Ja tänä keväänä sanoimme hyvästit näille...

Puutarhanhoito ei ole mikään zen-juttu, ei ainakaan minulle. Tänä keväänä pihalla ovat olleet tunteet ja koneet suuria ja se on takuulla kuulunut jos joku on tonttimme lähellä liikkunut. Jos ei äänekästä sadatteluani myyrätuhoista niin ainakin traktorin jyrinää ja moottorisahan pärinää. Tosin oma uusi akkukäyttöinen moottorisahani on kovin vienoääninen, mutta isän ja Juhan kaataessa isompaa puuta pihan reuna-alueilta on jo kalustokin järeämpää.

Myyrätuhot alkoivat olla niin massiivista luokkaa etenkin etupihalla että asialle oli pakko tehdä jotain. Karkottimista ei ole mitään apua, myrkkyä emme voi koirien takia käyttää ja kaikkia kasveja ei voi suojata. Etupihalla oli suuria kekoja ja valtavia onkaloita joihin upposi jalka pohjetta myöten jos sellaisen päälle sattui astumaan. Sen sijaan myyrät olivat pysyneet poissa tontin reunalta joka oli ennen perunamaana ja joka käännettiin ja tasoitettiin muutama vuosi sitten. Joten sama urakka tehtiin muulle osalle etupihan nurmikkoa. Se käännettiin, sai kolme traktorin peräkärryllistä multaa ja sitten se tasoitettiin. Samalla myyrien tuhoamat vanhat syreenit saivat kyytiä ja nurmitila avaroitui.  Pettymykseksemme uudet keot ilmaantuivat pari päivää lanaamisen jälkeen, mutta ainakin niillä talttahampailla on ollut enemmän työtä kun kaikki vanhat onkalot oli tuhottu.

 Sinne meni myyrien onkalot... Etupiha kääntämisen jälkeen. Vanha perunamaa joka käännettiin muutama vuosi sitten näkyy takana. Siellä ei ole yhtään kekoa.

Kolme traktorin peräkärryllistä multaa, eikä meinannut riittää.

Myyrätuhot ovat tulleet kalliiksi, ajasta ja vaivasta puhumattakaan. Seitsemän vuotta sitten ystäviltäni lahjaksi saamani peikonpähkinä kesti suojaamatta "väärässä" paikassa 30 asteen pakkaset, tontin jatkuvan tuulen ja kuivuuden, mutta kun myyrät söivät sen juuret, se luovutti. Tutkin isoa terijoensalavaa muutama päivä sitten kun silmut eivät olleet kehittyneet lehdiksi. Siihen nojatessani koko puu kaatui. Sillä ei ollut lainkaan juuria. Se on jo neljäs myyrien syömä salava.

Myös viime syksynä ostamani kirsikkapuu on syöty, ihan kuten pelkäsinkin. Onneksi ostin sen huomattavalla alennuksella ja päätin samalla että ihan turha hankkia meille mitään hedelmäpuita.

Tällä viikolla ilmestyy Viherpiha-lehti jossa on viime kesänä tehty juttu pihamme liljoista. Pääkuvassa (oletan että se on jutun pääkuva) on toinen etupihan perennapenkin päädyistä jossa kukkii liljat rehevästi. Ainuttakaan niistä liljoista ei ole enää. Niiden häkki oli vajonnut liian matalalle ja kaikki sipulit on syöty. Laitoin esikasvatuksessa olleita liljoja ruukuissa siihen kohtaan että siinä olisi edes jotain. Onneksi myyrävapaalla alueella takapihalla näyttää liljojen suhteen oikein hyvältä. Suorastaan ruuhkaiselta. Osa kärsi aika lailla muutama yö sitten pakkasesta (!), mutta kukintaa riittää takuulla. Sen sijaan ruukuissa esikasvattamani liljat ovat kukkineet ja kasvaneet oudon nihkeästi, paljon huonommin kuin viime vuonna. Mietin että oliko hiekkaisa mutta lannoitettu kesäkukkamulta sittenkään oikea valinta niille, viime vuonna ne kasvoivat hyvin ihan tavallisessa perusmullassa. Vain kuningaslilja on aloittanut kukinnan, suurimmassa osassa ei ole vielä nupuista tietoakaan, kolmen kuukauden kasvun jälkeenkään.

Koska puutarhuri on ensijärkytyksen ja -kiukun jälkeen ikuinen optimisti, on myyrien tuhovimmassa  hyvätkin puolensa: perennapenkeissä on nyt tilaa kaikille uusille (lue: mielellään myrkyllisille) kasveille ja esikasvatuksessa olleille ruukkuliljoille on tilaa, samoin kuin daalioille. Jostain syystä myyrät jättävät daaliat rauhaan, samoin kuin pionit.

Positiivista oli myös huomata että pionit ovat talvehtineet oikein hyvin. Vain kaksi viime kesänä istutettua pionia on poistunut vahvuudesta, "Shirley Temple" ja "Coral Sunset" irtisanoivat sopimuksen. Muut ovat lähteneet topakkaan kasvuun, jopa sellaiset jotka näyttivät kuolleilta viime kesänä ja parin pionin olemassaolon olin jopa unohtanut.

Myös kärhöt selvisivät talvesta hyvin, tosin kuusi seitsemän niistä on kyllä kadonnut talven aikana. Niistä kolmen kohtaloksi muodostui kasvupaikka myyrien reitin varrella. Toisaalta minulla on kuistilla 6 kärhöä odottamassa istutusta ja Puutarha & Hellan Ullan kanssa tehty ostosmatka Raision Pirilään sekoitti pasmat täysin kun siellä oli kaikki köynnökset vitosen kappale... Masokisti kun olen, ostin taas tuoksuköynnöskuusaman (taisi olla kolmas tai neljäs eivätkä edelliset ole selvinneet tontillamme...), mantsuriankärhön ja pari jalokärhöä.

Samalla Turku-Raisio-Lieso-sightseeingillä tarttui mukaan myös yksi tuija, yksi rhodo (vaikka niin vannoin etten enää niitä hanki..), salkoruusuja (talvi ja myyrät veivät edelliset), isotähtiputkea (pahus kun ei löytynyt lisää punaisia versioita), punahattua (optimisti, se ei kuki meillä kuin pari kesää ja kuolee pois) sekä lisää kesäkukkia ja yrttejä. Liesossa ollut kesäkukkamyymälä oli yllätys, niin paljon kaikkea kaunista ja ihanaa ja kohtuuhintaan.

Loput hyötykasvien taimet hankin Heinolasta Valveen puutarhasta, osan (kuten maissit ja kaalit) ostin Porkkalan kartanon puutarhamyymälästä. Valveelta ostin avomaankurkun taimia, kesäkurpitsaa, napostelupaprikaa ja aina yhtä satoisaa ja herkullista suippopaprikaa. Ei ole ollut kiire vaikka lava saatiinkin valmiiksi kun säät ovat olleet niin koleat ja kuivat etteivät kurkut olisi selvinneet. Jos nyt vihdoin saisi ne kasvamaan. Salaatin kylvin kuukausi sitten ja ne ovat vasta sormenpään kokoisia. Viime vuonna niitä syötiin jo täyttä vauhtia tähän aikaan vuodesta.

Kasvimaalla saatiin toukokuisista räntä- ja raesateista huolimatta aikaiseksi kaksi uutta isoa kasvilavaa. Aikataulu meni tiukille kun kolmentuhannen litran multakuorma ei tullutkaan sovitussa ajassa vaan vasta viimeisenä lomapäivänäni. Kun toukokuussa on koirien osalta kisakausi kiireisin ja pihalla eniten työtä, ovat vuorokauden tunnit tiukilla. Tosin lavojen rakentaminen venähti säidenkin takia, lankkujen terva ei meinannut kuivua viileässä säässä millään. Isä ja Juha urakoivat rakenteet ja sitten taas täytettiin: 700 litraa multaa per lava, 500 litraa hevosenlantaa, muutama kottikärryllinen hiekkaa ja singeliä ja kompostia. Suodatinkangas erottaa lavojen pohjalla singelin ja muut maa-ainekset toisistaan.

Etualalla viime kesänä tehdyt kaksi lavaa, uudet ovat hieman kapeampia.

Jos jaksetaan niin ensi kesänä tehdään vielä kaksi isoa lavaa, mutta siihen ne sitten jäävät. Kasvimaata pienennetään kahden penkkirivin verran jolloin ruohonleikkurilla pääsee marjapensaiden ja kasvimaan välistä. Myös kasvimaata naapuruston koirilta ja ylikesyiltä jäniksiltä suojannut aita poistetaan, lavojen ansiosta sitä ei enää tarvita.

Pihalta on kaatunut/kaadettu puita aika reippaasti, nurmitilaa on tullut lisää ja tulee vieläkin enemmän kun pensailta ravinteita ja vettä vieviä koivuja harvennetaan. Myyrät pitävät huolen että muita lehtipuita ei tule liikaa, ei ainakaan pellon reunalle.

Syksyllä ostamani kaksi nimetöntä ja lehdetöntä puuta paljastuivat koristeomenapuiksi, toinen on valkokukkainen ja toinen hurmaava punainen. Niille pitäisi keksiä vielä lopullinen sijoituspaikka.

Tulppaanien kukinta jäi yllättävän vaisuksi ottaen huomioon että istutin syksyllä useampi sata sipulia. Osa ei kukkinut lainkaan, osa hyvin pienillä kukilla. Joko olen istuttanut ne liian syvään tai sitten hyvin kuiva kevät haittasi kasvua. Kukintaa on ollut kuitenkin riittämiin ja taas lukuisia tulppaaneja jotka eivät ole vastanneet sitä mitä olin ostavinani. Ei käy tylsäksi kun pitänee arvailla mikä lajike pussissa on oikeasti ollut.

"Sun Lover" aloitti tulppaanien kukinnan toukokuussa

Tämän piti olla "Slava". Ei näytä siltä.

 

 Tätä en muista, on edellisvuotisia.

"Black Parrot"

 "Blue Wow" (kuvassa liian punertava, oikea sävy on sinisempi)

"Crystal Star"

"Dream Touch"

 "Finola"

"Queen of Night"

"Sapporo", yksi aikaisimmista kukkijoista.

Kukka kuin pioni tai ruusu, ei uskoisi tulppaaniksi: "Uncle Tom"

Japaninakileija. Sininen versio kärsi niin pahoin myyrätuhoista (onkalo alla) että se jaksoi nipin napin tehdä lehdet tänä vuonna.

Saksankurjenmiekka kukkii näyttävästi, "vanhoissa" kasvupaikoissaan se sijaan on huomattavan kitukasvuista. 

Auringonlaskut ovat olleet upeita, tässä kuussa ne ovat näyttävimmillään pihaltamme katsottuna.