Kasvimaan kuulumisia

Touko-kesäkuun vaihteessa tehdyt kaksi isoa lavaa osoittautuivat erinomaisiksi kasvatuspaikoiksi, vaikka ne rakennettiinkin aikapulan takia "myöhässä". Kiireellä tehtiin, kahdessa illassa vanhempieni avustuksella. Muistan kun harmittelin ettei tulevaksi kesäksi olisi kovin suurta satoa odotettavissa, etenkin kun kesäkuun 11. päivän yönä oli hallaa ja lavoilla olleet avomaankurkut saivat kylmää.

Hätäpäissäni ostin uusia avomaankurkun taimia (ja samalla pari kesäkurpitsan taimea myös kuten myöhemmin huomasimme). Laitoin vielä avomaankurkun siemeniäkin lavalle, vaikka puutarhaoppaissa ilmoitetaankin ettei avomaankurkun kasvatus onnistu siemenestä ilman kasvihuonetta, saati niin myöhään kuin kesäkuun puolessavälissä, saati tällä kolmosvyöhykkeellä.

Lopputulos oli se, että ihan kaikki taimet lähtivät kasvuun ja tuottavat kurkkua yhä edelleen. Niitä on syöty sellaisenaan ja hölskykurkkuina, Juhan toimesta säilötty, niitä on jaettu ja tullaan vielä jakamaan ystäville, tuttaville ja vanhemmillemme. Kurkkujen suorastaan valtaisa koko on ollut yllätys, samoin määrä. Mukana oli eri lajikkeita (joista yhdenkään nimiä en ottanut talteen), mutta jokainen on tuottanut yhtä runsaasti satoa.

Jos kurkkuja ei korjaa päivittäin, pääsee oitis osa kasvamaan miltei melonin kokoiseksi.. 

Isoilla lavoilla on avomaankurkkua, lehtikaalia, punakaali, kesäkurpitsaa, puna- ja keltasipulia, ruohosipulia, persiljaa, tilliä, kolmea erilaista basilikaa, pinaattia, yksi tomaatti ja salaattia.

Laitoin lavoille myös lehtikaalin taimia joiden riesana olivat kaalikoit heinäkuun puoleenväliin asti. Kun lentävistä riesoista päästiin, lehtikaalit ovat pukanneet uutta kasvua hurjaa vauhtia.

Sipulit jäivät täysin kurkkujen pimentoon, lisäksi oli todella huono idea laittaa kuivemmasta ja hiekkaisemmasta maaperästä pitävät sipulit turvepitoiseen multaan kurkkujen kanssa. Kurkut vaativat jatkuvaa kastelua ja pelkäsin että kaikki sipulit mätänevät tai jäävät ainakin kitukasvuisiksi. Ihme kyllä etenkin keltasipuleista tuli isoja ja terveen oloisia. Punasipulit sen sijaan kärsivät sipulimadoista ja mädästä ja ne olivat paljon pienempiä. Koska sama ongelma oli myös maahan istutetuissa sipuleissa, veikkaan punasipuleiden aika epäonnistunutta satoa huonolaatuisten istukassipuleiden syyksi.

 

Sipulit orrella. Niitä on puolet vähemmän kuin viime vuonna, mutta riittää meille syksyksi. Viimevuotisia käytimme helmikuuhun asti.

Lamopinaattia ostin yhden (!) taimen. Se on nyt levinnyt toista metriä laajaksi ja kasvaa raivoisasti vaikka siitä on korjattu satoa jo useampaan kertaan. Lavalle oli päätynyt myös tomaatintaimi (ei mitään tietoa missä välissä ja miksi). Se ei ehdi tuottaa satoa lainkaan ja on keskittynyt vain lehtien tekemiseen.

Pikkusamettikukat ostin taimina sipuleiden viereen lavalle haittaöttiäisiä karkottamaan, matalat samettikukat laitoin siemeninä ja ne kukkivat vasta nyt. Kauniita ovat, mutta eivät niin hyödyllisiä kuin oli tarkoitus. Vaikka esikasvatus ei ole minun juttuni (liikaa tuusaamista), samettikukat pitänee esikasvattaa kaikki. Viime keväänä esikasvatin vain isosamettikukat, ne eivät ehdi muuten kukkia lainkaan.

 

Raita- ja punajuuret sekä salaatit olivat matalemmissa lavoissa, jotka ovat nostettu harkkojen päälle. Valitettavasti etanat löysivät sinnekin, vaikka idea harkoissa oli että niiden lavojen sisältö säästyisi etanariesalta. Salaateista osa meni etanoille, mutta kylvössä tein virheen että kylvin kaikki yhtä aikaa ja jätin liian pitkän välin seuraavaan kylvöön. Eli ensin oli paljon salaattia ja sen jälkeen ei pitkään aikaan yhtään.

Raita- ja punajuuret olisi pitänyt harventaa vieläkin reippaammin kuin mitä tein, niistä jäi osa pieneksi liian tiheän kasvuston takia. Mutta makuun se ei vaikuttanut, erinomaisen maukkaita ovat olleet ja niitä on syöty jo moneen otteeseen.

"Annabelle" ja "Timo" perunat sain maahan vasta juhannuksen jälkeen, ainakaan Annabellen satoa ei myöhäinen ajankohta ole haitannut. Sato ei ole ollut runsas, mutta perunat ovat olleet maukkaita. Hyvin ne ovat maistuneet myös myyrille, jotka eivät ole päässeet lavoilla olevaan kasvustoon ja etsivät maahan istutetuista syötävää. Kasvimaalla kävely on kuin humalaisen horjumista, sillä laitoin osaan käytävistä nurmikatetta josta tuli maatumisen myötä tosi liukasta ja muovien alla on myyrien käytävät jotka romahtavat niiden päältä kävellessä.

Annabellea matkalla mökille lomaviikkoni alussa

Kaalit saivat riesakseen ensin kaalikoit ja sitten etanat. Ensi vuonna pitää tervata lavojen reunat ulkoapäin kesän alussa ja miksei vielä kesän aikana. Se hillitsee etanoiden intoa nousta lavoille.

Keräkaalit kerivät mukavasti, tosin hyvin, hyvin reikäisinä etanoiden takia. Punakaalit kasvattivat raparperin kokoiset lehdet ja aloittavat vasta nyt kerimään. Sen sijaan kukkakaalit sekosivat täysin, kasvattivat puolimetriset varret ja jättimäiset lehdet, mutta eivät muuta. Lannoitusta taisi olla liikaa..

 

Maissit tuottavat hyvin satoa, 2-3 tähkää per taimi. Ensi vuonna pitää ostaa taas enemmän taimia. Kaupan maissilla ja kasvimaalta tuoreena otetulla tähkällä ei ole mitään muuta yhteistä kuin nimi.

 

Kesäkurpitsat kasvavat hyvin, olemme antaneet niiden tuotoksia jokaiselle joka huolii niitä. Oma kesäkurpitsakiintiömme on eläkeikään asti täynnä edellisvuosilta.

Kesäkurpitsan kukat ovat kauniita ja suuria.

 

Tomaattien taimet laitoin liian pieniin ruukkuihin yhtä lukuunottamatta. Tomaatit eivät jaksaneet enää kypsyä ensimmäisten jälkeen ja loput raakileet mätänivät. Se ainoa jolla oli tarpeeksi iso ruukku, tuottaa tomaattia vieläkin. Paprikaa tuli hyvin, sekä suippo- että ns. napostelupaprikaa.

Annos tomaattia ja kahdenlaista paprikaa

 

Mansikat menivät ensin lintujen suuhun, vasta heinäkuussa saimme kypsiä mansikoita itse syötäväksi (lue: mummokoiralle, se rakastaa niitä). Karhunvadelmia olisi kypsynyt hyvä määrä, mutta ampiaiset ja isot kärpäset ehtivät väliin.

 

Tyrniä tulee yli oman tarpeen, neljä tyttötyrniä on aivan oranssina marjoista. Kahdeksan kertaa niistä on kerätty ja vasta ensimäinen tyrni on tyhjennetty.

Herukoita tuli taas paljon, ihmeen vähän linnut niitä veivät tänä kesänä. Toissavuonnahan yksi naakkaparvi söi muutamassa tunnissa kaikki tyrnit ja ison osan herukoista. 

Tämän kesän hyvään satoon olivat osatekijöinä kohtuullisen lämmin ja tarpeeksi sateinen kesä, mutta myös hyvä lannoitus, eli vuoden verran käynyttä hevonkakkaa (lähituotantoa sekin!), kompostia ja Kekkilän hevosenlantarakeita, joita ei valitettavasti enää taideta myydä missään. Jos joku jostain niitä löytää, suosittelen ostamaan (ja kertomaan minullekin mistä sitä saisi vielä) ja käyttämään ensi kesänä. Ei haise, ei sottaa ja lannoittaa hyvin.

Koska pihamme nurmialue on iso (puoli hehtaaria), nurmikatetta riittää. Alkukesästä oli sen suurin tarve jolloin sitä oli vähemmän tarjolla, mutta silti sitä riitti kohopenkkien reunoille rikkaruohoja estämään, maata lämmittämään ja kosteutta pidättelemään. Lavojen ja nurmikatteen ansiosta kasvimaan kastelu- ja kitkemistarve väheni huomattavasti. Säästö ajassa ja vedessä oli niin iso, että sitä tullaan käyttämään tulevinakin kesinä. Loppukesän nurmikatteet olen vienyt kasvimaan laidalle juolavehnää tyrehdyttämään sekä pensaiden alle vesiheinän esteeksi.

Toivottavasti muistan nämä tämän kesän opetukset ensi toukokuussa kun uuden kasvukauden huuma ja vauhti ovat pahimmillaan (tai parhaimmillaan)!