tiistai 26. kesäkuuta 2018

Tervetuloa Avointen Puutarhojen päivänä 1.7.

Pihamme näyttää kaikkea muuta kuin siltä mitä kuvittelin kun ilmoitin pihamme Avointen Puutarhojen päivään kevättalvella. Puutarha osaa yllättää, tai siis luonnonvoimat. Viime kesänä kaikki lillui vedessä monta kuukautta putkeen, tänä kesänä kaikki on ihan toisinpäin. Ei käy tylsäksi kun ei ikinä tiedä mitä tuleman pitää!

Lähes 8 viikon kuivuus tappoi osan pensaista ja tuhosi nurmikkoa laajalta alueelta. Juhannuksen sateet toivat hieman helpotusta, mutta jo kuolleille kasveille se ei enää auttanut. Lisää sateita on luvassa juuri ennen tapahtumapäivää, tietenkin :)

Myyrät ovat myös pitäneet huolta kasvien karsimisesta, nostin eilen taas tylpäksi syödyn terijoensalavan maasta. Jo toinen tänä keväänä. Edellisen tilalle on jo hankittu uusi, mutta lisää täytynee investoida. Ja ne istutetaan sitten rappausverkkoon joka suojaa niitä talttahampailta ensimmäisten vuosien ajan.

Myyrille tulikin ongelma kun yksi niiden suosikkipaikoista eli entinen perunamaa (paino sanalla entinen, istutin sinne aikoinaan enemmän siemenperunoita kuin mitä syksyllä nostin ja nekin hampaanjäljillä merkattuina) on tällä hetkellä iso kuoppa.

Yli kahden kuukauden vääntö Hämeenlinnan kaupungin rakennuslautakunnan kanssa selvisi lopulta ja yhdeksän (!) hakemuskierroksen jälkeen saimme rakennusluvan (juu, siis piti hankkia virallinen rakennuslupa) grillikatokselle tänne maaseudulle. Kun lupa vihdoin saatiin, otimme siitä ilon irti ja tuleva grillikatos on siis kunnon kesäkeittiö jonka kylkeen tulee noin seitsemän neliön kokoinen kasvihuone. Mutta nyt siinä on vain iso kuoppa ja vieressä iso kasa hienoa hiekkaa joka paljastaa syyn miksi tontti on yleensä aina niin kuiva. Ja tänä kesänä erittäin kuiva. Maaperä on silkkaa hiekkaa. Ilmankos täällä viljellään paljon perunaa. Ja ilmankos se kuiva maaperä on pöllynnyt pölytornanadoina viime viikkoina tuulen mukana niin, että välillä hampaissa kirskuu hiekka sisälläkin.

Myyrät purkavat reittitukkeumaturhaumaansa kasvimaalla ja punkevat lavojen alle. Sisälle lavoihin ne eivät onneksi pääse.

Samalla kuin kaivinkone kauhaisi pohjat kesäkeittiölle, se vei puolet kasvimaan viereisestä kukkapenkistä. Ja sille lopullekin penkille pitäisi etsiä uusi sijoituspaikka. Hätäratkaisu löydettiin, mutta ymmärrettävästi kasvit eivät kiitä kesken kasvukauden äkillistä siirtoa. Toisaalta kyseinen nykyinen puolikas kukkapenkki oli myyrien suosikkipaikka joten siitä olisi pitänyt luopua jossain vaiheessa kuitenkin. Nyt vaan tuli tehtyä se aika pikaisesti.

Pionit lopettelevat kukintaansa ja muut heinäkuussa normaalisti kukkivat pohtivat ollako elossa vai ei ja jos ovat, niin aika matalia ovat. Ritarinkannuksiin voi onneksi luottaa, ne kestävät myyrien onkaloiden päällä kasvua ja komistuvat vuosi vuodelta. Toivottavasti ne ehtivät edes osittain kukkaan sunnuntaihin mennessä. Kukkakuvia ja hieman kasvimaankin kuulumisia löytyy instagramista @mustavalkoistenkoti

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta toivon että täällä olisi vieraille mielenkiintoista nähtävää ja kyseltävää ja toivottavasti mahdollisimman moni tulisi käymään. Mikäli sääennustuksiin on luottamista, ei ainakaan ole liian kuuma päivä tiedossa :)

Maura ja Tara esittelevät kuivunutta takapihan nurmikkoa

Vähemmän karuja näkymiäkin on, kuten tämä toinen etupihan perennapenkki.

Kuunliljoja on 26 erilaista.

Ja kas, sinne lähti puolet kukkapenkistä ja koko entinen perunamaa :)

Tänä kesänä ei vielä päästä kesäkeittiöön grillaamaan ja kasvihuonetta täyttämään, mutta ensi kesänä sitten.

Hilppasen hiekkaa. Talon pääty näyttää tämän kesän ajan tältä.

Ihan pian tulppaaniaika

Ihan kohta (suorastaan pian!) on taas ihana alkukesä tulppaaneineen, narsisseineen ja laukkoineen. Kaikkialla on hehkeän hennon vihreää ja k...