Vihdoin se tulppaanipäivitys

Puutarhassa tapahtuu niin paljon, etten millään malttaisi jäädä vielä viime kuukauteen ja tulppaanikuviin... Mutta tämä päivitys on samalla itselleni "päiväkirjamerkintä" tuleville vuosille niin pakkohan se on tehdä.

Märkä, pitkä ja lämmin syksy mädännytti kaikki ne tulppaanit, jotka istutin syys-lokakuussa. Joko sipulit mätänivät täysin tai sitten niistä nousi onnettoman pieni ja surkea kasvu, jossa ei ollut tietoakaan nupusta tai jos oli, niin se ei jaksanut aueta.

Olin kerrankin tehnyt tulppaani-istutukset suunnitellusti, värien ja kukinnan ajankohdan mukaan. Käytännössä kukkivat vain ne tulppaanit, jotka olin saanut puoleen hintaan tai ilmaiseksi marras-joulukuussa ja jotka olin lykännyt sinne missä tilaa oli. Eli se siitä hienosta suunnitelmasta..

Näissä kuvissa on vain osa kukkineista tulppaaneista. Mikä kukintaruuhka pihallamme olisikaan ollut jos kaikki alkusyksystä istutetut olisivat kukkineet myös!

"Banja Luka", taustalla "Double Beauty" ja Noppa-mummokoira.

"Freeman"n hehkua on saatava myös ensi kevääksi.

 

"Crystal Star"

 

"Upstar"

 

Tämän piti olla "Upstar"ia, mutta eivät ne siltä näyttäneet. 

 "Drumline"

"Dream Touch" päivällä, kukka aivan avoinna.

 

"Happy People" kukki aikaisin, heti toukokuun alussa.

 

 

"Van Eijk" 

 

"Sun Lover" hehkui kauas!

"Shirley" kukki toisena keväänä jo peräkkäin.

"Hotpants" on hyvin samantyyppinen kuin "Shirley"

"Black Hero" näytti aivan ruusulta. Se on kuvassa liian punainen, oikeasti
hehkuvan tumma. Todella kaunis.

 

 

"Queen of Night" nupulla

 

 "Queen of Night" ja "White Emperor" liljojen joukossa

"Black Parrot" on kuvassa liian punainen, oikea sävy on paljon tummempi.

 

 "Grand Perfectio"n kuvio on sykähdyttävä.

 Viimeisenä kukki "Monsella" pihan perällä. Sain sipulit kaupasta ilmaiseksi, istutin ne 1.12.

Ei vieläkään tulppaanipäivitystä

Koska puutarhurin pitää paapattaa muiden kiukkuisten puutarhureiden tavoin säästä.

Tätä kirjoittaessani halla hiipii pelloilta ja päivälämpötila on ollut sama kuin jouluaattona. Ollaan sentään hyvää matkaa kesäkuuta menossa. Kasvimaan laidalle istutetuista marjatuomipihlajista ja syreeneista ei valitettavasti ole vielä muutamaan vuoteen apua tuulen ja kylmän taltuttamisessa, vaan kasvimaa on kärsinyt kylmästä tuulesta (joka repi hallaharsotkin) sekä näistä käsittämättömän kylmistä alkukesän öistä.

Touko-kesäkuu on lähes hysteerisen kiireistä aikaa sekä puutarha- että koiraharrastuspuolella. Kun mökilläkin on kaikenlaista tehtävää ja töissäkin on ollut kiire, on kaaospaketti valmis. Itkuporaraivarit eivät ole olleet kaukana kun sormet kohmeessa olen repinyt rikkaruohoja kasvimaalta iltamyöhää myöten. Lohduttaudun että vuosi vuodelta sekin helpottuu kun saadaan kasvimaalle lisää lavoja. Tänä vuonna ehdimme tehdä kaksi isoa lavaa, ensi vuonna kaksi lisää, seuraavana sitten toivottavasti loput.

Kaksi lavaa per vuosi sen takia että lavat ovat toista metriä leveitä ja miltei viisi metriä pitkiä, korkeutta on nelisenkymmentä senttimetriä. Niihin meni tuhat (!) litraa multaa per lava, lisäksi kottikärrykaupalla soraa ja kompostia sekä lähes tuhat litraa kuivaa palanutta hevosenlantaa. Ei ihan halvin eikä nopein ratkaisu, siksi vain pari lavaa per kesä..

Entinen perunamaa on jäänyt pois käytöstä, ei riittänyt aika sen kitkemiseen ja kun satoa tuli saman verran kun olin sinne siemenperunoita lykännyt, ei hommassa ollut enää tolkkua. Perunamäärä siis pieneni ja siirsin ne tänä vuonna  kasvimaalle. Siinä(kin) projektissa meni sen verran aikaa että maissit jäivät vielä istuttamatta. Mikä onni, sillä ne olisivat hallojen myötä olleet mennyttä. Nyt maissit viihtyvät kuistilla niin kauan kunnes yöt lämpenevät. Toivottavasti ennen elokuuta.

Aikapulan takia kuistilla odottivat myös kesäkurpitsat ja keräkaalien taimet. Onneksi, sillä menneitä ne olisivat viime päivien säiden takia olleet kasvimaalla.

Yksittäiset tomaattiruukut ja pienempi paprika ovat maissien ja kesäkukkien kanssa myös kuistilla (siellä on aika ahdasta jo..), mutta iso paprikaruukku ja iso tomaattiastia ovat niin painavia ettei niitä siirrellä. Vaikka molemmat ovat kaksinkertaisen hallaharson sisällä päivin öin, on paprika suivaantunut kylmistä tuulista ja öistä niin että pohtii ennenaikaista kuolemaa, samoin kuin kasvimaalla lavalla olleet avomaan kurkut. Sen sijaan lehtikaali ei ole kylmästä moksiskaan.

Ihmettelin salaattien huonoa itämistä kunnes huomasin naakkojen viihtyvän kasvimaalla. Sen jälkeen salaatit siirtyivät hallaharson alle ja jätin osan hallaharsoista tietoisesti lepattamaan tuulessa. En yhtään ihmettele kasvihuoneiden suosiota. Olen ollut sitä mieltä että ilmankin pärjään, mutta kun Juha otti asian puheeksi, olin innolla mukana. Ensi kesäksi sitä ei varmaan ehditä tehdä, mutta heti kunhan kiireisimmät projektit ovat ohi.

Perennat ovat selvinneet viime päivien kylmästä ihmeen hyvin. Kuten myös rikkaruohot. Vesiheinä on suorastaan riemastunut, samoin juolavehnä.

Muutamat hellepäivät saivat kukat vauhtiin ja liljoilla meni kasvu sekaisin. Osa liljoista teki ennen vartta nuput (!) ja pihan kolmestasadasta liljasta vain vanhimmat ovat ns. normaalikasvussa, muut ovat joko kasvaneet hyvin, hyvin hitaasti tai liian nopeasti (ovat nupulla jo). Liljojen kukintaa on siis tiedossa pitkin kesää.

Talven jäljiltä kuolinilmoituksiin lisään pihalta vielä valkoisen malvan, harmaakäenkaalin, mäkimeiramin (!), tarha-alpin (!), syysvuokot ja koiranhampaat. Kuolleeksi julistamistani seppelvarvuista osa on lähtenyt kituen kasvuun ja kaksi kärhöäkin ilmoitti sittenkin olevansa elossa. Niiden saldoksi jäi "vain" 12 talventappamaa. Uusia kärhöjä olen ostanut jo tilalle, mutta kieltämättä kirpaisee maksaa parikymppiä "Star of India"sta, muista puhumattakaan.

Koska perennapenkissä oli tilaa, suuntasimme Puutarha ja Hellan Ullan kanssa Turkuun Kauppilaan toiviomatkalle. Kuinka ollakaan, siellä oli loput liljat euron pussi. Ostin muutaman :) Eivätkä kaikki olleet ihan kompostitavaraa. Tänä vuonna ne eivät kuki, mutta toivottavasti selviävät ensi talvesta ja kukkivat ensi kesänä.

Mukaan lähti kaikenlaista muutakin, mutta yllätin itseni malttamalla mieleni kaikkien niiden ihanien perennojen ja pensaiden keskellä. Aikapulatietoisuus istuttamisen ja muiden pihatöiden suhteen jarrutti hankintoja eikä mopo karannut käsistä vaikka niin ennustin. Onpahan syy uusia erinomainen matka erinomaisessa seurassa uudelleen ja tehdä taas löytöjä Turun kirpputoreilla kasviostosten lisäksi! Samalla pitää käydä Kesäkukan suosittelemassa Viherlassilassa.

Ihana vanha pihapioni kukkii ensimmäisenä pioneista. Taustalla laukkoja.

 

 Viime vuonna jaloakileija "Nora Barlow" kukki monilukuisasti, tänä vuonna niitä on vain tämä yksi jäljellä. Siemeniä on onneksi runsaasti tallessa.

 

 "Black Barlow" ei tänä vuonna kukkinut kerrottuna vaan yksinkertaisena.

"Rotstern"

Valkoinen akileija joka on...

 

...kukinnan lopussakin kaunis.

 

Nämä kauniit akileijat ovat Vaarintorpan puutarhasta saaduista siemenistä.

 Hopeahärkki kukkii samalla paikalla joka kesä. Ei haittaa kuivuus, ei helle, ei halla, ei tuuli eikä sateet.

 

Isabellasyreeninkin kukkii

 

 Tämä on yleisin näkymä viime päiviltä. Vaikka taivas on sadepilvistä tumma, ei sadetta ole juuri saatu. Jos sitä on tullutkin, tuuli on kuivattanut kaiken saman tien.

Tauko pihatöistä

Alkuviikon vietimme mökillä, tuli tauko pihatöistä. Mökillä ei juuri istutuksia ole, enkä niitä sinne haluakaan. Muuta puuhaa siellä riittää yllin kyllin.

Samalla kävin tarkastamassa lähiseudun puutarhamyymälät. Mitään kohtuuhintaista en löytänyt talven tuhoamien pihakasviemme tilalle, 14 kärhön tai kaikkien hortensioiden ostaminen normihintaan ei tällä budjetilla onnistu. Odottelen loppukesään jolloin ne saa edullisemmin (jos niitä vielä on).

Ainoa perenna jonka ostin oli edellisvuotinen pikkusydän paikallisesta rautakaupasta. Myyjä katsoi minua ja purkkia säälivästi kun löin sen kassalle. Kassan silmissä pieni pikkusydämen alku näytti varmaan rikkaruoholta. Maksoin siitä euron. Kun se selvisi viime talvesta purkissa rautakaupan ulkovarastossa, se selviää meidänkin pihassamme.

Valveen puutarhalta ostin pari ihastuttavan pinkkiä miljoonakelloa ja ystävälle mustia ja kirjavia petunioita. Ja lisää yrttejä, mm. mansikkaminttua.

Loppuviikon olen metsässä ja rannalla. Sananmukaisesti. Eli Fionan kanssa leireilemässä jälkiharrastuksen ja vesipelastuksen merkeissä.

Kuvat ovat surkeita puhelinkuvia, osa on nurinpäin kun tabletilla ei kuvanmuokkaus näemmä onnistu lainkaan.

Miljoonakelloa terassille

Lidlistä löytyi edullinen minikasvihuone ensi kevättä odottamaan 

Eivätkä isot ruukutkaan olleet pahan hintaisia

Tummaa ja kirjavaa petuniaa ystävälle

Petunioita oli kaikenkirjavia

Tästä kasvaa vielä hieno pikkusydän 😊

Näissä maisemissa ja hiljaisuudessa on hyvä kerätä voimia. Vaikka kotona odottavaan kasvimaaprojektiin...

Sinne meni

Tuholaskenta jatkuu joka päivä pihalla vielä hetken aikaa. Sitten on jo selvillä mitä kaikkea märkä syksy ja kylmä talvi vei, lisättynä myyrätuhoilla. Luulin että selvittiin helpommalla, mutta nyt on varmistunut tuhosaldo:

- yhtä Europeana-ruusua lukuunottamatta kaikki ruusut
- 14 kärhöä
- yhtä lukuunottamatta kaikki nauhukset
- kaikki tyräkit
- kaikki päivänhatut
- kaikki salkoruusut
- 6 rhodoa
- kaikki seppelvarvut
- miltei kaikki pensasmustikat
- miltei kaikki hortensiat (jänikset söivät osan, pakkanen vei miltei loput).
- kaikki puuliljat
- satakunta tulppaania
- satakunta liljaa
- kaikki nukkapähkämöt
- kaksi isoa köynnöskuusamaa (toisen söi myyrät, toisen vei pakkanen)
- kaksi pensaskuusamaa
- korean onnenpensas
- 5 pensasangervoa
- kaikki valkoiset särkyneet sydämet
- oranssia vanhaa kantaa lukuunottamatta miltei kaikki monivuotiset unikot
- yli puolet esikoista
- vuosikymmeniä vanha lipstikka (!)

Noista eniten kirvelee kärhöjen ja puuliljojen menetys. Ne olivat jo useamman vuoden vanhoja ja alkoivat olla upeimmillaan. Tulppaaneja ei kannata istuttaa syyskuussa, sillä ne kaikki mätänivät. Meillä kukkii vain myöhemmin syksyllä istutetut.

Koska mikään tai kukaan ei ole niin optimisti kuin puutarhuri,  ei tarvitse enää tuskailla minne saan mahtumaan kevään ostokset eikä tarvitse miettiä mitä tekisin iltaisin...

Ja lisää istutettavaa on tulossa kun Puutarha ja Hellan Ullan kanssa suuntaamme ensi viikolla Kauppilaan jokavuotiselle toivio-ostosreissulle.

Aikamoinen säikähdys oli kun eräästä yksityisestä pienestä puutarhamyymälästä (täältä Hämeestä) ostamassani pionissa kiipesi espanjansiruetana. Huomasin sen vasta autoa pakatessani ja kiikutin pionin kotona uimaan vesisaaviin muutamaksi päiväksi. Onneksi munia ei ollut ja se etana on niin iso että olisin huomannut jos niitä olisi ollut enemmän. Hyvä muistutus että myymälästäkin ostetuissa taimissa voi olla ikäviä yllätyksiä mukana. Meille riittää ongelmaksi tavalliset pikkuetanat jotka riehaantuvat syksyisin, yhtään tuholaista en kaipaa lisää.

Hyötykasvien taimet on tälle kesälle hankittu. Paprikat ja tomaatit laitoin altakasteluruukkuihin (laiskan kastelijan ratkaisu vesiahneille hyötykasveille). Hankin ne ja kesäkukat Heinolasta Valveen puutarhalta josta löytyi mm. huisan makuista suklaaminttua. Porkkalan kartanon puutarhamyymälästä ostin maissien taimet kuten viime vuonna sekä kääpiösamettikukkia kasvimaalle tuholaisia karkottamaan. Isosamettikukat pääsevät esikasvatusasioista ulos ruukkuihin kohtapuoliin.

Vielä kun ehtisimme saada kasvimaan edes johonkin kuosiin edes osittain! Uusien lavakaulusten tako on vielä ajanpuutteen takia vaiheessa eikä järjetön vanhojen penkkien kitkeminen houkuta.

Multaakin on. Jokanaisen unelmasyntymäpäivälahjahan on 3000 litraa multaa tuhannen litran suursäkeissä kotiin tuotuna. Ihan mahtavaa. Tosin ei sekään määrä riitä kuin kasvimaan alkuun, mutta edes siihen :)

Seuraava blogipäivitys on kovin tulppaanikuvapitoinen, mutta taas on tulppaanien nimet hukassa ja ainakin osassa sipulipusseista taisi olla jotain ihan muuta lajiketta kuin mitä piti. Arvotaan sitten seuraavat tulppaanien nimet.

Vanha pihaesikko on ainoa esikko joka meillä viihtyy ja leviää. Muut ovat joko niukin elossa tai häviävät nopeasti.

Valkoinen kirjopikarililja. Ei leviä, mutta ei onneksi katoakaan perennapenkistä.

 

 Keltareunapikarililja

Tummapikarililja, viimeinen pikarililja joka kukki tänä vuonna. Keisarinpikarililjoja nousi, mutta yksikään ei kukkinut. Liian märkä syksy syynä, oletan.

 

 Japaninakileija. Todella matala, pitää mennä kyykkyyn ja kääntää varovaisesti kukkaa ylöspäin jotta sen sisäpuolikin näkyisi.

 

Pikkusydän tekee juuret niin pintaan ettei sitä haittaa myyränkolot alla.

Tarhakylmänkukat, punaisempi ja sinisempi versio.

Iltavaloja

Talven tuhojen analysointia

Joka vuosi loputtomalta tuntuvan talven jälkeen valoisa toukokuu on lähes huumaavaa aikaa. Etenkin nyt kun sää on vihdoin ollut suotuisa. Meillä tosin tuulee (lähes aina) niin ettei liiasta kuumuudesta ole huolta ja pintamaa kuivuu nopeasti.

Piha vihertyy hurjaa vauhtia ja minulla on kiire inventoida joka päivä mitä uutta on tapahtunut. Kasvimaalle päin en ole edes vilkaissut (okei, olen mulkoillut sitä rikkaruohojen peittämää aluetta), koska siihen syvennyn myöhemmin. Lue: kun syntymäpäivälahjani eli kolme tuhannen litran suursäkkiä Kekkilän multaa tuodaan pihalle.

Tulppaanit ovat suorastaan riehaantuneet, ensimmäisen avasivat nuppunsa kuluneella viikolla. Narsissien alut ovat vasta etusormeni mittaisia, jäävät jälkeen tulppaaneille kukinnassa. Toisessa isossa perennapenkissä on taas iso myyrien aiheuttama tuho, tänään rojahti puolen neliön alueelta maan pinta alas kun rouhaisin sitä. Tilalla oli koloja ja onkaloita ja kasvit olivat ohuen multakerroksen varassa pinnalla, juuret tyhjän päällä. Onneksi tulppaanit ovat ämpäreissä suojassa ja osa liljoista on rappausverkkohäkeissä, mutta moni sipulikasvi taitaa vielä hävitä ennen kuin ehtii kukkia.

Myyrien lisäksi viime talven kolmenkymmenen asteen pakkaset ilman suojaavaa lumikerrosta olivat turmioksi osalle kasveista. Juhan äidin yli 20 vuotta sitten istuttamat Europeana- ja Diana-ruusut näyttävät kovin heikoilta, sanoisinko täysin kuolleilta. Rhodoista on elossa vain pari ja ne ovat suomalaisia, ystävältä saatuja monta vuotta vanhoja. Eivät silti ole hyvinvoivia ja kukintaa on turha odottaa. Red Jack ja sen hollantilaiset kaverit ovat vain kasa mustuneita tikkuja.

Kuusi vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi saamani peikonpähkinä sen sijaan selvisi talvesta oikein hyvin. Aukealla paikalla, ilman suojaa! Iloinen yllätys oli myös viime marraskuussa Rautian roskalavalta (luvan kera) dyykkaamani päivänlilja Stella D´Oro, joka kasvaa tomerasti penkissä, josta muut kasvit tuppaavat katoamaan. En tiedä syytänkö myyriä tai maaperää, mutta jotain vikaa siinä kukkapenkissä on. Päätin inventoida tilanteen ja vaihtaa ainakin osan penkin mullasta. Lapoin sitä vauhdilla kottikärryyn ja silmissä vilahti jotain punaista. Pakki päälle ja tutkimaan. Kolme vuotta sitten istutin siihen penkkiin pionin, joka hävisi ensimmäisen kesän jälkeen. Mutta siellä se oli, yhä elossa. Oli pitänyt pari välivuotta ja päätti sitten kasvaa. Istutin sen hellästi takaisin pahoittelujen kera ja nyt pohdin kuumeisesti että minkä nimisen pionin olen siihen aikoinani istuttanut..

Muutkaan pionit eivät ole ottaneet nokkiinsa talven pakkasista ja vähäisestä lumesta. Viime syksynä Kauppilasta ostamani Coral Sunset on kyllä lähtenyt aika huonosti kasvuun, toivottavasti ei nuupahda kesken kaiken.

Kauppilasta syksyllä ostamani (liian) kallis elefanttiheinä on kuollut, se näytti aika surkealta jo istuttaessa. Onneksi Kevätmessuilta hollantilaisilta ostetut heinät näyttävät kasvavan hyvin.

Esikot ovat taas kadonneet. En ymmärrä mikseivät ne viihdy meillä. Ihan sama missä kukkapenkissä tai -kohtaa pihaa niitä on, yhden kevään jälkeen ne katoavat. Vielä alkukeväästä oli palloesikoita voimissaan, nyt niitä kukkii vain yksi. Sekin on sen oloinen että katso viimeisen kerran, ensi keväänä en palaa.

Pensaista Rautiasta marraskuussa ostetut euron (!) pensaat (kaksi purppuraheisiangervo "Diablo"a, kaksi loistojasmiketta "Tähtisilmä" ja yksi iso lumipalloheisi "Pohjanneito) lähtivät kaikki kasvuun perunapenkissä jonne ne hätäpäissäni lykkäsin talven ajaksi. Onneksi ostin ne, vaikken silloin tiennyt minne ne istuttaisin. Ylikesyt paikalliset metsäjänikset maistelivat syksyn ja talven aikana tontin kaikki alle parivuotiaat pensaat, joten uusille pensaille on tarvetta.

Koreanonnenpensaista toinen paleltui lopullisesti, toinen on niukin naukin hengissä. Se muuttaa vanhempieni mökille jossa sille on suojaisempi paikka. Monta vuotta vanhoista rusokuusamista toinen heitti veivinsä yllättäen. Pensasangervot näyttävät hieman heikoilta, tosin niitä ei meinaa saada hengiltä millään joten olen hyvin luottavainen niiden suhteen.

Hortensiat olivat jänisten ruokalistalla myös, loppukesästä ostetuista taimista on jäljellä pelkkä tappi ja nimilappu. Vanhemmista on syöty kaikki nuoremmat oksat. Suuntaan siis taas taimikaupoille kesän loppupuolella ja samalla hankin suojaverkkoa. Paljon.

Kaiken kaikkiaan talven tuhot ovat pienemmät kuin odotin. Ilman jänisten aiheuttamia tuhoja olisi ollut jopa ihan hyvä saldo. Monta perennaa on talven aikana hävinnyt, mutta onneksi kuisti on täynnä perennoja odottamassa istutusta :)

Ensi viikonloppuna suuntaamme Heinolaan Valven puutarhalle josta ostan kaikki kesäkukat (myös äidille ja anopille) sekä paprikoiden, kurkkujen, mansikoiden ja tomaattien taimet. Lisää ruuhkaa siis tulossa kuisteille hallaöiden loppumista odottamaan...

Posliinihyasintti nupulla 24.4.

 Sama kukka eri suunnasta kuvattuna

Idänsinililja 24.4.2016

 Krookus 24.4.2016

 

Tämä on tullut niiden ilmaiskukkasipulipussilajitelmien mukana. Lumikello joka kukki vasta vappuna?

 

Isokevättähti "Pink Giant" 1.5.

Vaaleansininen isokevättähti 1.5.

Valkoinen isokevättähti 1.5.

 

 Jääkurjenmiekka 1.5.2016 (jääkurjenmiekka ei kuulemma kuki kuin kerran, joka vuosi pitäisi ostaa uudet sipulit. Tälle kävi vahinko ja se innostui kukkimaan perättäisinä vuosina).

Kevätkurjenmiekka "Katherine Hodgkin" 1.5.

Kirjopikarililja 8.5.2016

 Valkoinen krookus 1.5.

Ja ensimmäinen kukkiva kerrottu tulppaani. Tämä ei ole viime- eikä edellissyksyn istutuksia, eli vanhempaa perua.

Iltavalot ovat taas olleet häikäiseviä

Pilvimuodostelmia