Jokamaaliskuinen moponkarkauspäivitys

Tänä vuonna olen muutamaa päivää aikaisemmassa mutta ihan yhtä fanaattisessa tilassa. Rumba alkoi jo maaliskuun alussa Tokmannilta jonne tuli myyntiin liljoja ja daalioita, sitten se jatkui Kodin Terrassa jossa oli myös erilaisia perennojen juurakoita. Täysin homma lähti lapasesta Hankkijalla (ent. Agrimarket), jossa on tainnut vaihtua omistajamuutoksen myötä sisäänostaja. Iso kassillinen lähti kukkasipuleita mukaan ja onhan sinne vielä palattava pyhien jälkeenkin.

Saati miten käy Kevätmessuilla Helsingissä kun ne ovat vielä edessä...! Sinne on otettava mukaan vetokärry tai reppu jotta jaksan kantaa ostokset Messukeskuksesta autolle.

Ainakin ruukuista tulee pulaa kun maahan ei voi istuttaa aikoihin mitään (meillä on maa täysin lumen peitossa vielä) ja myyrien keot nousevat hankien yläpuolelle jo nyt, eli tiedossa on taas katastrofaalinen myyrävuosi. Mikä yllätys. Täälläpäin ne ryökäleet eivät ole kuulleetkaan huonoista myyrävuosista. Onneksi metsästä on kuulunut lupaavaa huhuilua, eli pöllökanta on toivottavasti vahvistumassa myös. Kettukin näkyi pitkästä aikaa kylätiellä, toivotin sen tontillemme saalistamaan puolikesyjä jäniksiä ja tietenkin niitä myyriä.

Tokmannin yksittäiset liljat olivat perusliljoja ja mielestäni kalliita, sen sijaan 10 kappaleen värililjasekoitus maksoi alle 4 euroa joten se lähti mukaan. Sipulit olivat pieniä ja kuivia ja olin varma ettei niistä kasva kuin pari, jos sitäkään. Ostin myös pussillisen "Iron Cross" onnenapilaa vaikka hinta oli noussut huisasti siitä mitä pussillinen maksoi vuosi sitten.

Lykkäsin sipulit ruukkuun ja vein koirahuoneen kulmaan odottamaan plussakelejä jolloin siirrän ruukun ulkokuistille. Vilkaisin muutama päivä sitten ruukkuun ja kas, liljat puskevat toistakymmentäsenttistä vartta ja onnenapilat samoin... Kiidätin ruukun shokkihoitoon terassille saman tien. Yöksi pitää ottaa se vielä sisälle.

Kodin Terrassahan meinasin ihan hullaantua kun tarjolla oli kaikenlaista kivaa. Mm. soihtuliljaa, valkoista punahattua, ruostekukkasekoitus, tummaakin tummempaa "Nigra"salkoruusua ja tietenkin liljoja, etupäässä puuliljoja. Hinnat olivat hyvin kohtuulliset, mutta sipulit olivat osittain homeessa, todella pieniä ja surkean näköisiä. Koska hinta ei päätä huimannut, ostin pari pussia ja laitoin ruukkuun kasvamaan. Vielä ei näy mitään, saattaa olla ettei näy koko kesänä. Juurakot laitoin ruukkuihin ja kaikki lähtivät topakasti kasvuun. Nyt nekin ovat kuistilla.

Kodin Terran sipulivalikoimaa täydennettiin toissaviikolla, jolloin kävin ostamassa kuningasliljoja, tummanpunaista "Mapira"a ja "Netty´s Pride"a Kumpaakin minulla on jo ja ne laitoin esikasvatukseen eli siirrän maahan muiden joukkoon toukokuun lopussa. Kuningasliljojen tuoksu on hyvin voimakas ja ne jäävät siihen ruukkuun johon istutin. Ruukun saa siirrettyä jos tuoksu on terassilla tai oven läheisyydessä liian häiritsevä. Nämäkin sipulit olivat pieniä ja kuivia, suuria odotuksia niistä ei ole.

Hankkijalle iso kiitos hinta-laatusuhteesta, sipulivalikoima oli ihastuttavan erilainen, hinnat hyvin kohtuullisia ja ennenkaikkea sipulit olivat isoja, napakoita ja selvästi elinvoimaisia. Osa puuliljoista oli jo topakassa kasvussa!

 Tokmannin ja Kodin Terran ensiostokset, osaa ostin monta pussillista (kaikki eivät mahtuneet kuvaan) Puuliljat ovat "Honeymoon" ja "Purple Prince"

Lisäksi ostin "Altari" puuliljaa, joka kukki pitkään ja kauniisti viime ja toissakesänä.

Kodin Terrasta ostin taas daaliat "Fashion Monger" ja "Mary Evelyn", joista jälkimmäinen ei viime kesänä kukkinut lainkaan. Optimistina toivon tulevasta kesästä parempaa.

Kuningasliljoja ostin muistaakseni kuusi sipulia.

 Huono kuva "Mapira"sta.

"Nettys´s Pride"

 

Hankkijan liljaostokset (kaikkia enemmän kuin yksi pussillinen)

"Purple Prince" ei taida luonnossa olla noin lila, enemmän viininpunainen.

"Josephine". Kokeillaan tätäkin vaikka on hieman liian pramea minun makuuni.

"Extravaganza". Erikoinen nimi ja uutuus minulle.

"Camel" puulilja. Tätä minulla ei vielä ollut. Oli siis pakko ostaa.

Puulilja "Purple Lady". Ostin kaksi pussia, kaikki kuusi sipulia olivat jo hyvässä kasvussa pusseissa.

Ihan pakko vaikka daalioita on jo liikaa... "Impression Festivo"

Viime kesän gladioluksista tuskin on tänä vuonna kukkijoiksi, sipulit olivat kylmän kesän takia liian pieniä kun laitoin ne kellariin talvehtimaan. Edellissyksyinä ne ovat olleet isompia kuin nyrkkini, viime syksyn sipulit olivat saman kokoisia kuin istuttaessani ne keväällä. Osa paleltui ruukkuihin ja lopuista tuskin on kukkijoiksi. Hyvällä omallatunnolla shoppailin uusia sipuleita. Paljon. Näitä on useampi pussillinen.

"Fidelio"

"Traderhorn"

"Purple Flora"

"Black Star" Tämä on se syvän tummanpunainen, jonka nuput ovat kuin kallista samettia ja joka on kukkinut gladioluksista kaikista kauiten meillä.

"My love"

"Wine and Roses" Mikä nimi! :)

Etupihan myyräkekoja, kokovertailuna Fiona ja lelu. Muut lumen alta nousevat keot eivät ole ihan yhtä isoja. Vielä.

Takapiha näyttää tältä, eli vielä kotvasen aikaa joutuu istutuspuuhia odottamaan :(

Tavaratukahtuminen ja kotikuvia

Remontin etenemisen myötä olemme tyhjentäneet ullakolta tavaraa kun niille on vihdoin lopulliset sijoituspaikat. Paitsi ettei ole.

Tavaraa on ihan liikaa. Meillä on kaksi keittiötä, mutta niihin ei mahdu läheskään kaikki astiat.
Meillä on iso vaatehuone, mutta osa vaatteista jää ullakolle kun tila ei riitä. Meillä on liikaa huonekaluja.

3,5 vuotta ollaan kyselty että "Missäköhän mahtaa olla...", "Oletko nähnyt sitä....", "Mihinköhän se on pakattu...". Ja nyt kysellään "Siis onko meillä tälläinenkin?!", "Mistä tää on tullut?", "Mitä me tällä tehdään?".

Osa tavaroista lähti kirppiselle (hei hei Humppilan 70-luvun karmean vihreät & ruskeat vadit ja maljakot, ei jää ikävä vaikka halvalla meni), osan olen laittanut nettiin myyntiin ja osa viedään mökille ja loppujen kanssa ihmetellään yhä.

Remontin aikana pärjäsimme ihmeen vähällä. Lähinnä itseäni ihmettelen. En tarvinnutkaan 50 jakkua (! kyllä, niitä oli niin paljon kun Tuusulasta muutettiin), en tarvinnut kymmentä paria kesäkenkiä (missäköhän ne mahtavat muuten olla...) enkä kaivannut montaa muutakaan asiaa, jotka ennen tuntuivat välttämättömiltä.

Vanhat esineet ovat kauniita, mutta joku tolkku niidenkin määrässä (tätä hoen mantrana kun kohdille osuu jotain ihanaa vanhaa tavaraa). Kaikesta en halua luopua, mutta jos edes osasta...

Remontti alkaa olla siinä vaiheessa että voi kuvata hyvillä mielin (lue: eikä siirrellä ensin tarvikkeita ja koneita puoli tuntia jotta saa edes yhden ns. siistin kuvan).

Eteisaulassa on peilejä valon määrää maksimoimassa.

(Huomatkaa Taran peti makuuhuoneen oven edessä. Se nukkuisi siinä paikassa joka tapauksessa, oli petiä tai ei. Meidän oma univahti.)

Eteisaula vuonna 2010

Lattiakompassi ja mummokoira päiväunilla. Ja kyllä, suunnat on tarkistettu :)

 

Kylpyhuone on työn alla, siitä tulee vihertävä. Toinen kylpyhuone on harmaa. Lasitiilien kautta tulee takkahuoneen isoista ikkunoista valoa kylpyhuoneeseen, toiselta puolelta luonnonvaloa tulee kodinhoitohuoneen ikkunoista kun ovi on maitolasia.

 

Kylpyhuone vuonna 2010

Keittiön jälkeen odotetuin remontinvalmistumiskohde on sauna. Sitä on ollut talvi-iltoisin lenkin jälkeen ikävä...

 

Makuuhuoneen seinälle pitäisi löytää taulu. Mieluisan löytäminen ei ole helppoa. Äitini päällysti 70-luvulla ostetut tuolit uudelleen.

 

 Myös näiden vanhojen tuolien päällystäminen on äitini työtä. Aivan ihanat nämäkin. Vielä kun keksisimme mihin ne tuolit laitettaisiin kun emme halua niistä luopua, mutta ei löydy hyvää paikkaakaan.

 

Verhoihin löytyi kauniit pidikkeet, äitini ansiosta. Minä en ole verhoihmisiä. Onneksi äitini on.

 

Keittiökin on nyt kokonaan valmis kun kauan etsitty messinkinen tanko löytyi Helakaupasta.

Remonttia on jäljellä enää kylpyhuone, sauna ja kodinhoitohuone. Niin, ja kuisteille tehdään pintaremontti, mutta se on pikkujuttu siihen verrattuna mitä Juha on isäni avustuksella viime vuodet urakoinut. Grillikatos on suunnitelmissa, terassille pergola ja mökilläkin olisi uutta remonttikohdetta tiedossa...

Kevätodotusta ja daaliakuvia

Ylihuomenna on jo maaliskuu. Ensi kylvöt on jo tehty (kukkia, hyötykasvit ostan taimina). Ja viikon kuluttua tulee liljat ja daaliat myyntiin ainakin Kodin Terraan. Kevään odotuksen tuska helpottaa jo hieman.

En ole käsityöihminen enkä osaa tehdä mitään ompelutöitä, askartelua tai neulomiseen liittyvää. Maalaaminen ei ole niin vaikeaa, joten yllätin itsenikin ja maalasin kevättä odotellessa kolme isoa muoviruukkua samalla harmaan sävyllä jota on talon ulko-ovessa. Ruukut ovat olleet joskus valkoiset, mutta vuosien myötä väri oli kulahtanut epämääräisen likaiseksi pesuista huolimatta. Laitan ruukkuihin esikasvatukseen puuliljoja ja kesän alussa siirrän ne ulko-oven kummallekin puolelle.

Tilaukseni Exotic Garden:sta ja Seemnemaailm:sta tulivat, kummassakin saman verran siemenpusseja, mutta ero virolaisen yrityksen hyväksi monta kymmentä euroa. Seemnemailm:n tilaus tuli kirjattuna kirjeenä (!) ja siemenpussit olivat joko venäläisellä tai puolalaisella tekstillä, mutta onneksi niissä on kuvat ja toimituslista oli  suomenkielinen (latinakin olisi auttanut, mutta kyrilliset kirjaimet tuottavat vähän tuskaa...).

Tämä talvi on ollut hyvä (edes jossain!) kun kellarimme on pysynyt ihmeen kuivana. Näyttää ainakin siltä että daaliat eivät ole kärsineet liiasta kosteudesta ja muutkin siellä säilytyksessä olevat kasvit ovat hyvinvoivan oloisia. Parina aiempana vuonna ovat daaliat olleet suurimmalta osalta mätiä keväällä. Viime kesä oli niin kylmä että osa ei päässyt alkua pidemmälle ja osa paleltui ruukkuihin kun ensimmäinen pakkasyö tuli niin aikaisin syksyllä.

Tänä vuonna tuleviin daaliaostoksiin liitän visusti nimen mukaan ja talteen, harmittaa kun miltei kaikki daaliani ovat nimettömiä. Saatuja, ostettuja ja nimilappu hukattu tai sitten ne eivät ole olleet sitä mitä lapussa on lukenut. Tummanlila pompom-daalia olikin kerrottu valkoinen jne. Toisaalta: jos maksan siitä euron tai pari, ei pidä kauheasti rutista asiasta. Eri juttu jos olisin maksanut siitä paljon ja hankkinut ns. alan kaupasta eikä rautakaupan alelaarista :)

Epäilen että tämä ei ole mikään mikä pitäisi, vaan ihan oma pikku mutaatio? Kaunis kuitenkin. 

Kaktusdaalia, muistaakseni Lidl:stä ostettu. 

Fashion Monger:ssa oli ruuhkaa elokuun lopussa.

Tahdon väriä!

Ulkona on vihdoin kunnon talvi: lunta, aurinkoa ja pikkupakkasta. Mutta verkkokalvot huutavat silmille väriä ja enemmän valoa. 

Puran keväänodotustuskaani siemenostoksilla kun ei vielä kesän kukkasipuleita tai mukuloita saa, taimista puhumattakaan. Ostoksien seurauksena harkitsen vakavasti uusien perennapenkkien perustamista. Tai ainakin hyvin monen ison kukkaruukun hankintaa. 

Parin vuoden tauon jälkeen on suunnitelmissa myös Helsingissä Kevätmessuilla käynti huhtikuun alussa. Optimistisesti toivon löytäväni sieltä hollantilaisilta myyjilta Tango Olinaa joka on myyrien toimesta katoamassa pihaltamme.

Erilaisten unikoiden siemeniä tuli tilattua aika reteästi nettikaupoista. Viime kesänä kukkineista keräsin siemeniä monta rasiallista, joten niitä olisi riittänyt omastakin takaa...

 

 

Akileijojen kanssa olen malttanut mieleni siemenien suhteen. Luulen että Barlowit (Nora ja Black) ovat levittäneet siemeniä jo syksyllä kukkapenkkiin tehokkaasti. Puhumattakaan muista akileijoista.

Akileijojen poikkeus, matala japaninakileija ei ole toistaiseksi riehaantunut leviämään eikä tee paljoakaan siemeniä.

Vaaleanpunaiset tarhasulkaneilikat kukkivat pitkään jaloakileijojen vieressä ja alla.

Harjaneilikat ovat vanhoja, alkuperäisiä perennapenkin kukkia yli kahdenkymmenen vuoden takaa.

Kaikki pihan pikkusydämet ovat ystäviltä ja tuttavilta saatuja. Yksikään ostamani taimi (nettikaupasta tilattu tai puutarhamyymälästä hankittu) ei ole yhtä kesää kauemmin kukkinut. Mutta nuo vanhat, nimettömät mutta kauniisti ja varmasti leviävät pikkusydämet jaksavat kukkia siitä huolimatta että talvisin myyrät kääntävät niiden kasvupaikan mullan ympäri ja kesäisin ne kasvavat tyhjän päällä eli myyräonkaloiden kohdalla.

Päivänliljat ovat varsinaisia kiertolaisia. Osa on ystäväni pihasta entisen talomme pihaan aikoinaan siirrettyjä ja jotka siirsin tänne, osa on täällä jo ennestään olleita ja osa on ystäviltä saatuja. Niiden paikkaa olen vaihtanut muutaman kerran täälläkin ja olen jakanut niitä reippaasti ja ronskilla otteella. Eivät ole moksiskaan.

Tarhakylmänkukka. Nirso tämän pihan perennapenkeissä. Ei viihdy myyränkolon yläpuolella muttei tykkää siirtämisestäkään.

Aurinkoa, valoa, väriä, lämpöä. Väriminttuja, harjaneilikoita, tarha-alpia, sormustinkukkia ja astereita.