Vihdoinkin toukokuu!

Kevät tuli vauhdilla. Vielä huhtikuun puolivälissä meillä oli hanget korkeat nietokset ja viikkoa myöhemmin haravoin kukkapenkkejä. Nyt kaikki kasvaa niin että miltei kohina kuuluu.
Keisarinpikarililja ponnisti kukkapenkistä 21.4. ja tätä kirjoittaessani se on jo nuppuja kasvattamassa.

Lumien lähtiessä alkoi jokakeväinen myyrätuhoanalyysi. Aluksi näytti siltä että aika vähällä olimme päässeet, mutta viimeistenkin lumien sulaessa selvisi että ainakin kasvimaalla on penkit käännetty jo valmiiksi. Onneksi suurin osa kasvimaasta on lavoilla ja luultavasti myyrien talvipesät ovat olleet kasvilavojen alla (15 kekoa pelkästään valkosipulilavan ympärillä).

Kasvimaalta metsänreunaan kulkee myyrien moottoritie, iso tunneli jonka varrelta mustaherukkapensaan juurelta löytyi iso onkalo.

Etupihan nurmiala käännettiin viime kesänä ja siellä ei ollut nyt yhtään kekoa, toisin kuin aikaisempina keväinä. Ehdin jo riemastua että myyrät ovat luovuttaneet, kunnes jalkani upposi pohjetta myöten yhteen koloon ja syksyllä istutettu lähes nelimetrinen terijoensalava näytti oudon vinolta... Se oli jo neljäs tai viides myyrien tuhoama iso salava. Seuraava istutetaan isoon rautahäkkiin, nuo isot taimet eivät ole halpoja hankittavia ja jotain tuulensuojaa olisi saatava pellon ja pihan väliin nopeasti.

Muita myyrätuhoja (kuoppaisen nurmikon, terijoensalavan ja ilmastoitujen kukkapenkkien lisäksi) en ole huomannut. Vielä. Tosin noissakin jo havaituissa on ihan tarpeeksi. Koristeomenapuiden tyvet ovat ilmastoidut ja muutama pensas on epäilyttävän etukenossa, mutta odotan tapahtuuko niissä mitään kasvua ennen kuin nostan verenpainettani. Myyrätuhoista kävin lohduttautumassa ystäväni kanssa Lahden puutarhamessuilla jonne voitin liput Kukkaiselämää-blogin arvonnasta.

Messuilla tein puutarhaostoksia vähän, mutta kaksi akileijantaimea oli pakko ostaa. Molemmat sellaisia joita minulla ei vielä ole. Ja yksi monivuotinen unikontaimi taas, ne kun eivät kelpaa myyrille mutta viihtyvät valitettavan huonosti pihallamme. Terassihortensiat näyttävät olevan tämän kesän muoti-ilmiö, niitä on nyt joka paikassa tyrkyllä. Niin oli messuillakin. Vältin niiden ostamisen (kun ehdin jo kaksi hankkia :) ). Kun kerran Lahdessa oltiin niin ajettiin Kodin Terran kautta (mukaan lähti vain yksi kärhö 5 euroa) ja sitten Plantageniin (valkoista punatähkää taimena, mukulasta en saa sitä kasvamaan). Ja ennen kotimatkaa poikkesimme vielä Lidliin josta saimme ilmaiseksi mustia ämpäreitä jotka olivat sen viikon tulppaaninippu-kampanjan astioina ja joista tulee erinomaisia tomaatinkasvatusämpäreitä kun Juha porasi niihin reiät. Hyvä reissu kaikin tavoin siis!

Lidlissä oli liljojen, daalioiden ja gladiolusten kanssa tarjouksessa huhtikuussa ruukkuja. Ostin viisi rumanruskeaa muoviruukkua ja sen sijaan että olisin ährännyt muovimaalin kanssa ne eriväriseksi kuten aiempina vuosina, kilautin kaverille eli Puutarhaan ja Hellaan ja sain vinkin että spray-maalilla homma hoituu nopeammin, siistimmin ja kestävämmin. Joten rautakauppaan ja Juha hommiin.

Nyt ovat kaikki uudet isot samaa harmaata sävyä kuin on talon ovenpieletkin.

Sisätiloissa alkaakin olla ruukkuruuhkaa ennen kuin uskallan siirtää kaikki ulos.

Kuistille hankittiin viime kesänä kalusteet, joten sinnekään ei mahdu yhtä paljon ruukkuja kuin viime keväänä. Myös toinen kuisti on jo käytössä.

Terassiruukut ja muutama iso (ja painava) ruukku on vielä käyttämättä. Onneksi. Sillä kellarissa on 12 daaliaa vielä talvisäilössä. Ne pitäisi saada sieltä pikapuoliin esikasvatukseen myös.

Talvi oli suotuisa, kellarissa kasvit olivat selvinneet hyvin ja jopa Juhan äidille viime äitienpäiväksi hankittu ruukkuruusu (joka ehti jäätyä umpijäähän ennen kuin joulukuussa nakkasin sen kellariin ja luulin että se oli jo kuollut) selvisi erinomaisesti. Samoin daaliat tuntuvat olevan yhä napakoita ja kellarissa ruukuissa olleet liljat lähtivät jo kasvuun.

Pihalla tulppaanit ovat kasvaneet ilahduttavan runsaina, toisin kuin viime vuonna jolloin suurin osa oli mädäntynyt talven aikana. Nyt saattaa olla hurmaavaa kukintaa luvassa. Pikku sipulikukista kevätkurjenmiekat kukkivat hyvin, keltaista jääkurjenmiekkaa en muistanut viime syksynä hankkia mikä kyllä harmittaa. Lumikelloista ei kukkinut yksikään, ei mikään yllätys. Pitäisi jo viiden kevään kokemuksella tietää etteivät ne viihdy täällä.

Raidallisia krookuksia

 Vaaleanpunainen isokevättähti.

Kevätkurjenmiekka "Katherine Hodgins"

Kevätkurjenmiekka "Harmony"

Onnittelin itseäni että kerrankin laitoin havusuojat oikeaan aikaan sipulikukille ja kärhöille ennen talven tuloa. Jänikset olivat yrittäneet syödä liljoja, mutta yritykseksi se oli jäänyt paksun havukatteen ansiosta. Havuilla suojatuista kärhöistä miltei kaikki ovat jo nyt (!) ilmoittaneet elossaolostaan ja viime syksynä istutetut atsaleat selvisivät niiden ansiosta hienosti talvesta. Jänikset typistivät hankikannon aikaan kaikki hortensiat, mutta atsaleat säästyivät havujen suojassa.

Vappuaatto meni minulta varaston siivoamiseen. Siinä missä Facebook ja puhelimen viestit täyttyivät juhlivien ystävien iloisista vapputervehdyksistä ja karkelokuvista, minä raahasin varaston sisustusta pihalle ja jynssäsin hiirenpissaa hyllyistä. Olin jo suunnitellut pidemmän aikaa projektia joten tiesin mitä tuleman piti, mutta silti sen työn suuruusmäärä yllätti. 

Varastossa on viime talvina mellestäneet hiiret urakalla (joista yksi löytyi syksyllä kalkkipussista ja nyt yksi kukkaruukusta, hengettömänä tietenkin) ja sen mukainen oli varaston hajukin.  Hengityssuojain oli ehdoton ja pesuainetta kului reilusti. Samalla kävin läpi kukkaruukut ja varastossa olleet tavarat. Jätesäkillinen meni roskiin ja jonkin verran varastoon puhtaina vietyjä ruukkuja ja astioita piti pestä uudelleen.

Yllättävän paljon tuon kokoiseen varastoon mahtuu tavaraa, tulipahan huomattua.

Hiiret olivat tehneet pesän mm. varaston kulmaan. Lisää pesiä löytyi kukkaruukuista, katekankaiden välistä, jätesäkkien välistä.. Ensi talvena en säilö siellä linnunsiemeniä, niiden perässä on varmaan ainakin osa hiiristä varastoon tullut.

 

Ihan kohta alkaa se aika jolloin pihalla menee kaikki mahdollinen aika ja sisällä käydään vain nukkumassa ja syömässä. Alkukesä on ehdottomasti vuoden parasta aikaa kun ilma on raikas, valoa riittää, pihassa ja metsässä on hurja määrä vihreän eri sävyjä ja kasvun ihme hämmästyttää joka päivä.

Auringonlaskut ovat olleet taas mykistäviä. Nekin ovat alkukesästä parhaimmillaan. Talven jälkeen eri väreissä leiskuva taivas on todellista väriterapiaa kun muuten on vielä ruskeaa ja paljasta.