lauantai 8. tammikuuta 2022

Pikaisesti kasvihuoneesta ja muita viime kesän projekteja

Puutarhan ja hellan pyynnöstä hieman kasvihuoneprojektista ja samalla muistakin viime pihatöistä joista en ehtinyt kirjoittaa lainkaan kesälla. Kuvatkin otin yleensä vasta iltamyöhällä tai yöllä kun kerran valoa riitti.

Toissakesään asti vannoin etten tarvitse kasvihuonetta enkä ehdi sitä tuusaamaan. Samalla tosin haaveilin isosta jykevästä upeasta kasvihuoneesta jossa olisi tiiliperustukset ja korkea katto ja tilaa vaikka tanssilattialle. No, nyt meillä on pienehkö ja aika matala kasvihuone, mutta valmistumassa pienen kesämökin kokoinen kesäkeittiö jossa voisi pitää ne pienimuotoiset tanssit :) 

Kesäkeittiön yhteyteen rakennettu (ts. Juhan ja isäni rakentama) kasvihuone on noin kymmenen neliön kokoinen, sivuikkunat ovat entisen talomme olohuoneen ikkunoita joita on käytetty kesäkeittiössäkin. 70-luvun alun talon ikkunoissa riitti kokoa ja kun talon uudet omistajat tekivät ikkunaremontin, me saimme ne vanhat käyttöömme. Kasvihuoneen päätyikkunat ovat uudet ja avattavat, ovi on teetetty mittojen mukaan (upeaa käsityötä alan ammattilaiselta!). Samoin kesäkeittiön päätyikkunat ovat uusia ikkunoita ja niissä on sälekaihtimet.

Juha ja isä rakentamassa kasvihuonetta huhtikuun alussa. Kesäkeittiössä on ollut katto jo pari vuotta, mutta muuten sen rakentaminen ei ollut edistynyt. 

Koska kasvihuone on suoraan yhteydessä kesäkeittiöön, se jäi matalaksi mikä rajoittaa hieman sen käyttöä. Toisaalta itseni tuntien jos olisin saanut ison kasvihuoneen, olisi minulla taas keulinut mopo kasvien suhteen todella pahasti. Nyt kasvihuone on juuri sen kokoinen että sinne mahtuu meidän käyttöömme tarvittavat tomaatin- ja paprikantaimet sekä yrtit.

Huhtikuun puolessavälissä kasvihuoneen ikkunat odottivat paikoilleen asennusta, päätyikkunat olivat jo lattialla vuoroaan odottamassa.
        

Kesäkeittiöstä on suora kulku kasvihuoneeseen, niiden välissä on siis avoin oviaukko. Kun Juha kokkaa tulevina kesinä kesäkeittiön puolelta, hän voi hakea yrtit ja tomaatit suoraan kasvihuoneesta ja muut vihannekset kasvihuoneen edestä kasvilavoilta. 

Samalla avoin ovitila mahdollistaa kylminä alkukesän ja alkusyksyn öinä lämmön siirtymisen kesäkeittiöstä kasvihuoneeseen, sillä kesäkeittiöön tulee puilla lämpiävä grilliuuni.

Kesäkuun lopussa päivät olivat niin kuumia että puutarhanhoito ja kuvaaminen siirtyivät yötöiksi. Tämä kuva on otettu keskiyön aikaan, kuten alempikin. Etualan kasvilavoilla on talvivalkosipulia ja verkon suojassa kasvavaa mansikkaa.

Aivan kasvihuoneen viereen tehtiin pieni lavakaulus jossa kasvoi erilaisia basilikoja. Kanelibasilika sekä etenkin sitruunabasilika ovat minun mieleeni, tummalehtinen on parasta kuivattuna ja Juhan mieliksi laitoin samaan lavakaulukseen myös korianteria salsaa varten.

Syyskuussa basilikat olivat jo kuolleet ja kesäkeittiön rakentaminen edistyi hyvää vauhtia. Ensi kesänä kasvihuoneeseen rakennetaan myös räystäät ja rännit joita pitkin kerätään sadevettä. Kaikki mahdollinen vesi on kerättävä talteen kuivia kausia (tai kokonaisia kuivia kesiä) varten.

Kasvihuoneessa on vain altakasteluruukkuja joissa kasvaa eri tomaattilajikkeita sekä erilaisia paprikoita. Pienellä pöydällä oli ruukuissa erilaisia yrttejä jotka työllistivät kastelupuuhissa eniten.Yllättävän juoppoja yrttejä, tai sitten ne olivat liian ahtaissa ruukuissa.

Tomaatit ja paprikat ostin taimina Valveen puutarhalta Heinolasta, kuten joka vuosi. Viime vuonna mokasin lahjakkaasti tomaattien kanssa, sillä samalla ostin ystävilleni ja äidilleni taimia ja sotkin tilaukset niin, että itselleni jäi pikkutomaatit ja isoimmat menivät muille. Tarkoitus kun oli kokeilla erilaisia tomaattilajikkeita kunnolla nyt kun vihdoin oli se kasvihuone niitä varten. Ensi toukokuussa merkitsen omat ostokseni huolellisemmin jo paikan päällä.

Kasvimaan loput lavakaulukset 
Koska myyrät pitävät huolen ettei meillä kannata kasvattaa maassa juuri mitään (tuhosivat ryökäleet kaksi isoa parsaakin!), mutta kasvatettavaa olisi ja vähän tilaakin kasvimaalla, eli tarvitsimme lisää lavakauluksia. Tällä kertaa pienempiä ja korkeammalla kuin maassa olevat nelimetriset. Harkkojen päällä olevat lavat olivat liiankin lämpimiä ja etenkin tillit ja kesäkurpitsa suorastaan paistuivat. Herneet ja sipulit kasvoivat sen sijaan oikein hyvin. Nyt on kasvimaan osalta lavamäärä täynnä, mutta kasvihuoneen taakse mahtuisi vielä yksi pieni...

Myyräsota jatkuu... ja jatkuu....
Ostin viime keväänä useita (kalliita) myyränkarkottimia, sekä ääni- että täristinperiaatteella toimivia. Turhaan. Hukkaan menivät ne rahat ja viikkoja jatkuvan äänikarkotteiden ärsyttävän piipityksen kuuntelu. Jyrsijöiden suupaloiksi joutui useita isojakin perennoja, marja-aroniapensaita (niitä ei ole enää kuin muutama jäljellä paristakymmenestä), pari syreeniä ja yksi iso särkynyt sydän. 
 
Vasta kun hankin tarpeeksi myyrän/hiirenloukkuja, alkoi rauha palata kukkapenkkeihin. Loukkuja oli puolenkymmentä ja niiden saaliiksi jäi useita julmetun isoja vesirottia, muutamia hiiriä (ne näemmä liikkuvat myyrien tekemissä onkaloissa) ja peltomyyriä. Kontiaisia ei kukkapenkeissä onneksi ole kun ne ovat rauhoitettuja.

Yksi innokas vesirotta tuhosi takapihan kukkapenkistä reilut viitisenkymmentä liljaa ja muutaman perennan - karkoittimen vierestä! Siitä suivaantuneena tein kukkapenkin taakse uuden liljapenkin johon Juha rakensi rappausverkosta ison häkin. Kovasti hautaa muistuttava monttu (pituus n. 2 metriä, leveys n. 50 cm) jäi helteiden takia alkusyksyn projektiksi kun kuntoni loppui kesken kesällä +32 C päivälämpötiloissa.

Montun kaivamisoperaatiota. Vieressä on perennapenkki ja toisella puolella pensaita, joten tilaa ei liiemmälti ollut. 

Häkin istuttaminen monttuun oli aika operaatio. Se piti saada sinne tukevasti niin että reunat jäävät n. 15 cm maanpinnan yläpuolelle. Alla oli mm. isoja puiden juuria, joten hakkasin niitä kirveellä palasiksi. Toimistotyöntekijän hartiat huusivat hoosiannaa kotvasen tovin sen urakan jälkeen...

Ensi kesäksi pitää etsiä taas uusi häkillä vuorattava paikka liljoille, sillä kellariin ei enää lisää ruukkuja mahdu talvehtimaan ja nykyiset liljahäkit ovat jo liian täynnä. Kukinta kärsii kun kasvit ovat liian lähekkäin.

Perennapenkin reunus
Rakas SuloVilen-puolisoni oli vuosia sitten hankkinut ja kuljetuttanut meille isoja eripituisia katukivireunuksia. Iso osa suorista meni mökille rannalle johtavan polun rappusiksi, nekin laitettiin paikoilleen miesvoimin kun jyrkässä rinteessä ei koneita voinut käyttää.
 

Osa kaarevista tuli terassin edustan lilja- ja kukkapenkkien reunuksiksi, mutta silti niitä vielä jäi. Kun vuorenkilvet saivat tarpeekseen toisen ison etupihan perennapenkin taustarinteestä ja kuolivat lähes kaikki, saivat vuohenputket tilaisuuden riehaantua perennapenkkiin urakalla. Reunus oli siis saatava jolla pystyi ajamaan trimmerillä huoleti perennapenkin ja nurmikon välisen alueen. Noita kiviä ei trimmeri hätkäytä :)
 
 
 
 
Heinäkuussa puoliltaöin ottamassani kuvassa näkyy osa reunuskivistä jotka odottivat paikalleen laittoa. Kuvassa myös Fiona ja palavien rakkauksien takana Maura.

Viime tinkaan meni, mutta marraskuussa 83-vuotias isäni ja Juha saivat reunuskivet paikoilleen, lihasvoimin. Muutama perenna piti siirtää muualle jotta kivet saatiin istumaan hyvin paikoilleen, etenkin perennapenkin taakse rinteeseen.


Ensi kesän tavoitteena on saada kesäkeittiö valmiiksi ja kasvihuone viimeisteltyä. Muuta uutta projektia en uskalla edes ajatella, sillä jo nyt on kesän kalenteri täyttymässä hurjaa vauhtia. 

Sitä ennen on vimmaista verkkokauppojen valikoimien läpikäymistä ja "jonkin verran" ostoksia tehtävämä. Osan olen jo tehnyt ja varmaan jo viimeistään maaliskuussa tuskailen minne saan kaikki ostokset mahdutettua :)

maanantai 3. tammikuuta 2022

Mitä kesästä 2021 jäi?

Muutama päivä sitten vuoden vaihtuessa mietin mitä viime vuodesta jäi jäljelle. Paljon vähemmän kuin monista edellisistä vuosista. Kuvailisin sitä sanalla odotus. Odotus siitä, että pandemia helpottaa ja sitä myöten odotus että voisi vapaasti liikkua, tavata ystäviä, kutsua ystäviä kylään ja mennä tapahtumiin ja tapaamisiin. No ei. 

Odotusta oli myös sateen suhteen ja että helteet olisivat olleet vain muutaman päivän kestoisia. Kolme viikkoa kesästä makasin koirien kanssa ilmalämpöpumpun alla päivät ja tein vain välttämättömät pihatyöt aamuvarhaisella tai yöllä. Onneksi oli valoisat yöt! 

Kävin uittamassa koiria öisin venerannassa ja pohdin miten saisin järkevästi järvestä otettua vettä mukaan :) 

Paahtava helle päivisin, kuumat yöt ja kuivuus yhdistettynä hiesumaahan oli kasveille rankkaa. Kuin myös ainakin minulle, helle vei voimat. Kunto kyllä nousi kun raahasin maitokärryillä kastelukannuilla vettä perennoille sadevesisäiliöistä. Juha hankki kaksi tuhannen litran säiliötä joihin kerääntyi sadevedet räystäiltä. Varmuuden vuoksi lisää (pienempiä tosin) sadevesisäiliöitä on suunnitteilla. Kasvimaalle vein vain kaivovettä.

Syksy tulikin kertalaakista, ei ollut lämpimiä syyspäiviä vaan elokuussa vaihtui vuodenaika nopeasti. Talvi tuli vielä nopeammin, päivässä! Ensimmäisen kerran ikinä minulla jäi kukkasipuleita istuttamatta. Viime tingassa sain sentään daaliat kellariin ja muutkin ulkoruukut tyhjiksi.

Joka talvi ja kevät on suuret odotukset tulevan kesän suhteen ja jotenkin kesän lopussa olen aina enemmän tai vähemmän pettynyt: en ehtinyt tehdä niin paljon kuin suunnittelin, sää ei ollut suotuisa, satoa meni piloille tai tietyt kasvit eivät lähteneet kasvuun, myyrät tekivät massiivisia tuhoja jne. - ja sitten kun katson syksyllä kesällä otettuja kuvia, niin aina yhtä upeaahan se on ollut. Omat odotukset tuntuvan olevan vain liian suuria.

Kasvimaan vuodesta teen oman postauksen johon tulee kasvihuoneprojektiakin. Se projekti on tosin vielä keskeneräinen, kuten on siihen liittyvä kesäkeittiökin.

Ah tuota alkukesän valoa! Sitä on näin talvisin niin ikävä että se tuntuu ihan fyysisenä kipuna, minulla ainakin. Samoihin aikoihin (touko-kesäkuun vaihteessa) syntynyt ystäväni sanoi että meillä kesän lapsilla on ikuinen valon tarve. Pitänee paikkaansa!

Otin kuvan etupihalta 28.5.2021

 
Happy Generation-tulppaaneja 25.5.2021

Etupihan toinen kukkapenkki 18.5.2021
 
Toukokuun hehkua 18.5.2021
 
Jottei totuus unohtuisi, 5.4. meillä näytti vielä tältä :) Lumi maassa ja maa umpijäässä.
 
Kesäkuussa kukkivat korkeavartiset Queen of Night -tulppaanit yhdessä laukkojen kanssa.
 
Mummokoira Tara esittelee 9.6. särkynyttä sydäntä ja Gold Standard- sekä komeasinikuunlilja Elegans:ia.
 
Akileija Nora Barlow leviää siemenistä itsekseen sinne tänne, jopa kivirappusten väliin. Takapihan kohopenkissä se kasvaa yksinään isoina puskina, muita akileijoja en laita sen lähelle jotta eivät risteydy.
 
Nora Barlow-puska :)

 
Kesäkuu on mielestäni vuoden paras aika. On valoisaa ja hehkuvan vihreän eri sävyjä kaikkialla. Ei ole paljon hyttysiä (eikä hirvikärpäsiä!) ja voi tehdä pihatöitä yölläkin. Ja myös kuvata kasveja :) Suuriman osan kesäkuun kuvista olen ottanut keskiyön tienoilla, kuten tämänkin Coral Charm-pionin kuvan.

 
Maura ja Tara juhannuksen aikaan terassin kaariportin edessä.
 
Kuunliljapenkkiä, koiria ja keskeneräinen kesäkeittiö kesäkuussa puolenyön aikaan kuvattuna. Terassin upeat miljoonakelloamppelit viettivät suuren osan kesästä kesäkeittiön suojassa eikä terassilla jossa ne olisivat palaneet jatkuvassa paahteessa.

 
Jasmikepensaat kukkivat taas upeasti kesäkuun lopussa. Olen istuttanut ne huvimajan toiselle puolelle 8 vuotta sitten ja kohta huvimajaa ei kesäisin enää erota niiden takaa.

Heinäkuu oli ritarinkannusten aikaa. Kuivuudesta, kuumuudesta ja myyristä huolimatta ne kukkivat runsaasti ja pitkään. Ne ovat siementäneet vuosien aikana tehokkaasti, jopa niin tehokkaasti että jaoin siementaimia pois. Muutama lilja ja moni muu perenna kärsi massiivisten ritarinkannusten lähellä ja ilman vankkaa tuentaa suurimmat ritarinkannukset kaatuivat muiden kasvien päälle.

Ritarinkannuksia ja väriminttuja, ensin mainitut jäämässä jo ritarinkannusten alle.

Ritarinkannuksia ja vanhaa kantaa (anopin kasvattamia) malvaa.

Joku kysyi minulta kerran mikä on puutarhamottoni. Vastasin että "Tää mahtuu tähän." :) Vaikka tontilla on tilaa, myyrät pitävät huolen että järkeviä kasvien sijoituspaikkoja on vähän ja kun puutarhuri kärsii jarrujen puutteesta mitä puutarhahankintoihin tulee, on tulos hyvin runsas. Etten sanoisi ahdas...


  
 
Maura etupihan päädyssä kukkapenkkien edessä keskiyöllä 19.7.

Yksi kasvimaakuva tähänkin postaukseen. Otin kuvan 14.7.2021 kello 00.15.

 Tästä kuvasta näkyy missä kunnossa takapihan nurmikko oli jo heinäkuun alussa. Tai sitä nurmikkoa ei siis juuri ollut, vain palanutta kortta... Prinsessa Alice oli palannut mammalomalta kasvattajan luota ja ensi töikseen varasti isojen koirien lelut itselleen.
 
 
Elokuussa soi lähes korvamatona Rauli Padding Somerjoen "Kauas pilvet karkaavat", sillä kuten kuvista näkyy, pilvet olivat mahtavat - mutta eivät sadetta meille suoneet.  Usein, todella usein pilvet kiertävät kylämme ja katsomme kuinka vettä sataa vain parin-kolmen kilometrin päässä rankastikin. Otin kuvat ukkospilvistä 1.8. ja 13.8.


Elokuu oli leimujen aikaa, kuivuuden takia niidenkin kukinta jäi hieman vaisummaksi kuin olisi voinut olla. Mutta yllättävän hyvin ne kuivan ajan sinnittelivät vaikkei kasteluvettä riittänyt niille kuin ajoittain.
 
Unikot eivät juuri kuivuudesta välittäneet. Ainoastaan niiden kukinta siirtyi elokuulle vaikka kylvin siemenet jo toukokuussa ja kesäkuussa uudelleen. Tuliunikot hehkuivat viikkokausia terassin kaariportin edessä jossa muut perennat nuupahtivat kuumuuteen.
 
Virginiantädykkeet kukkivat pitkään ja keräsivät pölyttäjiä aina ensimmäisiin pakkasöihin asti.
 
Syyskuu on daalioiden aika. Bohemian Spartacus on aina upea, pelkästään terälehtien värityksensä ja muotonsa takia. Puhumattakaan kukan suuresta koosta. Daaliat ovat minulla ruukuissa, perennapenkeissä ei ole niille myyräturvallista tilaa.

Tämän vuoden erikoisuus oli silkkiunikko Amazing Grey. Se on todella harmaa, kaikissa sen sävyissä. Itämisaika oli niin pitkä että olin jo luopua toivosta. Toukokuussa kylvin, heinäkuun lopussa alkoi kukinta ja parhaimmillaan se oli syyskuussa!

 

Kesäkeittiöprojekti eteni syksyn mittaan. Kuvassa näkyy myös kasvihuonetta joka valmistui heti keväällä, oli käytössä kesän ja viimeistellään ensi kesänä.
 
20.11. isäni ja Juha tekivät etupihan toisen perennapenkin kivireunukset. Seuraavana päivänä oli pakkasta, satoi lunta ja maa jäätyi todella nopeasti. Kuvassa näkyy kaksi liljoille tehtyä häkkiä joiden välistä sain loukulla useita myyriä kesän aikana. Ne yrittivät häkistä toiseen liljojen kimppuun, huonolla menestyksellä.

Joulukuussa kastelukannut odottivat kasvihuoneessa jouluvalojen loisteessa kevättä. 

Vielä neljä pitkää kuukautta ja sitten pääsen (toivottavasti!) rapsuttelemaan ainakin pintamaata vaikka muuten olisikin vielä maa jäässä. Odottavan aika on pitkä! Tosin sitä ennen ehdin tehdä vielä (liikaa) nettikaupoista kaikkia kivoja ostoksia tulevalle kesälle :)

Lisää kuvia Instagramissa @mustavalkoistenkoti


Pikaisesti kasvihuoneesta ja muita viime kesän projekteja

Puutarhan ja hellan pyynnöstä hieman kasvihuoneprojektista ja samalla muistakin viime pihatöistä joista en ehtinyt kirjoittaa lainkaan kesäl...