sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Jokatalvinen liljapäivitys, osa 1 (paljon kuvia)

Kun maas´ on hanki ja järvet jäässä...
On siis aika pöyhiä viime kesän kuvia ja hehkutella väreillä ja etenkin ihanilla liljamuistoilla :)

Viime kesä oli liljoille hyvä, vaikkakin helteen takia kukinta-aika oli paljon normaalia lyhyempi. Kuiva ja kuuma kesä rasitti pahasti pihaa (ja puutarhurin mieltä) ja etenkin ruukkukasveja, mutta liljoille kuivuus oli parempi vaihtoehto kuin edelliskesän märkyys ja ilmankosteus.

Pettymyksiäkin oli, vaikkakin liljojen suhteen paljon vähemmän kuin muissa pihan kasveissa. Palaneiden daalioiden ja ennen kukintaa tuhoutuneiden daalioiden rinnalla muutama kukkimatta jäänyt lilja ei paljoa hätkäyttänyt, mutta silti hieman harmitti mm. ettei nepalinlilja selvinnytkään maassa talven yli ja puuliljoista osa oli taantunut sen sijaan että olisi kasvanut vuosi vuodelta kuten niiden pitäisi tehdä. Osa tarhasarjanliljoista oli hävinnyt kokonaan, mutta toisaalta muutama lilja kukki välivuoden jälkeen, eli eivät tehneet nuppuja toissakesänä lainkaan mutta kukkivat kauniisti viime kesänä.

Pikkusipuleita tuli todella moneen liljaan ja paljon kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin. Kesän ilmasto vaikutti takuulla niiden runsauteen sillä ikinä ei ole sellaisia määriä näkynyt.

Liljakukkoja oli yllätyksekseni muutama ja nekin vain tietyissä, tarkkaan rajatuissa kohdissa. Viime vuosina niitä ei ole ollut lainkaan tai maksimissaan yksi tai kaksi paikalle erehtynyttä. Nyt muutamista liljoista poistin niitä urakalla, tarkistin liljat päivittäin. Munia tai toukkia en onneksi löytänyt.

Ensimmäisenä nuppunsa avasi kesäkuun lopussa marhanlilja "Claude Shride". Minulle oli jäänyt hieman epäselväksi martagon- ja varjoliljojen ero, välillä kun puhutaan niistä samoina liljoina ja jopa liljojen myyntipaikoissa ne saattavat olla merkitty samoiksi. Puutarhatietäjän Saila Roution  ansiosta sekin selvisi  https://omapiha.info/arkistot/76958


"Sweet Surrender" on tiikerililja, myös valkoiseksi tiikerililjaksi mainittu. Kuva on otettu 17.7. Kukinta kesti pitkään, ehkä pisimpään kaikista liljoistani. Elokuun puolivälin aikaan otin viimeiset kuvat.

Löytyihän tällekin nimi ja sitten se kuittikin: "Pearl Melanie"

"Pearl Stacey". Kuvat on otettu 18.7 ja 23.7.

 

"Tango Cappuccino", kuvattu 17.7.

"Bariton", kuvattu 17.7.

"Pieton" kukki myöhään, kuvattu 13.8. Se on aika pienikukkainen kuten "Forever Susan".

"Cancun" 13.7.

17.7.

Minulla ei ole mitään muistikuvaa eikä dokumenttia (kuittia, tilausvahvistusta) että olen tilannut "Double Sensation"in ja kesällä ihmettelin vuolaasti että helle on vaurioittanut jotain peruspunaista liljaa pahasti tai sitten siinä on joku tauti :) Pitäisi käydä tarkemmin läpi mitä on tullut ostettua! Kuvat on otettu 1.8. Taitaa jäädä hankkimatta lisää tulevaisuudessa, ei ole ihan minun makuuni :)

 


OT-lilja "Nymph", tilattu toissavuonna Virosta (Sibullilled.com), kuva otettu 29.7.

"Red Twin" 20.7.

Aina varma kukkija, kaunis "Elodie" 26.7.
 
"Orange Electric" 17.7. Yllättävän pienikukkainen sekin, nettikuvien perusteella luulin sitä isommaksi.


"Forever Susan" 17.7.

"Elodie" ja "London Heart" 22.7.

"London Heart" 24.7.

"Fata Morgana" 23.7.


Takapihan kohopenkin liljoja 26.7.

Osa terassin vierustan liljapenkkiä 27.7.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Liljavauvoja ja -häkkejä

Elokuussa oli täysin valmis lyömään hanskat tiskiin kaiken puutarhatyön osalta kuten viime kerralla kirjoitin. Kulunut kuuma ja erittäin kuiva kesä turhautti voimallisesti - kauniisti sanottuna. Maa on yhä kuiva, syksyn istutuspuuhissa reipas kastelu oli edelleen erittäin tarpeellista ja maata kaivaessa se pölisee heti pinnan alta. Pelottaa ajatus siitä että loppusyksy olisi vähäsateinen ja talvi vähäluminen, se tietäisi veden loppumista meiltä kaivosta ja kasvien joukkotuhoa keväällä. 

Kesän kuivuuden takia vasta syyskuussa alkoi osa kasveista kasvaa - siinä vaiheessa kun niiden olisi pitänyt jo luovuttaa ja siirtyä lepoon. Myös myyrät reipastuivat ja viimeksi tänään tilkitsin toistakymmentä syvää onkaloa valkosipuleilla kukkapenkeissä. Niitä valkosipuleita kyllä riittää, sillä onni onnettomuudessa että ne eivät kesällä kasvaneet kuivuuden takia ja sato jäi korjaamatta. Nyt sullon niitä onkaloihin ja keväällä pohdin että miksi meillä on perennapenkit täynnä valkkaria...

Syys-lokakuun projektina oli 450 liljansipulin istutus (myönnän: mopo lähti taas käsistä, olihan tuo vähän liian suuri määrä...). Ongelmaa ei olisi lainkaan jos meillä voisi sipulit lykätä maahan noin vain. Mutta kun ei. Vapaa-ajan ongelmia ei ollut kun illat pimenivät nopeasti ja samaan aikaan oli myös muutaman sadan tulppaanin, narsissin ja laukkojen istutus. Pikkusipuleista puhumattakaan. Krookukset tosin loppuivat kesken, niitä olisi pitänyt hankkia paljon enemmän. 

Kaivoin otsalampun valossa ja viikonloppuisin syviä kuoppia Juhan tekemille liljahäkeille ja totesin että aikoinaan taloa rakennettaessa ovat rakentajat tuupanneet kaikki kivet siihen paikkaan johon Juhan äiti myöhemmin perusti kukkapenkit ja joita minä olen laajentanut. Kuntoni nousi kohisten kun kärräsin kottikärrytolkulla kiviä tontin takaosaan ylämäkeen.

Istutin liljoja myös muoviruukkuihin, mutta mieluummin olisin nekin laittanut häkkeihin. Tilaa ei vaan enää löytynyt kun perennnapenkeissä on paljon muutakin. Tilanpuutetta pahensi myös rakennettava kesäkeittiö-kasvihuonekombinaatio jonka alle jäi yksi perennapenkki. Sitä ja edelliskesien liljaruukkuja tyhjentäessä huomasin tämän kesän erikoisuuden: liljavauvat. 

Joka kesä liljat tekevät pieniä alkuja varsinaisen sipulin päälle varteen ja syksyn ensimmäisten  pakkasöiden jälkeen niitä irtoaa ja kulkeutuu aivan multarajaan tai jopa mullan päälle. Ja joka kesä osa varsinkin jalostetuimmista liljoista taantuu kukinnan jälkeen. Edellisen talven, huonomman kesän, kasvupaikan, vaillinaisen lannoituksen tai jonkun muun syyn takia sen sijaan että sipuli olisi voimistunut ja kerännyt kokoa, se kutistuu ja lopulta näivettyy pois. Tänä kesänä liljojen kukinta oli hieno (tosin lyhyt kuumuuden takia), mutta ikinä ei ole pikkusipuleita ollut näin valtavaa määrää! Myös taantuneita liljoja oli aika paljon, eli varsinaista sipulia ei enää edes löytynyt tai se oli peukalonpään kokoinen, mutta varsi oli koko maanalaiselta matkalta täynnä pikkusipuleita. Tämän huomasin etenkin tyhjennettävissä ruukuissa ja siinä purettavassa perennapenkissä. 

Olen saanut muutama vuosi sitten keltaisia liljoja, joiden lajikkeen nimestä ei ole hajuakaan. Ne ovat kasvaneet aika huonossa paikassa karussa mullassa kuumassa paikassa, mutta viihtyneet hyvin ja kukkineet joka vuosi. Syyskuussa kitkin niiden tyven ja ällistyin pikkusipuleiden määrää: niitä nousi korkealle varsia pitkin maan päälle ja ne olivat todella tiukassa kiinni toisissaan ja varsissa. Pohdin vähän aikaa asiaa, mätin pari ämpärillistä multaa niiden päälle ja päätin että ensi keväänä perkaan koko kasvupaikan. Kunhan keksi minne ne kymmenet pienet liljanalut laitan. Muut perennapenkeistä kerätyt ja pinnalle nousseet liljavauvat otin talteen. Niitä tuli ämpärillinen!

Osa noista liljavauvoista oli niin isoja että ne kukkivat jo ensi kesänä. Parin kesän kuluttua pohdin kovasti että mitä ihmettä olen hankkinut kun en ostoslistalta löydä näitä liljoja :) Toivottavasti muistan silloin tämän blogipostauksen.

Muuta istutettavaa oli ihmeen vähän - hyvä niin. Unohdin (!!) Harvialan taimitarhan alennuspäivän, samoin kuin Kodin Terran puutarhapuolen viimeiset myynnit, Kanta-Hämeen puutarhakeskuksella kävin liian myöhään (valinnanvaraa oli enää vähän), Hankkijallakin kävin vasta viime tingassa. Siellä oli pensaat -70 % ja perennat euron tai vähemmän, mutta valikoimaa enää vähän. Mukaan tarttui toinen japaninruusukvitteni, jälleen yksi purppuraheisiangervo, syreeni ja pari päivänliljaa. Poikkeuksellisen vähän siis syysistutettavaa edellisvuosiin verrattuna. Ei yhtään rhodoa tai atsaleaa vaikka niitä oli ostoslistalla.

Puutarha-apulainen Tara-mummokoira, yksi liljahäkeista ja pieni osa sen häkin alta löytyneistä kivistä.

Näyttää ihan haudalta kuten ystäväni totesi... :)

Häkkejä ja kiviä - ja puutarhamummokoira.

Saavillinen liljoja odottaa kottikärryssä istutusta, muutama pussi tulppaaneja samoin.

Yksi Juhan tekemistä häkeistä. Se on rappausverkkoa, tukevaa eikä ruostu.

Siirrettäviä liljoja, perennoja ja liljaruukkuja. Ruukkuihin vaihdoin uudet mullat ja istutin ne uudelleen maahan.

Perennapenkin tyhjennystä ennen kuin se jäi soran alle.

Kesäkeittiön pohjaa, tuleva pieni kasvihuone on sorakasan alla ja takana. Ja edessä pilkottaa perennapenkin jäänteet.

Terassin kaariportin luona kasvanut lila "Jackmannii"-kärhö paloi metalliseen kaariporttiin kesällä. Siis todella se paloi kuuman metallin takia. Nyt kun ollaan marraskuussa se pohtii kasvua...

Silkkiunikko kukki koko loppukesän, lakastui - ja aloitti uuden kasvun. Kuva otettu tänään 4.11.

Toinen kylpyhuoneista oli varattu monta viikkoa daalioille. Tänä vuonna nostin daaliat ajanpuutteen takia monessa erässä kuivumaan ennen sahanpuruastioihin laittoa ja kellariin vientiä. 
Kun pimeällä tekee puutarhatöitä otsalampun valossa voi käydä nolosti: unohdin yhden ison daalian ruukkuun ulos pakkasella.. Saa nähdä säilyykö se kellarissa ensi kevääseen asti.

Viimeiset perunat nostin maasta lokakuun viimeisenä päivänä. Komeita olivat, minulle riitti aterialla puolikas peruna :)

Viimevuotinen salaatti kukki syyskuussa komeasti.

Ritarinkannus aloitti uusintakierroksen syyskuussa.

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Katastrofikesä

Nyt täytyy sanoa että puutarhurin optimismi on koetuksella. Tämä ennätyskuuma ja kuiva kesä on ollut aivan hirveä, pahenee vain loppukesää kohden. Meillä ei ole satanut kuin pari kertaa koko kesän aikana, viimeksi kunnolla juhannuksena. Viime päivinä on satanut aivan lähialueillakin, mutta ei täällä. Meillä on isot juhlat ensi lauantaina joita on suunniteltu viime syksystä lähtien juuri ajatellen että piha on elokuun puolivälissä parhaimmillaan. Nyt se on pahimmillaan.

Nurmikon tilalla on kova koppura maa, pensaat ovat kuolemassa ja ne perennat, joiden pitäisi kukkia nyt, ovat jo kukkineet ja muut ovat palaneet. Ainoastaan liljat voivat hyvin, mutta niidenkin kukinta aikaistui niin että jopa puuliljat ovat lopettamassa kukintaansa, kolme viikkoa etuajassa. Kärhöt jäivät kääpiöiksi ja gladiolukset kukkisivat (etuajassa nekin) jos eivät olisi palaneet.

Hirveä työmäärä, satojen eurojen rahanmeno ja tuloksena - ei mitään. Kasvimaalla huono multa esti kasvun ja sipulikärpäset tuhosivat sipulit. Muut hengissä kasvimaalla sinnittelevät ovat auringon polttamia, salaatit sananmukaisesti paloivat lavalle. Piste i:n päälle oli viime viikolla tehty katonpesu, josta roiskui punamultamössöä kaikkialle talon ympärillä oleviin kukkapenkkeihin ja terassin kasveihin. Onneksi suurin osa ruukuista oli nostettu turvaan, mutta kaikki kuunliljat, terassin daaliat ja suurin osa isosta perennapenkistä on tiukkaan tarttuneen punaisen mössön peitossa joka ei lähde huuhtelemalla pois. Huuhteluakaan ei voi paljoa tehdä kun kaivon vesi on vähissä.

Olemme keränneet kaiken mahdollisen veden talteen ja illat kuluvat siihen että kannan ympäri isoa pihaa vettä niille kasveille joiden toivon pysyvän hengissä edes ensi viikonlopun juhlaan saakka. Kaksi tuntia kuluu reippaasti joka ilta. Ensi lauantain jälkeen luovutan ja sitten saa pihanhoito jäädä. Aika, jaksaminen ja vedet eivät kerta kaikkiaan enää riitä.

Harmittaa niin että tekisi mieli itkeä. Ainoa hyvä puoli on ettei ole etanoita eikä rikkaruohotkaan kasva. Myyrät ovat kyllä voimissaan, kukkapenkit ovat kekoja täynnä.

Herukoita tuli pensaista hyvin, samoin tyrniäkin näyttää tulevan, mutta suklaakirsikka kituu viimeisillään, karviaismarjat ovat superpieniä, mustikoita ei ole eikä juuri vadelmiakaan ja kanttareilleista ei tietenkään tietokaan.

Viime vuosien säät ovat olleet juuri sellaisia joista ilmastotieteilijät ovat pitkään varoitelleet: ääripäitä. Kesä on älyttömän sateinen tai älyttömän kuuma ja kuiva, lunta on ihan hirveästi tai ei juuri lainkaan.

Ensi kesää ajatellen pitää varustautua myös siihen että sadevettä on kerättävä enemmän. Nyt meillä on kaksi isoa säiliötä, mutta lisää tarvitaan. Saattaa olla että ensi kesä onkin sitten hyvin sateinen, säistä ei voi enää sanoa mitään varmaa.

Gladioluksista suurin osa näyttää tältä:


 

Liljat ovat kukkineet upeasti, muutama poikkeuskin löytyy. Ruukuissa olevat kärsivät kuumuudesta. Maassa kasvavat ovat kukkineet upeasti.

 Jopa amppelimansikka paloi. Nyt se on maassa odottamassa lavalle istutusta jos se piristyisi ja tuottaisi satoa sitten ensi kesänä.

Daaliat paloivat ruukkuihinsa. Vaikka kosteutta on, ruukut ovat niin kuumia että ne polttavat juuret. Multa on ihan kuumaa kun sitä kokeilee.

Perunat kuolivat lavalla. Sen sijaan viime vuonna maahan vahingossa jääneet perunat ovat itäneet ja tekevät hyvää satoa.

Rucolat kärvähtivät myös. 

Nurmikko näyttää todella ankealta ja koivut alkavat jo kellastua uhkaavasti. Ihan kuin olisi lokakuu.

Uudet kurkuntaimet kasvavat pituutta ja kukkivat, mutta lehdet ovat ihan keltaisia ja se vähäinen sato joka niistä tulee, näyttää tältä tai vastaavanlaiselta. Makua ei ole lainkaan.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Sinne meni sipulit ja legenda samettikukista

Meillä on ollut hurjan hyvä sipulisato monena vuonna ja olemme syöneet oman maan sipuleita aina pitkälle kevättalviin asti. Viime kesänä toiseen pitkään sipulilavaan tuli sipulimatoja eli sipulikärpästen toukkia. Toinen lavallinen säästyi niiltä ja saimme ihan kohtuullisen sadon vaikka puolet menetettiinkin.

Tänä vuonna tuho on täydellinen vaikka keväällä tein sipuleille oman lavan, jossa oli uutta multaa ja sipulit oli uitettu tuhkavedessä. Toukat söivät ensin hopeasipulit, sitten punasipulit, sitten keltasipulit ja nyt on syöty toisessa lavassa olleet ryvässipulit. Lavat ovat tyhjää täynnä ja nyt teen hätäkylvöjä jotta saan niihin edes jotain vihreää. Kesää on kuitenkin (toivottavasti) jäljellä vielä pitkään.

Laitoin pikaisen kyselyn Facebookin erääseen ns.järkevään puutarharyhmään (jossa ei ole satamäärin auringonlaskukuvia ja uteluja mikä köynnös tässä on (nokkonen) eikä lastenlasten kuvia) ja sainkin nopeasti hyviä ideoita. Seuraavaksi inventoin varastoni ja kas, sieltähän löytyi vaikka mitä kylvettävää jotta saan vielä jotain syötävää niille lavoille kasvamaan.

Sipulien menetys harmittaa ja huolettaa että millä estän ensi vuonna tuhot tai onko meidän osalta oman maan sipulit menetetty pitkäksi aikaa?

Tänä vuonna tilasin kasvilavoihin mullat samasta paikasta kuin ennenkin (3000 litraa), mutta mullat olivatkin eri toimittajalta. Ensin tuumasin että hienoa, nyt on tasalaatuista hiekkapitoista multaa jossa ei ollut lainkaan rikkaruohoja.

Mutta mitä pidemmälle kesää ollaan menty, sen epäilevämmäksi olen mullan suhteen tullut. Vaikka joka paikassa tolkutetaan että turvepitoinen multa ei ole hyväksi ja hiesupitoinen on, niin tämän kesän perusteella olen eri mieltä. Turvepitoinen multa piti kosteutta paremmin ja vaikka sitä ei oltu erikoisemmin lannoitettu, tuntuu siltä että tuo hiesupitoinen multa ei ole sisältänyt mitään. Olen lannoittanut lavat samalla lailla kuin ennenkin (palanutta hevosenlantaa ja kompostia), mutta kasvu on ollut todella nihkeää, ikäänkuin voimaa ei olisi silti ollut tarpeeksi kasvuun. Hiesupitoinen multa ei pidä vettä ja tämän kesän kuivuus on kostautunut rankasti. Koko ajan ei voi kastella kun on pelko milloin kaivosta loppuu vesti, mutta turvepitoiselle mullalle riitti vähempikin vesimäärä.

Tänä kesänä vahvistui myös että puutarhalehtien ja -nettipalstojen hehkuttama samettikukkien tuholaiskarkoitusteho on ihan silkkaa puppua. Niissäkin lienee lajike-eroja, mutta eipä niistä ole ollut karkottamaan sipulikärpäsiä eikä etenkään kaalikoita. Meillä on lavalla enemmän samettikukkia kuin kaaleja ja kaalit ovat täynnä kaalikoita ja juuri sen näköisiäkin että hyvin on niitä syöty. Lisäksi samettikukat ovat ravintosyöppöjä, niin pieneksi kasviksi niillä on iso juurakko joka syksyllä poisnostaessa vie ison osan mullasta mukanaan. Mutta kauniitahan ne ovat, silmäniloa. Hyötytarkoituksesta en niitä kehuisi.

On kasvimaalla paljon positiivistakin. Paleltuneet avomaankurkun taimet ei haittaa kun Lidl:n siemenistä itäneet kurkut vaikuttavat satoisilta, kesäkurpitsaa pukkaa ja tilliä on vähän joka paikassa. Sananmukaisesti. Sitä on lähes joka lavalla vaikken ole sitä sinne kylvänytkään.

Tyhjää on... samettikukista ei karkottajina ollut mitään hyötyä sipulikärpäsiin.

Sipuli toukkia täynnä.

Samettikukkia ja syötyjä kaaleja. Tiedän että kaalit tokenevat tuosta, lehtikaali etenkin. Loppukesästä tuskailen minne sitä työntäisin kun satoa pukkaa.

Itsekseen levinnyttä (viime kesän siemenistä) tupakkaa (kessua) ja perunaa. Tupakka kerää pölyttäjiä todella runsaasti vaikka kukat ovat hyvin vaatimattomia. Harmittaa että virginialaisen esikasvatus ei onnistunut, sen kukat ovat kauniit ja vaaleanpunaiset ja kasvi on paljon korkeampi kuin kessu eli ns. palturintupakka.

Tillit voivat hyvin kurkkujen ja kesäkurpitsojen kanssa.

Kukkapenkit alkavat olla parhaassa loistossaan. Oi kun se Avointen puutarhojen päivä olisi ollut tulevana viikonloppuna, olisi ollut paljon enemmän nähtävää!

Ihan pian tulppaaniaika

Ihan kohta (suorastaan pian!) on taas ihana alkukesä tulppaaneineen, narsisseineen ja laukkoineen. Kaikkialla on hehkeän hennon vihreää ja k...