Taas on zen kateissa

Kovasti yritän ajatella positiivisesti kesän keleistä että ainakaan koirilla ei ole liian kuuma eikä kaivosta takuulla lopu vesi. Mutta kyllä nämä viime kesien kelit (tästä kesästä puhumattakaan) aiheuttavat kiukun sekaista turhautumismasennusta. Viime viikolla öisin laski lämpötila hallalukemien lähelle - keskellä heinäkuuta. Päivälämpötilatkaan eivät ole hurmanneet satunnaisia yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Pionit kukkivat kyllä ihmeen kauan ja kerrankin niin että emme olleet mökillä koska ne olivat kolmatta viikkoa myöhässä kukinnasta. Kukkaloiston lopetti lyhyeen rankka raesade eilen. Liljat ovat sinnitelleet hyvin tähän asti, mutta nyt alkaa märkä ja kylmä sää vaikuttaa niihinkin.

Toisaalta: kaalit ovat putipuhtaita, niissä ei ole minkään sortin öttiäisiä. Ei edes etanoita. Kaikki kasvu on myöhässä, mutta kukat kukkivat pitkään viileän sään ansiosta.

Myyrien bileet jatkuvat yhä, kasvimaan reunalta on pensaiden (myös marjapensaiden) kuolonprosentti noussut uuteen huippuunsa ja perunaa nostan luultavasti taas saman verran kuin istutin, niissäkin sitten mukana somia pikku talttahampaiden jälkiä. Myyrien tuhot tuntuvat jo lompakossakin, uusien isojen pensaiden hankinta ei ole halpaa. Onneksi syreeniä saa ystäviltä ja tutuilta lisää ja sitä suosinkin jatkossa.

Juha teki upeat kärhötelineet kukkapenkkeihin laitettavaksi, mutta ennen niiden asettelua ja kärhöjen istutusta pitää ostaa taas rappausverkkoa ja vuorata istutusalue sillä. Tilaa telineille löytyy vain sieltä missä myyrät ovat pitäneet huolen ettei paikalla ole mitään kasvavaa. Toisaalta onneksi samaan rappausverkolla vuorattuun monttuun mahtuu muutama liljakin, sillä tein aika reteän sipulitilauksen loppukesäksi... Muutoin shoppailuni on ollut maltillista, hyvä niin kun en ole ehtinyt enkä päässyt istuttamaan edellisiäkään ostoksia. Porkkalan kartanon historiallisen puutarhaluentokierroksen jälkeen oli kyllä ihan pakko käydä katsomassa  kartanon myymälässä olisiko siellä mitään kivaa. Ja olihan siellä... Ostin  hehkuvan punaista "Barlow"-akileijaa (kun juuri sitä väriä minulla ei vielä ollut) ja valkolehtistä isomaksaruohoa.

Kesäkuussa ostamani rhodo pääsi vihdoin lopulliselle kasvupaikalleen muiden rhodojen jatkoksi pari viikkoa sitten kun takapihan metsänrajaa siirrettiin. Isä ja Juha urakoivat koivujen kaadoissa, kone kiskoi kannot (myös vanhoja lahoja isoja kantoja) pois ja tasoitti alueita. Isän tekemän kivikohopenkin takaa kaadettiin isot kuuset ja vanha kasvijätteellä täytetty tervahauta tasoitettiin. Uuden tasaisen alueen reunaan siirsin kasvimaalta karhunvadelmat ja loput jalostetut vadelmat jotka saavat nyt sitten vapaasti levitä eivätkä karhunvadelman piikikkäät oksat enää revi takin tai puseron hihaa ohi liikkuessa kuten kävi kasvimaan reunalla.

Syksyllä ostamani yllätyspuut (kun halvalla sain) paljastuivat siis koristeomenapuiksi, mutten olen vielä keksinyt niille uutta paikkaa. Ovat siis yhä valeistutuksessa entisellä perunamaalla.

Kasvimaan viereinen kukkapenkki menee remonttiin heti kun ehdin sen kimppuun, siinä ei kasva kuin rikkaruohot kunnolla. Edes narsissit ja laukat eivät viihdy myyrien rellestäessä kukkapenkin alla. Liljat kukkivat (toivottavasti) upeasti siinä päädyssä kun ovat häkin suojassa. Mutta rikkaruohoilta häkki ei suojaa. Vesiheinällä on ollut otollinen kasvukesä ja koirien junioriosasto (Fiona ja Maura) ovat syöneet sitä urakalla kitkemisen jälkeen.

Kasvimaalla avomaankurkut ja kesäkurpitsa ovat kärsineet kylmistä öistä ja tuulisista päivistä, silti kummatkin tekevät satoa kiitettävästi. Kaalit kerivät kauniisti, liian myöhään istuttamani perunatkin kasvavat hyvin ja sipulia tulee taas paljon, niin kuin aina. Jostain syystä ne viihtyvät meillä sekä maassa että lavoissa. Myös porkkana, tilli, punajuuret ja salaatti kasvavat hyvin kun vihdoin pääsivät vauhtiin. Basilika ymmärrettävästi ei kasva kun on liian kylmää. Tomaatit, paprikat ja chilit (joista miltei kaikki ovat  taimina saatu Puutarha ja Hellan Ullalta) ovat talon seinustalla kun ei ole kasvihuonetta. Isot tomaatit tekevät vasta kukkaa, chili ei edes kuki. Paprikoissa on sentään pienet raakileet.

Takapihan iso nurmikenttä on surkean näköinen, siitä en ole ottanut edes kuvaa. Tänä keväänä emme lannoittaneet sitä ja talvi isoine jääkenttineen oli rankka. Huonosti kasvava ruoho tietää sitä etten ole saanut kasvimaalle tarpeeksi katetta, joka tietää lisää kitkemistä.. Nurmikentän laidalta on kaadettu pari traktorin peräkärryllistä koivuja jotka veivät ravinteita ja vettä istutuksilta ja nurmikolta. Nyt komeat vanhat männyt pääsevät oikeuksiinsa kun ne näkyvät taloon päin paremmin.

Grillikatos ja siihen yhdistettävä kasvihuone siirtyvät projektina ensi tai seuraavaan kesään, taas loppuu aika kesken. Mutta kaikkea muuta on tullut tehtyä ja tullaan vielä tekemään, ei käy aika pitkäksi loppukesänäkään. On vain käsittämätöntä miten tämä puoli vuodesta (huhti-syyskuu) kuluu niin paljon nopeammin kuin se toinen puoli!

"Black Parrot" kukki viimeisenä tulppaaneista, vielä kesäkuun lopussa.

Harjaneilikoiden kukinta oli kovin vaisua viime kesänä, nyt taas ovat upeita.

Jaloakileija "Nora Barlow" kukki toissavuonna kylvetyistä siemenistä.

"Nora Barlow" ja juhannuspioni kesäkuun lopussa.

Laukat ovat hurmanneet minut ja monet pihallamme kävijät. Ne eivät kelpaa myyrille, kukkivat siihen aikaan kun muut korkeat kasvit ovat vielä ihan tynkiä ja kukinta kestää kauan.

Kerrottu kruunuvuokko pohtii avautumista.

Monivuotisista unikoista vain yksi taimi lähti kasvuun ja kukki, monta olen istuttanut tuloksetta. Taustalla vaaleanpunaisia akileijoja.

Sysikurjenmiekka yllätti kukinnallaan. Olin ihan varma että se oli yhden kesän juttu pari vuotta sitten, viime kesänä siitä ei ollut tietoakaan. Nyt se teki yhden, mutta sitäkin näyttävämmän kukan. On se upea!

Tämän mielenkiintoisen kurjenmiekan ostin Lepaan puutarhamessuilta viime vuonna ja onnistuin talven aikana hävittämään sen nimikyltin :( Tuo on jännä kun sillä on siperiankurjenmiekan ohut terälehtinen kukka, mutta saksankurjenmiekan varsi.

Tarhasarjaliljoista "Landini" yllätti olemalla juuri niin tumma kuin mitä kuvissa ja pakkauksessa väitettiin. Yleensä nämä tummat liljat ovat vain tummemman punaisia, mutta tämä on todella mustanpunainen. Aivan hillitön.

Tämä oli ensimmäinen kesä kun miltei kaikki edellisvuosina istutetut pionit kukkivat. Yllätys yllätys, niissäkin on monta sellaista joka on jotain ihan muuta kuin piti. Olen ostanut kuittien ja merkintöjeni mukaan kolme punaista "Karl Rosenfield"iä. Yhtään Kallea ei kukkapenkissä ole, sen sijaan niiden tilalla kaksi tällaista oikein kaunista pionia. Myöskään yhtään "Bowl of Beauty"a ei näkynyt vaikka niitä piti olla neljä (!), joista yksi on kyllä vielä ihan vauvapioni.

Tämän piti olla se kolmas Kalle, näyttää olevan "Primavera". Hurmaava tuoksu ja kaunis kukka, en valita sen väärästä identiteetistä!

Tämä ei ole "Bowl of Beauty" vaan "Santa Fe". On äkkiseltään katsottuna hyvin samannäköinen.

"Sarah Bernhardt" kukkii vuodesta toiseen upeasti ja upeana.

"Nymphe" teki vain yhden kukan.

"Primavera" ja varjolilja.

Näemmä en ottanut yhtään yksittäistä kuvaa valkoisista pioneista (Festiva Maxima ja Duchesse de Nemours). Alla olevassa kuvassa näkyy myös Juhan tekemä kärhöteline, se yksi kolmesta jonka ehdin laittaa jo maahan. Se on peikonpähkinäpensaan paikalla, myyrät tuhosivat peikonpähkinän tänä keväänä.

Valkoista ja vaaleanpunaista.

Kurjenpolvi "Splish Splash"

Yksi osa uudesta metsänrajasta takapihalta. Tuohon tulee rhodoja ja hortensioita.

Kaksi neljästä kasvilavasta. Hallaharsotuet ovat olleet ahkerassa käytössä tänä kesänä. Harmikseni tuuli on ollut niin raivoisaa että se on repinyt harsot irti jos ne ovat olleet pyykkipojilla kiinni ja kokonaan ne ovat revenneet jos olen laittanut kiviä harsojen tueksi.

Jos jotain iloa näistä vaihtelevista säistä on ollut niin auringonlaskut ovat olleet upeita!