Vielä viime kesää - ritarinkannuksia

Koska ulkona näyttää yhä samalta kuin edellisessä päivityksessä (no, lumi on hieman vajonnut, mutta sitä on yhä pohkeisiin asti) eikä mihinkään pihatöihin vielä pääse, on pakko tyytyä yhä selaamaan viime kesän kuvia.

Ensimmäiset ritarinkannukset hankin tänne pihalle keväällä 2013. Tilasin ne Kodin Kukilta (puutarha.com) ja pienenpienet taimet saapuivat 4.4.  kun maassa oli vielä paksu hanki (kuten tänäkin keväänä). Olin hämilläni ja hieman kiukkuinenkin, sillä sain vain kolme kymmenestä nimettömästä "ritarinkannus-mix" -taimesta säilymään siihen asti että sain ne maahan. Ne kolme sitten selvisivätkin hienosti ja ovat levinneet, vaikka onnistuinkin istuttamaan ne myyrien reitin eli miltei tyhjän päälle.

Vuosien varrella olen ostanut lukemattomia ritarinkannuksia, joista vain osa on selvinnyt niille haasteellisessa pihassamme. Mutta ne selviytyneet ovat  vantteroituneet ja kasvaneet pituutta kesä kesältä. Tonttimmehan on ritarinkannuksille epäedullinen niille suotuisasta maaperästä huolimatta, sillä täällä tuulee kovaa ja usein kylmästi pelloilta eikä mitään tukea tai suojaa ole. Loppukesästä etenkin Galahad on pakko tukea vaikka sen varret ovat peukaloani paksumpia. Toisaalta vaikka kaikki jaloritarinkannukset kukkivat pitkään, Galahad oli se jonka kukinta oli ylivoimaisesti pisin. Se luovutti vasta ensimmäisiin rankkoihin halloihin elokuun loppupuolella. Kukinta kesti siis pitkälti toista kuukautta.

Ritarinkannukset ovat valitettavasti etanoiden (ja takuulla myös kotiloiden) suosikkeja. Meillä ei ole kotiloita, mutta ns. peltoetanoita on tullut lisää, luultavasti kosteiden ja koleiden kesien ansiosta. Normaalina kesänä tonttimme on todella kuiva, hiesumaa ja jatkuva tuuli pitävät huolen ettei kesäisin ole ollut märkyys ongelmana. Paitsi viime kesinä. Etanoita olen tappanut niin raivolla että tapoin muutaman Astolatin alun samalla sekä muutaman ihan uuden hankinnan joiden nimen unohdin kun taimetkin tuhoutuivat. Yksi normaali ns. kuiva ja lämmin kesä riittää vähentämään etanapopulaatiota selvästi eivätkä etanat pääse tekemään tuhoa kun taimi on tarpeeksi iso.

Suurin harmitus on ollut ns. kiinanritarinkannuksen suhteen. Sitä minulla oli edellisen talomme pihassa ja sen häikäisevä sähkönsininen väri suorastaan hohti perennapenkistä hämärässäkin. Täällä en ole saanut sitä selviämään millään, en missään kohdassa perennapenkkejä. Se on jaloritarinkannuksia selvästi matalampi ja kestää kuulemma hyvin talvea, mutta ei näemmä meillä.

Viime kesä oli ritarinkannuksille (ja miltei kaikille muillekin kasveille) hankala. Jatkuvat koleat ilmat, tuulet ja lähes jatkuva sade katkoivat varsia ja mädättivät kukkia. Odotan mielenkiinnolla miten ne selvisivät huonon kesän jälkeen talvesta, joka on pituudestaan huolimatta ollut kasveille hyvä: lumi satoi ajoissa ja jäi maahan ja sitä on tullut reippaasti suojaten pahimmilta pakkasilta.

 Niistä kolmesta nimettömästä ritarinkannuksen taimesta neljässä vuodessa kasvaneet.

 

31.7.

Saman ritarinkannuksen kukka läheltä kuvattuna 24.7. Kaunis!

"Blue Bird" 31.7.2017

"Percival" 31.7.

3.8.

"Galahad" ja "Astolat" 7.8.

"Astolat" 5.8., josta näkyy miten kosteus on vaurioittanut kukintaa.

Perennapenkki 11.8.

"Galadad" - kuin ruusu!

 "Galahad" 31.7.

 

"Galahad" 5.8.

Perennapenkkiä 9.8.

 Osa ritarinkannuksista 31.7.

 "Percival" 31.7.