Ne sulaa sittenkin ja vastaus blogihaasteeseen

Enää tyhjentämättä neljä isoa terassin ruukkua, kaksi vanhaa isoa pataa ja yksi iso keraaminen ruukku. Kun pakkasyöt hellittivät, ei tarvitse kantaa selkä vääränä kuumaa vettä sisältä jotta saisin kesäkukat ja daaliat pois ruukuista. Daaliat ja onnenapilat olivat miltei kaikki jäätyneet ruukuissaan, joten paljoa ei ole talveksi kellariin sullottavaa. Ehkä ihan hyvä.

Töitä on pihalla riittänyt ihan kiitettävästi ruukkuoperaation lisäksi. Kaksi (isoa) muovikassillista tulppaaneja on istutettu rei´itetyissä ämpäreissä eri puolille pihaa, tupakantumppeja olen kaivanut maahan myös (terveisiä myyrille, tungen niitä koloihin), loppukesästä saadut liljat ovat kaikki vihdoin omissa penkeissään ja loput laukatkin ovat löytäneet paikkansa. Onneksi sain ystävältäni keisarinpikarililjoja lisää, tungin niitäkin myyrien kiusaksi kolojen tukkeeksi. Vaikka eivät ne sipulit myyriä estä, niin ainakin haisevat pahalta.

Viimeinen istuttamaton perenna eli Kauppilasta ostettu pioni "Coral Sunset" oli jäänyt odottamaan viime viikkojen pakkasöiden ja miltei -päivienkin lämpenemistä. Löysin pionille juuri hyvän paikan ison perennapenkin reunasta. Tosin siinä oli iso tyräkki, jonka päätin siirtää toisen perennapenkin laitaan. Mutta siinä oli päivänlilja, joka piti ensin siirtää pois.. Puutarhan dominopalikka-ilmiö iski jälleen.

Tunnin tunnin kuluttua minulla oli neljä kuoppaa, neljä kasvia, iso kasa kitkettyjä rikkaruohoja ja tieto siitä että kas, ostomulta oli loppu. Myös lähialueen puutarhamyymälöistä. Eikun tyhjentämään äkkiä ruukkuja, joista saisin istutusmultaa.

Kahdenn tunnin kuluttua minulla oli edelleen neljä kuoppaa, neljä kasvia, kolme tyhjennettyä ruukkua, iso kottikärryllinen kasvikompostiin menevää tavaraa eikä vieläkään mitään maassa.

Samaan syssyyn päätin rajata uudelleen ison perennapenkin päädyn kun nurmikko on kesän aikana kiivennyt perennojen juurelle.

Neljän tunnin kuluttua minulla oli kipeä polvi, kipeä ranne, kolme isoa tyhjää ruukkua matkalla pesuun, neljä istutettua kasvia, kaksi kottikärryllistä rikkiksiä ja mätääntyneitä daalioita, monta kymmentä pikkusipulia istutettuina ja nätti perennapenkin reuna (ainakin ensi kesään asti).

Ehkä ihan hyvä että talvi on tulossa ja hullujen puutarhureiden lepokausi myös.

Vaarin torpan Pirkolta sain mielenkiintoisen blogihaasteen, jonka palkinto-osuuden jätän tällä kertaa väliin ja jakamatta (laiska minä!). Jatkan haastetta Puutarhan ja hellan Ullalle, jonka napakoita ja antoisia (ja myös ruokaisia!) tekstejä ihailen. Haluaisin Ullalta vastaukset näihin samoihin kysymyksiin, joten en keksi uusia.

1. Miten aloitit puutarhanhoidon?
Vahingossa. Tapasin ihanan miehen (pus muru!), jonka talon pihalla oli historia. Sitä piti kaivaa (sananmukaisesti) esille ja siitä se sitten lähti... Vannoutunut bile-ura-minä-ihminen ei edellisessä elämässään voinut olla vähempää kiinnostunut pihan hoitamisesta tai kasveista. Alussa kitkin vahingossa liljatkin, kun en tiennyt mistään mitään. Tieto puutarhanhoidosta ei tuonut tuskaa, vaan iloa jota piti saada lisää. Onneksi meillä oli naapuri, jonka neuvot ja ideat olivat tärkeitä ja innostavia.

Reilut kolme vuotta sitten muutimme Juhan vanhempien entiseen taloon jota olemme remontoineet siitä asti. Pihalla on tehty laajoja muutoksia myös. Täällä piti toisaalta aloittaa ihan alusta ja toisaalta muokata jo olemassaolevaa.

2. Kumpi on kiinnostavampaa, bloggaaminen vai puutarhanhoito?
Ehdottomasti puutarhanhoito. Bloggaamisen idea on loistava, mutta käytäntö vähän hankala kun vuorokauden tunnit tuppaavat loppumaan kesken. Käyttäisin sen(kin) ajan mieluummin pihalla.

3. Mikä on puutarhassa vaikeinta?
Suojata se myyriltä. Tai edes osa siitä.

4. Onko puutarhassasi hyötytarhaa ja jos, minkälainen?
Kasvimaan koko on raa´asti arvioiden 80 neliötä. Tai jotain sinnepäin. Se on laajennettu versio anopin kasvimaasta, minä tein siitä kohopenkkikasvimaan ja ensi kesänä siitä tulee kokonaan lavallinen. Viereinen (rikkaruoho)pelto pitää huolen siitä ettei ole mitään järkeä kitkeä kasvimaalla 24/7 jos haluaa pitää sen rikkaruohovapaana. Lavakasvatus on helpompaa.

5. Harrastatko kausiruokaa?
Kun kasvimaalta saa syötävää, se myös syödään. Aika yksipuoleiseksi ruokavalio tosin jäisi jos olisimme kesän vain sen sadon varassa.

6. Onko puutarhassasi eläimiä?
Kroonisesti kolme bordercollieta ja raivostuttavan paljon kontiaisia, vesimyyriä ja hiiriä. Tänä kesänä myös etanoita (niitä pieniä perusetanoita). Satunnaisesti jäniksiä ja naapurin kissa.

7.  Minkä haluaisit muuttaa puutarhassasi?
Mistä aloitetaan? Ehkä olisin muutama vuosi sitten tänne muuttaessamme tehnyt kaiken toisin jos olisin ollut järkevä ja harkitseva. En ole kumpaakaan, joten turha haaveilla siitä. 

8. Miten löydät ideat puutarhaasi?
Puutarhaharrastaja-ystäviltäni. Jonkin verran lehdistä ja jonkin verran netistä, siis muiden harrastajien blogeista. Yleensä minulle tulee "Ahaa!"-ideoita, jotka eivät aina ole ihan hyviä...

9. Onko puutarhassasi patsaita tai muita koristeita?
Ei lainkaan. Ne eivät ole minun juttuni. Piha-alue on myös niin iso, että satunnaiset patsaat näyttäisivät orvoilta eikä muutkaan koristeet toimi täällä.

10. Miten tämä kesä on sujunut puutarhassa?
Huonosti. Kts. edellinen blogikirjoitukseni.

11. Mikä on puutarhasi huippujuttu?
Siellä oleminen ja kaikenlainen tekeminen! Todellista sielun ja ruumiin terapiaa. Välillä aika rankkaa kun säähän ja luonnonilmiöihin ei voi vaikuttaa ja fyysinen rasitus kurmottaa kroppaa, mutta  kasvun ihmeen iloa ja kesäkuukausien kauneutta ihaillessa unohtaa kaiken negatiivisen. 

Kesän värejä, kuvia pihalta heinäkuun alussa.

Enää 5 kuukautta ja sitten on taas valoa!