tiistai 26. joulukuuta 2017

Jokavuotinen liljapäivitys, osa 1

Joulu, mikä loistava aika päivittää blogi :)

Hieman myrtynein mielin tämä liljapäivitys, kuten koko viime kesän päivitykset. Jo kolmas "huono" kesä peräkkäin jolloin kevään suuret odotukset vaihtuivat epäuskoiseen odotukseen paremmista keleistä ja kesän lopulla toteamukseen ettei niitä sitten tullutkaan.

Liljoille kulunut kesä oli ehkä näistä huonoista kesistä se huonoin. Suurin osa puuliljoista paleltui ja katosi lopullisesti toissatalven pakkasiin, toissasyksynä palellutin omaa tyhmyyttäni satakunta sipulia kun en ehtinyt niitä ajoissa istuttaa enkä suojannut lokakuun yllätyspakkasissa niitä tarpeeksi. Mutta viime kesän kukinta oli silti huonoin. Yritystä kukintaan oli, mutta lähes kaikki kukat olivat kosteasta ja kylmästä säästä kärsineitä tai eivät ikinä saaneet edes nuppuja auki. Käsittämätön määrä nuppuja, jotka eivät koskaan auenneet. Puhumattakaan ankeasta näystä kun liljapenkissä oli vain mätiä varsia jo heinäkuussa.

Tänä syksynä käytin aikaa ja vaivaa sipuleiden suojaamiseen ja uusien liljansipuleiden istutuksessa pidin huolta maaperästä (vettä läpäisevää) ja myyriltä suojaamisessa. Jälkimmäinen vei eniten aikaa ja pahoin pelkään että ne suojaamattomat alueet (joissa ei ole ikinä ennen myyriä ollut) ovat vaarassa koska myyrät ovat levittäytyneet yhä laajemmalle takapihallekin. Toisaalta: ennakkotietojen mukaan myyntiin on tulossa kaikenlaista ihanaa keväällä, joten voin toteuttaa "Pakko saada!"-tunnetta hyvillä mielin... Kunhan suojaan myyriltä ne loputkin alueet.

Positiivista kesässä oli, ettei liljakukkoja ollut lainkaan. Edellisvuosina niitä on ollut muutama, mutta nyt oli liian huono kesä jopa niille.

Äkkiseltään laskettuna kymmenen liljalajiketta jäi kukkimatta kokonaan, vuoden 2016 kesän kukkijoista katosi (sipuli mätäni/myyrät söivät/ei riittänyt voimaa kasvuun) toiset kymmenen. Paljon siis hävisi, lajikkeellisesti ja siten myös määrällisesti. Onhan niitä silti, muutama kymmenen lajiketta ja muutama sata liljaa yhä.

Kukintaa ei siis ollut paljoa (istutusten ja sipuleiden määrään nähden), mutta sivusipuleita oli tullut kesän aikana yllättävän paljon, enemmän kuin koskaan aiemmin. Syksyllä maaperää parantaessani keräsin niitä astioihin ja istutin uusiin paikkoihin jossa ne saavat ja kasvaa ja voimistua rauhassa. Jos kaikki menee hyvin ja kesätkin paranevat (kukaan ei ole niin optimisti kuin puutarhuri!) niin odotettavissa on huimia liljakesiä!

Minkään sortin tyylikkyyttä tai harmoniaa ei kylläkään ole kukkapenkeissä tiedossa, sillä värit ja lajikkeet ovat menneet jo aikoja sitten sekaisin sipuleita siirrellessä...

 Virosta tilaamani nepalinlilja "Kushi Maya" oli kesän liljapelastus: se on juuri niin isokukkainen, komea ja upea kuin kuvastojen kuvissa. Kuva on otettu 2.8.

"Salmon Star" oli kuvissa mielenkiintoisen ja hehkeän värinen...

...mutta ei todellisuudessa. Tuo valju väri ei ollut minulle mieluisa ja sipuleiden määrään nähden kukintaa oli todella vähän, ts. sipulit eivät olleet hyvälaatuisia. Tuo kuva on otettu 15.10. (!), vihoviimeinen liljakuva tältä vuodelta.

"Landini" ja kuningaslilja 11.7.

Olipahan ihmettelemistä kesällä kun yritin erottaa "Landinin", "Nightriderin" ja "Mapiran" toisistaan. Olin laittanut nimilaput ruukkuihin esikasvatusvaiheessa, mutta kesän sateet liuottivat ne pois. 
Tässä "Landini" 20.7.

"Lollypop" 20.7.2017

Tämän soman pienikukkaisen liljan nimi on kadoksissa, kuva on otettu 26.7.

Matala "Peach Dwarf" 30.7.
 
Nimettömiä keltaisia liljoja 5.8. Olen saanut nimettömät sipulit muutama vuosi sitten ja ne kukkivat vuosi vuodelta runsaammin, toisin kuin monet muut liljalajikkeet.

"Netty´s Pride" 2.8.

"Patricia´s Pride" 10.8.

Kuningaslilja kukki parin vuoden yrittämisen jälkeen vihdoin ja kunnolla. Kukinta kesti pitkään eikä häiriintynyt edes kosteasta säästä, toisin kuin muut liljat. Kuva on otettu 2.8.

Märkä "Elodie" 4.8.

"Black Out" 7.8.

"Bell Song"  lilja, Virosta tilattu ja upeasti kukkiva. Toivottavasti ei ollut yhden kesän kukka vaan jaksaisi ensi kesänäkin kukkia. Kuva otettu 24.8.


Puulilja "Lavon" ja "Bell Song" 28.8.

"Lavon" 
  

"Honeymoon" kukki pitkään, heinäkuun alusta elokuun loppuun. Se on ns. puulilja, mutta varsi oli hyvin lyhyt. Toisaalta runsas ja pitkä kukinto korvasivat pituuden puuttumisen. Kuvat on otettu 2.7. ja 22.8.

...jatkuu...

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Mikä kesä?

Tänä vuonna ei sitten kesää ollutkaan. Vain vähälumisempi aika toukokuun ja syyskuun välissä, silloinkin tuli rakeita aika ajoin. Viimeiset kevään lumet sulivat vapun jälkeen, seuraavan kerran maa oli valkoisena lokakuun 26. päivä. Tätä kirjoittaessani räntää mättää vaakasuoraan ja piha on lumen vallassa.

On outoa olla sisällä päivänvalolla. Viimeiset viisi kuukautta olen ollut kaiken mahdollisen valoisan ajan pihalla, etenkin näin syksyllä kun valoa on jo niin vähän.

Muisto elokuulta: punaista, lilaa ja valkoista väriminttua 23.8.

Niin pahat vieroitusoireet sain kun en pääse kunnon pihatöihin että kävin kaivamassa lumen alta paikkoja istutuksille. Maa on onneksi sula, vielä. Autotallin kulmalla odottaa kaksi terijoensalavaa, kaksi "puusyreeniä" eli vartettua syreenia sekä luumupuu. Muut ostin kun halvalla sain (vitosella ja kahdella eurolla kappale), luumupuu on häälahja ystäviltä.

Ai niin, kuistilla on yksi kuunlilja ja neljä syyskaunosilmää. Maksoivat 0,20 euroa Hankkijalla. Piti vain kaivaa ne itse lumen alta myyntipöydiltä. Hyvinkään Hankkijalla oli kasvit olleet katoksen alla ja kaikki kasvit jaettiin ilmaiseksi lumisateen tultua. Onneksi en ehtinyt sinne, noissakin on pohtimista minne ne laitan. Eteisessä on muutama sata tulppaaninsipulia ja 50 liljansipulia. Liljat taitavat olla jo menetettyjä, ainakin ensi vuoden kukinnan takia, mutta kunhan saisin ne edes maahan vielä.

Toisessa kylpyhuoneessa on lattialla kuivumassa parikymmentä ämpärillistä daalian mukuloita. Nekin pitäisi vielä kellariin, mutta sitä ennen haudata kuivikkeisiin ja se pitäisi tehdä ulkona. Nollakeli, räntäsäde ja luminen maa eivät ole suotuisa yhdistelmä siihen.

Ensimmäinen hallayö tai siis jo pakkasyö oli 6.9., samaan aikaan kuin viime vuonna. Daaliosta paleltui osa, gladiolukset eivät olleet moksiskaan.

Takapihalla oli vielä 27.8. vihreää ja poikkeuksellisen aurinkoista. Valoa ei ole juuri menneenä kesänä ollut, syksyllä vielä vähemmän.

Nyt siellä näyttää tältä:

Kymmenkunta daalian juurakkoa lähti eilen uuteen kotiin, eivät olisi mahtuneet kellariin. Daalia- ja gladiolusruukut tyhjensin aivan viime hetkellä, viimeiset otsalampun valossa illalla. Yöllä meni reteästi pakkasen puolelle. Pari ruukkua hajosi kiireessä ja kaikki varret jäivät lumen alle kasoihin. Mutta daaliat sain pois ruukuista, pestyä ja vietyä kylpyhuoneeseen.


Alkusyksy meni EI:n merkeissä (Epätoivoista Istutusta ja EI uusille ostoksille, jälkimmäinen epäonnistui). Menin sitten tilaamaan hilppasen kukkasipuleita (ikään kuin puutarhamyymälöistä ostetut eivät olisi olleet tarpeeksi..), täysin masokistista kun meillä pitää kaikki tulppaanit ja liljat olla hyvin suojattu myyriltä. Noutaessai pakettia jossa oli ystäväni ja minun tilaus (ystävän osuus 1/6) Matkahuollon virkailija kehotti tuomaan auton lähemmäs. No ei ihme, hän raahasi eteeni 26-kiloisen paketin. Juu, istuttamista on riittänyt...

Olin tilannut myös valkosipulia jotka piti laittaa lavaan. Lava multineen on valmis, mutta valkkarit odottavat lumen sulamista yhä. Toivottavasti eivät kauaa, sillä kohta alkaa olla jo kiire.

Viimeiset kärhöostokset sain istutettua syyskuussa, niillekin piti tehdä verkkohäkki suojaksi jotta niiden juuret säästyisivät myyrien aiheuttamilta tuhoilta. Juuret eivät kelpaa myyrille, mutta ne katkovat ne onkaloita kaivaessaan.

Harvialan kartanon puutarhamyymälästä ostin atsaleoita metsänreunaan puoleen hintaan, yhden olin jo ostanut Heinolan K-raudasta. Hämeenlinnan Hankkijalta ostin lisää hortensioita, nyt niiden määrä alkaa olla jo täynnä (no,  katsotaan miten ensi kesän lopussa käy..). Kummatkin kasvit pitää suojata talvella ainakin jäniksiltä, atsaleoille laitan havusuojauksen myös.

Porkkalan kartanon puutarhamyymälän loppuunmyynnistä lähti mukaan vain yksi nimetön päivänlilja, esikko ja ruusukvitteni. Edellisen tapoin leikkaamalla vahingossa sen varret maan tasalle kun se kasvoi perennojen keskellä. Nekin sain istutettua, mutta muiden päivänliljojen kanssa tuli ongelmia kun kompostin viereisen kukkapenkin möyhin aika lailla. Siellä oli Frans Hals-päivänliljaa joka ei takuulla tykännyt siirrosta ja uudelleen istutuksesta lokakuussa. Heinät ja myyrät olivat vallanneet sen penkin niin täysin, ettei lapio uponnut multaan paksun heinäkerroksen ja -juuriston läpi ja sitten se solahti vartta myöten isoihin onkaloihin. Vanha vanhemmiltani saatu hortsensia sai uuden paikan metsänreunassa ja pienehköstä penkistä lähti jättikottikuormallinen heinäjuuripaakkuja takanpihan nurmen kolojen täytteeksi. Ajanpuutteen takia en saanut koko penkkiä uudistettua, mutta nyt siellä on uutta multaa, 5 rei´itettyä ämpärillistä liljoja ja tulppaaneita ja päivänliljat uudelleen istutettuina. Heinien juuret olivat tukahduttaneet saksankurjenmiekat, ei ihme että ne kasvoivat niin kituliaasti parina viime kesänä.

Jänikset söivät toissavuonna yhden nuoren terijoensalavan rungon kun en ollut suojannut sitä. Jätin se kuitenkin niille sijoilleen ja ihmeen hyvin se on kasvanutkin, ts. pysynyt elossa. Tänä syksynä jänikset jatkoivat projektiaan ja nyt sai salava väistyä uuden tieltä.

Sääennuste lupaa ensi viikoksi meille jopa .-10 C yöpakkasia. Täytynee vielä odottaa loppujen kasvien istutusta, sillä mitä edellisvuosiin on luottamista, on joulun aikaan viimeistään samat lämpötilat kuin kesäkuussa jolloin oli +6 C ja satoi rakeita.

Viiruhelpiä, kuunliljoja, siperiankurjenmiekkaa ja rakas mummokoira 23.9., viikkoa ennen kuin se nukkui pois :( 


Valkoinen punahattu "White Swan", kimalainen ja punaista väriminttua 23.8.

Jos kesällä paistoikin, olivat pilvet taivaalla kuin vahdissa. Takapihaa 13.8.

Auringonlasku 3.9.

Iltavalo ja pilvet 16.9.

Iltarusko 23.8.
 
Iltasumu 27.9.

torstai 10. elokuuta 2017

Syksytunnelmat koko kesän

Kolea ja kostea kesä jatkui lähes muuttumattomana heinäkuussa ja elokuun alussa. Ne harvat lämpimämmät ja aurinkoisemmat päivät vietin muualla kuin kotona, joten pihatöitä tein sateessa, tuulessa tai iltahämärässä. Toisaalta: eipä tullut hiki.

Liljat ovat kärsineet pahasti kosteudesta. Vaikka ei sataisikaan, on ilma ollut niin kosteaa että home pääsi valloilleen ja lähes puolet liljoista on mädäntynyt ja tietenkin varsi nuppuineen myös. Laitoin syksyllä liljapenkkeihin runsaasti hiekkaa, mutta sitä olisi selvästi pitänyt laittaa vielä enemmän. Kun kukinta vihdoin alkoi (kolme viikkoa myöhemmin kuin viime kesänä), olivat nuput monessa liljassa huolestuttavan pieniä ja huonokuntoisen näköisiä ja osa ei auennut ollenkaan.

Oranssit ja keltaiset perusliljat eivät ole kosteudesta moksiskaan, niiden varret ovat peukaloni paksuiset, kukat isot ja terveet eikä niissä näy mitään kosteusvaurioita. Liljakukkoja ei ole onneksi näkynyt ja pihaharakat ovat katkoneet vain parin liljan nupun, vähemmän kuin viime vuonna.

Myyriä ei ole vähään aikaan näkynyt, mutta palaavat takuulla heti kun lähialueen perunapelloissa alkaa nostotyöt.

Illat ovat kuluneet hyvin kitkemisoperaatioissa, vesiheinä ja muut rikkaruohot ovat räjähtäneet kasvuun kosteuden ansiosta. Toisaalta kasvimaalle ei ole tarvinnut uhrata kaivovettä lainkaan, taivaalta tulee kosteutta ihan tarpeeksi. Vaikka yöt ovat olleet viileitä niin kosteuden ansiosta avomaankurkut ovat vallan riehaantuneet. Niiden lehdet ovat surkean näköisiä, mutta kurkkua pukkaa kuin liukuhihnalta. Heti heinäkuussa kolmessa päivässä miltei kuusi kiloa kurkkua on aika saavutus muutamalta taimelta! Myös porkkanat, punajuuret, kaalit ja perunat voivat hyvin, mutta sipuleissa koin konkreettisesti miten tärkeää on sipuleiden liotus tuhkavedessä ennen istutusta.

Toisessa pitkässä lavassa olleet sipulit nuutuivat kumman nopeasti ja kun nostin yhden ryvässipuliryppään tutkittavaksi, se kuhisi toukkia kuin kunnon kauhuelokuvaefektissä konsanaan. Kaikki sipulit siinä lavassa olivat menetettyjä. Varret olivat ehkä vielä vihreitä ja pystyssä, mutta sipulia ei enää ollut tai se oli pelkkää toukkamassaa. Koko lavallinen meni tuhottavaksi, samoin lavan multa täytyi poistaa ja siirtää sellaiseen paikkaan jossa siinä muhivat toukat eivät pääsisi kuoriutumaan eli istutettavien pensaiden alimmaiseen kerrokseen istutuskuoppaan. Sipulikärpäset eivät ole koskaan olleet ongelmana, mutta kostea kesä, liian turvepitoinen multa ja juuri se tuhkaveden puute kostautuivat.

Sen sijaan viereisessä lavassa tuhkavesikylvyn saaneet sipulit olivat hyvinvoivia, mutta niissäkin oli jo parissa punasipulissa merkkejä toukista, joten nostin kaikki punasipulit ylös ja samalla miltei kaikki keltasipulitkin. Harmitti, sillä ikinä meillä ei ole ollut noin pieniä sipuleita. Siis normikokoisiahan ne ovat, mutta me olemme tottuneet jättikokoisiin sipuleihin jotka olen nostanut vasta elo-syyskuun vaihteessa ylös. Keltasipulit olivat kyllä sitä mieltä että nyt on jo syksy koska niiden varret alkoivat kellastua ja kaatua, yli kuukauden aikaisemmin kuin aiempina vuosina.

Maisseista olin varma että ne ovat menetettyjä kun kesä on ollut niin kylmä ja tuulinen, maissit ovat olleet vinossa jatkuvien tuulien riepoteltavina. Mutta tähkää näyttää tulevan hyvin eikä niitä vaivaa kosteus kun viime kesästä oppineena laitoin taimet tarpeeksi harvaan. Tupakka voi erinomaisesti, on kylväytynyt itsekseen viime kesän siemenistä pitkin kasvimaata.

Kaalit ovat täysin etana- ja ötökkavapaita, huisaa kun niitä pystyy käyttämään sellaisenaan. Tosin punakaali ei keri tänääkään vuonna. Jostain syystä onnistun ostamaan aina noita riehaantuvia punakaalin taimia jotka keskittyvät jättimäisten lehtien tekoon suoraan sivusuuntaan. Viime vuonna katkoin kirveellä punakaalin varren -  sen piti olla ihan normi punakaali... Salaattien kanssa en onnistunut tänäkään vuonna, joko lavan multa on liian vahvaa tai siemenet huonoja kun itäminen kestää kuukauden ja kasvu toisen. Tätä menoa saamme viimeisen salaattisadon joulun tienoilla.

Porkkanan kylvin siemenistä liian myöhään kun kyseessä oli syksyn lajikkeet. Yllätys oli iso kun elokuun alussa saatiin kunnon kokoisia porkkanoita lavalta, piti vain harventaa mutta pannulle ja koirien suuhun ne päätyivät. Etenkin mummokoira ja juniori rakastavat rouskutella porkkanaa.

Daaliat ovat pahasti myöhässä, vain herttaisen kaunis "Mary Evelyn" kukkii vasta. Tätä menoa suurin osa jää kukkimatta jos yöt kylmenevät entisestään. Gladioluksista kukkii muutama ruukkuun maaliskuussa esikasvatettu.

Tänä kesänä olen shoppaillut puutarhamyymälöissä vähemmän kuin aikaisempina vuosina, ainakin näin loppukesästä. Vain pari puoleen hintaan ostettua marja-aroniaa tontin reunalle myyrien syömien tilalle. Edelleen istutuspaikkaa odottaa pari kärhöä joille ei tunnu suojaisaa paikkaa löytyvän. Kärhöt eivät selvästi pidä tuulisesta tontistamme ja vain ne kärhöt viihtyvät jotka ovat toisten kasvien tai rakennuksen suojassa pahimmilta puuskilta.

Tämä on ollut hyvin erikoinen kesä. Tai siis tuntuu ettei se ole vielä tullutkaan ja kohta on jo syksy. Vähän sellainen tunne että luontoäiti veti maton jalkojen alta. Positiivista ajattelua on tarvittu urakkaluontoisesti ja suunnittelen kaikkea kivaa jo ensi keväälle ja kesälle. Esimerkiksi tilaamalla kevään kukkasipuleita rutkasti. Ja paljon uusia ihania liljojakin...

Se herkin, somin ja söpöin daalia: "Mary Evelyn". Kuvassa sateen jälkeen vettä tippuvana.

Isotähtiputket kukkivat yhä, aloittivat kesäkuun lopussa.

Toissatalvena Tokmannilta juurakkona ostettu päivänlilja "Custard Candy" on näyttävä, kukan koko on hämmästyttävän iso ja luonnossa paljon hehkuvamman keltainen kuin tuossa kuvassa.

Etupihan toinen perennapenkki on aika näyttävä. Kohta aloittaa myös muut värimintut kukinnan, samoin daaliat. Liljojen kukinnalla ei voi kehua kun kolmasosa niistä on mätiä.

Yksi Juhan tekemistä köynnöstuista pääsi terassin päätyyn ja monttuun laitoin tuoksukuusaman. Neljäs yritys saada se kasvamaan meillä, edellisessä kodissamme se kasvoi ja tuoksui huumaavasti, mutta tuo nykyinen tontti on ollut sille liian kylmä ja tuulinen. Toivottavasti se kuitenkin viihtyisi tuossa huomattavasti suojaisemmassa paikassa kuin edelliset kokeilut.

Tältä näyttää viime vuonna upeasti kukkineet "Elodie"-liljat tänä kesänä :(

Ruukkuun istutettu "Kushi Maya" ei ole kosteasta säästä kärsinyt kun ruukku on katoksen alla.

Vielä kolme kuukautta sitten etupiha näytti kyntämisen jälkeen aika hurjalta, nyt siinä on jo rehevä ja raivoisasti kasvava nurmikko.

Riehaantunut punakaali joka ahdistelee valkokaaleja.

Ensimmäinen satsi sipuleita kuivamassa, kovin pieniksi jäivät viime vuoteen verrattuna, mutta pakko ne oli nostaa pois yli kuukauden etuajassa.

Tyrni tekee marjoja niin paljon että yksi iso oksa katkesi jo raakileiden painosta. 

Myös unikoiden kukinta oli pettymys. Suuresta siemenmäärästä pioniunikoita kukki vain muutama eikä ainutkaan vaaleanpunainen. Tämä valkoinen oli iloinen yllätys, mutta se oli ainoa.

Lilaa ritarinkannusta ja päivänkakkaroita.

Ritarinkannus "Galahad" on hyvin vankkarakenteinen ja pysyy yleensä hyvin pystyssä, mutta tänä kesänä on ollut niin märkää ja tuulista että ensimmäisen kerran jouduin tukemaan sitä. 

Jalopähkämöt ovat taas riehaantuneet talon toisen päädyn terassin edessä. Pitäisi harventaa niitä rankalla kädellä kun pionit (Sarah ja Shirley) jäävät alle, samoin tarhalyhtykärhö "Princess Diana" on pyristelee nihkeästi esiin lehtien seasta.

Terassihortensiat sain viime vuonna, lila on pelastettu kun se oli matkalla roskikseen. Kummatkin viettivät ruukuissa talven kellarissa ja keväällä uhkasin niitä kompostilla jos kuolevat. Kiitos viileän ja kostean kesän, molemmat kukkivat hurjasti.

Juhan äidin aikoinaan istuttamat jalokallioiset kukkivat pitkään.

Vaaleanpunaisen palavan rakkauden toinen versio, se toinen (Terolan taimitarhasta ostettu aikoinaan) kukki hieman eri aikaan.

"Ville de Lyon" aloitti kärhöistä ensimmäisenä kukinnan. Suurin osa muistä kärhöistä on yhä nupulla vielä.

Illat ovat jo usvaisia ja auringonlaskujen värit haalistuvat.







Kevät ja tulppaanit tulossa, vihdoinkin!

Meillä on tontti ja lähipellot yhä reippaan lumikerroksen peitossa ja tulevaksi viikoksi on ennustettu lisää lunta, mutta silti: kevät on lä...