sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kuusi kuvaa kesästä - vastaus haasteeseen

 Sain Kesäkukalta Kosmosta ja leijonankitaa-blogista haasteen Kuusi kuvaa kesästä.

Vaikea haaste kun olisin tyrkännyt tähän kuusikymmentä kuvaa, mutta jos kuitankin vain nämä:

Tulppaani Sun Lover. Todellinen aurinko toukokuisessa vaaleanvihreässä ja vielä osittain ruskeassa puutarhassa. Todellinen valontuoja joka kukkii pitkään isoin hehkuvin kukin. Kesänaloittajakukka.
 

Siinä missä "Sun Lover" aloitti kesän, pioni "Sarah Bernhardt" aloittaa toisenlaisen väri-ilotulituksen perennapenkissä. Pionit kukkivat tummanpunaisesta herkkään pinkkiin, valkoisena pienin punaisin tai keltaisin sävyin, rehevänä, runsaana ja kauniina. Iso perennapenkki on juhannuksesta eteenpäin kuin pienen prinsessan unelma, täynnä vaaleanpunaista unelmaa.

Yksivuotiset unikot kukkivat kesäkuusta aina ensimmäisiin hallaöihin saakka kun siemeniä muistaa heitellä pitkin kevättä ja alkukesää. Niiden kukinta ei kestää kauaa yhdellä kukalla, mutta kun niitä on tarpeeksi, riittää väri-ilotulitusta. 

 Keskikesän taipuessa loppukesään on liljojen vuoro. Minun suuri rakkauteni pihalla. Monen mielestä tuoksuvat liljat haisevat, minulle niiden huumaava tuoksu on merkki siitä että kesä on parhaimmillaan. Ensimmäiset, ruukuissa esikasvatetut liljat aloittavat jo alkukesästä, maassa häkeissä myyriltä suojassa olevat aloittavat kukinnan vasta heinäkuun loppupuolella. Ruusuliljoja minulla ei ollut aiemmin, ts. näin kerrottuja kuin tämä (jonka nimi selviää kunhan löydän ostoskuitin jostain...). Ruusuliljojen kukinta ja tuoksu ovat niin hurmaavia että niitähän on pakko saada lisää..

 Kun kesä lähestyy loppuaan, väri-ilotulitus jatkuu daalioilla ja gladioluksilla. "Akita" oli yllätys, en huomannut sen tiedoista tarkistaa kuinka isoksi kukka kasvaa. Ihmettelin vain miten kauan se kasvattaa nuppujaan, mutta sitten kukan kokoa ja kestoa riittikin. Joka kukka oli erilainen, vain koko ja sävyt olivat samat.

Viimeisenä kukkivat daaliat. Vaikka niitä esikasvattaa, jää kukinta aina viimeiseen asti, hallaöidenkin jälkeen oli vielä muutama topakka tapaus kukassa. Tämä Lidlistä ostettu kerrottu gladiolus oli kerrassaan hauska ja kaunis. 

Kun gladiolukset aloittavat kukinnan, on kesän lähtölaskennan aika. Ne ovat niitä joita vielä suojataan hallaharsoin viimeiseen saakka, jopa sen jälkeen kun daaliat ovat jo kylmettyneet. Kun on aika katkoa gladiolusten varret ja nostaa sipulit ylös katsottavaksi mitä kannattaa varastoiden talven yli kellariin ja mitkä menevät kompostiin, on kesä jo kokonaan ohi. Siksi gladiolukset ovat minulle haikeita kukkia, kesän lopun ilmoittajia. 

Yhtään kokonaiskuvaa en tähän(kään) saanut, pidän kukkien lähikuvista vaikka mielelläni katson muiden puutarhojen kokonaiskuvia ja laajempia näkemyksiä.

Toivon että haasteeseen vastaavat Puutarha ja Hella ja Vaarin torpan puutarha.
Muiden näkemyksiä samasta aiheesta on todella  mielenkiintoista katsoa.

4 kommenttia:

  1. Kiitos, että otit haasteen vastaan. Kivat kuvat, joista välittyy iloinen, riemunkirjava rakkaus kukkia kohtaan. Kaikki ovat hienoja, nyt kolahti varsinkin pionit ja unikot. Ollapa taas kesä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lasken päiviä talvipäivän seisaukseen ja siitä lasken päiviä maaliskuuhun ja siitä sitten huhtikuuhun... ja sitten onkin täysi tohina jo päällä!

      Poista
  2. Herkullisen ihania ovat olleet kuusi kesän kaunotarta ja tosiaan, niitä olisi riittänyt pitkä sarja! Ihailtavaa sinnikkyyttä on oltava varastossa tuolla myyrien valtakunnassa, mutta sitkeys palkitaan!

    Kiitos haasteesta, on lohdullista kurkistaa kesä kuvia näinä valottomina päivinä. Viime aikoina on ollut niukasti ruutuaikaa, joten vastaus on viivästynyt - tulossa on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! Muiden blogeja on kiva seurata, etenkin eri näkemyksiä samasta aiheesta kuten tuosta kesäkuva-haasteesta.

      Poista