maanantai 6. huhtikuuta 2015

Toivoa on

...että jossain vaiheessa täälläkin olisi oikea kevät. Tämä Hämeen pohjoisnapa jota tontiksemme kutsutaan, on edelleen lumen vallassa miltei kokonaan. Pieni osa perennapenkin reunasta on sentään sulanut ja sieltä pilkistää kirjo- ja keltareunapikarinliljojen alut. Sitkeitä tyyppejä, narsissitkaan eivät ole kunnolla päässeet alkuun.

Vanha pihapioni punkeaa alkuja lumen keskeltä (!), mutta suureksi harmikseni (kauniisti sanottuna, on siihen toinenkin määritys mutta se ei ole painokelpoinen) Tara juoksutti Fionan suoraan päin perennapenkkiä sillä seurauksella että puupioni meni sananmukaisesti pirstaleiksi. Yritän kiukkuni keskellä ajatella positiivisesti että kun viereinen kiinanpioni näyttää olevan elossa, on sillä nyt kunnolla tilaa kasvaa.

Yleensä mustavalkoiset varovat kaikkia kukkapenkkejä, kasvimaata ja istutuksia, mutta talven jäljiltä ne eivät niitä muista. Koska lähes seitsemään ikävuoteen mennessä Taralle ei ole vieläkään tullut hermoja eikä jarruja, se aiheuttaa yhä tuhoja pihalla. Kuten juoksemalla päin lumipalloheisien taimia, jotka katkesivat tyveä myöten. Mietin happamasti että ensi kesän istutuksiin laitan betonirenkaan ympärille, mutta eläinlääkärikulumme nousisivat siten entisestään.

Vaikka vannoin etten ryhdy esikasvatuspuuhiin tilanpuutteen takia, pyörsin päätökseni. Koirahuone muistuttaa keskeneräistä kukkapenkkiä multapäällysteisine lattioineen. Joka puolella on multasäkkejä, ruukkuja, tyhjiä siemen- ja taimipusseja sekä epämääräinen kasa vielä multiin pääsyä odottavia perennojen taimia sekä siemeniä. Hyötykasvit ostan taimina tai lykkään suoraan siemenet maahan kesän alussa.

Perennanalut pääsevät muovin sisään kunnes maa on lämmin ja sula. Löysin Tokmannilta muovisia parvekekasvihuoneen tapaisia virityksiä jotka laitan terassille tulevan viikon aikana. Muovit suojaavat kylmiltä tuulilta ja pitävät lämpöä hieman ja sääkin on kuulemma (vihdoin) aurinkoinen. Hinnatkin olivat kohdillaan, viidesosa alkuperäisestä.

Koska pihalla ei edelleenkään ole mitään kuvattavaa lumen ja ankeuden keskellä, pitänee muistuttaa mieleen kuvien avulla tulevan kesän pakko-tehdä-asioita:

1. Tähän terassin päätyyn liljapenkki. Tässä ei ole lähimaillakaan myyrien onkaloita ja maa on (hervottoman) kovaa, joten tuskin niitä tuleekaan. Elleivät kipitä pintamaata pitkin (epätodennäköistä). Mutta koska maa on kuin kiveä, tarvitaan se kaivinkone...

2. Kasvimaalle ainakin yksi, mieluiten kaksi lavakaulusta lisää. Entinen ruohosipulipenkki kasvaa miltei pelkästään heinää, en jaksa kitkeä -> lavakaulusta tilalle. Kuvassa aivan alareunassa ne ruohottuneet ruohosipulit.

3. Vadelmat ja karhunmarjat pois kasvimaalta metsänreunaan. Siinä on sitten kaivamista, olen ne aikoinaan itse valeeseen sinne istuttanut ja ovat viihtyneet siellä liiankin hyvin. Kuvassa vasemmassa alareunassa.

4. Puutarhavaraston maalaus ja huvimajan siistiminen.

5. Kuusien alla olevan kohopenkin taustan perkaus sekä kuusien alta entisen kaivannon täyttö sekä siistiminen.

On sentään jotain kukkivaa jo tänä keväänä, vaikkakin leikkokukkia: pääsiäisen narsissit ja tulppaanit valoa sisään tuomassa.

7 kommenttia:

  1. Voi lohduttautua sillä, että teillä kasvit ovat lumen alla suojassa hallalta.. :) Kaunis tuo peli & kukat -kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa peilikuvassa on teidän talon tunnelmaa :)

      Poista
    2. Oi, ihana kuulla, koska, kuten edellä kommentoin, pidän kuvasta kovin! :)

      Poista
  2. Kiitos Sanna juurakkopaketin tsuppaamisesta Hämeenlinnaan! Laitanpa heti ruukkuihin kun illalla jo lähtö Berliiniin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä, ei ollut iso vaiva. Täytyy tehdä vielä toiviokierros Tokmannille jos löytyisi vielä jotain purkitettavaa :) Mukavaa matkaa, nauttikaa Berliinistä!

      Poista
  3. Moikka Sanna. Blogissani on sinulle haaste. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Vastaan viikon kuluessa :)

      Poista