Sinne meni sipulit ja legenda samettikukista

Meillä on ollut hurjan hyvä sipulisato monena vuonna ja olemme syöneet oman maan sipuleita aina pitkälle kevättalviin asti. Viime kesänä toiseen pitkään sipulilavaan tuli sipulimatoja eli sipulikärpästen toukkia. Toinen lavallinen säästyi niiltä ja saimme ihan kohtuullisen sadon vaikka puolet menetettiinkin.

Tänä vuonna tuho on täydellinen vaikka keväällä tein sipuleille oman lavan, jossa oli uutta multaa ja sipulit oli uitettu tuhkavedessä. Toukat söivät ensin hopeasipulit, sitten punasipulit, sitten keltasipulit ja nyt on syöty toisessa lavassa olleet ryvässipulit. Lavat ovat tyhjää täynnä ja nyt teen hätäkylvöjä jotta saan niihin edes jotain vihreää. Kesää on kuitenkin (toivottavasti) jäljellä vielä pitkään.

Laitoin pikaisen kyselyn Facebookin erääseen ns.järkevään puutarharyhmään (jossa ei ole satamäärin auringonlaskukuvia ja uteluja mikä köynnös tässä on (nokkonen) eikä lastenlasten kuvia) ja sainkin nopeasti hyviä ideoita. Seuraavaksi inventoin varastoni ja kas, sieltähän löytyi vaikka mitä kylvettävää jotta saan vielä jotain syötävää niille lavoille kasvamaan.

Sipulien menetys harmittaa ja huolettaa että millä estän ensi vuonna tuhot tai onko meidän osalta oman maan sipulit menetetty pitkäksi aikaa?

Tänä vuonna tilasin kasvilavoihin mullat samasta paikasta kuin ennenkin (3000 litraa), mutta mullat olivatkin eri toimittajalta. Ensin tuumasin että hienoa, nyt on tasalaatuista hiekkapitoista multaa jossa ei ollut lainkaan rikkaruohoja.

Mutta mitä pidemmälle kesää ollaan menty, sen epäilevämmäksi olen mullan suhteen tullut. Vaikka joka paikassa tolkutetaan että turvepitoinen multa ei ole hyväksi ja hiesupitoinen on, niin tämän kesän perusteella olen eri mieltä. Turvepitoinen multa piti kosteutta paremmin ja vaikka sitä ei oltu erikoisemmin lannoitettu, tuntuu siltä että tuo hiesupitoinen multa ei ole sisältänyt mitään. Olen lannoittanut lavat samalla lailla kuin ennenkin (palanutta hevosenlantaa ja kompostia), mutta kasvu on ollut todella nihkeää, ikäänkuin voimaa ei olisi silti ollut tarpeeksi kasvuun. Hiesupitoinen multa ei pidä vettä ja tämän kesän kuivuus on kostautunut rankasti. Koko ajan ei voi kastella kun on pelko milloin kaivosta loppuu vesti, mutta turvepitoiselle mullalle riitti vähempikin vesimäärä.

Tänä kesänä vahvistui myös että puutarhalehtien ja -nettipalstojen hehkuttama samettikukkien tuholaiskarkoitusteho on ihan silkkaa puppua. Niissäkin lienee lajike-eroja, mutta eipä niistä ole ollut karkottamaan sipulikärpäsiä eikä etenkään kaalikoita. Meillä on lavalla enemmän samettikukkia kuin kaaleja ja kaalit ovat täynnä kaalikoita ja juuri sen näköisiäkin että hyvin on niitä syöty. Lisäksi samettikukat ovat ravintosyöppöjä, niin pieneksi kasviksi niillä on iso juurakko joka syksyllä poisnostaessa vie ison osan mullasta mukanaan. Mutta kauniitahan ne ovat, silmäniloa. Hyötytarkoituksesta en niitä kehuisi.

On kasvimaalla paljon positiivistakin. Paleltuneet avomaankurkun taimet ei haittaa kun Lidl:n siemenistä itäneet kurkut vaikuttavat satoisilta, kesäkurpitsaa pukkaa ja tilliä on vähän joka paikassa. Sananmukaisesti. Sitä on lähes joka lavalla vaikken ole sitä sinne kylvänytkään.

Tyhjää on... samettikukista ei karkottajina ollut mitään hyötyä sipulikärpäsiin.

Sipuli toukkia täynnä.

Samettikukkia ja syötyjä kaaleja. Tiedän että kaalit tokenevat tuosta, lehtikaali etenkin. Loppukesästä tuskailen minne sitä työntäisin kun satoa pukkaa.

Itsekseen levinnyttä (viime kesän siemenistä) tupakkaa (kessua) ja perunaa. Tupakka kerää pölyttäjiä todella runsaasti vaikka kukat ovat hyvin vaatimattomia. Harmittaa että virginialaisen esikasvatus ei onnistunut, sen kukat ovat kauniit ja vaaleanpunaiset ja kasvi on paljon korkeampi kuin kessu eli ns. palturintupakka.

Tillit voivat hyvin kurkkujen ja kesäkurpitsojen kanssa.

Kukkapenkit alkavat olla parhaassa loistossaan. Oi kun se Avointen puutarhojen päivä olisi ollut tulevana viikonloppuna, olisi ollut paljon enemmän nähtävää!

Avointen puutarhojen päivä meillä ja kasvimaaihmettelyä

Viime sunnuntaina heräsin aikaisin, tein viimeisiä trimmeröintejä ja ystäväni kanssa laitettiin mahdollisille vieraille terassille pöytä ja tuolit valmiiksi ja mehua janoisille kannuun. Ystäväni oli vastaanottamassa vieraita ja minä opastaisin pihassa. Minulla ei ollut mitään mielikuvaa millainen päivä tulisi olemaan, paljonko väkeä kävisi (tulisiko edes ketään) ja miten ohjaisin heitä pihalla. Ensimmäiset kävijät tulivat heti tasan kahdeltatoista ja päivä muodostuikin kiireiseksi. Puhuin 4,5 tuntia putkeen tauotta ja vedin pihakierroksen ryhmissä. Kävijöitä oli 45, eikä taukoja ollut lainkaan eli väkeä kävi tasaisena virtana.

Tässä ihmetellään kasvimaalla (kuvat: Ritva Viita)

 Etupihan kukkapenkin esittelyä

Ryhmän kanssa tulossa takapihalta

Kukaan ei ehtinyt istahtaa eikä mehuakaan kulunut, mutta toivottavasti vieraat viihtyivät! Olisi ollut todella mielenkiintoista ja mukavaa ehtiä juttelemaan kävijöiden kanssa enemmän, mutta monella oli kiire jo seuraavaan paikkaan. Puutarhaihmiset ovat niin kivaa porukkaa ja muutaman henkilön kanssa olisi juttua riittänyt ainakin yöhön asti :) Hienoa oli että minäkin sain samalla paljon erinomaisia vinkkejä ja neuvoja. Kiitos kaikille kävijöillemme!

Päivä oli taas todella tuulinen ja monelle taisi tulla vilu avoimella pihallamme. Minusta tuntui illalla kuin naama olisi hiekkapuhallettu, niin navakasti pelloilta tuuli jatkuvasti. Onneksi ei sentään satanut kuten vielä vuorokautta aiemmin.

En ollut ilmoittanut paikallislehteen mitään vaikka Avointen puutarhojen kotiin lähetettyjen materiaalien joukossa oli valmis pohja medialle lähetettäväksi (väärällä päivämäärällä, kellonajalla ja vuodella tosin).  Paikallinen sähköisesti ilmestyvä lehti oli tehnyt meistä "haastattelun" eli kopionut haastattelumaiseksi yleisen esittelyni Avointen puutarhojen nettisivuilta. Erikoista kun olisivat voineet ihan soittaa ja kysyäkin pihasta :)

Ensi vuoden Avointen puutarhojen päivämäärä varmistuu vasta syksyllä. Harkitsen osallistumista jos ajankohta on myöhemmin kuin nyt. Meidän pihamme on parhaimmillaan vasta heinäkuun lopussa tai vielä paremmin elokuussa.

Kasvimaan kuulumisia
Filosofoin tänään rakkaalle siipalleni kasvun ihmeestä tai siis tänä vuonna kasvamattomuuden harmista. Vertasin tilannetta viime vuoteen ja tulin siihen tulokseen että kylmä ja märkä sää on silti ainakin kasvimaalla parempi asia kuin kuuma ja kuiva. Keinokastelu ei koskaan korvaa sateita kastelussa eikä meillä edes riitä vettä niin että voisimme kastella lavat läpikotaisin, muista kasveista puhumattakaan. Lisäksi tänä kesänä tuulet ovat taas olleet suorastaan hysteerisiä ja ovat palelluttaneet kasveja pahemmin kuin halla. Tuulet repivät hallaharsot, katkovat kasveja ja palelluttavat isojakin taimia.

Silti pahin tämän kesän kasvimaamenetys on säästä riippumaton, eli sipulimato. Sato on siis menetetty vaikka laitoin sipulit alkukesästä uuteen lavaan, uuteen multaan ja liuotin ne tuhkavedessä ennen istutusta. Muutama ryvässipuli on eri laatikossa ja ne vaikuttavat hyvältä, mutta yli nelimetrinen iso lava on toukkia täynnä. Istutin sinne sitten samettikukkia ja kylvin porkkanaa ja tilliä. Onpahan edes jotain siellä.

Kaikki avomaankurkun taimet paleltuivat tuulissa kun harsot repeytyivät tai irtosivat kokonaan. Sen  sijaan Lidl:n siemenpussista heitellyt avomaankurkun siemenet ovat nyt tukevia taimia jotka saattavat tehdä satoakin jos kesän loppu on suotuisa. Jostain syystä kesäkurpitsat eivät paleltuneet vaan tuottavat jo satoa vaikka istutin ostotaimet todella myöhään.

Pensaspavut kärsivät pahasti kylmistä tuulista ja pohtivat yhä kukkimista. Toivottavasti aloittavat sen pian jotta saadaan satoakin. Porkkanat ja punajuuret ovat yhä pieniä, mutta en ole niistä huolissani, ne tekevät satoa marraskuuhun asti mikäli aiempiin kokemuksiin on luottamista.

Salaatit ovat itäneet huonosti, mutta kasvuun päästyään ovat ihan hyvän kokoisia. Mutta niin hidasta on itäminen että laitoin siemeniä mansikkalavallekin. Rukola itää hyvin, samoin tilli.

Kaalit ovat samassa laatikossa samettikukkien kanssa. Hieman ovat öttiäisistä kärsineet, mutta vain hieman. Eivätkä etanatkaan ole niiden kimpussa kun kuivuus karsi niiden määrää ja tervattu lavanreunus hoitaa eston lavalle.

Muurahaisia on sen sijaan älytön määrä. Sekä lavoilla, terassilla että kukkapenkeissä. Koskaan aiemmin en muista tuollaista muurahaispesien määrää ja munien määrää kasvien joukossa.

Linnut veivät kaikki kypsät ja puolikypsät mansikat joten laitoin ne harson sisään. Kostoksi harakat ja naakat ja rastaat käyvät nyt kakkimassa harsolle. Mutta saadaan sentään mansikkaa. Tähän myös asioita joita ei tule ajatelleeksi ajoissa: jos istuttaa korianteria mansikoiden viereen niin yllätys yllätys, mansikat maistuvat korianterilta. Ei ole muuten kovin mieltäylentävä makuelämys.

Maissia en tänä vuonna hankkinut lainkaan, onneksi. Ne olisivat jo katkenneet tai ainakin taipuneet pahasti näissä tuulissa. Viime vuonna oli niin kosteaa että tähkät mädäntyivät. Niitäkin hankin varmaan sitten kun kasvihuone valmistuu. En siis kasvihuoneeseen vaan sen viereen tuulensuojaan.

Perunaa laitoin jonkun verran, osan lavalle ja Hankkijalta saadut ilmaisperunat laitoin maahan. Hyvin ovat lähteneet kasvuun, mutta juhannusperunoista oli turha haaveilla. En tiedä kuinka aikaisin ne pitäisi maahan tai lavalle laittaa jotta saataisiin kesäkuun puolella perunaa. Tämänvuotinen ostomulta (syntymäpäivälahjani, 3000 litraa multaa) oli hyvänlaatuista ja hiekkapitoista, mutta silti kasvit nirsoilevat.

Jännä nähdä sitten tulevina kesinä miten kasvimaan viereen rakennettava kesäkeittiö ja kasvihuone vaikuttavat kasvimaallekin, ts. rakennus estää ainakin osan tuulista ja suojaa hivenen kasvimaatakin siten.

Talvivalkosipulit eivät näemmä kasva suurensuuriksi, mutta ovat jo ihan kohtuullisen kokoisia. Varret alkavat näyttää siltä että lomien jälkeen on sadonkorjuu siltä osin. Päädyssä on ruohosipulia ja kahta erilaista persiljaa.

Tilli- ja avomaankurkkulavasta näkyy selvästi mistä kohtaa taimet ovat paleltuneet. Vieressä harsotettu mansikkalava.

Kukkapenkeissä laukka- ja pionikausi meni jo, akileijoistakin on osa jo kukkinut, samoin suurin osa kurjenmiekoista (saksan- ja siperian), mutta ritarinkannukset ovat aloittaneet ja etenkin liljat, nuo minun suurimman ihasteluni kohteet. Tulppaanipäivityskin jäi blogiin tekemättä kun pihatöiden, koirien koulutuksen ja kisaamisen välissä en koneelle ehtinyt. Mutta onpahan syksyksi ja talveksi päivitettävää :)

"Black Out" on selvinnyt myyriltä kuin ihmeen kaupalla, se kasvaa kohdassa jossa vanha verkko on jo painunut maan alle. Luulen silti että sitä ei enää ensi keväänä ole ellen siirrä sitä heti kukinnan jälkeen suojaan.

Luulin ensin että taas olen saanut väärää liljaa eikä tämä ole "Night Rider" koska ensimmäiset kukat olivat terälehdiltään kovin kapeita. Nyt kun lähes kaikki nuput ovat auenneet niin kyllä se on sitä mitä pitääkin. Upea väri, luonnossa lähes huumaavan tumma, ihan epätodellinen. Tämä on viimevuotinen, on talvehtinut ruukussa kellarissa.