sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Talven tuhojen analysointia

Joka vuosi loputtomalta tuntuvan talven jälkeen valoisa toukokuu on lähes huumaavaa aikaa. Etenkin nyt kun sää on vihdoin ollut suotuisa. Meillä tosin tuulee (lähes aina) niin ettei liiasta kuumuudesta ole huolta ja pintamaa kuivuu nopeasti.

Piha vihertyy hurjaa vauhtia ja minulla on kiire inventoida joka päivä mitä uutta on tapahtunut. Kasvimaalle päin en ole edes vilkaissut (okei, olen mulkoillut sitä rikkaruohojen peittämää aluetta), koska siihen syvennyn myöhemmin. Lue: kun syntymäpäivälahjani eli kolme tuhannen litran suursäkkiä Kekkilän multaa tuodaan pihalle.

Tulppaanit ovat suorastaan riehaantuneet, ensimmäisen avasivat nuppunsa kuluneella viikolla. Narsissien alut ovat vasta etusormeni mittaisia, jäävät jälkeen tulppaaneille kukinnassa. Toisessa isossa perennapenkissä on taas iso myyrien aiheuttama tuho, tänään rojahti puolen neliön alueelta maan pinta alas kun rouhaisin sitä. Tilalla oli koloja ja onkaloita ja kasvit olivat ohuen multakerroksen varassa pinnalla, juuret tyhjän päällä. Onneksi tulppaanit ovat ämpäreissä suojassa ja osa liljoista on rappausverkkohäkeissä, mutta moni sipulikasvi taitaa vielä hävitä ennen kuin ehtii kukkia.

Myyrien lisäksi viime talven kolmenkymmenen asteen pakkaset ilman suojaavaa lumikerrosta olivat turmioksi osalle kasveista. Juhan äidin yli 20 vuotta sitten istuttamat Europeana- ja Diana-ruusut näyttävät kovin heikoilta, sanoisinko täysin kuolleilta. Rhodoista on elossa vain pari ja ne ovat suomalaisia, ystävältä saatuja monta vuotta vanhoja. Eivät silti ole hyvinvoivia ja kukintaa on turha odottaa. Red Jack ja sen hollantilaiset kaverit ovat vain kasa mustuneita tikkuja.

Kuusi vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi saamani peikonpähkinä sen sijaan selvisi talvesta oikein hyvin. Aukealla paikalla, ilman suojaa! Iloinen yllätys oli myös viime marraskuussa Rautian roskalavalta (luvan kera) dyykkaamani päivänlilja Stella D´Oro, joka kasvaa tomerasti penkissä, josta muut kasvit tuppaavat katoamaan. En tiedä syytänkö myyriä tai maaperää, mutta jotain vikaa siinä kukkapenkissä on. Päätin inventoida tilanteen ja vaihtaa ainakin osan penkin mullasta. Lapoin sitä vauhdilla kottikärryyn ja silmissä vilahti jotain punaista. Pakki päälle ja tutkimaan. Kolme vuotta sitten istutin siihen penkkiin pionin, joka hävisi ensimmäisen kesän jälkeen. Mutta siellä se oli, yhä elossa. Oli pitänyt pari välivuotta ja päätti sitten kasvaa. Istutin sen hellästi takaisin pahoittelujen kera ja nyt pohdin kuumeisesti että minkä nimisen pionin olen siihen aikoinani istuttanut..

Muutkaan pionit eivät ole ottaneet nokkiinsa talven pakkasista ja vähäisestä lumesta. Viime syksynä Kauppilasta ostamani Coral Sunset on kyllä lähtenyt aika huonosti kasvuun, toivottavasti ei nuupahda kesken kaiken.

Kauppilasta syksyllä ostamani (liian) kallis elefanttiheinä on kuollut, se näytti aika surkealta jo istuttaessa. Onneksi Kevätmessuilta hollantilaisilta ostetut heinät näyttävät kasvavan hyvin.

Esikot ovat taas kadonneet. En ymmärrä mikseivät ne viihdy meillä. Ihan sama missä kukkapenkissä tai -kohtaa pihaa niitä on, yhden kevään jälkeen ne katoavat. Vielä alkukeväästä oli palloesikoita voimissaan, nyt niitä kukkii vain yksi. Sekin on sen oloinen että katso viimeisen kerran, ensi keväänä en palaa.

Pensaista Rautiasta marraskuussa ostetut euron (!) pensaat (kaksi purppuraheisiangervo "Diablo"a, kaksi loistojasmiketta "Tähtisilmä" ja yksi iso lumipalloheisi "Pohjanneito) lähtivät kaikki kasvuun perunapenkissä jonne ne hätäpäissäni lykkäsin talven ajaksi. Onneksi ostin ne, vaikken silloin tiennyt minne ne istuttaisin. Ylikesyt paikalliset metsäjänikset maistelivat syksyn ja talven aikana tontin kaikki alle parivuotiaat pensaat, joten uusille pensaille on tarvetta.

Koreanonnenpensaista toinen paleltui lopullisesti, toinen on niukin naukin hengissä. Se muuttaa vanhempieni mökille jossa sille on suojaisempi paikka. Monta vuotta vanhoista rusokuusamista toinen heitti veivinsä yllättäen. Pensasangervot näyttävät hieman heikoilta, tosin niitä ei meinaa saada hengiltä millään joten olen hyvin luottavainen niiden suhteen.

Hortensiat olivat jänisten ruokalistalla myös, loppukesästä ostetuista taimista on jäljellä pelkkä tappi ja nimilappu. Vanhemmista on syöty kaikki nuoremmat oksat. Suuntaan siis taas taimikaupoille kesän loppupuolella ja samalla hankin suojaverkkoa. Paljon.

Kaiken kaikkiaan talven tuhot ovat pienemmät kuin odotin. Ilman jänisten aiheuttamia tuhoja olisi ollut jopa ihan hyvä saldo. Monta perennaa on talven aikana hävinnyt, mutta onneksi kuisti on täynnä perennoja odottamassa istutusta :)

Ensi viikonloppuna suuntaamme Heinolaan Valven puutarhalle josta ostan kaikki kesäkukat (myös äidille ja anopille) sekä paprikoiden, kurkkujen, mansikoiden ja tomaattien taimet. Lisää ruuhkaa siis tulossa kuisteille hallaöiden loppumista odottamaan...

Posliinihyasintti nupulla 24.4.

 Sama kukka eri suunnasta kuvattuna

Idänsinililja 24.4.2016

 Krookus 24.4.2016
 

Tämä on tullut niiden ilmaiskukkasipulipussilajitelmien mukana. Lumikello joka kukki vasta vappuna?
 

Isokevättähti "Pink Giant" 1.5.

Vaaleansininen isokevättähti 1.5.

Valkoinen isokevättähti 1.5.
 

 Jääkurjenmiekka 1.5.2016 (jääkurjenmiekka ei kuulemma kuki kuin kerran, joka vuosi pitäisi ostaa uudet sipulit. Tälle kävi vahinko ja se innostui kukkimaan perättäisinä vuosina).

Kevätkurjenmiekka "Katherine Hodgkin" 1.5.

Kirjopikarililja 8.5.2016

 Valkoinen krookus 1.5.

Ja ensimmäinen kukkiva kerrottu tulppaani. Tämä ei ole viime- eikä edellissyksyn istutuksia, eli vanhempaa perua.

Iltavalot ovat taas olleet häikäiseviä



Pilvimuodostelmia


6 kommenttia:

  1. Meiltäkin pakkanen näyttää tuhonneen ainakin 4 pensasta, ja lokakuisen lumimyräkän jäljiltä on pari pensasta sen verran kenossa, että leikataan ne pois.
    Kamala harmi, että menetit osan rhodoista, ne kun on mun suosikkejani - jotka ei tietenkään savimaalla menesty :-/

    VastaaPoista
  2. Meillä on onneksi pensaat vielä niin pieniä ettei se lokakuun myräkkä niitä heilauttanut - sananmukaisesti. Yllätys oli että talven pakkaset tappoivat kasveja niin valikoidusti, luulin että sain sanoa hyvästit esim. pioneille. Rhodojen menetys kyllä harmittaa.

    VastaaPoista
  3. Aikamoinen inventaario - monta tuhon omaa kasvattia! Meillä jotkut tavalliset, vaikkapa syysleimut, näyttävät osittain kuolleilta ainakin vielä. En tiedä, miksi maa tuntuu niin kylmältä!? Yritän ajatella positiivisesti: Kuolleen kasvin tilalle voi hankkia jotakin uutta ja ihanaa! Hyvää viikon alkua puutarhalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhuri - tuo ikuinen optimisti :) Meillä myyrät pitävät huolen että kukkapenkeissä on aina tilaa keväisin... Syysleimut ovat lähteneet kituen kasvuun myyräonkaloiden päällä, mutta kuunliljat ovat huolestuttavan pieniä. Myös monivuotiset unikot (mukaanlukien sinivaleunikko) näyttävät kadonneen. Paitsi se oranssi kerrottu vanha unikko joka leviää iloisesti joka paikkaan.

      Poista
  4. Joka vuosi talvi vie jotain. Minun valeeseen istutetut purppuraheisiangervot menivät kaikki, samoin rusokuusama. Vaikka olivat hyvällä paikalla. Yllättävästi pionit ovat meillä kaikki hengissä ja vielä suurempi yllättäjä on ollut särkynyt sydän joka on yleensä aina kuollut talvella. Nyt alkuja on peräti kolmessa paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi niitä purppuraheisiangervoja :( Meillä ne onneksi säästyivät, mutta samalla lailla meni se rusokuusama. Hienoa että sinulla säilyi ne särkyneet sydämet! Meillä kaikki valkoiset särkyneet sydämet taitavat olla menetettyjä, niistä ei ole mitään tietoa. Aika rankka talvi on ollut monelle kasville.

      Poista