Viime kesän yllättäjiin kuuluivat ritarinkannukset. Olin ihan varman että toinen perättäinen kuiva ja tuulinen kesä sanoo heipat korkeille, paljon vettä vaativille kasveille. Kultapallo ja korkea syyspäivänhattu katosivat lähes täysin vaikka edelliskesinä ne kukkivat runsaasti ja pitkään loppukesästä. Edellisinä kesinä myös "Galahad" ritarinkannus kasvoi tuuheana ja paksuvartisena lähes parimetriseksi eikä hätkähtänyt tuulista tai toissakesän kuivuudesta. Yllätyksekseni se jäi viime kesänä hyvinkin matalaksi ja kasvu oli muutenkin hyvin vaisua.
Sen sijaan muut jaloritarinkannukset yllättävät isoilla, korkeilla kukinnoilla. Myyrät olivat myllänneet kukkapenkin niiden kasvupaikan läheltä ja alta eikä kasteluakaan juuri ollut. Ei taivaalta eikä letkusta, kannusta puhumattakaan.
Ritarinkannusten kanssa olen tehnyt saman virheen kuin monien muidenkin perennojen kohdalla: istuttanut liian tiheään. Osa ritarinkannusten taimista on ollut peukalon pituisia istuttaessa (! nettikaupasta 4.4. postitettuja XS-kokoisia taimia jotka sain pidettyä hengissä nippa nappa toukokuulle) ja jotka sitten istutin vieri viereen kun olivat niin pieniä... Tai moni muu ritarinkannus, jonka olen tyrkännyt pienenä taimena pionin tai liljojen viereen ajattelematta että muutaman kesän kuluttua ne tukahduttavat koollaan vierustoverinsa. Kuivista kesistä on ollut se (ainoa) hyvä puoli ettei etanoista ole ollut haittaa. Ensimmäisinä kesinä ne nilviäiset pistelivät poskeensa monta jaloritarinkannuksen taimea tai ainakin vaurioittivat niin että kasvu hidastui selvästi.
Vaikka tontillamme tuulee jatkuvasti ja perennapenkit ovat vailla mitään suojaa, niin ihmeen hyvin ritarinkannukset ovat pystyssä kestäneet. "Galahad" on niin jykevä varreltaan että sen kaatamiseksi tarvitaan jo kunnon trombi. Muille laitan tuet kuitenkin varmuuden vuoksi.
Yllättävää on ollut myös se, miten hyvin ritarinkannukset ovat kylväytyneet ja lähteneet kasvuun siemenistä. En ole ajatellutkaan niiden lisäämistä siemenistä enkä ole sitä siis tietoisesti tehnyt, mutta nyt niitä putkahtelee kukkapenkeistä sieltä täältä. En pistä pahakseni, nuo siementaimet ovat olleet iloinen yllätys. Jotenkin miellän että isojen perennoiden kasvattaminen siemenistä vie vuosia ja hermot, joten en ole siihen perehtynyt juuri lainkaan.
Nuo isot jaloritarinkannukset kasvavat ja viihtyvät siis hyvin, mutta pienikokoinen kiinanritarikannus ei sitten millään. Monta taimea olen ostanut eikä yksikään selvinnyt seuraavaa kesää pidemmälle. Kiinanritarinkannuksen koko on mitätön jaloritarinkannuksiin verrattuna, mutta sen sähkönsininen väri kiehtoo minua. Se suorastaan hehkuu kukkapenkissä illalla. Tai siis hehkuisi jos meillä kasvaisi...
Tämä "Dark Blue" on kyllä enemmän lila kuin sininen.
"Dark Blue" ja "Blue Bird"
"Blue Bird" avaamassa nuppujaan, taustalla kukkii malvikki.
Tämän pitäisi olla "Blue Bird". Hieman epäilen, sillä sen kukinnan kärkiosa on jännän tasainen, hyvin erikoinen. Erilainen kuin toisessa perennapenkissä kasvavilla "Blue Bird":llä.
"Black Velvet" kukassa ja "Percival" nupulla.
"Astolat", "Dark Blue" ja "Galahad" upeassa kukassa heinäkuussa.
"Galahad" ja oranssi lilja "Bariton" muodostavat hienon väriyhdistelmän, tosin jälkimmäisen kukinta kärsii selvästi kookkaan ritarinkannuksen liian lähellä kasvusta.
"Astolat":n kauniita kukkia.
Kesällä 2018 "Galahad" kasvoi selvästi korkeammaksi kuin muut.
"Galahad" ahdistelee kasvullaan "Red Twins" liljoja.
"Percival", joka on jostain syystä matalampi kuin muut jaloritarinkannukset vaikka kasvupaikka on sama.
Tämän kauniin valkoisen nimi on kadonnut. Ei ole "Galahad".
Kaunis ja nimetön - ei ole "Astolat"
Kylläpä on ihania, ja komeita! Kiinanritarinkannus on muuten minullakin ollut yhden kesän ihme. Harmi, sillä minustakin sen sininen oli jännittävä.
VastaaPoistaKylvin kerran yhtä laatua jaloritarinkannusta, kun blogiystävä lähetti siemeniä. Yllättävän nopeasti ne sai kukkaan, oli varmaan jo kylvämisvuotta seuraavan vuoden kesänä. Istutin vaan kaikki siementaimet kahtena tuppaana ja niissä paikoissa ne kasvavat edelleen. Olisi tullut useampi kasvi, jos olisi jaksanut koulia taimet omiin ruukkuihin ja siten kasvatellut pidempään ruukussa, nimittäin siemenistä iti varmaan joka ikinen. Toinen tupas teki viime kesänä jo useamman kukkavanan. Minulla kyllä ritarinkannukset ei ikinä kasva tuollaisiin mittoihin jostain syystä. Ehkä se saariston tuuli ja jokakesäinen kuivuus. Astolat olisi aivan ihana, mutta sen taimi ei ikinä ole elänyt kahta kesää kauemmin. Täytynee kokeilla vaan uudestaan ja uudestaan.
Yritän muistaa ensi kesänä kerätä sinulle siemeniä, etenkin Galahadista. Se on se voimakasvartisin joka ehkä kasvaisi sielläkin, tai ainakin ei tarvitsisi tukea. Tuo jatkuva tuuli ja kuivuus rasittavat varmaan kasvua niin ettei sitä korkeutta tule. Meillä on vasta kaksi kesää ollut kuivaa, odotan mielenkiinnolla ensi kesää. Nyt on ainakin satanut, mutta kesän kelithän ovat vielä arvoitus.
PoistaAstolatista muistan että sen kasvu oli paljon hitaampaa kuin muiden ja taisi olla niin että useasta ostetusta taimesta vain pari on kasvanut täyteen mittaansa. Pari hävisi etanoiden toimesta ja osa vain katosi seuraavana vuonna. Saattaa olla tosin myyrienkin "ansiota".
Ritarinkannukset ovat niin komeita ja väriskaalalla voi leikkiä. Minultakin hävisi monta vuotta kukkinut tumma 'Giant'. Viime kevään ei noussut yhtäkään vanaa, vaikka se oli ollut runsas ja komea. Valkoiset kasvoivat hyvin korkeina ja rehevinä - ne muuten ksvatin siemenistä. Minulla on myös ilmeisesti noita japaninritareita. Ne leviävät omin voimin. Intoa taas maaliskuun puutarhatoimiin!
VastaaPoistaOi, olen kateellinen noista pikkuritareista joita sinulla on ja etenkin kun vielä leviävätkin omin voimin! Ihanaa keväänodotusta!
PoistaUpeita kukkia! Todella muhkean kokoisia ja kauniita.
VastaaPoistaKiitos! Jännä seurata tänä tulevana kesänä millainen se on ja miten kasvua on (jäävätkö mataliksi, onko kukinta yhtä uhkeaa kuin viime kesänä jne.).
PoistaNiin toinen toistaan hienompia. ..ja mitä ihania värejä!
VastaaPoistaRitarinkannukset ovat helppoja; vaativat vain pitkäjänteisyyttä odottaa muutama kesä kunnes ne ovat kasvaneet uhkeiksi. Mitään erityistä lannoitusta tms. en niille anna. Kevätlannoitus ja joskus hutkaisen kanankakkaa, siinä kaikki.
PoistaPitäisi varmaan kokeilla. Olen vain laittanut niitä ruukkuihin ja silloin lopputulos ei ole ollut hyvä. Kiitos vinkistä!
PoistaUnohdin muuten mainita että annanhan minä noille syyslannoituksen elokuussa. Niin kuin kaikille pihan perennoille ja pensaille.
Poista