Tääpuutarhatyömihinkäänvielälopu...
Työtä riittää yllin kyllin vielä pihalla, mutta arki-iltaisin ei töiden jälkeen enää ehdi kuin pyörähtämään pihalla ennen pimeää.
"Otsalampun kanssa on kukkasi istuttaman"-mentaliteetilla sitten mennään.
Syyskuu on puutarhashoppailijan juhla-aikaa. Olen hamstarannut puoleen hintaan kolme hortensiaa (kaksi "
Grandifloraa" ja yhden "
Wim´s Redin"), kaksi mongolianvaahteraa, kaksi terijoensalavaa, yhden kirsikkapuun ("
Stella"), yhden rhodon (vaikka vannoin etten uusia hanki kun viime talvi vei niitä niin monta, oli silti pakko ostaa "
Catawbiense Grandiflorum" kun halvalla sai ison taimen), leimuja, lisää valkoisia siperiankurjemiekkoja, salkoruusun ("
Simplex" viime talven tappamien tilalle), ihanan ison pionin ("
Jadwiga"), lisää parsaa, Lidlistä tulppaaneja euron pussi ja postista pitäisi noutaa Viherpeukaloiden tilaus jossa on puuliljoja (alennuksessa).
Suurimman osan ostoksista olen jo istuttanut, ostomultaa on kulunut miltei neljäsataa litraa. Vielä on parisataa litraa jäljellä, plus ne kahdeksansataa litraa jotka ovat odottamassa ensi kevättä. Olivat näes tarjouksessa, hamstrasin niitäkin. Ostin myös taimimultaa ja kukkamultaa edullisesti sekä lannoitteita. Keväällä ne ovat hinnoissaan ja kulutus suurimmillaan.
Iso urakka on vielä suurimman perennapenkin raivaus suopayrtistä joka ei ollut moksiskaan viime talven pakkasista ja valtasi vielä lisää alaa muilta perennoilta. Suopayrttiä on pihalla muuallakin, joten kasvikomposti saa siitä paljon täytettä lähiaikoina. Sen tilalle laitan liljoja, mutta ensin on tehtävä kunnon häkit niille jottei myyrillä olisi talvella krooninen liljabuffet. Häkkimateriaali on jo valmiina, rulla rappausverkkoa odottaa taivuttelua.
Kasvimaalla "
Tämän piti olla kukkakaali"-kaali voi erinomaisesti,
salaattia riittää yhä ja puna- ja raitajuuret ovat vielä voimissaan. Maissien kohdalla tein pahan virheen kun istutin tupakkaa niiden lähelle. Viimeiset tähkät jäivät tupakan isojen lehtien väliin, unohtuivat sinne ja olivat homeessa kun vihdoin korjasin ne. Kylläpäs kismitti tuo oma moka. Ensi vuonna maissit tulevat olemaan olemaan ylhäisessä yksinäisyydessään erillään muista kookkaista kasveista.
Lamopinaattia on kerätty useamman henkilön voimin ja sitä riittäisi yhä kerättäväksi. Tyrneistä jäi 2/3 pensaisiin, vaikka niitä kerättiin monta kertaa monelle ystävälle ja tutullekin. Kesäkurpitsat älysivät onneksi lopettaa tuotannon, kurkuistakin on enää vain muisto jäljellä. Suippopaprika sekosi ja aloitti kukinnan uudelleen. Se on valkoisenaan pieniä kukkia ja kalenteri näyttää lokakuun lähenevän! Makean napostelupaprikan siirsin kuistille, tulossa on useampia paprikoita kunhan vain punastuisivat ensin.
Eilen harveni pihan koivumäärä ja lisää pitäisi kaataa kun ovat joko liian lähellä toisiaan, pensaita tai ovat lahoja. Kun takapihaa muokattiin metsästä nurmikkoalueeksi reilu kolme vuotta sitten, jäi sen reunoille runsaasti koivuja minun tahdostani. Ne eivät olleet kovin isoja ja mielestäni kauniita tontin metsäalueen tummuutta vasten. Muutamassa vuodessa ne ovat kuitenkin kasvaneet sellaista vauhtia että nyt ne jo pimentävät pihaa ja vievät ravinteita nurmikolta ja lähellä olevilta istutuksilta. Nurmikon runsas lannoitus on ollut hyödyksi myös koivuille.
Poistoa on tapahtunut myös etanoissa. Ne ovat hävinneet tyystin. En ymmärrä mitä on tapahtunut, mutta etanan etanaa ei ole viikkoihin näkynyt. Kasvit ovat ehjiä ja etanapyydykseni tyhjiä. Osansa etanoiden häviämisessä on niillä pienillä tomerilla sammakoilla joita kukkapenkeissä loikki, myös syyskuun kuivuus on varmaan vaikuttanut etanakatoon. Toivon että se kato jää pysyväksi.
Muutamana yönä ovat lämpötilat pyörineet hallalukemissa, on ollut aika
työlästä harsottaa kolmasosa isosta kasvimaasta, terassin kukat (niitä
on paljon) ja etupihan kukkapenkkejä ja ruukkuja. Kylmistä öistä huolimatta minun on kauhean vaikea hahmottaa että ensi viikolla on lokakuu. Juurihan oli toukokuu ja terassilla on yhä täysi heinäkuu. Viimeistään ensi pakkastan jälkeen on luovutettava. Siihen asti nautin gladiolusten, samettikukkien, daalioiden, kärhön ja ruostekukkien väriloistosta.
Kaikki allaolevat kuvat on otettu tänään, eilen ja viime viikolla.
Daalia "Akita" ja ruostekukan sekä gladioluksen lehtiä.
"Akita" on erikoinen, ihana ja hämmästyttävä uusi tuttavuus. Sillä on valtavat kukat, jotka ovat hyvin erilaisia keskenään. Se kukkii pitkään eikä ollut halloistakaan moksiskaan (oli tosin harson alla osittain).
Nämä daaliat kuuluvat niihin jotka lähtevät joko uusiin koteihin kohta tai sitten kompostiin. Ovat aikoinaan olleet jotain ihan muuta, mutta vuosien kuluessa värit ovat niistä kadonneet. Minulla on piha täynnä liloja/vaaleanliloja/valkoisia daalioita, yhtään sellaista en ole hankkinut aikoinaan.
Tällaisiksi ne muuttuvat, aivan vaalean lilaksi väritykseltään.
Daalia "Mary Evelyn", lumihiutaletta ja Lidl:stä keväällä sipuleina hankittuja erikoisia kaksivärisiä gladioluksia.
Daalia "Fashion Monger", se jonka luulin jo kuolleen esikasvatusvaiheessa. Sen kaksi kaveria mätänivät jo huhtikuussa ruukkuihin.
Jättidaalia "Kelvin Floodlight", kukka on ison ruokalautasen kokoinen.
Gladioluksia, Lidl:n hankintoja viime keväältä.
Etupihan havupenkki
Kruunuvuokot kukkivat todella myöhään, kerrotut eivät kukkineet lainkaan.
Tänä vuonna multaa on kulunut kasvimaan isoihin lavoihin, pensaille ja perennoille neljätuhatta litraa. Kahdeksansataa litraa odottaa ensi kevättä ja tämä pino hupenee parissa päivässä alennusmyyntiostoksien istutuksiin.
Isomaksaruoho
Ruostekukka "Lusifer"
Kirjava petuniakin on vielä voimissaan vaikka kukinta oli harvanlainen.
Kasvimaasta suurin osa on käännetty, kerrankin ajoissa.
Korillinen lamopinaattia ja mummokoira Noppa
Kaalit keskittyivät tänä vuonna johonkin ihan muuhun kuin kerimiseen. Tämä punakaali teki valtavan paksun varren, harkitsin jo kirveen käyttöä kun vihannesveitsi jäi ranteeni paksuiseen varteen jumiin.
Lavoilla samettikukat voivat vielä hyvin vaikka kärsivätkin kuivuudesta.
Juhan projektityökenttä: puu-urakkaa riittää.
Takapiha näyttää kovin autiolta ja vaisulta kuvassa. Oikeassa reunassa näkyy yhden kaadetun koivun paikka.
Fiona vaanii Taraa ja Tara tuijottaa minua kun kuvasin koivunharvennuskohtaa.
Aamusumua
Tässä valaistuksessa istutin narsisseja ja laukkoja muutama päivä sitten. Koko seutu oli kuin tulessa.
Pilvimuodostelmaa viime viikolla.
