Haravoinnista ei voi haaveillakaan (no, ei ole lempipuuhaani muutenkaan), mutta ei ole pihalla vielä muutakaan ällisteltävää. Kasvun ihme on joka vuosi yhtä suuri ihastus, nyt ei muuta ihmeteltävää kuin hiljalleen lumien alta paljastuvat myyränkeot. Ne lähinnä nostavat verenpainetta, sillä keot ovat enimmäkseen kukkapenkeissä, eli talven mittaan on taas kato käynyt kasveille. Jos oikein positiivisesti pyrkii ajattelemaan, onpahan tilaa uusille kasveille kun edelliset on syöty.
Etupihalla on kaksi isoa lumivallia, pihalta talven mittaan aurattuja. Kuvassa Taran tassujen ja lumen alla on siis perennapenkki. Kestää muutaman viikon ennen kuin sieltä pilkistää mitään elävää..
Lumikasojen sulamista odotellessa viimekesäisiä gladioluksen kuvia väriläiskiksi. Viime kesä on monella tapaa aika karmea pihallamme: täällä wannabe-pohjoisnapa-Hämeessä -sijainnilla juhannuksenakin oli vielä halla ja hyvin sateinen & kolea kesäkuu piti huolen siitä että daalioiden ja gladiolusten kasvu oli surkeaa verrattuna edelliskesiin.
Kova tuuli katkoi ja riepotteli kukkia tukikepeistä huolimatta ja esikasvatuksesta huolimatta moni gladiolus jäi nuppuasteelle ensimmäisten hallojen tullessa. Kukinta jäi liian myöhäiseksi ja kukissa näkyy selviä vaurioita.
Sipulit on hankittu sieltä sun täältä, osa on edellisvuotisia jotka olivat kellarissa talven. Täksi kesäksi täytynee ostaa uudet sipulit (voi mikä vahinko kasvihimoshoppaajalle :)
Kuvat on otettu elokuun puolenvälin ja lokakuun ensimmäisen päivän välillä.
On ne komeita (siis sekä kukat että lumivallit ;-) )! Ikinä en ole saanut gladioluksia kukkimaan, joten suosiolla ihailen niitä vain kuvista.
VastaaPoista