maanantai 27. kesäkuuta 2022

Ihana kesä ja riehaantuneet perennat

Tätä kirjoittaessani ulkona on +31 C ja yöstäkin on luvattu trooppisen lämmintä. Aika hurja säänmuutos pitkän, kylmän kevään ja viileähkön alkukesän jälkeen. Toistaiseksi meillä kasteluvettä riittää isoissa (1000 litraa) sadevesisäiliöissä joita on kaksi kappaletta. Kaivonkaan kuivumisesta ei ole vielä huolta, tosin jos sateet jäävät yhtä vähiin kuin viime kesänä niin ensi kuussa pihistellään sitten vedestä.

Tulppaanien kukinta tuli ja meni, pienoinen pettymys oli että vain noin kolmasosa kukki. Osa ei noussut ollenkaan, osa teki pelkät lehdet ja osa ei jaksanut avata edes nuppuja. Kaikilla oli sama lannoitus ja suunnilleen samat olosuhteet, mutta silti kukkivien määrä oli huomattavan pieni. 

 "Queen of Night" on uljas, tyylikäs ja varma tulppaanilajike. Todella säväyttävä ryhmässä.
 
"Black Parrot" ja mahdollisesti "Finola" toukokuussa. 

 
Viime vuonna myyrät söivät lukuisia akileijoja ja eniten harmittaa todella isojen, lähes puskamaisten "Nora Barlow"-akileijojen katoaminen myyrien suihin. Onneksi "Nora" oli siementänyt runsaasti, joten pikkutaimia on noussut kiitettävästi eri paikkoihin, myös muiden akileijojen keskelle kuten kuvassa.

Myös muita akileijoja on runsaasti, jopa niin runsaasti että osan siirrän muualle ja osan annan pois. Nämä kerratut ihanuudet ovat hurmaavia hempeissä väreissään.


 Keltaiset kaunottaret ovat viihtyneet samassa kasvupaikassa jo monta vuotta, nämä eivät ole levinneet siemenistä juurikaan. Erikoista. 

 

Sen sijaan pionit selvisivät talvesta erinomaisesti, muutamia yllätyksiäkin tuli. Kuten vuonna 2017 istuttamani ja miltei unohtamani (onneksi on puutarhapäiväkirja!) pioni, joka nousi pontevasti kasvamaan - keskellä ritarinkannusta jonka olin istuttanut sen päälle kun luulin ettei kyseinen pioni selvinnyt. Ritarinkannus sai siirron ja samalla huomasin että pioneita olikin kaksi (!), joista toisesta minulla ei ole mitään mielikuvaa. Yllätyspioni sai uuden kasvupaikan, jossa se(kin) on jo joutunut taas ritarinkannuksen ahdistamaksi. Ritarinkannukset ovat riehaantuneet aivan liikaa. Jo viime vuonna ne kasvoivat niin isoiksi ja tuuheiksi että peittivät osan pioneista, liljoista ja leimuista. Tänä vuonna siementaimetkin ovat niin isoja että nyt alkaa olla perennapenkeissä todella ahdasta. Olen siirtänyt ritarinkannuksia tilavammille paikoille, mutta perennapenkit alkavat olla jo täynnä ja uusia siementaimia nousee koko ajan. Eli osa ritarinkannuksista menee myyntiin tai ystäville. Viime viikolla siirsin ehkä kaikista isoimman; sen alta löytyi kaksi pionia (voi reppanat) ja muita perennoja jotka olivat jääneet aivan kitukasvuisiksi, eikä mikään ihme. 

                

Ritarinkannuksilla ei ole syvää juurta, vaan juuristo on hyvin pinnassa (jonka takia niitä meillä on paljon kun myyrät eivät pintajuuriin koske) joten niitä on helppo siirtää. Kun ritarinkannuksen leikkaa alas, se lähtee kesän aikana uuteen kasvuun ja saattaa kukkia oikein hyvin kahdesti.

Kuunliljat lähtivät kasvuun todella hitaasti, osa suorastaan kituliaasti. Ja osa on jäänyt vihdoin kasvuun riehaantuneiden ukonhattujen alle, eli taas on siirrettävää. Ylipäätään tämän kesän (positiivinen) ongelma näyttää olevan voimakas perennojen kasvu, eli talvi ja kevät olivat hyvin suotuisia niille. Olen istuttanut kasveja vuosien aikana liian tiheään ja liikaa kun olen "luottanut" että myyrät ja lähes jokakesäinen kuivuus tuhoavat niistä kuitenkin osan. Nyt kun niin ei ole käynyt ja lähes kaikki "vanhat" perennat ovat voimistuneet, on perennapenkeissä liian ahdasta. Etenkin pioneille. Uusia perennapenkkejä en enää tee, joten ostohamstraamisen sijasta vuorossa on nyt karsintaa. 
 
Osa talon päädyn kuunliljapenkkiä jossa siinäkin oli kasvu ensin nihkeää, mutta nyt siellä on jo normaalin ahdasta. Muualla on kasvu ollut paljon nihkeämpää.
 
 
Laukat ovat kesäkuun suosikkejani. Ne eivät nimittäin kelpaa myyrille, ovat näyttäviä ja korkeudellaan perennapenkeissä hyvin erottuvia.

Ostohamstraaminen lähti kyllä käsistä (yllätys yllätys....) daalioiden suhteen. Pidin pintani jopa liljojen kanssa, mutta kun ihanat ystäväni ostivat minulle alennuslaareista kaikkea kivaa omien netti- ja puutarhamyymäläshoppailujeni lisäksi, on lopputulemana 50 isoa ruukkua joihin meni paljon multaa, lannoitteita ja savirouhetta kosteutta pitämään. Niin että ne halvat juurakot tulivat sitten aika kalliiksi :) Mutta kuukauden kuluttua pitäisi olla hulppeaa kukintaa! Kaikki daaliat ovat ruukuissa koska perennapenkeissä ei ole niille tilaa. Ensimmäiset daaliat availevat nuppujaan ja odotan innolla millaisia kukkia sieltä tulee. En nimittäin muista mitä olen mihinkin ruukkuun istuttanut, saati kellarissa talvehtineita. En merkinnyt ruukkuja mitenkään. Ja joka vuosi kukkii myös jotain sellaista, jonka piti olla jotain ihan muuta.
 
Perinteistä keltaista päivänliljaa, "Mount Everest"-laukka kukinnan jo loppuvaiheessa ja "Coral Sunset" -pioni kello kymmenen aikaan illalla ottamassani kuvassa. 

Kesä on kyllä ihmisen parasta aikaa. Kävelen iltaisin pihalla kastellen ja kitkien (ai kiesus mikä määrä vesiheinää tänä vuonna on ollut!), tuoksuttaen, värejä ja kukkien muotoja ihaillen. Välillä maltan ottaa kuviakin.

Mummokoira (kohta 14 vuotta) hiippaili perässäni pihan perälle rhodojen ja atsaleoiden luo ja asettui kuvattavaksi. Pakkohan se oli kuvata :) Talvi oli rhodoille suotuisa ja osa tähän kesään asti kukintaa pantanneista kukki enemmän kuin koskaan aiemmin. Atsaleat ovat kasvaessaan aina varmoja kukkijoita, nuo oranssinkeltaiset revontuliatsaleat etenkin.

Valoisat yöt ovat taanneet että pihatöitä voi tehdä miltei vuorokauden ympäri :) Välillä on miltei pitänytkin kun päivät eivät riitä töiden, koiraharrastuksen ja kaiken muun lisäksi.

"Coral Sunset", joka kasvoi lähes 120 cm korkeaksi eikä mikään perinteisistä pioneille tarkoitetuista tukisysteemeistä enää riittänyt sille :) Onneksi se on vankkavartinen. Vasemmassa kulmassa pilkahtaa "Festiva Maxima".

Ilmoittauduin parin vuoden tauon jälkeen taas Avoimiin Puutarhoihin, eli tervetuloa tutustumaan pihaamme 7.8.!


sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Lumihankien keskellä valokuvakirjoja tehdessä ja tulppaaneja odotellessa

Kun maas´on hanki... Kulunut talvi oli pitkä ja kevät tuntuu vielä pidemmältä, koska ainakin tätä kirjoittaessa se ei ole juurikaan edennyt. Edellisinä vuosina tähän aikaan olen ottanut kuvia kukkivista krookuksista, kevätkurjenmiekoista, kevättähdistä ja maasta nousevista tulppaaneista. Nyt sieltä ei nouse vielä yhtään mitään, joka paikassa näkyy vain isot kinokset. Olen levittänyt talven aikana kertynyttä tuhkaa kasvilavoille ja kukkapenkkehin, siis suunnilleen niille kohdin missä arvelen niiden sijaitsevan. Mitään kun ei vielä pilkistä mistään. Kuinka turhauttavaa kierrellä tontilla ilman että voi tehdä mitään. Ensi viikoksi on luvattu lämmintä eikä yöpakkasia, jospa hanget vihdoin häviäisivät.

Toisaalta juuri mitään en pystyisi tekemäänkään, sillä viime kuussa saatu korona pisti olon polvilleen, sananmukaisesti. Olo on hieman hutera yhä ja vinkeitä jälkioireita tulee vieläkin. Toisaalta jos tämä tauti pitää sairastaa kuten viranomaiset ennustavat että lähes jokainen sen saa, niin mieluummin nyt kuin lähempänä kesää kun on paljon tehtävää.

Aikani kuluksi olen tehnyt valokuvakirjoja viime kesien kukkakuvista, kerrankin on ollut siihen aikaa! Kuvia on vain niin paljon että yhden kesän kuvista tulee monta kirjaa ja osa jää taas tekemättä. Kirjat ovat suhteessa myös kalliita ja hitaita tehdä, mutta palkitsevat kyllä myöhemmin kun kuvat ovat helposti, nopeasti ja selkeästi katsottavissa. Käytän Ifolorin kuvakirjaohjelmaa ja kirjamalleista vain Premiumia. Se on kallein ja harvoin tarjouskampanjoissa mukana, mutta kirjan paperi on valokuvapaperia eli kuvien värien toisto on hieno. Lisäksi sen sidonta mahdollistaa paksunkin (96 sivua + kannet) kirjan vaikka valokuvapaperi on jo paksumpaa. Olen käyttänyt Ifoloria jo vuosia ja ohjelmassa on tallessa kaikki tekemäni valokuvakirjat, kalenterit ja muut tuotteet. Jos joku kirja vaurioituisi tai tuhoutuisi, on sen tiedosto tallessa. (Tämä ei ole Ifolorin maksettu mainos, mitään en itse tästä hyödy :) )

Viime kesän tulppaaniloisto on vielä valokuvakirjan teossa kesken, pelkästään touko-kesäkuussa otettuja kuvia on muutama sata :)

Kun valokuvakirjan teon aloittaa keskellä talvea tällaisella kuvalla, se on silkkaa euforiaa verkkokalvoille! Kuva on otettu 18.5.2022.

 

Toissavuoden valokuvakirjan kansi ja ensimmäinen sivu.

Valokuvakirjan ensimmäiselle sivulle kirjoitan koosteen vuoden säästä, tarkistan tiedot puutarhapäiväkirjasta jota täytän säännöllisesti. Yllättävän lyhyt on puutarhurin muisti, sillä moni säätapahtuma olikin ollut ihan erilainen mitä muistelin. Merkinnöistä myös huomaa että vuodet eivät todellakaan ole olleet veljeksiä, ainakaan viime vuosina.

Viime vuoden kevät oli kylmä, mutta ei niin luminen kuin tänä vuonna. Toukokuun 10. päivän jälkeen alkoi lämmetä (+20 C - +24 C) ja muutamaa päivää myöhemmin kävimme ostamassa pitkän peräkärryllisen kesäkukkia, tomaattien, paprikoiden ja kesäkurpitsojen taimet Valveen puutarhalta Heinolasta. Nyt on kovin vaikea kuvitella että kuukauden kuluttua olisi sama edessä...

Tulppaanien kukinta oli runsasta kun sää oli välillä viileääkin, helteisinä kesänalkuina kukinta on liian nopeaa. Jopa edellisvuosien tulppaanit innostuivat kukkimaan, yleensä vain vanhimmat, vaatimattomimmat Darwin-tulppaanit kukkivat useamman vuoden. Mitä jalostetumpi, sen varmemmin kukkii vain yhden kesän, ehkä toisenkin. Näin ainakin meillä. Mutta viime kesänä kukki kaikenlaisia tulppaaneja, niitäkin joita en enää edes muistanut (tosin: puutarhurin muisti on lyhyt!).

"Crystal Star" 18.5.

Vasemmalla "Banja Luka" ja darwin-tulppaaneja 16.5.
 
"Crystal Star", oikealla kulmassa "Akebono" 22.5.
 
"Crown of Dynasty" 19.5.
 
 
 
    22.5. aamupäivällä ja iltapäivällä otetut kuvat.
 

 
"Grand Perfection" 25.5.

"Brest" (tai "Crispion Sweet", eri nimi, sama tulppaani) 27.5.
 
 "Princess Irene" 22.5.

"Akebono" 22.5.
 
"Caribbean Parrot" 28.5.

"Banja Luka" ja isohelmililja "Latifolium" 27.5.
  
Aina yhtä säväyttävä: "Queen of Night" 2.6.2021

     
 
"Sundowner" 5.6.
 
"Lambada" 4.6.
 
Laukkoja ja "Queen of Night" kesäillassa 2.6.

"Vincent Van Gogh" 3.6.
 
 
      "Finola" kukinnan loppupuolella 8.6.
 

Vielä muutama viikko ja ehkä sitten - vihdoin! - olisi taas näitä ihanuuksia kuvattavana. Viime syksynä shoppailin eri paikoista aika erikoisiakin tulppaanilajikkeita, olivat erikoisia siis ainakin kuvien perusteella. Odotan mielenkiinnolla ovatko selvinneet talvesta ja jos ovat, miltä ne oikeasti näyttävät. Odottavan aika on vain niiiiin pitkä!

maanantai 14. helmikuuta 2022

Upeat yksivuotiset unikot

Piti kirjoittaa kuunliljoista ja hyötykasvimaasta (lavakauluskasvatuksesta), mutta maan ollessa paksujen kinosten peittämä, oli pakko saada muutakin väriä kuviin kuin vain vihreän eri sävyjä.

Eli oranssia, harmaata, punaista, pinkkiä, lilaa... Unikoita siis! Siemenestä kylvettyjä yksivuotisia, sillä vieläkään meillä ei monivuotiset unikot viihdy eivätkä kasva. Jokunen yrittää sinnitellä edes kaksi kesää, kolmatta ei enää. Harmi, sillä myrkyllisille unikoille olisi tarvetta myyrien mellastaessa kukkapenkeissä. 

Yksivuotiset unikotkin viihtyvät pihallamme vaihtelevasti; osa ei siemenistä idä ikinä, osa kylväytyy minne sattuu ja kukkii upeasti paikasta riippumatta. Osa kukkii vasta parin kuukauden kuluttua kylvöstä tai jopa myöhemminkin. Varmimmin kukkivat yksinkertaiset, jalostamattomat unikot ja loppukesän ilahduttajat silkkiunikot. Jälkimmäisillä on niin pieni siemenkota ja niin pienet siemenet, että helpointa on ostaa uudet kaupasta joka kevät jos niitä haluaa paljon. Muista unikoista kerään siemenet niiden kypsyessä loppukesästä. Kun kota on kuivunut ja kodan yläosassa "siemenreiät" auenneet, ovat siemenet kypsiä kerättäviksi. Kota kuivuu kivikovaksi ja erinäiset kerrat olen saanut haavoja sormenpäihini kotia rikkoessa. Silkkunikoiden siemenkota on ihan erilainen, eikä siemeniä ole niin paljoa. Espanjanunikon onneksi kota hieman isompi ja pidempi, mutta pieni sekin ja kaliforniantuliunioiden kotaa en edes löydä, niin pieni se on :) 

Keräsin taas viime kesän lopussa unikoiden siemeniä ison purkin täyteen ja koska kaikkia en voi pihallemme kylvää, olen niitä myynyt talven aikana Facebookissa. Tilaa pitää jättää nimittäin kaikille niille ihanuuksille joita olen talven pitkinä päivinä löytänyt eri verkkokaupoista. Uusia unikkolajikkeita on suomalaisista verkkokaupoista löytynyt jonkun verran, venäläisissä ja virolaisissa niitä vasta onkin. Tai siis minullekin uusia. Siemeniä on kuitekin pusseissa vain muutamia kappaleita, joten ihan niiden varaan en laske ensi kesän unikkokukintaa.

Viime vuonna onnistuin ostamaan lähes joka paikasta sittemmin loppuunmyydyn kerrotun silkkiunikon "Amazing Grey":n siemeniä. Se oli todellakin amazing, ihan erilainen kuin mikään muu näkemäni unikko. Tänä vuonna en ole löytänyt sen siemeniä mistään verkkokaupasta. Onneksi sain kerättyä omistani viime syksynä hieman, mutta todellakin hieman.  Sen kukinta viivästyi lähes syksyyn ja siemenistä ehti kypsyä vain pieni osa, myös siemenkodat olivat silkkiunikoiden tapaan tuskaisen pieniä. Ymmärrän niiden korkean hinnan verkkokaupoissa!

 Yksi kasvi, monenlaisia ja -sävyisiä kukkia.
  
 
Espanjanunikko "Double Tangerine Gem" on viihtynyt lähes samassa paikassa vuosia, kylväytyy siis samoille sijoille. Tilasin pussillisen sen siemeniä monta vuotta sitten Virosta ja vain kaksi siementä iti, kasvoi ja kukki. Mutta se riitti :) Siitä lähtien espanjanunikko on hurmannut huikealla oranssilla kukkavärillään jo monta kesää kesäkuusta aina syksyn ensimmäisiin pakkasöihin asti.

Kalifornian tuliunikko kuuluu myös "Heitä siemenet maahan yhtenä vuonna, nauti kukinnasta seuraavat vuodet"-ryhmään. Yhtenä vuonna kylvin siemeniä ja seuraavat kesät se on kukkinut pitkään ja leviää (hieman ja kauniisti) itsekseen. Onneksi, sillä siitä on lähes mahdoton saada kerättyä siemeniä talteen.

"Flemish Antique" ei olisi millään kukkinut ja lopulta kesken pahempien helteiden se teki kaksi niin iso kukkaa ettei jaksanut kannatella niitä vaan kukat nuokkuivat perennoihin nojaten. Kukan koko oli kyllä valtava, miltei yhtä iso kuin nyrkkini.


 Pioniunikot kukkivat hyvinkin eri aikaan vaikka siemenet kylvin vain muutaman päivän aikana. Kasvupaikka ja kosteus vaikuttivat selvästi kukinnan ajankohtaan. Itse kukintahan on unikoiden tapaan valitettavan nopea.  
   




    


Tuliunikot hehkuivat eri väreissä, olin kylvänyt kalifornian tuliunikoiden sekaan myös erilaisia tuliunikkosekoituksia.

Silkkiunikoille löytyi vasta keskikesällä sopiva kylvöpaikka kun myyrät olivat tyhjentäneet perennapenkistä yhden kohdan niin ettei siinä kasvanut edes rikkaruohoja. Kaikki oli syöty :( Tosin silkkiunikoiden upea ja runsas kukinta loppukesästä ja alkusyksystä lohdutti aika lailla. Upeat punaiset silkkiunikot hehkuivat kauas!

Edelliskesän siemensatoa kukki värikkäänä ympäri perennapenkkejä, tosin sulkaunikot olivat harvassa ja punavalkoinen sulkaunikko "Danish Flag" puuttui kokonaan. Tai ainakaan en ollut sitä kuvannut.
 



                               


Viime vuoden viimeinen kukkiva unikko, suurikukkainen pioniunikko avasi nuppunsa siinä vaiheessa syyskuuta kun kaikki muut olivat lakanneet kukkimasta jo ajat sitten. Siten se oikein hehkui perennapenkissä yksinään.

Ihana kesä ja riehaantuneet perennat

Tätä kirjoittaessani ulkona on +31 C ja yöstäkin on luvattu trooppisen lämmintä. Aika hurja säänmuutos pitkän, kylmän kevään ja viileähkön a...