Viimeinkin keittiö

Juha muutti tähän taloon 3,5 vuotta sitten kun Tuusulan talo oli myyty. Minä asuin vuokralla puoli vuotta kerrostalossa (elämäni hirveintä aikaa) ja muutin heti kun määräaikainen työsuhteeni Helsingissä loppui.

Talo on valmistunut 1994 Juhan vanhemmille ja kummitädille. Juha on ollut isänsä kanssa mukana taloa rakentamassa, joten se on hänelle hyvin tuttu.

Ensimmäiset puoli vuotta tyhjensimme taloa, autotallia ja tonttia. Toinen puoli vuotta meni remonttisuunnitelmia tehdessä, taloon kotiutuessa ja remonttia aloittaessa. Ensimmäisenä valmistui lämmitysjärjestelmä (ilma-vesilämpökiertoinen lattialämmitys ja aurinkopaneelit katolla joiden ansiosta saadaan lämmin käyttövesi maaliskuusta lokakuuhun) ja samalla Juha aloitti talon pienemmän puolen purkamisen ja lisäeristeiden laittamisen seiniin.

Kun talon pienempi puoli valmistui asuttavaksi, tyhjensimme talon isomman puolen ja ahtauduimme toiselle puolelle. Samaan aikaan asuminen remonttia tehdessä on ollut välillä rankkaa; tuntui että kaikki tavarat olivat aina pakattu väärään paikkaan, ahtaus oli ärsyttävää ja jatkuva remonttipöly sai pinnan kiristymään. Talon remontin lisäksi oli mökin laajennus ja tontin muokkaus kesäaikaan, joten vapaa-ajan ongelmia ei ollut.

Nyt kun remontti on loppusuoralla, tuntuu oudolta: jälleen tavaroiden siirtämistä, mutta se ei ole enää väliaikaista. Voi tyhjentää kaikki muuttolaatikot lopullisesti. Voi suunnitella sisustusta ja voi pyyhkiä ihan normaalia pölyä (ei ihan vielä, remontti jatkuu yhä...). Voi laittaa valaisimet lopullisiin paikkoihin. Voi miettiä verhoja ja tauluja. Voi lakata ajattelemasta "Sit kun...".

Koirat ovat ihan ihmeissään kun olemme nyt majoittuneet koko taloon, ne tottuivat että puolet talosta on aina remontissa. Varsinkin Taralla on kiirettä kun se kulkee perässäni ympäri taloa eikä voi enää majoittua yhteen paikkaan josta näkee liikkeeni. Aikamoista ihmettelyä on itse kullakin uudessa keittiössä kun astiat ja ruokatarvikkeet ovat taas eri lailla. Aamuisin kuluu aikaa rattoisasti ruokailuvälineitä etsiessä, saati jos tarvitsisi jotain erityisempää astiaa. Vaikka uudessa keittiössä on paljon kaappitilaa ja toisessa keittiössä on lisää, on astioita silti niin paljon että osasta on luovuttava. Kahden hengen antisuurperhe ei tarvitse sitä määrää mitä vuosien aikana on meille hankittu ja tullut.

Keittiö tilattiin tammikuussa 2015. Ei sen toimitus mennyt ihan suunnitelmien ja toiveiden mukaan, mutta lopputulos oli pitkän prosessin jälkeen oikein hyvä. Keittiö tuli periaatteessa heinäkuussa, käytännössä niin monessa osassa ja monta kertaa, että menin laskuissa sekaisin niiden jakeluautojen ja rekkojen määrässä jotka pihassamme pyörähtivät. Viimeiset osat (vetimet) tulivat monen muistutuksen jälkeen tammikuun lopussa 2016. Onneksi meillä oli talon pienempi keittiö käytössä, muuten olisi ohimoita kiristänyt vielä enemmän. Juha kokosi ja teki keittiön itse isäni avustuksella, myös laatoitukset. Vain putki- ja sähkötyöt teki ulkopuolinen ammattilainen. Kaikki muu on omin käsin tehtyä ja laatoitus itse suunniteltu ja hankittu.

Entinen erillinen keittiö ja olohuone ovat nyt iso keittiö, entinen takkahuone on keittiön jatke.

Keittiö kodinhoitohuoneen/pukuhuoneen ovelta kuvattuna.

 Leivinuuni jää kuvaajan selän taakse

 Ruokailutilasta päin kuvattuna

 

 Ja ruokailutilaan päin kuvattuna

 

 Leivinuuniin tulee myös laattaa jossain vaiheessa.

Mustavalkoiset sisustuselementit mukana :) Junioriosasto nukkui omassa huoneessaan kun kuvasin.

Tämännäköisestä lähdettiin (kuvattu 2010)

Jottei haasteet lopu, myyrät muistuttivat että pihalla riittää puuhaa ensi kesänäkin... Noppa ihmettelee ensimmäistä kekoa. Kohta noita on monen monta lisää.