Kuluneena kesänä oli sellainen tunne, että onpas kehno liljavuosi. Näin jälkeenpäin lumen ja pakkasen keskellä taas tuntuu siltä, että oho, oli ihan hieno liljakesä. Odotukset pitkän talven jälkeen ovat kai joka kesä niin korkealla, että todellisuus ei sitten olekaan niitä vastaava.
Kahden kuivan kesän jälkeen kesä 2020 oli vaihteleva: välillä oli pitkiä kuivia ja helteisiä jaksoja, sitten viileää ja hyvinkin kosteaa. Selvästi kosteus vaikutti negatiivisesti kukintaan, etenkin niihin liljoihin jotka olivat muovisissa ämpäreissä. Vaikka vaihdoin joka ämpäriin keväällä mullan tilalle hiekkaa ja vaikka ämpäreissä oli reilusti reikiä, oli nupuissa ja etenkin terälehdissä selviä merkkejä liiasta kosteudesta. Syksyllä urakoin uudelleen ja vaihdoin ämpäreihin vielä karkeampaa hiekkaa, soraa suorastaan. Oli kyllä aikamoinen työ kun ämpäreitä on parikymmentä.
Kevät 2020 oli niin kylmä, etteivät edes esikasvatuksessa olleet liljat lähteneet kunnolla kasvuun ruukuissa, saati että olisivat kukkineet jo kesäkuussa kuten edellisinä vuosina. Vain perinteinen varjolilja kukki kukkapenkissä, sekin 29.6.
Marhanlilja "Claude Shride" on ensimmäisten liljakukkijoiden joukossa myös, kuva on otettu 6.7.
Tiikerililja "Corsage" oli yllätys toissakesänä kukkiessaan, sillä kukat ovat yllättävän pienet, mutta kukinta runsasta ja pitkäaikaista. Hieman liian pliisu minun makuuni, mutta toisaalta näyttävä runsaalla kukinnollaan. Tämä lilja viettää talvet ruukussa kellarissa. Kuva on otettu 8.7.
n.s. Aasialainen lilja (lilium asiatic) "Sunny Joy" on ensimmäisten ja viimeisten liljojen joukossa kukkimisessa. Se tekee valtavat määrät sivusipuleita, olen tyrkkinyt niitä minne vain olen saanut mahtumaan, eli ensi kesänä meillä on "aurinkoista iloa" vähän joka puolella :)
Tässä kuvia Sunny Joy-liljojen sivusipuleista joita napsin elokuussa pois. Niitä oli niin paljon että maa oli aivan kova pikkuisista sipuleista ja osa nousi jo mullan päällekin. Tässä pöyhinnän ja keräämisen jälkeenkin vielä mullokselle jääneitä pikkusipuleita.
Lidlistä ostamani "Red Twin" ("Coctail Twins") -liljat olivatkin "Easy Beat"-liljoja, joista en niin välittänyt. Niitä oli paljon ja kukkivat pitkään, mutta minun makuuni aivan liian mitäänsanomattomia. Annoin niitä pitkin kesää pois.
Tiikerililja "Pink Giant" sateen jälkeen 25.7.
"Apricot Fudge" 19.7. Tämä voimakkaasti kerrottu "suppukukkainen" lilja on erikoinen, mutta ei sekään ihan mieleiseni. Se on hyvin herkkä kosteudelle, tänä(kin) vuonna sen kukinta kärsi pahasti sateista vaikka vieressä olevat ns. puuliljat eivät olleet moksiskaan. Tai sitten maaperän happamuus ei ollut sille sopiva.
Takuuvarma kukkija, aina ihastuttava "Forever Susan". Kukat eivät ole suuria, mutta niitä on todella runsaasti ja kukinta kestää pitkään. Lisäksi se lisääntyy sivusipuleista hanakasti ja kasvaa nopeasti. Olen jopa joutunut siirtämään ja antamaan sitä pois kun se valloittaa muuten elintilaa muilta liljoilta. Kuvassa on vinkeät värit, sillä oikeasti tuo terälehtien tumma väri on paljon "syvempi". Kuva on otettu 19.7.
Oranssi isokukkainen "Bariton" sekä hehkuva "Sunny Joy" 19.7.
"Tango Cappuccino", taustalla "Easy Samba". Kuvattu 18.7.
Ihana tummana hehkuva "London Heart" ja "Forever Susan" 21.7.
LA-hybrid-lilja (valkoliljan ja aasialaisen värililjan risteytys) "Courier", taustalla tähkätädykettä 21.7.
29.7. Edessä valkoinen nimetön lilja, taustalla "Pieton", jonka kukat eivät koolla häikäise, runsaudellaan kylläkin.
Kosteudesta kärsinyt "Orange Electric" 20.7.
"White Pixels" 21.7.
"Sweet Surrender" 22.7. Viherpeukaloiden nettikaupassa tämä mainitaan tiikerililjaksi, muualla ns. aasialaiseksi liljaksi.
Kerrottu "Fata Morgana" 22.7.
Heinäkuun puolivälin jälkeen alkoi siis liljakausi meillä viime kesänä. Elokuun alussa oli kukinta huipussaan, seuraavassa postauksessa siitä kuvia (ja varmaan täytyy tehdä vielä kolmaskin liljapostaus :)