sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Kelipohdintaa ja väriä verkkokalvoille

Mietin pitkään mistä kirjoittaisin yli puolen vuoden tauon jälkeen. Kuvia on monta sataa (tulipahan taas kuvattua loppukesä ja alkusyksy...) ja tarinaa riittäisi niin liljoista, ritarinkannuksista, kuunliljoista kuin kasvimaastakin. Ja monesta muustakin asiasta pihaltamme.

Kuvia selatessani huokailin kaihoisasti samalla kun vilkaisin ulos, missä näkyi vain harmaata massaa. Niin kuin miltei joka päivä viimeisten kuukausien aikana, aurinkoiset päivät ovat olleet harvassa.

Tämä talvi on ollut hyvin erikoinen, huolestuttaa miten kasvit ovat talvehtineet. Kukkasipulit eivät ainakaan ole tykänneet kun ollut niin kosteaa ja lämmintä ja sitten on ollut myös napakoitakin pakkasia ja lunta (hyvin lyhyen aikaa tosin).

Myyrät ovat olleet riemuissaan kun routaa ei tullut. Pelkästään etupihalla on 30 isoa kekoa ja niiden määrä lisääntyy joka viikko. Vuodenvaihteessa paukuttelimme raketteja maan alla eli myyrien koloissa. Parin viikon kuluttua myyrät nakkasivat rakettien jämät ulos onkaloista ja jatkoivat rellestämistä.

Pohjavesien kannalta kostea syksy ja märkä talvi ovat olleet erinomainen asia sillä loppukesä oli taas pelottavan kuiva. Heinäkuussa satoi kahtena päivänä, elokuussa pilviä kyllä nousi, mutta sadetta ei juuri tullut. Illat menivät vettä kasvimaalle kantaessa, perennoille ei juuri vettä riittänyt. Sienistä ei tarvinnut haaveillakaan ja vadelmat kuivuivat pensaisiin. Ihmeen hyvin perennat kuivuutta sietivät, loppukesän öiden kosteus helpotti tilannetta hieman.

Elokuun lopussa koiralaumamme lisääntyi viiteen kun Maura tuli kotiin pentunsa Norman kanssa. Kun mukana kuvioissa on vanhuskoira Tara omine huolenpitovaatimuksineen, ihan omalla planeetalla elävä pikkukoira Prinsessa Alice ja pikkupentu Norma (sekä kaksi aikuista, järkevää koiraa) niin kaikki aika meni niiden kanssa. Pihatyöt tein milloin ehdin eli harvoin. Ensi syksynä sille pitää jättää aikaa, sillä syksyn pihatyöt ovat yhtä tärkeitä kuin kesän alun työt. Kasvien talvehtimisen varmistaminen ja tuholaisilta suojaaminen jäi huteraksi ja luulen että se kostautuu ensi kesänä.

Kun ulkona ei väriä eikä valoa juuri ole, on sitä saatava vaikka kuvia katsomalla. Hyötykasvianalyysien tai vihreiden kuunliljojen kuvien sijasta kaikenlaisia värikkäitä kukkakuvia siis viime kesältä, olkaa hyvät.

Sadepilviä meillä ja sadetta Hauhon suunnalla 22.7. Meillä ei satanut lainkaan.

Etupihan perennapenkki 28.7. iltavalossa.

Liljoja terassin edustalla 29.7.

Kerrottu keltainen salkoruusu 10.8.

Väriminttuja 12.8.

 Valkoisia ja punaisia väriminttuja 12.8.

Vaalean lilaa väriminttua 12.8.

Puuliljoja etupihan kukkapenkissä 10.8.

Värililjoja ja ritarinkannuksia 22.7.

Vaaleanpunainen palava rakkaus, taustalla ritarinkannuksia 17.7.

Värililja "Pieton" 2.8.

Ritarinkannuksia 23.7.



Kevät ja tulppaanit tulossa, vihdoinkin!

Meillä on tontti ja lähipellot yhä reippaan lumikerroksen peitossa ja tulevaksi viikoksi on ennustettu lisää lunta, mutta silti: kevät on lä...