Sinne meni sipulit ja legenda samettikukista

Meillä on ollut hurjan hyvä sipulisato monena vuonna ja olemme syöneet oman maan sipuleita aina pitkälle kevättalviin asti. Viime kesänä toiseen pitkään sipulilavaan tuli sipulimatoja eli sipulikärpästen toukkia. Toinen lavallinen säästyi niiltä ja saimme ihan kohtuullisen sadon vaikka puolet menetettiinkin.

Tänä vuonna tuho on täydellinen vaikka keväällä tein sipuleille oman lavan, jossa oli uutta multaa ja sipulit oli uitettu tuhkavedessä. Toukat söivät ensin hopeasipulit, sitten punasipulit, sitten keltasipulit ja nyt on syöty toisessa lavassa olleet ryvässipulit. Lavat ovat tyhjää täynnä ja nyt teen hätäkylvöjä jotta saan niihin edes jotain vihreää. Kesää on kuitenkin (toivottavasti) jäljellä vielä pitkään.

Laitoin pikaisen kyselyn Facebookin erääseen ns.järkevään puutarharyhmään (jossa ei ole satamäärin auringonlaskukuvia ja uteluja mikä köynnös tässä on (nokkonen) eikä lastenlasten kuvia) ja sainkin nopeasti hyviä ideoita. Seuraavaksi inventoin varastoni ja kas, sieltähän löytyi vaikka mitä kylvettävää jotta saan vielä jotain syötävää niille lavoille kasvamaan.

Sipulien menetys harmittaa ja huolettaa että millä estän ensi vuonna tuhot tai onko meidän osalta oman maan sipulit menetetty pitkäksi aikaa?

Tänä vuonna tilasin kasvilavoihin mullat samasta paikasta kuin ennenkin (3000 litraa), mutta mullat olivatkin eri toimittajalta. Ensin tuumasin että hienoa, nyt on tasalaatuista hiekkapitoista multaa jossa ei ollut lainkaan rikkaruohoja.

Mutta mitä pidemmälle kesää ollaan menty, sen epäilevämmäksi olen mullan suhteen tullut. Vaikka joka paikassa tolkutetaan että turvepitoinen multa ei ole hyväksi ja hiesupitoinen on, niin tämän kesän perusteella olen eri mieltä. Turvepitoinen multa piti kosteutta paremmin ja vaikka sitä ei oltu erikoisemmin lannoitettu, tuntuu siltä että tuo hiesupitoinen multa ei ole sisältänyt mitään. Olen lannoittanut lavat samalla lailla kuin ennenkin (palanutta hevosenlantaa ja kompostia), mutta kasvu on ollut todella nihkeää, ikäänkuin voimaa ei olisi silti ollut tarpeeksi kasvuun. Hiesupitoinen multa ei pidä vettä ja tämän kesän kuivuus on kostautunut rankasti. Koko ajan ei voi kastella kun on pelko milloin kaivosta loppuu vesti, mutta turvepitoiselle mullalle riitti vähempikin vesimäärä.

Tänä kesänä vahvistui myös että puutarhalehtien ja -nettipalstojen hehkuttama samettikukkien tuholaiskarkoitusteho on ihan silkkaa puppua. Niissäkin lienee lajike-eroja, mutta eipä niistä ole ollut karkottamaan sipulikärpäsiä eikä etenkään kaalikoita. Meillä on lavalla enemmän samettikukkia kuin kaaleja ja kaalit ovat täynnä kaalikoita ja juuri sen näköisiäkin että hyvin on niitä syöty. Lisäksi samettikukat ovat ravintosyöppöjä, niin pieneksi kasviksi niillä on iso juurakko joka syksyllä poisnostaessa vie ison osan mullasta mukanaan. Mutta kauniitahan ne ovat, silmäniloa. Hyötytarkoituksesta en niitä kehuisi.

On kasvimaalla paljon positiivistakin. Paleltuneet avomaankurkun taimet ei haittaa kun Lidl:n siemenistä itäneet kurkut vaikuttavat satoisilta, kesäkurpitsaa pukkaa ja tilliä on vähän joka paikassa. Sananmukaisesti. Sitä on lähes joka lavalla vaikken ole sitä sinne kylvänytkään.

Tyhjää on... samettikukista ei karkottajina ollut mitään hyötyä sipulikärpäsiin.

Sipuli toukkia täynnä.

Samettikukkia ja syötyjä kaaleja. Tiedän että kaalit tokenevat tuosta, lehtikaali etenkin. Loppukesästä tuskailen minne sitä työntäisin kun satoa pukkaa.

Itsekseen levinnyttä (viime kesän siemenistä) tupakkaa (kessua) ja perunaa. Tupakka kerää pölyttäjiä todella runsaasti vaikka kukat ovat hyvin vaatimattomia. Harmittaa että virginialaisen esikasvatus ei onnistunut, sen kukat ovat kauniit ja vaaleanpunaiset ja kasvi on paljon korkeampi kuin kessu eli ns. palturintupakka.

Tillit voivat hyvin kurkkujen ja kesäkurpitsojen kanssa.

Kukkapenkit alkavat olla parhaassa loistossaan. Oi kun se Avointen puutarhojen päivä olisi ollut tulevana viikonloppuna, olisi ollut paljon enemmän nähtävää!