Tervetuloa Las Vegas!

Värililjat, nuo kukkamaailman las vegasit (kuten Saaripalstan Saila osuvasti kuvaili) ovat taas täällä. Minulle niiden kukinta on kesän kohokohta, se eniten odotetuin aika. Kierrän joka päivä monta kertaa katsomassa liljoja, ihastelen uusia kukkia, hoputan
puoliavonaisia nuppuja avautumaan, tuoksuttelen huumaavia tuoksuja ja tietenkin tarkistan ettei näy liljakukkoja.

Ruukuissa maalis-huhtikuussa multiin laitetut liljat kukkivat ensimmäisenä, mutta kauan eivät niiden jälkeen odottaneet maahan istutetutkaan. Taas näyttää siltä että ainakin osa liljoista on talven aikana kadonnut, luultavasti sipuli on mädäntynyt tai se ei vain ole ollut elinvoimainen. Kadonneiden tilalle täytyy siis hankkia uusia, mikä miellyttävä tehtävä :)

Tämän paikan ikuinen puutarhurin surku on myyrät, jotka eivät onneksi pääse liljoihin alta käsin hampaiksi koska liljat ovat rappausverkkohäkeissä perennapenkeissä. Mutta myyrät kaivavat isoja onkaloita häkkien alle ja maa vajoaa hiljalleen jättäen liljat monttuihin. Kosteina ja koleina kesinä (=tämä kesä) sipulit kärsivät liiasta kosteudesta ja pahimmassa tapauksessa mätänevät kokonaan. Takapihan uudessa perennapenkissä ne kasvavat terveinä ja tomerina, muualla ovat ruskeavartisia ja terälehdet ovat huonokuntoisia, osa on kuollut jo ennen kukintaa. Sananmukaisesti mädäntynyt pystyyn.

Jos jotain hyvää keräilymaniasta on, niin ainakin se että liljoja riittää vaikka osa niistä ei kukikaan. Tämän kesän Las Vegas alkoi pari viikkoa sitten ja sitä jatkuu aina syyskuun alkuun asti. Aikaa ihasteluun ja tuoksutteluun on siis vielä yli kuukausi. Ihanaa.

 Tätä pitkään ja runsaasti kukkivaa pienikukkaista liljaa minulla on vähän joka paikassa, mutta en muista sen nimeä enkä sitä, mistä olen sen saanut tai hankkinut.

 

 Baja Loreto kukkii takuuvarmasti ja isoin kukin.

Cancun oli ensimmäinen, ostin sen maaliskuun lopussa Kodin Terrasta.

Keltainen, nimetön lilja. Ostettu jostain rautakaupan ale-laarista.

Tämän tukevavartisen, isokukkainen lilja on saatu tuttavalta, se ei välitä liiasta kosteudestakaan. Todella vankka ja elinvoimainen.

 

Pieton

 

Cancun ja Pieton

 

OmaPiha-lehden tämän kevään tilaajalahja, matala Peach Dwar

 

 Nettyn tai Patrician ylpeys, tuntisikohan joku kumpi se on? (Netty's Pride tai Patricia's Pride)

Kermanvärinen isokukkainen lilja, jonka terälehdistä näkyy että se kärsii kosteudesta. Moni sen kaveri mätäni pystyyn vieressä.

 

Puhtaanvalkoinen matalahko lilja. Herkän kaunis.

 

 Dramaattisen tumma: Mapira

Hento pinkki: Foxtrot.

 Hehkeän punainen lilja josta minulla ei mitään mielikuvaa mistä olen tuon ja sen samanväriset kaverit saanut ja milloin.

 

 Viime vuonna Lidl:stä ostettu Red Twin. Se kukki jo ensimmäisenä kesänä, tänä kesänä se vallan riehaantui.

 

Kuin karamelli: Lollypop

Tämän kesän ensimmäinen puulilja joka avasi nuppunsa huumaavan tuoksun kera: Olympic Torch

 Kesän edetessä yli puolenvälin alkavat illan valoilmiötkin haaleta taivaanrannassa. Onneksi niitä vielä näkyy, kuten tämä eilisiltana.

Pioneja, unikkoja ja pioniunikkoja

Pionit ovat sanoneet jo hyvästit tämän vuoden kukinnalle lukuunottamatta pientä ja topakkaa 'Shirley Temple'ä. Se kukkii yhä, siis ensimmäisenä kesänään, vaikka oli vielä maaliskuussa pikkurillini kokoinen juurakko! 

Viime vuonna osa pionien kukista mätäni kesäkuun jatkuvien sateiden takia, tänä vuonna meillä alkoi sateet vasta heinäkuussa ja miltei koko kukinta onnistui. Muutama vanhan  'Duchesse de Nemours'n nuppu mätäni, pitäisi nostaa koko pioni ylös ja istuttaa uudelleen ylemmäs. Se kasvaa montussa kun myyrillä on valtatie sen alapuolella.

Olin jo huolissani unikoista joiden kukinta tuntui siirtyvän ja vain ne perusversiot, eli yksivuotiset punavalkoiset ja -mustat kukkivat. Sen sijaan viime vuoden siemenistä kasvoi ystävieni pihoissa upeita versioita, siis pioni- ja sulkaunikkoja. Ikään kuin olisin jakanut ne erikoisimpien versioiden siemenet muille. Vasta tällä viikolla loputkin unikot avasivat nuppunsa ja löytyihän niitä muitakin versioita. Harmi ettei valkoista sulkaunikkoa ei pihalta löytynyt ainoatakaan, viime vuonna perennapenkissä niitä oli useampia. Täytynee siis etsiä niiden siemeniä talven pimeiden kuukausien aikana ensi kesää varten.

Unikkojenkin aika alkaa olla ohi, seuraavana "OOOH, ihana!"-ällistelyssä ovat vuorossa daaliat ja liljat.

Shirley Temple (ei se maaliskuussa ostettu pikkuinen vaan paljon vanhempi)

Festiva Maxima ja jalokallioisia

Kiinanpioni Festiva Maxima

Sarah Bernhardt, tuotu kolmessa osassa noin satavuotiaan talon pihamaalta kolme vuotta sitten.

Nämä ovat nuorempia 'Sarah'ia, osa ostettuja ja osa ystäviltä saatuja.

Dr. Alexander Fleming

Nymphe

Tämän ostin viime vuonna. Otin puhelimella kuvan sen nimilapusta ja kun puhelin putosi taskusta ja hajosi, kaikki kuvatkin katosivat puhelimesta. Pionin nimi jää siis arvoitukseksi.

 

Santa Fe

 Pioniunikkoja

 

'Black Peony'

 Sulkaunikkoja

 

 

 'Lilac Pompom'

 

Yksinkertaisia unikoita

Silkkiunikoita

Etupihan pyöreitä muotoja salavissa ja väriä kukkapenkissä

 

Sateisina iltoina ei auringonlaskuja ole päässyt ihastelemaan, mutta pilviä paremmin.