Pikaisesti kasvihuoneesta ja muita viime kesän projekteja

Puutarhan ja hellan pyynnöstä hieman kasvihuoneprojektista ja samalla muistakin viime pihatöistä joista en ehtinyt kirjoittaa lainkaan kesälla. Kuvatkin otin yleensä vasta iltamyöhällä tai yöllä kun kerran valoa riitti.

Toissakesään asti vannoin etten tarvitse kasvihuonetta enkä ehdi sitä tuusaamaan. Samalla tosin haaveilin isosta jykevästä upeasta kasvihuoneesta jossa olisi tiiliperustukset ja korkea katto ja tilaa vaikka tanssilattialle. No, nyt meillä on pienehkö ja aika matala kasvihuone, mutta valmistumassa pienen kesämökin kokoinen kesäkeittiö jossa voisi pitää ne pienimuotoiset tanssit :) 

Kesäkeittiön yhteyteen rakennettu (ts. Juhan ja isäni rakentama) kasvihuone on noin kymmenen neliön kokoinen, sivuikkunat ovat entisen talomme olohuoneen ikkunoita joita on käytetty kesäkeittiössäkin. 70-luvun alun talon ikkunoissa riitti kokoa ja kun talon uudet omistajat tekivät ikkunaremontin, me saimme ne vanhat käyttöömme. Kasvihuoneen päätyikkunat ovat uudet ja avattavat, ovi on teetetty mittojen mukaan (upeaa käsityötä alan ammattilaiselta!). Samoin kesäkeittiön päätyikkunat ovat uusia ikkunoita ja niissä on sälekaihtimet.

Juha ja isä rakentamassa kasvihuonetta huhtikuun alussa. Kesäkeittiössä on ollut katto jo pari vuotta, mutta muuten sen rakentaminen ei ollut edistynyt. 

Koska kasvihuone on suoraan yhteydessä kesäkeittiöön, se jäi matalaksi mikä rajoittaa hieman sen käyttöä. Toisaalta itseni tuntien jos olisin saanut ison kasvihuoneen, olisi minulla taas keulinut mopo kasvien suhteen todella pahasti. Nyt kasvihuone on juuri sen kokoinen että sinne mahtuu meidän käyttöömme tarvittavat tomaatin- ja paprikantaimet sekä yrtit.

Huhtikuun puolessavälissä kasvihuoneen ikkunat odottivat paikoilleen asennusta, päätyikkunat olivat jo lattialla vuoroaan odottamassa.

        

Kesäkeittiöstä on suora kulku kasvihuoneeseen, niiden välissä on siis avoin oviaukko. Kun Juha kokkaa tulevina kesinä kesäkeittiön puolelta, hän voi hakea yrtit ja tomaatit suoraan kasvihuoneesta ja muut vihannekset kasvihuoneen edestä kasvilavoilta. 

Samalla avoin ovitila mahdollistaa kylminä alkukesän ja alkusyksyn öinä lämmön siirtymisen kesäkeittiöstä kasvihuoneeseen, sillä kesäkeittiöön tulee puilla lämpiävä grilliuuni.

Kesäkuun lopussa päivät olivat niin kuumia että puutarhanhoito ja kuvaaminen siirtyivät yötöiksi. Tämä kuva on otettu keskiyön aikaan, kuten alempikin. Etualan kasvilavoilla on talvivalkosipulia ja verkon suojassa kasvavaa mansikkaa.

Aivan kasvihuoneen viereen tehtiin pieni lavakaulus jossa kasvoi erilaisia basilikoja. Kanelibasilika sekä etenkin sitruunabasilika ovat minun mieleeni, tummalehtinen on parasta kuivattuna ja Juhan mieliksi laitoin samaan lavakaulukseen myös korianteria salsaa varten.

Syyskuussa basilikat olivat jo kuolleet ja kesäkeittiön rakentaminen edistyi hyvää vauhtia. Ensi kesänä kasvihuoneeseen rakennetaan myös räystäät ja rännit joita pitkin kerätään sadevettä. Kaikki mahdollinen vesi on kerättävä talteen kuivia kausia (tai kokonaisia kuivia kesiä) varten.

Kasvihuoneessa on vain altakasteluruukkuja joissa kasvaa eri tomaattilajikkeita sekä erilaisia paprikoita. Pienellä pöydällä oli ruukuissa erilaisia yrttejä jotka työllistivät kastelupuuhissa eniten.Yllättävän juoppoja yrttejä, tai sitten ne olivat liian ahtaissa ruukuissa.

Tomaatit ja paprikat ostin taimina Valveen puutarhalta Heinolasta, kuten joka vuosi. Viime vuonna mokasin lahjakkaasti tomaattien kanssa, sillä samalla ostin ystävilleni ja äidilleni taimia ja sotkin tilaukset niin, että itselleni jäi pikkutomaatit ja isoimmat menivät muille. Tarkoitus kun oli kokeilla erilaisia tomaattilajikkeita kunnolla nyt kun vihdoin oli se kasvihuone niitä varten. Ensi toukokuussa merkitsen omat ostokseni huolellisemmin jo paikan päällä.

Kasvimaan loput lavakaulukset 

Koska myyrät pitävät huolen ettei meillä kannata kasvattaa maassa juuri mitään (tuhosivat ryökäleet kaksi isoa parsaakin!), mutta kasvatettavaa olisi ja vähän tilaakin kasvimaalla, eli tarvitsimme lisää lavakauluksia. Tällä kertaa pienempiä ja korkeammalla kuin maassa olevat nelimetriset. Harkkojen päällä olevat lavat olivat liiankin lämpimiä ja etenkin tillit ja kesäkurpitsa suorastaan paistuivat. Herneet ja sipulit kasvoivat sen sijaan oikein hyvin. Nyt on kasvimaan osalta lavamäärä täynnä, mutta kasvihuoneen taakse mahtuisi vielä yksi pieni...

Myyräsota jatkuu... ja jatkuu....

Ostin viime keväänä useita (kalliita) myyränkarkottimia, sekä ääni- että täristinperiaatteella toimivia. Turhaan. Hukkaan menivät ne rahat ja viikkoja jatkuvan äänikarkotteiden ärsyttävän piipityksen kuuntelu. Jyrsijöiden suupaloiksi joutui useita isojakin perennoja, marja-aroniapensaita (niitä ei ole enää kuin muutama jäljellä paristakymmenestä), pari syreeniä ja yksi iso särkynyt sydän. 

 

Vasta kun hankin tarpeeksi myyrän/hiirenloukkuja, alkoi rauha palata kukkapenkkeihin. Loukkuja oli puolenkymmentä ja niiden saaliiksi jäi useita julmetun isoja vesirottia, muutamia hiiriä (ne näemmä liikkuvat myyrien tekemissä onkaloissa) ja peltomyyriä. Kontiaisia ei kukkapenkeissä onneksi ole kun ne ovat rauhoitettuja.

Yksi innokas vesirotta tuhosi takapihan kukkapenkistä reilut viitisenkymmentä liljaa ja muutaman perennan - karkoittimen vierestä! Siitä suivaantuneena tein kukkapenkin taakse uuden liljapenkin johon Juha rakensi rappausverkosta ison häkin. Kovasti hautaa muistuttava monttu (pituus n. 2 metriä, leveys n. 50 cm) jäi helteiden takia alkusyksyn projektiksi kun kuntoni loppui kesken kesällä +32 C päivälämpötiloissa.

Montun kaivamisoperaatiota. Vieressä on perennapenkki ja toisella puolella pensaita, joten tilaa ei liiemmälti ollut. 

Häkin istuttaminen monttuun oli aika operaatio. Se piti saada sinne tukevasti niin että reunat jäävät n. 15 cm maanpinnan yläpuolelle. Alla oli mm. isoja puiden juuria, joten hakkasin niitä kirveellä palasiksi. Toimistotyöntekijän hartiat huusivat hoosiannaa kotvasen tovin sen urakan jälkeen...

Ensi kesäksi pitää etsiä taas uusi häkillä vuorattava paikka liljoille, sillä kellariin ei enää lisää ruukkuja mahdu talvehtimaan ja nykyiset liljahäkit ovat jo liian täynnä. Kukinta kärsii kun kasvit ovat liian lähekkäin.

Perennapenkin reunus

Rakas SuloVilen-puolisoni oli vuosia sitten hankkinut ja kuljetuttanut meille isoja eripituisia katukivireunuksia. Iso osa suorista meni mökille rannalle johtavan polun rappusiksi, nekin laitettiin paikoilleen miesvoimin kun jyrkässä rinteessä ei koneita voinut käyttää.

 

Osa kaarevista tuli terassin edustan lilja- ja kukkapenkkien reunuksiksi, mutta silti niitä vielä jäi. Kun vuorenkilvet saivat tarpeekseen toisen ison etupihan perennapenkin taustarinteestä ja kuolivat lähes kaikki, saivat vuohenputket tilaisuuden riehaantua perennapenkkiin urakalla. Reunus oli siis saatava jolla pystyi ajamaan trimmerillä huoleti perennapenkin ja nurmikon välisen alueen. Noita kiviä ei trimmeri hätkäytä :)

 

 

 

 

Heinäkuussa puoliltaöin ottamassani kuvassa näkyy osa reunuskivistä jotka odottivat paikalleen laittoa. Kuvassa myös Fiona ja palavien rakkauksien takana Maura.

Viime tinkaan meni, mutta marraskuussa 83-vuotias isäni ja Juha saivat reunuskivet paikoilleen, lihasvoimin. Muutama perenna piti siirtää muualle jotta kivet saatiin istumaan hyvin paikoilleen, etenkin perennapenkin taakse rinteeseen.

Ensi kesän tavoitteena on saada kesäkeittiö valmiiksi ja kasvihuone viimeisteltyä. Muuta uutta projektia en uskalla edes ajatella, sillä jo nyt on kesän kalenteri täyttymässä hurjaa vauhtia. 

Sitä ennen on vimmaista verkkokauppojen valikoimien läpikäymistä ja "jonkin verran" ostoksia tehtävämä. Osan olen jo tehnyt ja varmaan jo viimeistään maaliskuussa tuskailen minne saan kaikki ostokset mahdutettua :)