keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Mikäs se siellä?

Alkukesästä olin jo tuominnut talven myötä pihaltamme kadonneiksi paljon kasveja. Yllätys yllätys, mitä kaikkea sitä löytyikin heinäkuun lopussa (!) perennapenkkejä kitkiessä...

Puutarha ja Hellan Ullalle marmatin toukokuussa ettei yksikään "Fashion Monger"-daalioista selvinnyt, ei kellarissa talven olleet eivätkä keväällä mukuloina ostamani. Koska menin laskuissa ja muistissani sekaisin daalioiden kanssa (niitä on parikymmentä, osa vanhoja, osa uusia ostoksia) niin yllätys oli aikamoinen kun kukkapenkissä kukkii nyt topakasti tämä Fashion Monger...

Kultatyräkki viihtyi edellisvuosina niin hyvin, että annoin sitä joka vuosi ystäville tai niille, jotka erehtyivät ilmoittamaan olevansa halukkaita sitä vastaanottamaan. Kun luulin tyräkin viime talven jälkeen sanoneen sopimuksen irti lopullisesti, sain kesäkuussa ystävältäni oman pihamme tyräkin jälkeläisen.

Mutta mitäs sieltä helokin vierestä näkyykään...

Kärhöjä laskin toukokuussa pakkasenviemiksi ensin 14, sitten muutama putkahti esiin kesäkuussa jolloin saldoksi jäi 11. Heinäkuun puolivälissä onnistuin kitkemään yhden kuolemaantuomitun latvan ja toinen ilmoitti elinhalukkuudestaan liljojen keskeltä, joten niiden menetetyksi saldoksi jäi "vain" 9.
















Kaksi rhodoa ei lähtenyt nykäisemällä kesäkuussa maasta kuten muut talventappamat ja heinäkuussa niihin ilmestyi uudet lehtien alut aivan tyveen. Rhodotappioksi jäi siis 4.

Yhden täysin mustan ja kovan hortensian tyvestä nousi vetreä alku. Sen sijaan valtaisan myyränkeon vieressä kasvanut hortensia on porskuttanut läpi talven hyvin ja kasvaa tomerasti vaikka takuulla tuuletus toimii juurien lähellä...

Seppelvarvut heräsivät eloon heinäkuun alussa. Nauhuksia löytyi kesäkuun lopussa kaksi, mutta ne ovat etanoiden suosiossa ja kasvavat kovin nihkeästi etanajahdistani huolimatta.

Viime viikolla löysin perennapenkistä kaksi päivänhatun lehteä ja yhden hontelon kukkavarren. Oletan silti että punapäivänhatut ovat menneitä, ne olivat kovin nirsoja jo aiempina vuosina. Tuo selvinnyt kukkavarsi näyttää valkoiselta punapäivänhatulta ("White Swan", oletan).

Valitettavasti ne eniten ihailemani puuliljat, tuoksuköynnöskuusamat, salkoruusut ja valkoinen malva sekä valkoiset särkyneet sydämet näyttävät kadonneen lopullisesti. Osan tilalle olen ostanut uusia, osa jää tältä tontilta pois lopullisesti (valkoiset särkyneet sydämet ja tuoksuköynnöskuusamat). Puutarhurin masokismillakin on rajansa.

Yllätyskukkijoita löytyy myös toisenlaisia. Kuten sellaisia joiden olemassaolosta en tiennyt/en muistanut/en osannut odottaa. Kuten tämä herkänkaunis vaaleanpunainen lilja, jolla on ruskea rajaus terälehdessä. Ei ole Foxtrot eikä Renoir.

Kasvimaalla muutaman avomaankurkun taimien lehtien koosta aiheutui ällistelyä, kunnes tajusin että kas, nehän ovat kesäkurpitsoja. Olen ostanut avomaankurkkujen taimien mukana kesäkurpitsan taimia. Ja vastaavia taimia olen saanut ystäviltäni. Me emme edes syö kesäkurpitsaa kuin sen yhden taimen tuoton verran kesässä.

Naapurit, työkaverit ja meillä kävijät saavat varautua siihen että saavat kesäkurpisaa käsilaukkuunsa tai auton hanskalokeroon ennen kotimatkaa.

Pienikukkaisten samettikukkien joukossa kasvilavalla on tomaatti. Minulla ei ole mitään tietoa miten se siellä kasvaa. Tietääkseni olen istuttanut kaikki tomaattien taimet ruukkuihin ja tuo tomaatti ei edes kuki vielä. Ei siitä satoa saa, mutta kasvakoot kun on mukavan paikan itselleen löytänyt.

Iloinen yllätys oli kaalien selviäminen tuholaisista vaikka harakat tekivät kaikkensa ettei se onnistuisi. Ensin ne repivät kaalien suojaksi laittamani verkon, sen jälkeen harson jonka laitoin verkon tilalle. Otin kaikki suojat pois ja ajattelin että menkööt, putsaan kaalien kasvilaatikon sitten syksyllä. Nyt siellä on tomeria pieniä keräkaalin alkuja ja vieressä rangoiksi syötyjä kukkakaaleja. Punakaali ja keräkaali näyttävät selviävän tuholaisista hyvin, samoin lehtikaali pukkaa uutta tervettä lehteä siihen malliin että jaan sitä jokaiselle meillä kyläilevälle joka ottaa vastaan. Muut kaalit ovat mennyttä, mutta toimivat vieläkin tuholaisten vetonaulana niin että muut jäävät paremmin rauhaan.

Nyt heinäkuun lopussa alkaa pahin puutarhapaniikki hellittää. Kasvimaalla ei ole katteiden ansiosta paljoa kitkettävää, juolavehnä on piilotettu kankaan ja muovin alle ja viimeisessäkin penkissä on kasvua.

Kukat ovat aina paljon helpompia ja nopeampia hoidettavia kuin hyötykasvit, mitä nyt etanajahti ja myyrientorjunta jatkuvat kummassakin koko kasvukauden. Huvimaja on maalattu (viimeisteltävää on vielä) ja mitään uutta rakennusprojektia ei aloiteta tänä vuonna. Ensi keväänä sitten lisää kasvilavoja ja se grillikatos ja kasvihuone ja ja ja...

Viime talvi tuhosi osan kaivon näköesteeksi istutetuista pensaista. Niiden tilalle istutin uusia, mutta näkösuojaksi niistä ei tänä kesänä vielä ole.

Illat pimenevät paljon aikaisemmin kuin kesäkuussa (enää ei näe kastella tai kitkeä puoliltaöin, pahus) ja upeiden iltaruskojen tilalla on ollut iltasumua. Muutamana iltana on sentään ollut upea väriloisto taivaalla.
 

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Liljat eli Las Vegas 2016 osa 1

Jokakesäinen Las Vegas on taas täällä!

Ensimmäiset eli maalis-huhtikuussa ruukkuihin istutetut puuliljat ja Tokmannin & Lidl:n "arvotaan seuraavat liljapussin sisällöt"-liljat aloittivat kukinnan jo kolme viikkoa sitten, suurin osa niistä lopettelee jo. Jatkuvien kovien tuulien ja rankkojen sadekuurojen takia puuliljat ovat kukkineet ruukuissaan ulko-oven vieressä räystään alla suojassa. Kun astuu sisältä ulos, on vastassa liljojen huumaava tuoksu etenkin iltaisin.

Uusien puuliljojen varret ovat vielä liian ohuet koska ne pääsivät ulos vasta kesäkuun puolenvälin aikaan kun vihoviimeiset hallat olivat ohi. Puuliljat nojailevat toisiinsa saaden siten tukea isoille ja painaville kukilleen. Syksyllä istutan ne maahan ja toivottavasti tulevat syksyt ja talvet ovat suotuisempia kuin viimeiset, jotta puuliljat saisivat kasvaa vuosi vuodelta vankemmiksi ja vahvemmiksi.

Rappausverkko on meillä ehdoton edellytys sipulikasvien maahanistutukseen, ilman sitä suojaa myyrät kiittävät ateriasta. Jos myyrät eivät syö sipuleita, niin ainakin vievät mullat alta niin että sipuli on sananmukaisesti tyhjän päällä. Rappausverkkokaan ei ole täydellinen suoja, sillä syksyisin perennapenkeissä on vilskettä kun myyrät juoksevat penkkien päältä ja kaivavat sipuleita. Mutta ainakin myyrät joutuvat jumppaamaan enemmän kuin ilman verkkoa ja ovat myös seudulla partioivan ruskosuohaukan kohteena. Rappausverkko vajoaa vuosien aikana syvemmälle joten sen reunan täytyy olla laitettaessa reilusti maan pinnan yläpuolella (vähintään 15 cm).

Tänä kesänä meillä on ollut kasvimaalla riesana isot linnut, lähinnä piha-alueelle pesiytynyt harakkapariskunta poikasineen. Suojasimme kasvimaan harsoilla (jonka linnut repivät rikki mutta eivät päässeet kasveihin käsiksi). Ja sitten oli puutarhuri taas itkuporaraivarin partaalla (mikä rentouttava harrastus tämä puutarhanhoito!) kun viikon mökkireissun jälkeen huomasi että alkukesästä ostettuja liljoja oli paloiteltu aivan mullan tasalle ja isoista liljoista oli osasta katkottu nuput kuin veisellä leikaten. Perennapenkistä oli kiskottu pieniä kukantaimia ylös ja yksi nuori pioni oli revitty paikaltaan niin että se oli juuret kohti taivasta. Nyt ei auta muuta kuin toivoa että kotona olomme pitäisi linnut poissa pahanteosta talon läheltä.

Viime kesänä osa liljoista mätäni, jopa siinä vaiheessa kun nuput olivat juuri aukeamaisillaan. Syynä oli kosteus ja koleat säät sekä ennenkaikkea se, etten ollut istuttanut sipuleita tarpeeksi hiekkaiseen maahan enkä kohopenkkiin. Molemmat edistäisivät liljojen hyvinvointia, toisin kuin turvepitoinen ostomulta ja matala perennapenkki jossa suurin osa meidän pihan liljoista kasvaa.

Erikoista oli että mätänemiseltä välttyi ja kosteudesta kärsi vähiten oranssinväriset liljat. Ne selvisivät hyvin myös viime talvesta, toisin kuin puuliljat ja monet pihan perennoista. Olisi mielenkiintoista tietää mikä tekee oranssista väristä niin kestävän. Niiden varret ovat puolet paksummat kuin muilla liljoilla ja niiden kukinta tuntuu kestävän kauemmin. Kyse ei ole mistään yksittäisestä lajikkeesta, vaan hyvinkin erilaisista liljoista, joilla on yhteistä vain oranssi väri.

Olen saanut lähes kaikki oranssit liljat tuttavalta, samoin monta muutakin liljaa joiden nimestä hänellä ei ollut tietoa. Toisaalta Tokmannin ja Lidl:n liljapusseissakaan ei ole aina sitä mitä pitäisi, joten arvuuttelut jatkuvat. Osan liljojen sipuleista olen ostanut tietoisena siitä että pussin sisältö on ihan arvoitus. Tärkeintä on kuitenkin kaunis kukka, nimet ja lajikkeet ovat toissijaisia siihen verrattuna.

Vaikka syksyllä tulen taas olemaan käsi päässä minne saan kaikki ruukuissa kasvaneet liljat mahtumaan talveksi, jäytää takaraivossa iloinen rallatus että pitäisikö sitä "Tango Olinaa" 
"Landinia"ja paria muutakin ihanaa liljaa tilata jostain... Suomesta niitä ei saa, joten ensi talvena saattaa ehkä olla "pakko" käydä ulkomaisissa nettikaupoissa...




Tämä oli ensimmäinen kukkiva puulilja: Honeymoon (jota luulin ensin Boogie Woogieksi ennen kuin huomasin että kukan väri muuttui kukinnan kestäessä). Tuoksuu todella voimakkaasti.

Purple Prince 

Purple Prince (luonnossa paljon purppuraisempi väri, ei noin punainen).

 Purple Lady
 

Altari
 

Rialto
 

 Olympic Torch
 

 Rialto ja Purple Lady
 

 Viime vuonna pohdin Nettyn ja Patrician ylpeyden eroja, näistä sen huomaa:
Netty´s Pride

 Patricia´s Pride
 

Kuin "Patricia´s Pride", muttei kuitenkaan. Lidl:n "Pixels Mix"-sipulisekoituksesta.
 

 Kuten myös tämäkin

Lild:stä ostettu "Elodie"
 

Matala ja kaunis: "Peach Dwarf"
 

 Jyrkkää tummaa: "Mapira"
 

 

 Tämä lilja teki samaan kukkavarteen kaksi tällaista kukkaa, yhden herkän pinkin ja yhden miltei valkoisen. Melkoinen sekoitus samasta sipulista!
 

Renoir
 

 Tämän olen saanut, yksi niistä vahvakasvuisista ja pitkään kukkivista oranssivoittoisista liljoista. Epäilen että se voisi olla "Forever Susan"

 Easy Salsa
 

Loreto
 

 Nimetön keltainen, ostin ale-laarista muutama vuosi sitten.

Black Out. Kuva vääristää väriä taas, on luonnossa paljon tummempi.

 Valkoinen lilja joka kukkii ihan väärässä paikassa, ts. myyräreitin varrella. Miten se on sinne päätynyt ja miten se on vielä elossa...?

Heinäkuun iltojen valoloistetta

 

torstai 14. heinäkuuta 2016

Unikkovalikoima parhaimmillaan - ja iltaruskot myös

Kun pionit lopettelivat kukintaansa, pioniunikot aloittivat. Koska talven ja myyrien tekemien tuhojen jälkeen perennapenkeissä oli paljon tyhjää tilaa, heittelin niihin keväällä viime kesänä keräämiäni yksivuotisten unikoiden siemeniä. Ja ne lähtivätkin raivokkaaseen kasvuun, sillä seurauksella että perennapenkeissä on nyt hyvin paljon unikkoja. Etten sanoisi että miltei liikaakin.

Pioniunikot tekivät lähes 40 cm pitkät lehdet ja metriset varret ja estivät viime talvena Virosta ostamieni unikkojen kasvun. Ehkä ensi kerralla viisastun ja maltan mieleni siementen levityksessä. Ja ehkä jätän tilaa niille ostosiemenillekin, vaikkei hinta päätä huimannutkaan. Mutta olisi ollut kiva nähdä niidenkin kukinta.

"Black Peony"



Herkkää, kaunista ja kookasta. Näilläkin on vartta miltei metrin verran.



Sulkaunikoita on myös runsaasti, harmikseni valkoista versiota ei lainkaan. Sen siemenistä olisin kiinnostunut jos jollain on tarjolla.

"Danish Flag" supussa

...ja auki.




"Lilac Pompom"


Lilac Pompom ja sateelta sen suojaan tullut kimalainen.

Tämä kukka on iso, monivuotisten unikoiden kokoinen.

Monelle unikolle kävi näin tämän kesän kovissa ja kylmissä tuulissa.

Silkkiunikko "Shirley" on kylväytynyt itsekseen viimevuotisista.


Kuka ei kuulu joukkoon? Kevätmessuilta ostamistani saksankurjenmiekan juurakoista "Indian Chief" innostui jo kukkimaan. Kauniita kukkia oli hämmästyttävän paljon. Puutarha ja Hellan Ullan kanssa tekemämme Kauppilan-reissun ostos tuoksukurjenmiekka kukki myös, mutta kärsi sateista selvästi. Sen sijaan yksikään "vanhoista" saksankurjenmiekoista ei ole kukkinut enkä ole löytänyt edes nuppuja.

Viime viikkojen sateiset päivät ovat olleet ennustettavissa hurjista iltaruskoista, joita on riittänyt monelle illalle. Iltojen väritykset ovat ollet satumaisia.




Kevät ja tulppaanit tulossa, vihdoinkin!

Meillä on tontti ja lähipellot yhä reippaan lumikerroksen peitossa ja tulevaksi viikoksi on ennustettu lisää lunta, mutta silti: kevät on lä...