat mätänivät alkusyksyn kosteudessa.




Näissäkin siemenissä oli mukana pari yllätystä :)

Lilaa väriä löytyi eri sävyissä ja eri muodoissa.




Punaista oli hehkeästä aina hentoon pinkkiin.




Pussin kyljessä luki kolme vuotta sitten "'Papaver rupifragum Double Tangerine Gem", tammikuisesta Kotipuutarha-lehdessä oli sen suomenkielisenä nimenä Espanjanunikko.  Tilasin sen ja monta muuta yksi- ja monivuotisen unikon siemeniä Virosta talvella 2016. Siemenet olivat edullisia, mutta niitä oli pusseissa todella vähän ja suurin osa ei ikinä kukkinut. Tämä kukki kunnolla vasta reilun kahden vuoden kuluttua siementen kylvämisestä eli viime kesänä. Kukat olivat pieniä, mutta kauniita ja kukkia tuli koko kesän ajan lisää. Siemenkodat olivat niin onnettoman pieniä etten saanut kerättyä niistä siemeniä talteen, hieman harmitti. Hyvä että se leviää siementämällä, mutta haluaisin sen suloista oranssia kukintaa muihinkin kukkapenkkeihin.

4 kommenttia:

  1. Ihania unikkokuvia Jännä, että idänunikko ei menesty. Sitä on helppo kylvää siemenistä lisää ja hyvinkin pienet alut voi tarvittaessa siirtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin ihmettelen ja harmittelen kun eri blogeissa ja some-kirjoituksissa hehkutetaan helposti kasvavaa idänunikkoa ja minä en onnistu edes taimista :( Harkitsen jopa sen esikasvatusta, sitten olisi ainakin useampi mahdollisuus saada niitä kasvamaan kukkapenkeissä.

      Poista
  2. Voi kyllä jo kaipaan noita unikoita! Onneksi minulla on sinulta saatuja siemeniä ja niiden jälkeläisten siemeniä kylvettäväksi heti kun kevät sallii. Tuo tavanomainen kerrottu idänunikko voi ja leviää meillä erinomaisesti. Vaikka lehdet ja varret syksyllä kuihtuvat pois, kevät herättää sen takuuvarmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vanha oranssi idänunikko on kyllä sitkeä, saas nähdä jaksaako se enää lisääntyä meillä kun edellinen kasvupaikka myllättiin niin täysin. Tuliko sinulle viime kesänä siitä siemenseoksesta kerrottuja versioita? Jännä että meillä kukki vain punaiset, ei yhtään niitä tummanliloja.

      Poista

Tulppaaniaika vireillä!

Tätä kirjoittaessani 29.4. ulkona tuulee kylmästi (kuten on tuullut muutamaa päivää lukuunottamatta jo monta viikkoa), vuoroin sataa rakeita...