Kun kuukausien tauon jälkeen pääsin vauhtiin blogipäivityksissä (lue: ei ole pihalla töitä kun se on paksun nuoskakerroksen alla...) niin jatkan seuraavaksi unikoilla.
Uusimmassa Kotipuutarha-lehdessä (1/2021) oli kasviasiantuntija Eila Rädyn kattava ja tietävä kirjoitus yksivuotisista unikoista. Vihdoinkin. Olen pitkään ihmetellyt miksei niistä ole sosiaalisessa mediassa ja etenkään puutarhalehdissä enempää kirjoituksia. Oma blogipostaukseni unikoista lähes kahden vuoden takaa on ollut suosittu, lukukertoja lähes 2500 (!). Myös Sarin Puutarhat-blogissa on yksivuotisista unikoista
Yksivuotiset unikot ovat suosittuja ja suositeltavia helppohoitosuutensa ja kauneutensa vuoksi. Kukinta on lyhyt, mutta näyttävä (etenkin jos unikot ovat ryhmänä) ja upeiden siemenkotien myötä ne kaunistavat puutarhassa pitkään. Sen lisäksi että ne eivät kelpaa myyrille (jees!!), peuroille eivätkä maistu kovin etanoillekaan, niitä voi lisätä runsaan siementämisen ansiosta helposti eikä siementen kerääminen ole vaikeaa, päinvastoin.
Lehden artikkelissa muistutettiin, että yksivuotisten unikoiden kasvu ja kukinta paranevat runsaan humuksen ja lannoituksen myötä, artikkeln kirjoittaja Eila Räty oli lisännyt unikoiden kasvualustaan myös kompostia ja hevosenlantaa. Minä olen lisännyt hiesumaassa oleviin kukkapenkkeihin multaa ja rakeista hevosenlantalannoitetta alkukesästä, mutta turve- ja kompostipitoisempi lisäys on jäänyt tekemättä (koska kukkapenkeissä on paljon liljoja jotka eivät siedä turvepitoista multaa sen keräämän kosteuden takia).
Meillä on tontilla ja tietenkin kukkapenkeissä valtaisa myyräongelma ja olen kylvänyt unikonsiemeniä toukokuusta alkaen pitkin kesää niihin kohtiin josta myyrät ovat perennoja tuhonneet. Toimii hyvin kunhan muistaisin kylvää siemenet tarpeeksi harvaan. Liian usein taimia on liian lähekkäin jolloin kasvu jää huonommaksi, kukinnasta puhumattakaan. Erityisen vaikeaa on kylvää silkkiunikoiden siemenet tarpeeksi harvaan, sillä ne ovat todella pieniä. Silkkiunikon (kuten myös monivuotisen espanjanunikon) siemenkodat ovat pieniä ja siemeniä suhteessa vähemman kuin muilla. Espanjanunikonkin pienessä (kapeammassa) siemenkodassa on enemmän siemeniä kuin silkkiunikolla. Silkkiunikko vaati myös pidemmän kasvuajan, meillä kolmosvyöhykkeellä ne kukkivat vasta elokuussa ja paras kukinta-aika oli kuun loppu. Onneksi elokuussa ei poikkeuksellisesti ollut hallaöitä jotka olisivat lopettaneet kaikkien unikoiden kukinnan nopeasti.
Joka vuosi kerään kuivuneista siemenkodista siemeniä talteen, kaikkia sekaisin eli siemensekoituksesta voi kasvaa seuraavana kesänä miltei minkä näköisiä yksivuotisia unikoita vain. Selvästi yksinkertaiset "perusunikot" ovat niitä jotka kukkivat vuodesta toiseen varmasti, kerrotut muuttuvat hyvinkin nopeasti yksinkertaiseksi vuosi vuodelta (etenkin jos kasvavat vähänkään heikkoravinteisemmalla paikalla). Siemeniä tulee kuivuneista kodista niin paljon että niistä riittää myytäväksikin. Jokaiselle ostajalle saan lähetettyä siemeniä niin paljon että ne riittävät kolmeen reiluun kylvökertaan. Viimekesäisiä siemeniä on muuten vielä jäljellä myytäväksi, laita viesti jos kiinnostaa.
Ooh, mitä väriterapiaa tähän vuoden ensimmäiseen päivään💕 Olipa mukavaa löytää tänne blogiisi💚
VastaaPoistaTervetuloa Minna! Nyt talvikautena on taas aikaa päivittää tätäkin, sulan maan aika kuluu sitten pihalla :)
PoistaOli todella hyvä artikkeli unikoista Kotipuutarhassa. Innosti hankkimaan näitä kaunottaria taas lisää. Karkailevan unikkosi sisaret tykkäävät meillä majailla kasvihuoneen kiveyksen raoissa :-D Joku siemenkota oli päässyt ruukusta sinne siementämään ja siellä kasvavat iloisesti joka vuosi. En henno kitkeä, kun ovat niin kauniita. Pandoran väritys on ihan mieletön!
VastaaPoistaMutta yritäpäs tieten tahtoen kasvattaa unikkoa jossain noin vaikeassa paikassa, ei takuulla onnistuisi :)
PoistaTilasin samoihin aikoihin Pandoran kanssa monia muita yksivuotisten unikoiden lajikkeiden siemeniä, niistä ei itänyt yksikään. Pandora kukki jo toista kesää, oli kylväytynyt itsekseen ensimmäisen kesän kasvupaikalle.
Meillä ei monivuotiset unikot viihdy, lukuisista (sanoisin toistakymmentä) yrityksistä huolimatta vain muutama monivuotinen unikko kasvaa nihkeästi ja ainakin yksi niistä hävisi jo viime kesänä. Harmi, sillä nekään eivät myyrille kelpaisi.