sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Liljavauvoja ja -häkkejä

Elokuussa oli täysin valmis lyömään hanskat tiskiin kaiken puutarhatyön osalta kuten viime kerralla kirjoitin. Kulunut kuuma ja erittäin kuiva kesä turhautti voimallisesti - kauniisti sanottuna. Maa on yhä kuiva, syksyn istutuspuuhissa reipas kastelu oli edelleen erittäin tarpeellista ja maata kaivaessa se pölisee heti pinnan alta. Pelottaa ajatus siitä että loppusyksy olisi vähäsateinen ja talvi vähäluminen, se tietäisi veden loppumista meiltä kaivosta ja kasvien joukkotuhoa keväällä. 

Kesän kuivuuden takia vasta syyskuussa alkoi osa kasveista kasvaa - siinä vaiheessa kun niiden olisi pitänyt jo luovuttaa ja siirtyä lepoon. Myös myyrät reipastuivat ja viimeksi tänään tilkitsin toistakymmentä syvää onkaloa valkosipuleilla kukkapenkeissä. Niitä valkosipuleita kyllä riittää, sillä onni onnettomuudessa että ne eivät kesällä kasvaneet kuivuuden takia ja sato jäi korjaamatta. Nyt sullon niitä onkaloihin ja keväällä pohdin että miksi meillä on perennapenkit täynnä valkkaria...

Syys-lokakuun projektina oli 450 liljansipulin istutus (myönnän: mopo lähti taas käsistä, olihan tuo vähän liian suuri määrä...). Ongelmaa ei olisi lainkaan jos meillä voisi sipulit lykätä maahan noin vain. Mutta kun ei. Vapaa-ajan ongelmia ei ollut kun illat pimenivät nopeasti ja samaan aikaan oli myös muutaman sadan tulppaanin, narsissin ja laukkojen istutus. Pikkusipuleista puhumattakaan. Krookukset tosin loppuivat kesken, niitä olisi pitänyt hankkia paljon enemmän. 

Kaivoin otsalampun valossa ja viikonloppuisin syviä kuoppia Juhan tekemille liljahäkeille ja totesin että aikoinaan taloa rakennettaessa ovat rakentajat tuupanneet kaikki kivet siihen paikkaan johon Juhan äiti myöhemmin perusti kukkapenkit ja joita minä olen laajentanut. Kuntoni nousi kohisten kun kärräsin kottikärrytolkulla kiviä tontin takaosaan ylämäkeen.

Istutin liljoja myös muoviruukkuihin, mutta mieluummin olisin nekin laittanut häkkeihin. Tilaa ei vaan enää löytynyt kun perennnapenkeissä on paljon muutakin. Tilanpuutetta pahensi myös rakennettava kesäkeittiö-kasvihuonekombinaatio jonka alle jäi yksi perennapenkki. Sitä ja edelliskesien liljaruukkuja tyhjentäessä huomasin tämän kesän erikoisuuden: liljavauvat. 

Joka kesä liljat tekevät pieniä alkuja varsinaisen sipulin päälle varteen ja syksyn ensimmäisten  pakkasöiden jälkeen niitä irtoaa ja kulkeutuu aivan multarajaan tai jopa mullan päälle. Ja joka kesä osa varsinkin jalostetuimmista liljoista taantuu kukinnan jälkeen. Edellisen talven, huonomman kesän, kasvupaikan, vaillinaisen lannoituksen tai jonkun muun syyn takia sen sijaan että sipuli olisi voimistunut ja kerännyt kokoa, se kutistuu ja lopulta näivettyy pois. Tänä kesänä liljojen kukinta oli hieno (tosin lyhyt kuumuuden takia), mutta ikinä ei ole pikkusipuleita ollut näin valtavaa määrää! Myös taantuneita liljoja oli aika paljon, eli varsinaista sipulia ei enää edes löytynyt tai se oli peukalonpään kokoinen, mutta varsi oli koko maanalaiselta matkalta täynnä pikkusipuleita. Tämän huomasin etenkin tyhjennettävissä ruukuissa ja siinä purettavassa perennapenkissä. 

Olen saanut muutama vuosi sitten keltaisia liljoja, joiden lajikkeen nimestä ei ole hajuakaan. Ne ovat kasvaneet aika huonossa paikassa karussa mullassa kuumassa paikassa, mutta viihtyneet hyvin ja kukkineet joka vuosi. Syyskuussa kitkin niiden tyven ja ällistyin pikkusipuleiden määrää: niitä nousi korkealle varsia pitkin maan päälle ja ne olivat todella tiukassa kiinni toisissaan ja varsissa. Pohdin vähän aikaa asiaa, mätin pari ämpärillistä multaa niiden päälle ja päätin että ensi keväänä perkaan koko kasvupaikan. Kunhan keksi minne ne kymmenet pienet liljanalut laitan. Muut perennapenkeistä kerätyt ja pinnalle nousseet liljavauvat otin talteen. Niitä tuli ämpärillinen!

Osa noista liljavauvoista oli niin isoja että ne kukkivat jo ensi kesänä. Parin kesän kuluttua pohdin kovasti että mitä ihmettä olen hankkinut kun en ostoslistalta löydä näitä liljoja :) Toivottavasti muistan silloin tämän blogipostauksen.

Muuta istutettavaa oli ihmeen vähän - hyvä niin. Unohdin (!!) Harvialan taimitarhan alennuspäivän, samoin kuin Kodin Terran puutarhapuolen viimeiset myynnit, Kanta-Hämeen puutarhakeskuksella kävin liian myöhään (valinnanvaraa oli enää vähän), Hankkijallakin kävin vasta viime tingassa. Siellä oli pensaat -70 % ja perennat euron tai vähemmän, mutta valikoimaa enää vähän. Mukaan tarttui toinen japaninruusukvitteni, jälleen yksi purppuraheisiangervo, syreeni ja pari päivänliljaa. Poikkeuksellisen vähän siis syysistutettavaa edellisvuosiin verrattuna. Ei yhtään rhodoa tai atsaleaa vaikka niitä oli ostoslistalla.

Puutarha-apulainen Tara-mummokoira, yksi liljahäkeista ja pieni osa sen häkin alta löytyneistä kivistä.

Näyttää ihan haudalta kuten ystäväni totesi... :)

Häkkejä ja kiviä - ja puutarhamummokoira.

Saavillinen liljoja odottaa kottikärryssä istutusta, muutama pussi tulppaaneja samoin.

Yksi Juhan tekemistä häkeistä. Se on rappausverkkoa, tukevaa eikä ruostu.

Siirrettäviä liljoja, perennoja ja liljaruukkuja. Ruukkuihin vaihdoin uudet mullat ja istutin ne uudelleen maahan.

Perennapenkin tyhjennystä ennen kuin se jäi soran alle.

Kesäkeittiön pohjaa, tuleva pieni kasvihuone on sorakasan alla ja takana. Ja edessä pilkottaa perennapenkin jäänteet.

Terassin kaariportin luona kasvanut lila "Jackmannii"-kärhö paloi metalliseen kaariporttiin kesällä. Siis todella se paloi kuuman metallin takia. Nyt kun ollaan marraskuussa se pohtii kasvua...

Silkkiunikko kukki koko loppukesän, lakastui - ja aloitti uuden kasvun. Kuva otettu tänään 4.11.

Toinen kylpyhuoneista oli varattu monta viikkoa daalioille. Tänä vuonna nostin daaliat ajanpuutteen takia monessa erässä kuivumaan ennen sahanpuruastioihin laittoa ja kellariin vientiä. 
Kun pimeällä tekee puutarhatöitä otsalampun valossa voi käydä nolosti: unohdin yhden ison daalian ruukkuun ulos pakkasella.. Saa nähdä säilyykö se kellarissa ensi kevääseen asti.

Viimeiset perunat nostin maasta lokakuun viimeisenä päivänä. Komeita olivat, minulle riitti aterialla puolikas peruna :)

Viimevuotinen salaatti kukki syyskuussa komeasti.

Ritarinkannus aloitti uusintakierroksen syyskuussa.

1 kommentti:

  1. Kylläpä liljat yllättivät erikoisella tavalla! Saapa nähdä, millainen liljarunsaus pääsee kukkaan! Olet joka tapauksessa uurastanut ahkerasti kasvien talvetukseen varustamisessa ja ylöskaivamisessa, joten kukintaa on tiedossa!

    VastaaPoista