Tulppaaniaika vireillä!

Tätä kirjoittaessani 29.4. ulkona tuulee kylmästi (kuten on tuullut muutamaa päivää lukuunottamatta jo monta viikkoa), vuoroin sataa rakeita ja vähän räntääkin ja maa on kylmä. Kaikkea muuta kuin kovin keväistä vielä. Kukkapenkeissä tulppaaneista on näkyvillä vain alkuja, jotkut uskaliaat ovat tehneet jo lehdetkin. Nupuista - saati edes parvitulppaanien kukinnasta - ei ole vielä tietoakaan.

Vuosi sitten kevät oli vaihteleva. Huhtikuussa 2019 oli lämmintä, sitten tuli takatalvi (vielä 5.5. piha oli lumen ja jään peitossa) ja paria viikkoa myöhemmin oli +28 C  ja sitten taas viileni. Kukinta oli vauhdikasta, paras kukinta kesti puutarhapäiväkirjan merkintäni mukaan vain pari viikkoa. Hieman harmitti kun edellisenä kesänä kukinta jäi minimaaliseksi kevään ja alkukesän kuivuuden ja helteiden takia, ja sitten viime kesänä se oli tosi lyhytaikaista.

Tämän vuoden tulppaanien kukintaan suhtaudun ristiriitaisin tunnelmin. Loppusyksy ja talvi olivat hyvin märkiä, mikä on todella positiivista pohjavesien ja ylipäätään maan kannalta, mutta etenkin ämpäreihin istutetut tulppaanit taitavat olla kosteuden takia mädäntyneet. Vaikka ämpäreissä oli paljon reikiä ja ne olivat maahan istutettuja, ei muovi kuitenkaan ole hyvä kasvupaikka millekään kasville. Tein ison verkolla suojatun kukkapenkin osan täysin uusiksi viime syksynä ja istutin sinne kymmenittäin liljoja ja tulppaaneja sekä muita sipulikasveja, mutta nyt sieltä ei nouse juuri mitään. Ei edes krookuksia. Pahoin pelkään että myyrät ovat päässeet sinne jotain kautta. Etupihalla oli 27 (!) isoa kekoa. Laskin ne kun silottelin ne lapiolla matalaksi. Kukkapenkeissä toinen mokoma, jos edes riittää. Myyrät ovat riekkuneet jopa terassin edustan lilja- ja tulppaanipenkeissä jotka tähän asti ovat niiltä säästyneet.

Asiasta suivaantuneena tilasin (omasta mielestäni) kalliin myyränkarkoittimen, ainoan joka todistettavasti on meillä toiminut. Edellisen saimme entisiltä naapureiltamme heidän muuttaessaan pois. Valitettavasti en tajunnut kuinka tehokas (ja arvokas) laite oli enkä pitänyt siitä tarpeeksi hyvää huolta, joten sen toiminta hyytyi. Tästä nyt ostetusta uudesta huolehdin paremmin ja varmaan tilaan toisenkin.  Mole Stop täristää sen verran reteästi että se karkotti myyrät (ja kuulemma käärmeetkin) kasvimaalta sen yhden kesän ajan tehokkaasti. Ainoa laite joka siihen on kyennyt. Kun laite hajosi huolimattomuuteni takia, myyrät palasivat oitis. Mitkään perinteiset aurinkokenno-normiparisto-karkottimet eivät auta, eivätkä muut (valkosipuli, -koivutisle- yms.) "karkottimet". Myrkkyjä emme käytä jo koirienkaan takia. Kun tontti on vilja- ja perunapeltojen ja metsän ympäröimä ja pelto-ojia riittää, riittää myös vesirottia, hiiriä ja myyriä. Ja viidestä paimenkoirasta ei ole mitään apua! Jos ne myyrän jossain huomaavatkin, leikkivät niiden kanssa ja jättävät sitten rauhaan. Naapurin kissat ovat ylityöllistettyjä ja iso ruskosuohaukka tekee parhaansa kuten lähellä pesivä huuhkajakin, mutta kaikkea nekään eivät saa karsittua.

Vaikka minulle jäi mielikuva että viime kevään ja alkukesän tulppaanikukinta oli vähän surkeaa, niin kuvia läpikäydessäni huomasin että kukintaahan oli runsaasti! Jotenkin jäi mieleen että vaisua oli, mutta ei näemmä :)

  

                "Gavota" 24.5.2019                                      "Candy Apple Delight" 19.5.2019

 Gavotaa edessä, Yellow Pomponettea taustalla 22.5.2019

           "Dream Touch" 22.5.2019                            "Rasta Parrot" nupulla 22.5.2019

"Yellow Pomponette" 19.5.2019

"Banja Luka" 19.5.2019

Tämän pinkin kaunottaren nimi on kadonnut. Ehdotuksia?                                      "Texas Flame" 24.5.2019

         

"Black Parrot" 28.5.                        ja 2.6.2019

"Orange Emperor" ja "Chrystal Star"  24.5.2019

"Queen of Night" 24.5.2019

 

 "Queen of Night" 5.6.2019

"Apeldoorn´s Elite" 22.5.2019

"Rasta Parrot"           24.52019                                                Kaunis ja nimetön 24.5.2019

                                                                                  

           "Slawa" 28.5.2019                            "Apricot Foxx" 19.5.2019

       

"Margarita" 22.5.2019

"Sun Lover" 19.5.2019

 

Tämäkin on "Sun Lover"

        "Spring Green" 28.5.2019             "Negritta Double" avaamassa nuppua 22.5.2019

 "Margarita" 28.5.2019

Kuin ruusu!  "Charming Beauty" 29.5.2019                                   

 

  "Wirosa" 24.5.2019                         "Blushing Lady" 24.5.2019 (mutta liian valkoinen ollaaksen "Blush"...)

            "Fringed Family" 24.5.2019

Kimalainen ja "Double Shirley" 28.5.2019

"Margarita" 28.5.2019

   "Carneval de Nice" vai "Grand Perfection"? 28.5.2019                Tämän nimi on harmikseni kadoksissa.

                           "Lambada" 23.5.2019                                       "Green Wave" 5.6.2019

                  "Texas Flame" 7.6.2019                                                     "Virichic" 2.6.2019

"Drumline" 2.6.2019                                "Margarita" 3.6.2019

Kaikenlaisia värejä sikin sokin sekaisin 31.5.2019

Fiona esittelee yhtä tulppaanipenkeistä 3.6.2019

Ja se etupiha... Osa lukuisista keoista (kuva on otettu maaliskuussa, sen jälkeen kekoja ilmestyi vielä lisää).  
                            

                                                    

Korkeaa ja komeaa - viime kesän ritarinkannukset

Puutarhuri (etenkin amatööri-sellainen) yllättyy joka kesä, milloin mistäkin. Välillä yllätykset ovat negatiivisia ("Ai kiesus, myyrät ovat syöneet parisataa tulppaania ja liljaa talven aikana.", "Tuoksuköynnöskuusama ei sitten kestänytkään tuossa kasvupaikassa vaikka piti olla ns. varma kasvi.", "Naapurin isäntä skippasi lumet puupioneiden päälle." (se oli oma vikani, olisi pitänyt istuttaa ne muualle) jne.). Välillä yllätykset ovat hyvinkin positiivisia, yleisinhän on se "Ai mä olen ostanut ja istuttanut tällaisiakin!" tai sitten joku kasvi lähteekin eloon/herää parin vuoden pohdinnan jälkeen kasvuun tai ei olekaan kuollut talven aikana vaikka tulikin istutettua ihan väärään paikkaan.

Viime kesän yllättäjiin kuuluivat ritarinkannukset. Olin ihan varman että toinen perättäinen kuiva ja tuulinen kesä sanoo heipat korkeille, paljon vettä vaativille kasveille. Kultapallo ja korkea syyspäivänhattu katosivat lähes täysin vaikka edelliskesinä ne kukkivat runsaasti ja pitkään loppukesästä. Edellisinä kesinä myös "Galahad" ritarinkannus kasvoi tuuheana ja paksuvartisena lähes parimetriseksi eikä hätkähtänyt tuulista tai toissakesän kuivuudesta. Yllätyksekseni se jäi viime kesänä hyvinkin matalaksi ja kasvu oli muutenkin hyvin vaisua.

Sen sijaan muut jaloritarinkannukset yllättävät isoilla, korkeilla kukinnoilla. Myyrät olivat myllänneet kukkapenkin niiden kasvupaikan läheltä ja alta eikä kasteluakaan juuri ollut. Ei taivaalta eikä letkusta, kannusta puhumattakaan.

Ritarinkannusten kanssa olen tehnyt saman virheen kuin monien muidenkin perennojen kohdalla: istuttanut liian tiheään. Osa ritarinkannusten taimista on ollut peukalon pituisia istuttaessa (! nettikaupasta 4.4. postitettuja XS-kokoisia taimia jotka sain pidettyä hengissä nippa nappa toukokuulle) ja jotka sitten istutin vieri viereen kun olivat niin pieniä... Tai moni muu ritarinkannus, jonka olen tyrkännyt pienenä taimena pionin tai liljojen viereen ajattelematta että muutaman kesän kuluttua ne tukahduttavat koollaan vierustoverinsa. Kuivista kesistä on ollut se (ainoa) hyvä puoli ettei etanoista ole ollut haittaa. Ensimmäisinä kesinä ne nilviäiset pistelivät poskeensa monta jaloritarinkannuksen taimea tai ainakin vaurioittivat niin että kasvu hidastui selvästi.

Vaikka tontillamme tuulee jatkuvasti ja perennapenkit ovat vailla mitään suojaa, niin ihmeen hyvin ritarinkannukset ovat pystyssä kestäneet. "Galahad" on niin jykevä varreltaan että sen kaatamiseksi tarvitaan jo kunnon trombi. Muille laitan tuet kuitenkin varmuuden vuoksi.

Yllättävää on ollut myös se, miten hyvin ritarinkannukset ovat kylväytyneet ja lähteneet kasvuun siemenistä. En ole ajatellutkaan niiden lisäämistä siemenistä enkä ole sitä siis tietoisesti tehnyt, mutta nyt niitä putkahtelee kukkapenkeistä sieltä täältä. En pistä pahakseni, nuo siementaimet ovat olleet iloinen yllätys. Jotenkin miellän että isojen perennoiden kasvattaminen siemenistä vie vuosia ja hermot, joten en ole siihen perehtynyt juuri lainkaan.

Nuo isot jaloritarinkannukset kasvavat ja viihtyvät siis hyvin, mutta pienikokoinen kiinanritarikannus ei sitten millään. Monta taimea olen ostanut eikä yksikään selvinnyt seuraavaa kesää pidemmälle. Kiinanritarinkannuksen koko on mitätön jaloritarinkannuksiin verrattuna, mutta sen sähkönsininen väri kiehtoo minua. Se suorastaan hehkuu kukkapenkissä illalla. Tai siis hehkuisi jos meillä kasvaisi...

Tämä "Dark Blue" on kyllä enemmän lila kuin sininen.

"Dark Blue" ja  "Blue Bird"

"Blue Bird" avaamassa nuppujaan, taustalla kukkii malvikki.

Tämän pitäisi olla "Blue Bird". Hieman epäilen, sillä sen kukinnan kärkiosa on jännän tasainen, hyvin erikoinen. Erilainen kuin toisessa perennapenkissä kasvavilla "Blue Bird":llä.

"Black Velvet" kukassa ja "Percival" nupulla.

"Astolat", "Dark Blue" ja "Galahad" upeassa kukassa heinäkuussa.

"Galahad" ja oranssi lilja "Bariton" muodostavat hienon väriyhdistelmän, tosin jälkimmäisen kukinta kärsii selvästi kookkaan ritarinkannuksen liian lähellä kasvusta.

"Astolat":n kauniita kukkia.

Kesällä 2018 "Galahad" kasvoi selvästi korkeammaksi kuin muut.

"Galahad" ahdistelee kasvullaan "Red Twins" liljoja.

"Percival", joka on jostain syystä matalampi kuin muut jaloritarinkannukset vaikka kasvupaikka on sama.

Tämän kauniin valkoisen nimi on kadonnut. Ei ole "Galahad".

Kaunis ja nimetön - ei ole "Astolat"

Kelipohdintaa ja väriä verkkokalvoille

Mietin pitkään mistä kirjoittaisin yli puolen vuoden tauon jälkeen. Kuvia on monta sataa (tulipahan taas kuvattua loppukesä ja alkusyksy...) ja tarinaa riittäisi niin liljoista, ritarinkannuksista, kuunliljoista kuin kasvimaastakin. Ja monesta muustakin asiasta pihaltamme.

Kuvia selatessani huokailin kaihoisasti samalla kun vilkaisin ulos, missä näkyi vain harmaata massaa. Niin kuin miltei joka päivä viimeisten kuukausien aikana, aurinkoiset päivät ovat olleet harvassa.

Tämä talvi on ollut hyvin erikoinen, huolestuttaa miten kasvit ovat talvehtineet. Kukkasipulit eivät ainakaan ole tykänneet kun ollut niin kosteaa ja lämmintä ja sitten on ollut myös napakoitakin pakkasia ja lunta (hyvin lyhyen aikaa tosin).

Myyrät ovat olleet riemuissaan kun routaa ei tullut. Pelkästään etupihalla on 30 isoa kekoa ja niiden määrä lisääntyy joka viikko. Vuodenvaihteessa paukuttelimme raketteja maan alla eli myyrien koloissa. Parin viikon kuluttua myyrät nakkasivat rakettien jämät ulos onkaloista ja jatkoivat rellestämistä.

Pohjavesien kannalta kostea syksy ja märkä talvi ovat olleet erinomainen asia sillä loppukesä oli taas pelottavan kuiva. Heinäkuussa satoi kahtena päivänä, elokuussa pilviä kyllä nousi, mutta sadetta ei juuri tullut. Illat menivät vettä kasvimaalle kantaessa, perennoille ei juuri vettä riittänyt. Sienistä ei tarvinnut haaveillakaan ja vadelmat kuivuivat pensaisiin. Ihmeen hyvin perennat kuivuutta sietivät, loppukesän öiden kosteus helpotti tilannetta hieman.

Elokuun lopussa koiralaumamme lisääntyi viiteen kun Maura tuli kotiin pentunsa Norman kanssa. Kun mukana kuvioissa on vanhuskoira Tara omine huolenpitovaatimuksineen, ihan omalla planeetalla elävä pikkukoira Prinsessa Alice ja pikkupentu Norma (sekä kaksi aikuista, järkevää koiraa) niin kaikki aika meni niiden kanssa. Pihatyöt tein milloin ehdin eli harvoin. Ensi syksynä sille pitää jättää aikaa, sillä syksyn pihatyöt ovat yhtä tärkeitä kuin kesän alun työt. Kasvien talvehtimisen varmistaminen ja tuholaisilta suojaaminen jäi huteraksi ja luulen että se kostautuu ensi kesänä.

Kun ulkona ei väriä eikä valoa juuri ole, on sitä saatava vaikka kuvia katsomalla. Hyötykasvianalyysien tai vihreiden kuunliljojen kuvien sijasta kaikenlaisia värikkäitä kukkakuvia siis viime kesältä, olkaa hyvät.

Sadepilviä meillä ja sadetta Hauhon suunnalla 22.7. Meillä ei satanut lainkaan.

Etupihan perennapenkki 28.7. iltavalossa.

Liljoja terassin edustalla 29.7.

Kerrottu keltainen salkoruusu 10.8.

Väriminttuja 12.8.

 Valkoisia ja punaisia väriminttuja 12.8.

Vaalean lilaa väriminttua 12.8.

Puuliljoja etupihan kukkapenkissä 10.8.

Värililjoja ja ritarinkannuksia 22.7.

Vaaleanpunainen palava rakkaus, taustalla ritarinkannuksia 17.7.

Värililja "Pieton" 2.8.

Ritarinkannuksia 23.7.

Avoimet Puutarhat 2019 Mustavalkoisten kodissa

Avoimet Puutarhat-päivä on ohi ja pidetty, kesän sateisempana päivänä meillä. Tyypillistä! Viime vuonna tuuli niin että puhe hävisi tuulen mukaan, nyt sitten satoi. Silti kävijöitä oli hieno määrä, tunnelma oli rento ja hyvä, toivottavasti myös kaikille kävijöille. Vielä samana aamuna tein viimeisiä pihatöitä auringopaisteessa ja sitten vettä riittikin. Ironista että sen päivän jälkeen meillä ei käytönnössä olekaan satanut, pari pientä kuuroa vain. Olin juuri Hämeen Sanomien haastattelussa kehunut ettei meillä sada vaikka lähiympäristössä sataakin. No, sitä vettä sitten tuli!

Hämeen Sanomien toimittaja otti yhteyttä edellisellä viikolla ennen tapahtumaa ja he tulivat seuraavana päivänä kuvaajan ja harjoittelijan kanssa tekemään juttua pihastamme.

Paisteessa piha on aika eri näköinen kuin sateessa ja tuulessa. Eräs kävijä haikaili että "Voi kun tämän näkisi auringonpaisteessa!". Nyt näkisi!

  

Vieläkin tuo tapahtuman ajankohta (7.7.) on hieman liian aikainen meille. Heinäkuun puolivälistä lähes elokuun loppuun on pihamme paras kukinta-aika jolloin on eniten nähtävääkin. Toivottavasti kaikki kävijät saivat kuitenkin mieluisan kokemuksen ja tarpeeksi nähtävää.    

Onneksi pionien kukintaa oli vielä tapahtumapäivänä.

Hämeen Sanomien toimittaja ja joku kävijöistäkin kysyi mistä puutarhamme (ja blogi) on saanut nimensä. Tässä yksi kolmesta syystä (tulevasta neljännestäkin). Mummokoira Tara esittelee etupihan toista perennapenkkiä. Keltaisena hohtavat kultahelokit olivat monen ihastelun kohteena.

 Kuusamosta saapunut pariskunta, kaukaisimmat kävijät. Minä kiskon jo takin huppua niskaan kun sade yltyi kuvaa otettaessa.

Median kiinnostus Avointen Puutarhojen tapahtumaan oli hieman yllättävää, sillä myös YLE:n Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen toimittaja otti yhteyttä, muttei tullut tekemään juttua koska Hämeen Sanomat ehti ensin. Itse en lähettänyt ennakkomateriaalia paikallislehteen ja ehkä ihan hyvä niin, sillä kävijöitä oli huonosta säästä huolimatta satakunta (ensimmäisen tunnin aikana tulleet kävijät jäivät epähuomiossa laskematta). Sitä suurempi määrä olisi ollut jo hieman hankalampaa, sillä vedin opastettuja kierroksia pihalla ja viiden tunnin tauotta puhuminen oli kieltämättä haastavaa. Mutta kivaa oli! 

Toivottavasti moni sai ideoita puutarhaansa ja monen kanssa pohdimme eri kasvu- ja kasviratkaisuja. Myös minä koin päivän erittäin antoisana; sain hyviä vinkkejä, neuvoja ja pohdittavaa. Monen kanssa olisin jutellut paljon, paljon enemmänkin ja muutama halusi tulla katsomaan pihaa uudelleen kun liljat kukkivat. Toivotin heidät ja toivotan yhä uudetkin tervetulleeksi  lähiaikoina, se kukinta alkoi jo!

 "Sunny Joy"

Kaukaisimmat kävijät olivat Kuusamosta lomamatkalla ollut pariskunta sekä Porista asti varta vasten Avoimiin Puutarhoihin tänne suunnalle tullut naisseurue. Todellisia puutarhojen ystäviä!

Lisäohjelmaan päivään toi naapurilta karannut tamma pienenpienen varsansa kanssa, onneksi karkumatka päättyi onnellisesti eikä vahinkoja sattunut kenellekään.

Moitteita annan Puutarhaliitolle joka on Avointen Puutarhojen tapahtuman järjestäjä. Viime vuonna etukäteismateriaali kuhisi vääriä päivämääriä, kellonaikoja ja jopa väärän vuoden, sillä se oli suoraan kopioitu edellisvuotisista materiaaleista. Huolestuttavaa oli silloin että valmiin lehdistömateriaalin pohjassakin oli väärät päivämäärät ja kellonajat. Tänä vuonna sieltä tuli selvästi siistitympi materiaalipakkaus, mutta edelleen vääriä päivämääriä ja vuosia. Kellonajat olivat sentään oikein. Moinen huolimattomuus antaa nolon kuvan järjestäjästä, yhdellä oikoluvulla olisi ne virheet huomattu ja korjattu.

Mitään kyselyä kävijämääristä ei ole tullut enkä ole löytänyt mistään tiedotteista koko valtakunnan kävijämääriä. Mielenkiintoista miten tapahtuman kävijämäärät ovat laskettu kun ei niitä ole kysytty.
Myöskään palautekyselyä ei ole lähetetty, oletetaan kai että jokainen lähettää niitä itse.

Avoimet Puutarhat-teemapäivä on erinomainen kirittäjä alkukesän pihatöissä, kieltämättä en olisi huhkinut niin ahkerasti pihalla ilman tuota tapahtumapäivää :) Kun tapahtuma oli ohi, henkäisin vähän (lähdimme mökille) ja sitten taas pihatyöt jatkuvat. Poikkeuksellisesti en ole tänä kesänä hankkinut juurikaan uusia perennoja (keväällä hankittuja ei lasketa!), vain yhden atsalean olen ostanut. Viime kesän kuivuus ja tämän kesän epävakaat säät (hellettä, tuulta, kuivuutta, kylmiä päiviä ja lähes hallaöitä heinäkuussa) ovat kummasti hillinneet ostointoa. Jos saisi nyt nuo nykyiset kasvit pysymään hengissä ja vahvistumaan. Jotta olisi ensi kesänä sitten enemmän nähtävää Avoimien Puutarhojen päivässä.

 Etupihaa tänään 19.7.