Puutarhavuosi 2020 - mitä jäi mieleen?

Erikoisista erikoisin vuosi, pandemia muutti kaiken. Tai ei sittenkään. Puutarha ja luonto jatkoivat kasvuaan keväällä, vaikka meistä tuntui että maailma pysähtyi silloin.

Lähes olemattoman talven jälkeen odotin monen muun tavoin että sitten tulee ihana aikainen kevät. Ja pah, 11.5. meillä näytti tältä:

Käytin tuota kuvaa joulukorttikuvana :)

Vuodet eivät ole veljeksiä, mutta viime vuodet ovat olleet kyllä suoraan Hullunkurisista perheistä. 

Kun kesä vihdoin toukokuun lopussa alkoi, oli se taas hyvin vaihteleva, ääripäästä toiseen. Hurjista hellepäivistä (jotka sananmukaisesti polttivat terassin miljoonakelloamppelit) viileään ja kuivuudesta runsaisiin sateisiin. Toisaalta alkukesän hallat puuttuivat kokonaan ja syksy oli pitkä ja lauha, ensimmäiset pakkasyöt tulivat vasta lokakuun loppupuolella.

Sellaista normikesää ei ole moneen vuoteen enää ollut. Mitään ei voi ennustaa eikä mitään voi olettaa ja odottaa. On vain tyydyttävä siihen mitä on ja varauduttava kaikkeen. 

Kaikesta huolimatta Suomen kesä on ihana ja oman puutarhan kesä ihan parasta aikaa.

 Talon päädystä kylälle päin kuvattuna 15.6. Kuvassa näkyy eri-ikäiset terijoensalavat tontin ja pellon rajalla. Muutaman vuoden kuluttua ne ovat niin isoja ja tuuheita että estävät tuulta ja alkukesän peltopölyä. Tai ainakin pahimmat myräkät. Toivottavasti. Myyrät ovat syöneet osan salavista niin, että ne ovat kaikki eri ikäisiä ja -kokoisia, joten tehokasta kertasuojaa niistä emme ole saaneet.

  Vanha lumipalloheisi portilla on uhkea näky. Tänäkään vuonna ei kirvoja ole juuri ollut, joten kukinta oli taas hieno.

Pioni "Coral Charm" (joka ei näytä kuvassa yhtään korallinväriseltä) kukki ilta-auringon valossa 26.6.

Terassin kaariportti ja kukkivat jalopähkimöt, pioni "Sarah Bernhardt" sekä palavat rakkaudet 4.7.

 

Lehtikaalit riehaantuivat, niiden kasvua lavalla ei haitannut mikään viime kesänä (eikä pahemmin syksylläkään!). Kuvissa 8.7. ja 24.12. (!)

 

Sipulit lavakasvatuksessa 20.7. Tänä vuonna sipulikärpästen toukat eivät päässeet tuhoamaan sipulisatoa runsaan ruohokatteen ansiosta. Harmittaa kun en tajunnut aiemmin suojata sipuleita näin, vaan kolmena vuonna sato menetettiin miltei täysin. Kuvassa näkyy myös Juhan liikennemerkkimaalilla maalaama puutarhaveitsi joka oli alvariinsa kateissa. Nyt se näkyy niin hyvin että löytyy yhdellä silmäyksellä. EDIT 29.12.: istutin sipulit myös tavallista syvemmälle, se ei vaikuttanut sipuleiden kokoon eikä kasvuun muutenkaan, mutta saattoi olla yksi etu taistelussa sipulikärpästen toukkia vastaan.

Takapiha ja terassi kylpivät auringossa 30.7.

Ritarinkannus "Galahad" kukki matalampana kuin edellisvuosina, mutta silti näyttävästi  muiden ritarinkannusten ja liljojen keskellä 29.7.

Vaaleanpunaiset "Strathosphere"-liljat kärsivät väärässä (liian turvepitoisessa) kasvupaikassa takapihalla, iso osa nupuista mätäni ja lähes jokaisessa auenneessa terälehdessä näkyi kosteuden aiheuttamia vaurioita. Myyrät taitavat huolehtia siitä, ettei niitä ole enää ensi kesänä, sillä syksyllä niiden kasvupaikassa oli isoja onkaloita ihan vieressä ja ympärillä. 18.8. otetussa kuvassa taustalla Mammakoira Maura.

Kärhöt kaariportissa 10.8. Toissakesänä kärhöt sananmukaisesti paloivat metalliseen kaariporttiin pitkän hellekauden aikana, tämä vuosi oli kärhöille hyvä (ei liian kylmä talvi eikä liian kuuma kesä). Muutama "uusi" kärhö lähti kasvuun myös, muttei ehtinyt vielä kukkia (eli sellaiset jotka olen istuttanut jo pari-kolme vuotta sitten ja jotka eivät ole inahtaneetkaan tähän kesään mennessä).

Rantakukka "Blush" ja valkoinen väriminttu "Schneewitchen" 23.8.

 Takapihan "sekametelisoppa" eli kohopenkki johon sitä rakennettaessa 6 vuotta sitten tilattiin multaa joka olikin silkkaa savea.. Sitä parannettaessa lykin kasvamaan mitä saatavilla oli kun alussa siinä ei kasvanut juuri mikään. Liljoja laitoin innolla koska siinä ei ollut myöskään myyriä. Nyt siinä sitten kasvaa kaikki, sikinsokin sekaisin. Paitsi liljat parin vuoden kuluttua, sillä myyrät ovat jo käyneet sielläkin. Oranssi "Bariton" on liljoista sitkein ja suurikokoisin (ei ole ns. puulilja kuitenkaan). Osan liljoista siirsin tänä syksynä, mutta uusia, myyräturvallisia paikkoja ei pihassamme enää ole. Kuva on otettu 8.8.

 

"Bariton" ja luultavasti "Sunny Joy" 8.8.

Auringonlaskut ja leiskuva taivaanranta olivat upeita viime kesänäkin. Kuva on otettu 21.8.

Nyt kun on vihdoin aikaa käydä viime kesän kuvia läpi, siirryn seuraavaksi liljoihin.. Eli jokavuotinen kolmiosainen liljasarja on seuraavana vuorossa :)