torstai 27. kesäkuuta 2019

Tähän hetkeen haluaisin jäädä

Jos vain mahdollista, pysäyttäisin ajan kesäkuun lopun päiviin. Kun aurinko paistaa korkealta ja laskee vain noustakseen ihan heti uudelleen, kun luonnossa on vihreän eri sävyjä ja ilma raikas, kun kasvu on voimakkaimmillaan, kun joka puolella on elämää. Pikkulinnut topakoine poikasineen, jänisten poikasten leikki pellolla ja haukkojen liitely myyrä- ja hiirijahdissa. Iltaisin pääskyset pitävät seuraa kasvimaalla ja esittävät huimia lentonäytöksiä hyönteisiä saalistaessaan.

Tähän hetkeen haluaisin jäädä.

Korkea, kaunis ja pitkään kukkiva "Coral Charm"-pioni.

Valkoista ja vaaleanpunaista, Vaarin Torpan puutarhan Pirkolta saaduista siemenistä kasvaneita akileijoja.

Puoli yhdentoista aikaan illalla otettu kuva, että minä rakastan näitä valoisia iltoja!

Tänään kävi Hämeen Sanomien toimittaja ja kuvaaja (sekä nuori työelämään tutustuja) tekemässä juttua pihastamme koskien ensi viikon sunnuntain Avointen Puutarhojen päivää. Meillä on ollut taas kuivaa ja tuulista, sadevesisäiliöt alkoivat tyhjetä ja nurmikko kellastui jo vedenpuutteesta. Mutta juuri tälle aamupäivälle ennustettiin sitten rankkaa sadetta ja ukkosta. Hämeen Sahara ei pettänyt, synkistä pilvistä huolimatta ei satanut haastattelun aikana lainkaan, ukkosesta puhumattakaan. Se rankka sade tylpistyi taas pieneksi kuuroksi. Ei sentään ole niin kuivaa kuin viime kesänä, mutta nyt kasvukauden ollessa vauhdikkaimmillaan olisi säännölliset sateet todella tarpeen.

Talvi oli hyvä kasveille ja nyt jos sadetta saataisiin niin kesästähän tulisi vallan erinomainen, pitkästä aikaa! Vain tulppaanien kukinta jäi yllättävän vaisuksi mikä oli pieni pettymys. Huhtikuun muutamat normaalia lämpimämmät päivät sekoittivat niiden kasvua ja siten kukintaa.

Vaikka myyrät ovat tuttuun tapaan karsineet perennapenkeissä kasvustoa, ovat etenkin ritarinkannukset voimistuneet vuosien myötä niin että ne alkavat jo vallata hyvinkin laajaa tilaa muilta perennoilta. Lisäksi pikku-ritarinkannuksia kasvaa niin oudoissa paikoissa että ovat takuulla siemenlisäyksiä, eivät todellakaan istutettuja versioita. Positiivinen ongelma :)

Alkukesä meni taas kasvimaalla lavojen kimpussa kun viime vuonna tilattu ja lavoihin 3 suursäkillistä (=3000 litraa) laitettu multa oli viallista kuten edellisessä päivityksessä (nolon kauan sitten) kirjoitin.. Suurin työ oli vanhan mullan poistaminen kasvilavoista. Oli aika urakka mättää kottikärryihin vanhat mullat, levittää ne nurmikolle ja sitten laittaa uudet hevonkakat, kompostit ja mullat lavoihin. Se 3000 litraa ei riittänyt, piti ostaa lisää... Ensi vuonna selviän helpommalla kun ei tarvitse vaihtaa kuin pintamulta ja lisätä hevosenlantaa. Levitin viimevuotisen mullan takapihan nurmikolle eikä edes nurmikko kasva siinä mullassa,  nyt on pihalla tummia läikkiä siellä täällä. Eli jotain vikaavikaa siinä mullassa oli.

Kasvimaalla on kuusi isoa lavaa, neljä pientä ja kolme maassa olevaa kohopenkkiä. Kohopenkkeihin laitoin loput siemenperuna mitkä eivät enää lavoille mahtuneet. Luulen ettei maassa kasvavien perunoiden kohdalla tarvitse huolehtia sadonkorjuusta. Viime viikolla muutaman tunnin aikana myyrät rellestivät siellä niin että penkkirivistö näytti tykistökeskityksen kohteelta. Sitkeästi siellä kuitenkin sinnittelee parsa, joka olisi ollut syöntikelpoinen keväällä. Me unohdimme kerätä satoa ja seuraavan kerran kasvin varsi huiteli jo metrissä, joten palataan asiaan ensi keväänä. Merkitsin jo kalenteriin ettei unohdu silloinkin.

 

Salaattien kanssa olen epäonnistunut taas. Pakko kylvää ne ensi vuonna huhtikuussa ja laittaa harso päälle, sillä lämmin toukokuu sekoitti taas itämistä. Kolmesta pussista kylvettyjen siementen tuloksena on kuusi aneemisen kokoista salaatinrääpälettä. Muutoin kasvimaalla on lähtenyt kaikki hyvin kasvuun, hevosenlannan mukana tullut kaura myös. Se ei kyllä kuulunut kasvatussuunnitelmiin.

Ruukkukurkku ja nämä valtavat tomaattiamppelit ostin Valveen puutarhalta Heinolasta josta ostan kaikki hyötykasvien taimet ja kesäkukat. Erinomainen hinta-laatusuhde ja erinomaiset taimet, aina. Tomaattiamppelit ovat kolme kertaa isommat kuin viimevuotiset ja niin painavat että jouduin pitämään niitä terassin laatoituksella kun emme löytäneet tarpeeksi tukevaa ja kestävää paikkaa. Lopulta Juha laittoi ne roikkumaan vähemmän kauniista mutta erittäin kestävästä narusta ullakon rappurakenteisiin. Yksi amppeli painaa jo nyt niin paljon että jaksoin nippa nappa nostaa sen roikkumaan. Saati mitä ne painavat kun ovat täynnä tomaatteja...

Tämä kesä on ensimmäinen jolloin olen himmaillut kasviostosten kanssa. Koska kesäkeittiön rakennusprojekti on toistaiseksi jäissä, en saa suunnitellusti sen lähelle myyriltä suojattua liljapenkkiä eikä muitakaan kasveja kannata istuttaa rakennusprojektin lähelle. Kukkapenkit ovat täynnä, aivan liiankin täynnä kuunliljojen kohdalla. Reppanat ovat sulloutuneet niin liki toisiaan tai liljoja etteivät pääse oikeuksiinsa. Aurinkoisella tontilla on vain hankalaa löytää kuunliljoille sopivaa toista istutuspaikkaa.

Jättikuunliljat ahdingossa

Ei tarvitse kitkeä kun ei tuonne väliin mahdu rikkaruohotkaan :)

Tänä vuonna Avointen Puutarhojen päivä on viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna. Yksi viikko ja hieman enemmän sateita tekee jos ei nyt ihan ihmeitä niin ainakin lisää väriä, sillä pari daaliaa on jo kukkimassa, ritarinkannusten kukinta on alkanut ja kärhötkin availevat nuppujaan. Nähtävää on siis enemmän kuin viime vuonna. Toivottavasti mahdollisimman moni kävijä kokisi pihamme antoisana ensi viikon sunnuntaina ja saisi ainakin iloa mielelle ja silmille, sillä siitähän tässä puutarhanhoidossa on kyse. Tervetuloa Mustavalkoisten kotiin 7.7.!

Jaloakileija "Nora Barlow"

Vanha pioni "Sarah Bernhardt"

Jasmikkeet täydessä kukassa ja tuoksussa. Huumaavaa.

Kesäillan usva

Kevät ja tulppaanit tulossa, vihdoinkin!

Meillä on tontti ja lähipellot yhä reippaan lumikerroksen peitossa ja tulevaksi viikoksi on ennustettu lisää lunta, mutta silti: kevät on lä...