Kannatti manata...

...sateen puutetta viime blogikirjoituksessa. Seuraavana päivänä satoi. Ei paljoa, mutta sentään jotain. Eilen tuli vettä sananmukaisesti vaakatasossa, maa oli kuiva mutta kasvien kärjet ihan märät. Piha oli myräkän jäljiltä sen näköinen että siellä oli ollut pesu ja linkous samanaikaisesti. Kasvit olivat aivan vinossa, mutta ihme kyllä ei ollut pahempia vahinkoja pihassa eikä metsässä.

Kasvimaalla urakointi alkaa olla loppusuoralla, enää 2 kasvilavaa ja 3 kohopenkkiä tehtävänä. Aikataulujen venyminen ärsyttää suuresti, mutta kesä on ollut niin kolea ettei juuri mitään olisi tapahtunutkaan vaikka olisinkin saanut kitkettyä (tai räjäytettyä) naapurin heinäpellon sisällön kasvimaalta. Tai no, puolet salaateista voi hyvin. Ja rucola rehottaa. Itse asiassa toukokuussa istetut sipulitkin ovat lähteneet taas hyvin kasvuun. Sipuleita tuli taas liikaakin, mutta ovat niin hyviä, helppoja ja varmoja että aina tulee sorruttua istukassipuliövereihin.

Oikeassa reunassa näkyy toisen kylvön jälkeenkin yhä harvaa kasvustoa. Tasan puolet salaatinsiemenistä iti, toinen puoli ei ensi kerralla lainkaan. Mystistä.

Myyrät ovat siirtyneet yhä lähemmäs kasvimaata, kekokasajono on lähestynyt päivä päivältä perunapellon kautta. Yksi syy miksi ensi vuonna siirrymme lavakasvatukseen. Se vielä puuttuisi että kaiken sen ähertämisen, lihaskipujen, hyttysten ja polttiaisten pistojen ja väsymisen jälkeen myyrät korjaisivat satoni. Ei käy.

Kasvimaalla on jo maissintaimet sekä kylvetty (kesä)porkkanaa ja punajuurta. Kahteen kasvilavaan (jotka pitäisi tehdä pian) on tulossa ruuhkaa, kasvimaan tila loppui (tänäkin kesänä) kesken.. Osan Challenger-perunoista laitoin entisten vadelmapensaiden kohdalle. 

Daalioita lykkäsin jo perennapenkkeihin, niihin kohtiin joista nostin kukkineita tulppaaneja ylös. Tulppaanit olivat häkissä tai muoviastiassa, turvassa myyriltä. Ihan kaikki daaliat eivät perennapenkkeihin mahtuneet, jääkööt loput ruukkuihin.

Perennapenkissä miltei piilotteli Blue Barlow, siis sama jonka ostin juurakkona maaliskuussa.
Hieman kyllä häiritsee tuon akileijan väri. Enemmän se olisi Black kuin Blue...

Nora Barlow teki viime kesänä vain lehtiä kuten puutarhaoppaissa kerrotaan, tänä vuonna sitten riittää kukkaa.

Tämä valkoinen on tehnyt pelkkää lehteä niin monta kesää, etten enää muista mistä olen sen hankkinut, saati mikä jaloakileija se on.

Japaninakileijat närkästyivät viime kesänä kun myyrät nostivat ne juurineen maasta, onneksi sain pelastettua ne ennen kuin juuret kuivuivat.

Kuunliljaa riittää taas. Keksisikö joku mikä lajike tämä on? Olen saanut tämän ystävältäni aikoinaan, leviää hyvin eikä ole myyristä moksiskaan.

Laukka Purple Sensation

Mount Everest-laukka Gladiatorin, Purple Sensationin ja pähkinäpensaan seurassa.

Hopeahärkki

Ja taas iltavaloa. Tänä vuonna on ollut niin kuivaa ettei hurjia sumuiltoja ole ollut. Syksyllä ehkä sitten seuraavan kerran, mutta silloin valo ei ole yhtä taianomainen.