sunnuntai 5. elokuuta 2018

Katastrofikesä

Nyt täytyy sanoa että puutarhurin optimismi on koetuksella. Tämä ennätyskuuma ja kuiva kesä on ollut aivan hirveä, pahenee vain loppukesää kohden. Meillä ei ole satanut kuin pari kertaa koko kesän aikana, viimeksi kunnolla juhannuksena. Viime päivinä on satanut aivan lähialueillakin, mutta ei täällä. Meillä on isot juhlat ensi lauantaina joita on suunniteltu viime syksystä lähtien juuri ajatellen että piha on elokuun puolivälissä parhaimmillaan. Nyt se on pahimmillaan.

Nurmikon tilalla on kova koppura maa, pensaat ovat kuolemassa ja ne perennat, joiden pitäisi kukkia nyt, ovat jo kukkineet ja muut ovat palaneet. Ainoastaan liljat voivat hyvin, mutta niidenkin kukinta aikaistui niin että jopa puuliljat ovat lopettamassa kukintaansa, kolme viikkoa etuajassa. Kärhöt jäivät kääpiöiksi ja gladiolukset kukkisivat (etuajassa nekin) jos eivät olisi palaneet.

Hirveä työmäärä, satojen eurojen rahanmeno ja tuloksena - ei mitään. Kasvimaalla huono multa esti kasvun ja sipulikärpäset tuhosivat sipulit. Muut hengissä kasvimaalla sinnittelevät ovat auringon polttamia, salaatit sananmukaisesti paloivat lavalle. Piste i:n päälle oli viime viikolla tehty katonpesu, josta roiskui punamultamössöä kaikkialle talon ympärillä oleviin kukkapenkkeihin ja terassin kasveihin. Onneksi suurin osa ruukuista oli nostettu turvaan, mutta kaikki kuunliljat, terassin daaliat ja suurin osa isosta perennapenkistä on tiukkaan tarttuneen punaisen mössön peitossa joka ei lähde huuhtelemalla pois. Huuhteluakaan ei voi paljoa tehdä kun kaivon vesi on vähissä.

Olemme keränneet kaiken mahdollisen veden talteen ja illat kuluvat siihen että kannan ympäri isoa pihaa vettä niille kasveille joiden toivon pysyvän hengissä edes ensi viikonlopun juhlaan saakka. Kaksi tuntia kuluu reippaasti joka ilta. Ensi lauantain jälkeen luovutan ja sitten saa pihanhoito jäädä. Aika, jaksaminen ja vedet eivät kerta kaikkiaan enää riitä.

Harmittaa niin että tekisi mieli itkeä. Ainoa hyvä puoli on ettei ole etanoita eikä rikkaruohotkaan kasva. Myyrät ovat kyllä voimissaan, kukkapenkit ovat kekoja täynnä.

Herukoita tuli pensaista hyvin, samoin tyrniäkin näyttää tulevan, mutta suklaakirsikka kituu viimeisillään, karviaismarjat ovat superpieniä, mustikoita ei ole eikä juuri vadelmiakaan ja kanttareilleista ei tietenkään tietokaan.

Viime vuosien säät ovat olleet juuri sellaisia joista ilmastotieteilijät ovat pitkään varoitelleet: ääripäitä. Kesä on älyttömän sateinen tai älyttömän kuuma ja kuiva, lunta on ihan hirveästi tai ei juuri lainkaan.

Ensi kesää ajatellen pitää varustautua myös siihen että sadevettä on kerättävä enemmän. Nyt meillä on kaksi isoa säiliötä, mutta lisää tarvitaan. Saattaa olla että ensi kesä onkin sitten hyvin sateinen, säistä ei voi enää sanoa mitään varmaa.

Gladioluksista suurin osa näyttää tältä:


 

Liljat ovat kukkineet upeasti, muutama poikkeuskin löytyy. Ruukuissa olevat kärsivät kuumuudesta. Maassa kasvavat ovat kukkineet upeasti.

 Jopa amppelimansikka paloi. Nyt se on maassa odottamassa lavalle istutusta jos se piristyisi ja tuottaisi satoa sitten ensi kesänä.

Daaliat paloivat ruukkuihinsa. Vaikka kosteutta on, ruukut ovat niin kuumia että ne polttavat juuret. Multa on ihan kuumaa kun sitä kokeilee.

Perunat kuolivat lavalla. Sen sijaan viime vuonna maahan vahingossa jääneet perunat ovat itäneet ja tekevät hyvää satoa.

Rucolat kärvähtivät myös. 

Nurmikko näyttää todella ankealta ja koivut alkavat jo kellastua uhkaavasti. Ihan kuin olisi lokakuu.

Uudet kurkuntaimet kasvavat pituutta ja kukkivat, mutta lehdet ovat ihan keltaisia ja se vähäinen sato joka niistä tulee, näyttää tältä tai vastaavanlaiselta. Makua ei ole lainkaan.

Ihan pian tulppaaniaika

Ihan kohta (suorastaan pian!) on taas ihana alkukesä tulppaaneineen, narsisseineen ja laukkoineen. Kaikkialla on hehkeän hennon vihreää ja k...