torstai 10. elokuuta 2017

Syksytunnelmat koko kesän

Kolea ja kostea kesä jatkui lähes muuttumattomana heinäkuussa ja elokuun alussa. Ne harvat lämpimämmät ja aurinkoisemmat päivät vietin muualla kuin kotona, joten pihatöitä tein sateessa, tuulessa tai iltahämärässä. Toisaalta: eipä tullut hiki.

Liljat ovat kärsineet pahasti kosteudesta. Vaikka ei sataisikaan, on ilma ollut niin kosteaa että home pääsi valloilleen ja lähes puolet liljoista on mädäntynyt ja tietenkin varsi nuppuineen myös. Laitoin syksyllä liljapenkkeihin runsaasti hiekkaa, mutta sitä olisi selvästi pitänyt laittaa vielä enemmän. Kun kukinta vihdoin alkoi (kolme viikkoa myöhemmin kuin viime kesänä), olivat nuput monessa liljassa huolestuttavan pieniä ja huonokuntoisen näköisiä ja osa ei auennut ollenkaan.

Oranssit ja keltaiset perusliljat eivät ole kosteudesta moksiskaan, niiden varret ovat peukaloni paksuiset, kukat isot ja terveet eikä niissä näy mitään kosteusvaurioita. Liljakukkoja ei ole onneksi näkynyt ja pihaharakat ovat katkoneet vain parin liljan nupun, vähemmän kuin viime vuonna.

Myyriä ei ole vähään aikaan näkynyt, mutta palaavat takuulla heti kun lähialueen perunapelloissa alkaa nostotyöt.

Illat ovat kuluneet hyvin kitkemisoperaatioissa, vesiheinä ja muut rikkaruohot ovat räjähtäneet kasvuun kosteuden ansiosta. Toisaalta kasvimaalle ei ole tarvinnut uhrata kaivovettä lainkaan, taivaalta tulee kosteutta ihan tarpeeksi. Vaikka yöt ovat olleet viileitä niin kosteuden ansiosta avomaankurkut ovat vallan riehaantuneet. Niiden lehdet ovat surkean näköisiä, mutta kurkkua pukkaa kuin liukuhihnalta. Heti heinäkuussa kolmessa päivässä miltei kuusi kiloa kurkkua on aika saavutus muutamalta taimelta! Myös porkkanat, punajuuret, kaalit ja perunat voivat hyvin, mutta sipuleissa koin konkreettisesti miten tärkeää on sipuleiden liotus tuhkavedessä ennen istutusta.

Toisessa pitkässä lavassa olleet sipulit nuutuivat kumman nopeasti ja kun nostin yhden ryvässipuliryppään tutkittavaksi, se kuhisi toukkia kuin kunnon kauhuelokuvaefektissä konsanaan. Kaikki sipulit siinä lavassa olivat menetettyjä. Varret olivat ehkä vielä vihreitä ja pystyssä, mutta sipulia ei enää ollut tai se oli pelkkää toukkamassaa. Koko lavallinen meni tuhottavaksi, samoin lavan multa täytyi poistaa ja siirtää sellaiseen paikkaan jossa siinä muhivat toukat eivät pääsisi kuoriutumaan eli istutettavien pensaiden alimmaiseen kerrokseen istutuskuoppaan. Sipulikärpäset eivät ole koskaan olleet ongelmana, mutta kostea kesä, liian turvepitoinen multa ja juuri se tuhkaveden puute kostautuivat.

Sen sijaan viereisessä lavassa tuhkavesikylvyn saaneet sipulit olivat hyvinvoivia, mutta niissäkin oli jo parissa punasipulissa merkkejä toukista, joten nostin kaikki punasipulit ylös ja samalla miltei kaikki keltasipulitkin. Harmitti, sillä ikinä meillä ei ole ollut noin pieniä sipuleita. Siis normikokoisiahan ne ovat, mutta me olemme tottuneet jättikokoisiin sipuleihin jotka olen nostanut vasta elo-syyskuun vaihteessa ylös. Keltasipulit olivat kyllä sitä mieltä että nyt on jo syksy koska niiden varret alkoivat kellastua ja kaatua, yli kuukauden aikaisemmin kuin aiempina vuosina.

Maisseista olin varma että ne ovat menetettyjä kun kesä on ollut niin kylmä ja tuulinen, maissit ovat olleet vinossa jatkuvien tuulien riepoteltavina. Mutta tähkää näyttää tulevan hyvin eikä niitä vaivaa kosteus kun viime kesästä oppineena laitoin taimet tarpeeksi harvaan. Tupakka voi erinomaisesti, on kylväytynyt itsekseen viime kesän siemenistä pitkin kasvimaata.

Kaalit ovat täysin etana- ja ötökkavapaita, huisaa kun niitä pystyy käyttämään sellaisenaan. Tosin punakaali ei keri tänääkään vuonna. Jostain syystä onnistun ostamaan aina noita riehaantuvia punakaalin taimia jotka keskittyvät jättimäisten lehtien tekoon suoraan sivusuuntaan. Viime vuonna katkoin kirveellä punakaalin varren -  sen piti olla ihan normi punakaali... Salaattien kanssa en onnistunut tänäkään vuonna, joko lavan multa on liian vahvaa tai siemenet huonoja kun itäminen kestää kuukauden ja kasvu toisen. Tätä menoa saamme viimeisen salaattisadon joulun tienoilla.

Porkkanan kylvin siemenistä liian myöhään kun kyseessä oli syksyn lajikkeet. Yllätys oli iso kun elokuun alussa saatiin kunnon kokoisia porkkanoita lavalta, piti vain harventaa mutta pannulle ja koirien suuhun ne päätyivät. Etenkin mummokoira ja juniori rakastavat rouskutella porkkanaa.

Daaliat ovat pahasti myöhässä, vain herttaisen kaunis "Mary Evelyn" kukkii vasta. Tätä menoa suurin osa jää kukkimatta jos yöt kylmenevät entisestään. Gladioluksista kukkii muutama ruukkuun maaliskuussa esikasvatettu.

Tänä kesänä olen shoppaillut puutarhamyymälöissä vähemmän kuin aikaisempina vuosina, ainakin näin loppukesästä. Vain pari puoleen hintaan ostettua marja-aroniaa tontin reunalle myyrien syömien tilalle. Edelleen istutuspaikkaa odottaa pari kärhöä joille ei tunnu suojaisaa paikkaa löytyvän. Kärhöt eivät selvästi pidä tuulisesta tontistamme ja vain ne kärhöt viihtyvät jotka ovat toisten kasvien tai rakennuksen suojassa pahimmilta puuskilta.

Tämä on ollut hyvin erikoinen kesä. Tai siis tuntuu ettei se ole vielä tullutkaan ja kohta on jo syksy. Vähän sellainen tunne että luontoäiti veti maton jalkojen alta. Positiivista ajattelua on tarvittu urakkaluontoisesti ja suunnittelen kaikkea kivaa jo ensi keväälle ja kesälle. Esimerkiksi tilaamalla kevään kukkasipuleita rutkasti. Ja paljon uusia ihania liljojakin...

Se herkin, somin ja söpöin daalia: "Mary Evelyn". Kuvassa sateen jälkeen vettä tippuvana.

Isotähtiputket kukkivat yhä, aloittivat kesäkuun lopussa.

Toissatalvena Tokmannilta juurakkona ostettu päivänlilja "Custard Candy" on näyttävä, kukan koko on hämmästyttävän iso ja luonnossa paljon hehkuvamman keltainen kuin tuossa kuvassa.

Etupihan toinen perennapenkki on aika näyttävä. Kohta aloittaa myös muut värimintut kukinnan, samoin daaliat. Liljojen kukinnalla ei voi kehua kun kolmasosa niistä on mätiä.

Yksi Juhan tekemistä köynnöstuista pääsi terassin päätyyn ja monttuun laitoin tuoksukuusaman. Neljäs yritys saada se kasvamaan meillä, edellisessä kodissamme se kasvoi ja tuoksui huumaavasti, mutta tuo nykyinen tontti on ollut sille liian kylmä ja tuulinen. Toivottavasti se kuitenkin viihtyisi tuossa huomattavasti suojaisemmassa paikassa kuin edelliset kokeilut.

Tältä näyttää viime vuonna upeasti kukkineet "Elodie"-liljat tänä kesänä :(

Ruukkuun istutettu "Kushi Maya" ei ole kosteasta säästä kärsinyt kun ruukku on katoksen alla.

Vielä kolme kuukautta sitten etupiha näytti kyntämisen jälkeen aika hurjalta, nyt siinä on jo rehevä ja raivoisasti kasvava nurmikko.

Riehaantunut punakaali joka ahdistelee valkokaaleja.

Ensimmäinen satsi sipuleita kuivamassa, kovin pieniksi jäivät viime vuoteen verrattuna, mutta pakko ne oli nostaa pois yli kuukauden etuajassa.

Tyrni tekee marjoja niin paljon että yksi iso oksa katkesi jo raakileiden painosta. 

Myös unikoiden kukinta oli pettymys. Suuresta siemenmäärästä pioniunikoita kukki vain muutama eikä ainutkaan vaaleanpunainen. Tämä valkoinen oli iloinen yllätys, mutta se oli ainoa.

Lilaa ritarinkannusta ja päivänkakkaroita.

Ritarinkannus "Galahad" on hyvin vankkarakenteinen ja pysyy yleensä hyvin pystyssä, mutta tänä kesänä on ollut niin märkää ja tuulista että ensimmäisen kerran jouduin tukemaan sitä. 

Jalopähkämöt ovat taas riehaantuneet talon toisen päädyn terassin edessä. Pitäisi harventaa niitä rankalla kädellä kun pionit (Sarah ja Shirley) jäävät alle, samoin tarhalyhtykärhö "Princess Diana" on pyristelee nihkeästi esiin lehtien seasta.

Terassihortensiat sain viime vuonna, lila on pelastettu kun se oli matkalla roskikseen. Kummatkin viettivät ruukuissa talven kellarissa ja keväällä uhkasin niitä kompostilla jos kuolevat. Kiitos viileän ja kostean kesän, molemmat kukkivat hurjasti.

Juhan äidin aikoinaan istuttamat jalokallioiset kukkivat pitkään.

Vaaleanpunaisen palavan rakkauden toinen versio, se toinen (Terolan taimitarhasta ostettu aikoinaan) kukki hieman eri aikaan.

"Ville de Lyon" aloitti kärhöistä ensimmäisenä kukinnan. Suurin osa muistä kärhöistä on yhä nupulla vielä.

Illat ovat jo usvaisia ja auringonlaskujen värit haalistuvat.







Kevät ja tulppaanit tulossa, vihdoinkin!

Meillä on tontti ja lähipellot yhä reippaan lumikerroksen peitossa ja tulevaksi viikoksi on ennustettu lisää lunta, mutta silti: kevät on lä...