Ihana kesä ja riehaantuneet perennat

Tätä kirjoittaessani ulkona on +31 C ja yöstäkin on luvattu trooppisen lämmintä. Aika hurja säänmuutos pitkän, kylmän kevään ja viileähkön alkukesän jälkeen. Toistaiseksi meillä kasteluvettä riittää isoissa (1000 litraa) sadevesisäiliöissä joita on kaksi kappaletta. Kaivonkaan kuivumisesta ei ole vielä huolta, tosin jos sateet jäävät yhtä vähiin kuin viime kesänä niin ensi kuussa pihistellään sitten vedestä.

Tulppaanien kukinta tuli ja meni, pienoinen pettymys oli että vain noin kolmasosa kukki. Osa ei noussut ollenkaan, osa teki pelkät lehdet ja osa ei jaksanut avata edes nuppuja. Kaikilla oli sama lannoitus ja suunnilleen samat olosuhteet, mutta silti kukkivien määrä oli huomattavan pieni. 

 "Queen of Night" on uljas, tyylikäs ja varma tulppaanilajike. Todella säväyttävä ryhmässä.

 

"Black Parrot" ja mahdollisesti "Finola" toukokuussa. 

 

Viime vuonna myyrät söivät lukuisia akileijoja ja eniten harmittaa todella isojen, lähes puskamaisten "Nora Barlow"-akileijojen katoaminen myyrien suihin. Onneksi "Nora" oli siementänyt runsaasti, joten pikkutaimia on noussut kiitettävästi eri paikkoihin, myös muiden akileijojen keskelle kuten kuvassa.

Myös muita akileijoja on runsaasti, jopa niin runsaasti että osan siirrän muualle ja osan annan pois. Nämä kerratut ihanuudet ovat hurmaavia hempeissä väreissään.

 Keltaiset kaunottaret ovat viihtyneet samassa kasvupaikassa jo monta vuotta, nämä eivät ole levinneet siemenistä juurikaan. Erikoista. 

 

Sen sijaan pionit selvisivät talvesta erinomaisesti, muutamia yllätyksiäkin tuli. Kuten vuonna 2017 istuttamani ja miltei unohtamani (onneksi on puutarhapäiväkirja!) pioni, joka nousi pontevasti kasvamaan - keskellä ritarinkannusta jonka olin istuttanut sen päälle kun luulin ettei kyseinen pioni selvinnyt. Ritarinkannus sai siirron ja samalla huomasin että pioneita olikin kaksi (!), joista toisesta minulla ei ole mitään mielikuvaa. Yllätyspioni sai uuden kasvupaikan, jossa se(kin) on jo joutunut taas ritarinkannuksen ahdistamaksi. Ritarinkannukset ovat riehaantuneet aivan liikaa. Jo viime vuonna ne kasvoivat niin isoiksi ja tuuheiksi että peittivät osan pioneista, liljoista ja leimuista. Tänä vuonna siementaimetkin ovat niin isoja että nyt alkaa olla perennapenkeissä todella ahdasta. Olen siirtänyt ritarinkannuksia tilavammille paikoille, mutta perennapenkit alkavat olla jo täynnä ja uusia siementaimia nousee koko ajan. Eli osa ritarinkannuksista menee myyntiin tai ystäville. Viime viikolla siirsin ehkä kaikista isoimman; sen alta löytyi kaksi pionia (voi reppanat) ja muita perennoja jotka olivat jääneet aivan kitukasvuisiksi, eikä mikään ihme. 

                

Ritarinkannuksilla ei ole syvää juurta, vaan juuristo on hyvin pinnassa (jonka takia niitä meillä on paljon kun myyrät eivät pintajuuriin koske) joten niitä on helppo siirtää. Kun ritarinkannuksen leikkaa alas, se lähtee kesän aikana uuteen kasvuun ja saattaa kukkia oikein hyvin kahdesti.

Kuunliljat lähtivät kasvuun todella hitaasti, osa suorastaan kituliaasti. Ja osa on jäänyt vihdoin kasvuun riehaantuneiden ukonhattujen alle, eli taas on siirrettävää. Ylipäätään tämän kesän (positiivinen) ongelma näyttää olevan voimakas perennojen kasvu, eli talvi ja kevät olivat hyvin suotuisia niille. Olen istuttanut kasveja vuosien aikana liian tiheään ja liikaa kun olen "luottanut" että myyrät ja lähes jokakesäinen kuivuus tuhoavat niistä kuitenkin osan. Nyt kun niin ei ole käynyt ja lähes kaikki "vanhat" perennat ovat voimistuneet, on perennapenkeissä liian ahdasta. Etenkin pioneille. Uusia perennapenkkejä en enää tee, joten ostohamstraamisen sijasta vuorossa on nyt karsintaa. 

 

Osa talon päädyn kuunliljapenkkiä jossa siinäkin oli kasvu ensin nihkeää, mutta nyt siellä on jo normaalin ahdasta. Muualla on kasvu ollut paljon nihkeämpää.

 

 

Laukat ovat kesäkuun suosikkejani. Ne eivät nimittäin kelpaa myyrille, ovat näyttäviä ja korkeudellaan perennapenkeissä hyvin erottuvia.

Ostohamstraaminen lähti kyllä käsistä (yllätys yllätys....) daalioiden suhteen. Pidin pintani jopa liljojen kanssa, mutta kun ihanat ystäväni ostivat minulle alennuslaareista kaikkea kivaa omien netti- ja puutarhamyymäläshoppailujeni lisäksi, on lopputulemana 50 isoa ruukkua joihin meni paljon multaa, lannoitteita ja savirouhetta kosteutta pitämään. Niin että ne halvat juurakot tulivat sitten aika kalliiksi :) Mutta kuukauden kuluttua pitäisi olla hulppeaa kukintaa! Kaikki daaliat ovat ruukuissa koska perennapenkeissä ei ole niille tilaa. Ensimmäiset daaliat availevat nuppujaan ja odotan innolla millaisia kukkia sieltä tulee. En nimittäin muista mitä olen mihinkin ruukkuun istuttanut, saati kellarissa talvehtineita. En merkinnyt ruukkuja mitenkään. Ja joka vuosi kukkii myös jotain sellaista, jonka piti olla jotain ihan muuta.

 

Perinteistä keltaista päivänliljaa, "Mount Everest"-laukka kukinnan jo loppuvaiheessa ja "Coral Sunset" -pioni kello kymmenen aikaan illalla ottamassani kuvassa. 

Kesä on kyllä ihmisen parasta aikaa. Kävelen iltaisin pihalla kastellen ja kitkien (ai kiesus mikä määrä vesiheinää tänä vuonna on ollut!), tuoksuttaen, värejä ja kukkien muotoja ihaillen. Välillä maltan ottaa kuviakin.

Mummokoira (kohta 14 vuotta) hiippaili perässäni pihan perälle rhodojen ja atsaleoiden luo ja asettui kuvattavaksi. Pakkohan se oli kuvata :) Talvi oli rhodoille suotuisa ja osa tähän kesään asti kukintaa pantanneista kukki enemmän kuin koskaan aiemmin. Atsaleat ovat kasvaessaan aina varmoja kukkijoita, nuo oranssinkeltaiset revontuliatsaleat etenkin.

Valoisat yöt ovat taanneet että pihatöitä voi tehdä miltei vuorokauden ympäri :) Välillä on miltei pitänytkin kun päivät eivät riitä töiden, koiraharrastuksen ja kaiken muun lisäksi.

"Coral Sunset", joka kasvoi lähes 120 cm korkeaksi eikä mikään perinteisistä pioneille tarkoitetuista tukisysteemeistä enää riittänyt sille :) Onneksi se on vankkavartinen. Vasemmassa kulmassa pilkahtaa "Festiva Maxima".

Ilmoittauduin parin vuoden tauon jälkeen taas Avoimiin Puutarhoihin, eli tervetuloa tutustumaan pihaamme 7.8.!