sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kuunliljoja kesäkaipuuseen

Olen viime ajat marmattanut pihamme lumitilanteesta joka on koirien mielestä hyvä ja minun mielestäni kamala. Tara ja Fiona nauttivat lumesta täysillä, minä sadattelin pohkeisiin asti olevaa hankea kun kävin tarkistamassa tontin reunalla syreenien tilanteen. Se hyvä puoli on viime aikojen lauhassa säässä ettei hankikantoa enää ole. Jänikset siirtyivät hankikannolla näppärästi taimelta toiselle, nyt niilläkin on aikamoinen pomppiminen kun joka askel upottaa. Eri syreenit näyttävät säästyneen kohtalaisesti, pensasmustikat ovat suojattu ja muita pensaita/taimia on joko tutkittu vain varovaisesti tai jätetty kokonaan rauhaan. Jänisten ja myyrien paljouden takia tälle tontille on turha edes unelmoida päärynä/omena/luumupuita. Ne elukat eivät hätkähdä koiria eivätkä mustavalkoiset tajua niistä mitään. Viimeksi viikolla Tara tervehti iloisesti hiiriä lintujen ruokintapaikalla. Tara oli kovin hämmästynyt kun eivät jääneet sen kanssa leikkimään.

Jatkuvan valkoisen ja harmauden vastapainoksi kaivoin taas viimevuotisia kukkakuvia näytille. Tällä kertaa vuorossa ovat kuunliljat. Niitä on kertynyt parikymmentä eri lajiketta vuosien aikana, mutta suureksi harmikseni olen unohtanut/en ole älynnyt/en ole tiennyt kirjata lajikkeiden nimiä paria lukuunottamatta. Suurin osa tontilla olevista kuunliljoista on ystäviltä tai tuttavilta saatuja, osan olen tuonut tälle tontille jo vuosia sitten, osa tuli muuton mukana ja osan olen saanut/hankkinut viime tai toissakesänä.

Kuunliljojen onneksi meillä on (toistaiseksi) kotilovapaa tontti, satunnaisesti joku etana yrittää invaasiota. Yleensä täällä on enemmän kuivuus- kuin kosteusongelma, eli olosuhteet eivät ole etanoiden mieleen. Poikkeuksena viime kesäkuu, jolloin satoi lähes tauotta. Niin kuin näkyy näistäkin kuvista jotka ovat otettu 24.6.2014 paria kuvaa lukuunottamatta.

Komeasinikuunlilja Big Daddy. Ei näytä kuvassa sinikuunliljalta, mutta johtuu vain valosta.

Big Daddyn kukka

Esikoita ja kolmenlaisia kuunliljoja

Ystävältäni Eijalta saatu pienenpieni keltainen kuunlilja, lajike tuntematon. Tuo valkoinen osa on auringon polttamaa, pitäisi vaihtaa kasvin paikkaa enemmän varjoon.

 Keltareunainen jättikuunlilja Hosta sieboldiana 'Frances Williams'



Orange Marmelade juuri istutettuna. Vielä kovin pienenä...

Talon päätyä. Kuunliljojen välisä pilkistää viiruhelpiä ja tiikerililjoja. 
Olisikohan edessä oikeassa kulmassa 'Gold Standard'?


Särkynyt sydän kuunliljojen keskellä.



Stiletto

Talon pääty ja Noppa. Taustalla huvimaja ja keltaisena kukkivat päivänliljat.


2 kommenttia:

  1. Kuunliljat on ihania! Ja niiden suurilta lehdiltä on helppo poimia kotiloita...
    Meillä kävi rusakko katkomassa kriikunan oksia, mutta muut puut ja pensaat ovat toistaiseksi säästyneet.

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuunliljoja. Meilläkin o l i kotilovapaa tontti, mutta ei ole enää.. Silti sitkeästi pidän kuunliljoja kukkapenkissä :).

    VastaaPoista